Kiina vahvisti otettaan Latinalaisessa Amerikassa – voiko Trump vielä tehdä tilaa Yhdysvalloille?
Donald Trump isännöi lauantaina Latinalaisen Amerikan ja Karibian johtajia golfklubillaan järjestettävässä “Shield of the Americas Summit” -huippukokouksessa. Tapaamisen tavoitteena on tiivistää Yhdysvaltojen turvallisuusyhteistyötä alueen kanssa ja hillitä Kiinan nopeasti kasvanutta vaikutusvaltaa.
Kiina kiri ohitse, kun Yhdysvallat katsoi muualle
Viime vuosikymmenen aikana Yhdysvallat keskittyi muille maailmanalueille, samalla kun Kiinasta tuli Latinalaisen Amerikan ja Karibian tärkein lainanantaja ja keskeinen kauppakumppani. Peking on rahoittanut mittavia hankkeita, kuten 3,5 miljardin dollarin Chancayn megaportin Perussa sekä Bogotán metron Kolumbiassa.
Nyt Washington pyrkii ottamaan menetettyä etumatkaa kiinni. Asiantuntijat varoittavat kuitenkin, että aitojen kumppanuuksien rakentaminen vaatii enemmän kuin sotilaallista uhoa, tulleja ja painostuspolitiikkaa.
Kristi Noem Trumpin erikoislähettiläänä
Diplomaattista ponnistelua johtaa Kristi Noem, jonka Trump erotti hiljattain sisäisen turvallisuuden ministerin tehtävästä, mutta nimesi nyt huippukokouksen erikoislähettilääksi. “Uudessa roolissani voin rakentaa aiempien kumppanuuksien ja kansallisen turvallisuuden osaamisen varaan”, Noem kirjoitti X:ssä erottamisensa jälkeen.
Huippukokoukseen osallistuu kahdeksan konservatiivista johtajaa Argentiinasta, Paraguaysta, El Salvadorista, Chilestä, Panamasta, Hondurasista, Guyanasta ja Ecuadorista. Ideologisesti he ovat lähellä Trumpin hallintoa. Sen sijaan alueen raskassarjalaiset Kolumbia, Meksiko ja Brasilia loistavat poissaolollaan.
Latinalaisen Amerikan tutkimuksen professori Evan Ellis (US Army War College, Strategic Studies Institute) arvioi, että kokouksessa painotetaan huumeiden salakuljetuksen, muuttoliikkeen ja terrorismin torjuntaa sekä yrityksiä rajoittaa Kiinan vaikutusvaltaa läntisellä pallonpuoliskolla.
“Odotan jotain Latinalaisen Amerikan CPAC:in kaltaista”, Ellis kuvailee, viitaten Yhdysvalloissa vuosittain järjestettävään konservatiivien CPAC-konferenssiin.
Washington haluaa estää Kiinan strategisen jalansijan
Trumpin hallinnon mukaan huippukokouksen tavoitteena on “rekrytoida ja laajentaa” Yhdysvaltojen ystäväpiiriä läntisellä pallonpuoliskolla ja rajoittaa Kiinan toimintaa koko Amerikan mantereella. Käytännössä tämä tarkoittaa pyrkimystä estää kilpailijoita saamasta sotilaallista tai strategista jalansijaa esimerkiksi satamissa, energiaverkoissa ja kriittisessä infrastruktuurissa.
Kokous seuraa Trumpin viimeaikaista Karibian-alueen painotusta sekä aiempia lausuntoja siitä, että Yhdysvaltojen tulisi “ottaa Panama-kanava takaisin” Kiinan vaikutuspiiristä. Trumpin paine on jo johtanut muutoksiin: Venezuelan presidentti Nicolás Maduro on syrjäytetty, ja Panaman korkein oikeus mitätöi tänä vuonna hongkongilaisen yhtiön kanavahankkeisiin liittyvät sopimukset.
Kiinan etumatka: vuosikymmenten pitkä strategia
Yhdysvalloilla on kuitenkin mittava takamatka, muistuttaa taloustieteen professori Enrique Dussel Peters, joka johtaa Kiina–Meksiko-tutkimuskeskusta (UNAM). Hänen mukaansa kehityskumppanuuksien, vapaakaupan, monenkeskisyyden ja edes perusvastavuoroisuuden aika on ohi – samalla kun Kiinan läsnäolo Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla on kasvanut “dramaattisesti”.
Dusselin mukaan “America First” -linja, kehitysavun leikkaukset ja tullipolitiikka ovat kääntyneet itseään vastaan ja ajaneet alueen hallituksia lähemmäs Kiinaa, joka on rakentanut pitkäjänteisen strategisen suunnitelman Latinalaista Amerikkaa varten.
Tutkimuslaitos AidDatan lukujen mukaan Kiina ohjasi vuosina 2014–2023 alueelle noin 153 miljardin dollarin rahoituksen – lähes kolminkertaisesti Yhdysvaltojen 50,7 miljardiin dollariin verrattuna.
Vapaakauppaa, vyö ja tie – ja ennätyskauppa
Vuoteen 2024 mennessä Kiina oli solminut viralliset vapaakauppasopimukset Chilen, Costa Rican, Ecuadorin, Nicaraguan ja Perun kanssa. Nämä sopimukset ovat olleet taloudellisesti erittäin kannattavia. Vuonna 2000 Kiinan osuus Latinalaisen Amerikan viennistä oli alle 2 %, mutta vuoteen 2021 mennessä maiden välinen kauppa oli kasvanut yli 450 miljardiin dollariin. Osa ekonomisteista odottaa lukeman nousevan 700 miljardiin dollariin vuoteen 2035 mennessä.
