Hillsborough-selvitys ei ehkä tuo vastauksia – uhrien omaiset pelkäävät uuden pettymyksen toistuvan

Hillsborough’n katastrofissa kuolleiden omaiset pelkäävät, että heiltä viedään jälleen mahdollisuus täyteen vastuunkantoon ja totuuteen. Tiistaina julkaistava, vuosia myöhässä oleva raportti poliisin toiminnasta saattaa heidän mukaansa jäädä kauas niistä odotuksista, joita selvitykselle alun perin asetettiin.

13 vuoden tutkinta päättyy 400-sivuiseen raporttiin

Englannin ja Walesin poliisitoimintaa valvova Independent Office for Police Conduct (IOPC) on käyttänyt yli 13 vuotta South Yorkshire Policen ja muiden poliisivoimien toiminnan tutkintaan Hillsborough’n katastrofin jälkimainingeissa. Vuonna 1989 FA Cupin välierässä Sheffield Wednesdayn Hillsborough-stadionilla sattuneessa tungosonnettomuudessa sai surmansa 97 Liverpoolin kannattajaa.

Alun perin IOPC aikoi julkaista täyden, useiden tuhansien sivujen laajuisen raportin. Nyt julkisuuteen tulee kuitenkin vain noin 400-sivuinen, niin sanottu ”fokusoitu” versio. Virasto perustelee ratkaisuaan sillä, että selviytyneiden ja omaisten esittämät huolenaiheet herkän materiaalin käsittelystä ja aiempien tutkintojen vaarantamisesta pakottivat supistamaan julkista versiota.

Omaiset kokevat päätöksen kuitenkin raskaaksi iskuksi luottamukselle. Heidän mielestään näin pitkään jatkuneen ja kalliiksi käyneen prosessin olisi pitänyt huipentua täydelliseen avoimuuteen, ei karsittuun ja lyhennettyyn asiakirjaan.

Omaiset: ”Emme odota suuria paljastuksia”

Jenni Hicks, jonka teini-ikäiset tyttäret Sarah ja Victoria menehtyivät Hillsborough’ssa, sanoo olevansa syvästi pettynyt siihen, ettei koko raporttia julkaista.

”En odota mitään suuria paljastuksia”, Hicks toteaa. ”Olen todella pettynyt, ettemme saa nähdä täyttä raporttia. Olisin halunnut nähdä, mitä on kestänyt 13 vuotta tuottaa.”

Hicksin mukaan omaisten olisi pitänyt saada tutustua täyteen raporttiin ennen kuin päätös sen rajaamisesta tehtiin. Nyt hän pelkää, että jälleen yksi mahdollisuus todelliseen läpivalaisuun ja vastuuseen valuu hukkaan.

Entiset tutkijat epäilevät raportin kattavuutta

Useat IOPC:n tutkintaan osallistuneet henkilöt – mukaan lukien entinen johtava tutkija – ovat kertoneet BBC:lle epäilevänsä, että raportti todella vastaa niihin kysymyksiin, joihin selviytyneille ja omaisille luvattiin vastauksia. Osa pelkää, että tuloksena on vain uusi syytös Hillsborough’n peittely-yrityksestä.

Viisi vuotta tutkintaa johtanut Mike Benbow muistuttaa, että koko prosessin piti olla yritys palauttaa usko oikeusjärjestelmään, joka oli pettänyt omaiset vuosikymmenien ajan.

”Meidän tehtävämme oli yrittää palauttaa usko ja luottamus prosessiin, joka oli epäonnistunut perheitä kohtaan monien vuosien ajan. On vielä nähtävä, saavutammeko kenellekään todellista päätöstä”, Benbow sanoo. ”13 vuoden jälkeen ihmiset ansaitsisivat enemmän kuin 400-sivuisen raportin.”

Eräs sisäpiiriläinen vertaa lyhennettyä raporttia talon katsomiseen avaimenreiästä: näkyy aikajana ja yhteenveto, mutta kokonaiskuva ja yksityiskohdat puuttuvat.

