Miksi yksikään englantilainen valmentaja ei ole voittanut Valioliigaa – ja kuka voi olla ensimmäinen?

Englantilaisen Liam Roseniorin saapuminen Chelsean päävalmentajaksi avaa hänelle historiallisen mahdollisuuden: hän voi olla ensimmäinen englantilainen manageri, joka voittaa Valioliigan. Lähes 34 vuotta sarjan perustamisen jälkeen yksikään Englannissa syntynyt valmentaja ei ole onnistunut nappaamaan maailman seuratuimman jalkapallosarjan mestaruutta.

Taustaa: viimeisin englantilainen mestari ennen Valioliigaa

Viimeisin englantilainen mestarivalmentaja ylimmällä sarjatasolla on Howard Wilkinson, joka johdatti Leeds Unitedin liigamestaruuteen kaudella 1991–1992 – aikana, jolloin sarjan nimi oli vielä First Division. Valioliiga käynnistyi vasta seuraavalla kaudella, ja siitä lähtien englantilaiset managerit ovat jääneet ilman mestaruuspokaalia.

Valioliigan historiassa 12 eri manageria on juhlinut mestaruutta. Listaa hallitsevat skotlantilainen Sir Alex Ferguson 13 tittelillään Manchester Unitedissa ja katalaani Pep Guardiola kuudella mestaruudellaan Manchester Cityssä. Yksikään heistä ei ole englantilainen.

Englantilaisten valmentajien vähäinen määrä huippuseuroissa

Rosenior, 41, on Chelseaan Strasbourgista siirryttyään vasta neljäs vakituinen englantilainen manageri nykyisessä Valioliigassa. Hänen lisäkseen sarjassa toimivat Nottingham Forestin Sean Dyche, Newcastle Unitedin Eddie Howe sekä Burnleyn Scott Parker.

Michael Carrick siirtyy väliaikaisesti Manchester Unitedin peräsimeen erotetun Ruben Amorimin tilalle kauden loppuun asti, mutta Unitedilla on edelleen pitkä matka todelliseksi mestariehdokkaaksi.

Englantilaisten valmentajien osuus Valioliigassa on selvästi pienempi kuin valmentajien kansallinen edustus muissa Euroopan viidessä suurimmassa sarjassa. Italiassa 16:sta Serie A:n 20 managerista on italialaisia. Espanjassa 11/20 on espanjalaisia, Saksassa 12/18 valmentajaa on saksalaisia, ja Ranskassa 10/18 on ranskalaisia.

Valioliigan historiassa on ollut jo 92 ei-brittiläistä eikä irlantilaista päävalmentajaa, kun mukaan lasketaan myös väliaikaiset ja caretaker-tyyppiset pestit. Tällä hetkellä sarjaa johtaa Mikel Artetan Arsenal, toisena on Guardiolan Manchester City ja kolmantena Unai Emeryn Aston Villa – kaikki espanjalaisjohtoisia seuroja.

Miksi Valioliigan mestaruus on karttanut englantilaisia?

Valioliigan synty kaudella 1992–1993 osui samaan aikaan Sir Alex Fergusonin johtaman Manchester Unitedin nousun kanssa. United katkaisi 26 vuotta kestäneen mestaruuskuivan ja aloitti lähes ennennäkemättömän valtakauden: 13 mestaruutta Old Traffordille.

Ensimmäisellä Valioliigakaudella Aston Villa, Ron Atkinsonin johdolla, ylsi toiseksi 10 pisteen päähän Unitedista. Tämä jäi harvinaiseksi hetkeksi, jolloin englantilainen manageri oli todella lähellä mestaruustaistelun ydintä.

Toinen skotti, Sir Kenny Dalglish, rikkoi Fergusonin hegemoniaa Blackburn Roversin kanssa kaudella 1994–1995. Pian tämän jälkeen Valioliigasta tuli kuitenkin Euroopan huippuvalmentajien suosituin näyttämö.

Wenger, Mourinho ja ulkomaisten huippumanagerien aalto

Arsène Wenger saapui Arsenaliin Nagoya Grampus Eightistä 30. syyskuuta 1996 ja herätti aluksi hämmennystä otsikoilla tyyliin ”Arsène Who?”. Ennen häntä Valioliigassa oli nähty vain kaksi ulkomaalaista manageria: Osvaldo Ardiles ja Ruud Gullit. Wengeristä tuli kuitenkin koko sarjaa mullistanut hahmo.

Wenger voitti kolme Valioliigan mestaruutta, joista tunnetuin on kausi 2003–2004, jolloin Arsenal pelasi koko sarjakauden ilman tappioita ”The Invincibles” -nimellä. Lisäksi hän juhli ennätyksellisiä seitsemää FA Cupia ja kuutta Charity/Community Shield -voittoa sekä tuplamestaruuksia vuosina 1998 ja 2002.