Kiina on sijoittanut vahvasti myös alueen infrastruktuuriin. Peräti 20 Latinalaisen Amerikan ja Karibian maata on liittynyt Vyö ja tie -aloitteeseen, joka käynnistettiin Xi Jinpingin toimesta vuonna 2013. Alun perin Itä-Aasian ja Euroopan yhdistämiseen tarkoitettu hanke on sittemmin laajentunut Afrikkaan, Oseaniaan ja Latinalaiseen Amerikkaan, kasvattaen Pekingin taloudellista ja poliittista vaikutusvaltaa maailmanlaajuisesti.
Vuodesta 2005 lähtien Kiinan kehityspankki ja Kiinan Exim-pankki ovat myöntäneet yli 120 miljardin dollarin lainat Latinalaisen Amerikan maille. Näistä valtionpankeista on tullut keskeisiä rahoittajia 138 suurelle infrastruktuurihankkeelle, mukaan lukien Brasilian Belo Monten sähkösiirtoverkko, Argentiinan Kirchner–Cepernic-vesivoimalat ja Neuquénin Espacio Lejano -avaruusasema Argentiinassa.
Litiumkolmio ja velkakoukkujen riskit
Hankkeet eivät ole hyväntekeväisyyttä: Kiinalla on omat taloudelliset intressinsä. Peking panostaa voimakkaasti niin sanottuun “litiumkolmioon” – Argentiinan, Bolivian ja Chilen muodostamaan vyöhykkeeseen, jossa sijaitsee arviolta 56 % maailman litiumvarannoista. Litium on kriittinen raaka-aine sähköautojen akuille ja energian varastoinnille. Xi Jinping ilmoitti toukokuussa 2025 9 miljardin yuanin luottolimiitistä alueelle.
Vaikka Kiinan lainat nähdään usein vähemmän ehdollisina kuin Yhdysvaltojen rahoitus, kriitikot varoittavat erityisesti heikossa taloudellisessa asemassa olevien maiden, kuten Venezuelan, ajautumisesta “velkakoukkuun”. Caracas on velkaa Kiinalle 60 miljardia dollaria ja maksoi velkaansa alennettuun hintaan myydyllä öljyllä, kunnes Maduro pidätettiin Trumpin toimesta.
Lisäksi monia huolestuttavat kiinalaisyritysten heikommat ympäristö- ja työvoimastandardit sekä se, että Kiina saa kasvavaa kontrollia keskeisestä infrastruktuurista – satamista, energiaverkoista ja tietoliikenteestä.
Kiina siirtyy näyttävistä megahankkeista huomaamattomampaan teknologiaan
Kritiikin kasvaessa Kiina on alkanut painottaa pienempiä, paikallisia hankkeita, jotka helpottavat teknologian vientiä ja seuraavan sukupolven infrastruktuurin rakentamista. Näitä ovat muun muassa 5G-verkot, sähkönsiirto, nopeat junayhteydet, sähköautot, datakeskukset ja tekoälyratkaisut.
“Suuret, näyttävät megahankkeet, joista edelleen silloin tällöin puhutaan – se ei ole enää tarinan ydin”, sanoo Margaret Myers, Institute for America, China, and the Future of Global Affairs (ACF, Johns Hopkins University) -instituutin johtaja.
Myersin mukaan uudentyyppiset investoinnit auttavat Kiinaa “lentämään tutkan alla juuri silloin, kun sen toimintaa arvioidaan kriittisemmin”.
Mitä Yhdysvallat voi tarjota vaihtoehdoksi?
Professori Evan Ellis katsoo, että Kiinan vaikutusvallan hillitseminen edellyttää ennen kaikkea sitä, että yhdysvaltalaiset yritykset ovat valmiita investoimaan alueelle mittavalla volyymilla. Yhdysvaltojen on tarjottava tuotteita ja teknologioita, jotka pystyvät kilpailemaan Kiinan kanssa sekä hinnassa että ominaisuuksissa.
Monet Latinalaisen Amerikan hallitukset yrittävät kuitenkin tietoisesti tasapainotella suurvaltojen välillä ja välttää liiallista riippuvuutta yhdestä kumppanista. Argentiinan puolustusyliopiston professori Facundo Robles muistuttaa, että Brasilia ylläpitää syviä kauppasuhteita Kiinaan, mutta vaalii samalla strategista yhteistyötä Yhdysvaltojen ja Euroopan kanssa. “Argentiina yrittää, retoriikasta huolimatta ja federalisminsa vuoksi, jotain samankaltaista”, hän arvioi.
Trumpin ja Xin kohtaaminen – uhka vai mahdollisuus alueelle?
Trumpin on määrä matkustaa Kiinaan tapaamaan presidentti Xi Jinpingiä 31. maaliskuuta. Roblesin mukaan paras mahdollinen lopputulos Latinalaiselle Amerikalle olisi taloussuhteiden laaja monipuolistaminen ja uusien investointien houkuttelu monesta suunnasta. Pahin skenaario taas olisi myrkyllinen suurvaltakilpailu, joka kaventaa pienempien maiden liikkumatilaa ja pakottaa ne valitsemaan puolensa.
Euroopassa käydään samansuuntaista keskustelua suurvaltavaikutuksesta kulttuurin, talouden ja politiikan tasolla. Esimerkiksi Suomen Euroviisu-menestystä ja musiikkivientiä koskevat analyysit kytkeytyvät laajempaan pohdintaan siitä, miten pienemmät maat asemoituvat globaalissa kilpailussa Yhdysvaltojen, Kiinan ja muiden suurten toimijoiden puristuksessa.
Ei sisällä instagram post:eja