Arkistot täynnä todisteita – mutta luottamus murenee

IOPC:n mukaan täysi raportti siirretään Kansallisarkistoon, ja prosessin on määrä alkaa ensi vuonna, mutta tarkkaa aikataulua ei ole. Tämä tarkoittaa, että julkinen pääsy koko aineistoon voi viivästyä vuosilla.

IOPC:n tutkinta käynnistyi rinnakkain Operation Resolve -nimisen rikostutkinnan kanssa. Molemmat perustettiin vuonna 2012 sen jälkeen, kun Hillsborough Independent Panel -selvitys paljasti laajamittaisen peittelyn: poliisijohdon levittämät valheelliset väitteet Liverpoolin kannattajista ja todisteiden pimittämisen poliisin omien virheiden peittelemiseksi.

Tuolloin viranomaiset lupasivat uuden avoimuuden aikakauden. Monille omaisille ja selviytyneille se oli ensimmäinen hetki yli 20 vuoteen, jolloin toivo oikeudesta ja totuudesta heräsi. Tutkijat tiesivät, kuinka suuri vastuu heillä oli – heidän piti oikaista menneiden vuosikymmenten vääryydet.

Vuonna 2013 IOPC:n edeltäjän IPCC:n varapuheenjohtaja Deborah Glass sanoi BBC:lle toivovansa, että tutkinta valmistuisi kahden vuoden kuluessa. ”Hillsborough’n historiassa on useita epäonnistuneita tutkintoja, joiden tuloksiin ihmisillä ei ole ollut luottamusta. Emme voi jatkaa sillä tiellä. Nyt on tehtävä viimeinen, lopullinen tutkinta, jotta seuraava sukupolvi ei joudu edelleen etsimään vastauksia. Meidän on onnistuttava”, hän painotti.

Yli 150 miljoonaa puntaa – oliko hinta oikeutettu?

BBC:n analyysin mukaan IOPC:n ja Operation Resolven yhteiskustannukset ovat nousseet yli 150 miljoonaan puntaan. Näistä yli 56 miljoonaa on kulunut IOPC:n henkilöstöön, jonka määrä oli enimmillään noin 200 työntekijää. Lisäksi majoitus- ja toimitilakustannuksiin, muun muassa Warringtonin toimistoihin, on mennyt yli 10 miljoonaa puntaa, ja jopa 18 000 puntaa vuodessa on käytetty toimistotarvikkeisiin.

Tutkimuksen alkuvuosina tiimit joutuivat ratkomaan käytännön ja teknologisia haasteita. Vuonna 2016 BBC:n vierailulla arkistossa nähtiin poliisien alkuperäisiä muistikirjoja, joita oli säilytetty varastossa 25 vuotta. Osa niistä oli niin huonossa kunnossa, että ne piti puhdistaa rotan ulosteista ennen analyysia. Todisteita löytyi myös VHS-nauhoilta ja korppulevyiltä, joiden katsominen edellytti 1980-luvun tietokoneiden herättämistä henkiin. Kannattajien liikkumista stadionilla seurattiin kuvamateriaali kerta toisensa jälkeen läpi käymällä ja hyödyntämällä nykyaikaisia kasvojentunnistusmenetelmiä.

Mittakaava oli ennennäkemätön, ja alussa ilmassa oli vahva tarkoituksen tunne. 13 vuotta myöhemmin moni kokee, että tuo toivo on hiipunut – etenkin rikosoikeudellisten oikeudenkäyntien päätyttyä ilman merkittäviä tuomioita ja poliisikomentaja David Duckenfieldin tultua vapautetuksi syytteistä.

”Ei mitään mieltä” – omaiset menettivät uskonsa prosessiin

Monet omaiset kertovat BBC:lle, etteivät he enää usko IOPC:n tutkinnan merkitykseen. He tietävät, että kaikki keskeiset poliisit ovat joko eläkkeellä tai kuolleet. Vaikka vakavakin virkavirhe todettaisiin, käytännön seuraamuksia ei voida enää määrätä.