Chelsea aloitti oman menestyskautensa, kun José Mourinho – ”The Special One” – saapui Portosta vuonna 2004 Mestarien liigan voittajana. Hän katkaisi seuran mestaruuskuivan, joka ulottui vuoteen 1955 saakka. Tämän myötä Valioliigaan alkoi virrata yhä enemmän Euroopan kovimpia valmentajia.

Italian huippunimet Carlo Ancelotti, Antonio Conte, Roberto Mancini ja Claudio Ranieri, chileläinen Manuel Pellegrini sekä saksalainen Jürgen Klopp ja sittemmin hollantilainen Arne Slot Liverpoolissa ovat kaikki vahvistaneet ulkomaisten managerien valtakautta Valioliigassa.

Entinen Manchester Unitedin pelaaja Dion Dublin arvioi BBC Sportille, että yksi syy englantilaisten mestarittomuuteen on juuri ulkomaisten valmentajien kokemus ja meriittilista: he ovat usein voittaneet pokaaleja Euroopassa jo ennen Valioliigaan saapumista. Hänen mukaansa englantilainen mestarivalmentaja nähdään kyllä vielä, mutta ajankohta on arvoitus.

Englanti poikkeuksena Euroopan huippusarjojen joukossa

Valioliigan käynnistymisen jälkeen Englanti on erottunut selvästi muista suurista jalkapallomaista. Italiassa Serie A:n mestaruuden on vienyt 29 italialaista valmentajaa, Saksassa Bundesliigan on voittanut 24 saksalaista, Ranskassa Ligue 1:n 23 ranskalaista ja Espanjassa La Ligan 14 espanjalaista valmentajaa.

Englannissa tilanne on erilainen: mestareiden lista on käytännössä ulkomaisten managerien hallussa. Tämä herättää kysymyksen, onko kyse ennen kaikkea mahdollisuuksien puutteesta vai yksinkertaisesti siitä, että ulkomailta on tuotu parempina pidettyjä valmentajia isoihin seuroihin.

Newcastle, Tottenham ja Aston Villa – englantilaisten harvat huippunäytöt

Englantilaiset managerit ovat saaneet harvoin vastuuta seuroissa, joilla on realistiset mahdollisuudet voittaa Valioliiga. Newcastle United on ollut poikkeus: seura on luottanut aiemmin muun muassa Kevin Keeganiin, joka on Atkinsonin jälkeen ainoa englantilainen manageri, joka on sijoittunut Valioliigassa toiseksi. Kaudella 1995–1996 Newcastle menetti 12 pisteen johtoaseman Manchester Unitedille.

Newcastle on ollut korkeimmalle sijoittuneen englantilaisen managerin seura yhdeksällä Valioliigakaudella. Tottenham ja Aston Villa ovat yltäneet samaan kolme kertaa kumpikin.

Entinen Tottenham-manageri Harry Redknapp on ollut sarjan korkeimmalle sijoittunut englantilainen valmentaja viidellä kaudella. Eddie Howe on yltänyt tähän neljästi, ja Sam Allardyce sekä Sir Bobby Robson kolmesti.

Onko ongelma mahdollisuuksissa vai osaamisessa?

Kysymys on kaksijakoinen: ovatko englantilaiset valmentajat jääneet ilman todellisia huippumahdollisuuksia vai eivätkö he yksinkertaisesti ole olleet samalla tasolla kuin ulkomaiset kilpailijansa?

Liam Rosenior päätyi Chelsean valmentajaksi osittain seuran moniseuraomistusmallin kautta, jossa taustayhtiö BlueCo hallitsee sekä Chelseaa että Strasbourgia. Rosenior erotettiin Hull Citystä toukokuussa 2024, ja hän jätti Strasbourgin Ligue 1:ssä seitsemäntenä – kysymys kuuluu, olisiko Chelsea koskaan harkinnut häntä ilman tätä omistuskuviota?

Wayne Rooney, jonka apuvalmentajana Rosenior toimi Derby Countyssa, korostaa, että nuoret englantilaiset managerit saavat harvoin mahdollisuuden isoissa seuroissa. Hänen mukaansa Roseniorin nousu on tärkeä esimerkki koko englantilaiselle valmentajasukupolvelle.

Entinen Stoke Cityn manageri Tony Pulis näkee asian suoraviivaisesti: mestaruuksia voittavat seurat, joilla on parhaat pelaajat ja eniten resursseja – ja näissä seuroissa valmentajina on lähes aina ollut ulkomaalaisia. Hänen mukaansa kysymys ei ole pelkästään osaamisesta, vaan siitä, että englantilaiset eivät ole päässeet johtamaan näitä huippujoukkueita.

Gary O’Neil, joka seurasi Rosenioria Strasbourgin peräsimeen Bournemouthin ja Wolverhamptonin jälkeen, on osittain eri mieltä. Hän huomauttaa, että Valioliiga on maailman kovatasoisin ja rikkain sarja, ja että valmentajien on ansaittava isot pestit – niitä ei jaeta ”säälistä”. O’Neilin mukaan monet ulkomaiset huippuvalmentajat ovat yksinkertaisesti erittäin korkealla tasolla, ja he ovat osoittaneet tasonsa menestyksellä Valioliigassa.