”Toivon, ettei tämä ole ollut veronmaksajien rahan haaskausta”, Jenni Hicks sanoo. ”Olemme juuri nähneet budjetin, ja ihmiset kamppailevat arjesta selviytyäkseen. Ehkä rahat olisi pitänyt käyttää NHS:ään tai johonkin muuhun paikkaan, jossa niitä kipeästi tarvitaan.”

Hicksin viittaus budjettipolitiikkaan kytkeytyy laajempaan keskusteluun julkisen rahan käytöstä ja vastuusta. Samaa teemaa on käsitelty myös brittihallituksen finanssipolitiikassa, jossa esimerkiksi Rachel Reevesin esittelemä budjetti ja siihen liittyvät oikeusjärjestelmän muutokset ovat nostaneet esiin kysymyksiä siitä, miten oikeus ja vastuu toteutuvat suurten yhteiskunnallisten kriisien jälkeen.

”Hillsborough on varjostanut aikuiselämääni”

Charlotte Hennessy oli vain kuusivuotias, kun hänen isänsä James kuoli Hillsborough’n katastrofissa. Hän kertoo, että vuosikymmeniä kestäneet tutkinnat ja alkuperäinen peittely ovat tehneet Hillsborough’sta varjon, joka seuraa häntä edelleen.

”Prosessi on ollut äärimmäisen pitkä, eikä minulla ole epäilystäkään, että se jättää meidät jälleen turhautuneiksi”, Hennessy sanoo. ”Haluamme elää elämäämme, mutta meidät vedetään koko ajan takaisin tähän.”

Hänen mukaansa prosessissa ei ole osoitettu empatiaa omaisten mielenterveyttä kohtaan, eikä ole ollut todellista ymmärrystä siitä, kuinka ahdistavia lopputulokset voivat olla. Samalla hän kokee vaikeaksi hyväksyä, että valtava määrä julkista rahaa on kulunut tutkintaan, jonka lopputuloksia hän pitää vaatimattomina.

”Isäni elämälle ei voi laittaa hintalappua, mutta en olisi koskaan halunnut, että julkista rahaa käytetään tällä tavalla. Se on järkyttävää tuhlausta”, hän toteaa.

Valitukset hylätty – tunne oikeuden perumisesta

Perheet saivat täyden raportin nähtäväkseen maanantaina, mutta valituksia tehneille oli jo aiemmin kerrottu niiden ratkaisuista. Monia valituksia ei ole hyväksytty, IOPC:n mukaan todisteiden puutteen vuoksi.

Tämä on ollut raskasta niille, jotka ovat lukeneet Hillsborough Independent Panelin vuoden 2012 raportin ja kokeneet, että siinä esitettiin runsaasti todisteita peittelystä ja virheistä. Myöhemmissä oikeuslääketieteellisissä tutkimuksissa ja oikeudenkäynneissä kuultiin lisää aineistoa, jonka moni koki vahvistavan käsitystä viranomaisten vastuusta.

Hennessy teki valituksen poliisin törkeästä laiminlyönnistä sen jälkeen, kun vuoden 2016 tutkintalautakunnan päätelmässä todettiin, että hänen isänsä olisi voinut selvitä paremmalla ensihoidolla. Nyt hänelle on ilmoitettu, että IOPC ei löydä asiassa vastaussyyttä.

”Olen todella turhautunut”, hän sanoo. ”Heillä on ollut vuosikymmen aikaa kirjoittaa tämä, enkä usko, että raportti on paperin arvoinen, jolle se on painettu. Mikään määrä raportteja ei muuta tosiasioita.”

Myös Debbie Matthews, jonka veli Brian kuoli Hillsborough’ssa, teki kaksi valitusta poliisin väitetystä todisteiden väärentämisestä ja valheellisista lausunnoista. Toista valitusta ei hyväksytty ja toinen todettiin tutkinnan ulkopuolelle jääväksi.

”Olemme jo käyneet läpi helvetin ja takaisin, ja tuntuu siltä, että meitä potkitaan uudestaan”, Matthews sanoo. ”Olemme todella turhautuneita. Mielenterveytemme kärsii tästä vakavasti.”

Andy Burnham: totuus on jo todettu, mutta yksilövastuu puuttuu

Suurempi Manchesterin pormestari Andy Burnham, joka toimi kulttuuriministerinä Hillsborough’n uuden tarkastelun käynnistyessä, toivoo, että raportti johtaisi viimein vastuuseen silloisista poliisijohtajista.

”Kampanja, jota teimme, vahvisti Hillsborough’n totuuden: kyse oli poliisin johtamisen epäonnistumisesta turvattomalla stadionilla”, Burnham sanoo BBC Radio Manchesterille. ”Mutta emme ole koskaan saaneet yksilökohtaista vastuuta niiltä upseereilta, jotka johtivat peittelyä ja yrittivät syyttää Liverpoolin kannattajia.”

Burnham on toistuvasti vaatinut pysyvän uhrien edunvalvojan viran perustamista, jotta omaiset saisivat jatkossa ammattimaisen ja riippumattoman tuen taistelussaan suuria instituutioita vastaan. Hänen mukaansa Hillsborough on varoittava esimerkki siitä, miten valtarakenteet voivat suojella itseään uhrien kustannuksella.

Hillsborough-laki ja tulevaisuuden läpinäkyvyys

Raportin julkaisu osuu samaan aikaan, kun parlamentissa etenee Public Office (Accountability) Bill, joka tunnetaan yleisesti nimellä Hillsborough-laki. Lainsäädännön tavoitteena on varmistaa, että suurten onnettomuuksien ja katastrofien uhrit saavat tulevaisuudessa enemmän avoimuutta ja vastuunkantoa. Se loisi julkisille toimielimille lakisääteisen velvollisuuden puhua totta ja tehdä täysimääräistä yhteistyötä tutkintojen kanssa.

Lakia tukee myös työväenpuolueen johtaja Sir Keir Starmer, joka Hennessyn mukaan antoi hänelle henkilökohtaisen lupauksen sen toteuttamisesta. Hennessy ja monet muut omaiset toivovat, että laki estäisi tulevat peittely-yritykset ja antaisi uhrien perheille vahvemman aseman heti kriisin alkuvaiheessa.

Monet, jotka joskus tunsivat toivoa IOPC:n tutkinnasta, suhtautuvat nyt sen tuloksiin resignaatiolla. He juhlivat Hillsborough Independent Panelin raporttia ja itkivät ilosta vuoden 2016 tutkintalautakunnan päätösten jälkeen, kun totuus alkoi vihdoin tulla julki. Mutta totuuden rinnalle he ovat koko ajan kaivanneet oikeutta ja konkreettista vastuuta – eivät vain uusia papereita ja vuosia kestäviä prosesseja.

IOPC: ”He ansaitsevat parempaa”

IOPC:n tiedottaja myöntää, että prosessi on ollut pitkä ja raskas kaikille osapuolille. ”Jaamme selviytyneiden, omaisten ja kaikkien pitkään vastauksia vaatineiden turhautumisen – ja olemme sanoneet heille, että he ansaitsevat parempaa”, tiedottaja toteaa. ”Tutkintamme ovat osa hyvin pitkiä ja ennennäkemättömiä prosesseja.”

Omaisten näkökulmasta kysymys on kuitenkin yksinkertainen: jos vuosikymmenten työ, sadat miljoonat ja tuhannet sivut raportteja eivät johda todelliseen vastuuseen, mitä oikeus lopulta tarkoittaa? Hillsborough’n varjo jatkaa kulkuaan, kun uusi raportti julkaistaan – eikä ole varmaa, tuoko se vihdoin vastauksia, joita uhrien perheet ovat odottaneet yli 30 vuotta.

Ei sisällä instagram post:eja