Kuka voi olla ensimmäinen englantilainen Valioliigan mestari?

Rosenior vaikuttaa tällä hetkellä parhaimmassa asemassa, koska Chelsealla on valtavat resurssit, nuori ja lahjakas pelaajaryhmä sekä omistajat, jotka ovat valmiita investoimaan. Silti moni asiantuntija näkee myös Eddie Howen ja Frank Lampardin potentiaalisina mestarivalmentajina.

Eddie Howe on nostanut mainettaan merkittävästi. Hän johdatti Bournemouthin Valioliigaan ja vakiinnutti seuran sarjatasolleen, minkä jälkeen hän on tehnyt vahvaa työtä Newcastle Unitedissa. Howe voitti seuralle ensimmäisen kotimaisen pokaalin 70 vuoteen ja ensimmäisen pokaalin ylipäätään 56 vuoteen Carabao Cupin voitolla Liverpoolista. Lisäksi hän on vienyt Newcastlen Mestarien liigaan jo toistamiseen.

Frank Lampardin manageriura on puolestaan uutta nousua tekemässä Mestaruussarjan kärkiseura Coventry Cityssä. Aiemmat pestit Derby Countyssa, Evertonissa ja kahteen otteeseen Chelseassa olivat epätasaisia, mutta nykyinen menestys voi palauttaa hänet tulevaisuudessa jälleen Valioliigan huippuseurojen harkintalistalle.

Entinen Manchester Unitedin ja Englannin maajoukkueen puolustaja Phil Jones pitää Eddie Howea ykkösehdokkaana ensimmäiseksi englantilaiseksi mestarivalmentajaksi. Jones painottaa Howen näyttöjä Bournemouthissa ja Newcastlessa sekä kykyä johtaa isoja egovaltaisia pukukoppeja. Hänen mielestään Howe voisi oikeissa olosuhteissa ja oikeanlaisen pelaajamateriaalin kanssa viedä mestaruuden.

Dion Dublin puolestaan nostaa Frank Lampardin ja Sean Dychen tällä hetkellä englantilaislistan kärkeen, mutta muistuttaa, että heidän mahdollisuutensa riippuvat siitä, saavatko he tulevaisuudessa tilaisuuden johtaa todellisia mestarikandidaatteja – nykyiset seurat eivät välttämättä siihen riitä.

Gary O’Neil uskoo, että englantilainen mestarivalmentaja nähdään ennemmin tai myöhemmin. Hänen mukaansa joku englantilainen manageri saa lopulta top-seuran käsiinsä, löytää oikean momentumin ja onnistuu rikkomaan pitkän kuivan kauden. Tehtävä on äärimmäisen vaikea, mutta ei mahdoton.

Valioliiga, kansainvälistyminen ja laajempi jalkapallokeskustelu

Valioliigan globaali luonne ja valtava talousvoima ovat tehneet siitä magneetin maailman parhaimmille valmentajille. Tämä on samalla kaventanut englantilaisten mahdollisuuksia – mutta toisaalta nostanut sarjan taktista ja pelillistä tasoa. Kysymys muistuttaa laajemmin siitä, miten kansainvälinen jalkapallo muuttuu ja miten eri maiden valmentajatuotanto vastaa kilpailuun.

Ilmiö ei rajoitu vain Englantiin. Myös muualla nähdään, miten seurajohdot hakevat yhä useammin valmentajia ulkomailta, mikä voi kärjistää paikallisten valmentajien asemaa ja synnyttää jännitteitä kannattajien, median ja seurojen välillä. Samantyyppisiä keskusteluja käydään myös esimerkiksi Yhdysvaltain turvallisuus- ja järjestyskysymyksiin liittyvissä tapauksissa, kuten Minneapolisin ICE-ampumista koskevassa videomateriaalissa, joka paljastaa sekavat hetket ennen laukauksia, missä julkinen mielipide ja todelliset päätöksentekoprosessit voivat olla kaukana toisistaan.

Englantilaisen mestarivalmentajan synty Valioliigassa olisi sekä symbolinen että käytännöllinen käännekohta: se osoittaisi, että myös paikalliset valmentajat voivat kilpailla tasavertaisesti kansainvälisen huipun kanssa, kun heille annetaan oikeat työkalut ja riittävän vahvat joukkueet.

Toistaiseksi historia on ulkomaisten managerien puolella. Mutta jos Rosenior Chelseassa, Howe Newcastlessa tai tulevaisuudessa jokin muu englantilainen valmentaja saa täydet edellytykset menestyä, Valioliigan pitkään jatkunut poikkeus Euroopan suurten sarjojen joukossa voi lopulta päättyä.

Ei sisällä instagram post:eja