Miten Eurooppa voi vastata Donald Trumpin Grönlanti-tulleihin?
Donald Trumpin lauantaina esittämä uhka asettaa tullit kahdeksalle Euroopan maalle, elleivät ne tue hänen suunnitelmaansa ostaa Grönlanti, tuli Euroopalle täytenä yllätyksenä. Yhdysvaltain presidentti ilmoitti aikovansa ottaa 1. helmikuuta alkaen käyttöön 10 %:n tullimaksun EU-maista Yhdysvaltoihin tuleville tuontituotteille, ja nostaa tason 25 %:iin kesällä, mikäli sopua ei synny. Ei ole vielä selvää, lisättäisiinkö nämä tullit jo voimassa olevien maksujen päälle.
Ryhmä kahdeksan, johon kuuluvat Ranska, Saksa, Iso-Britannia, Tanska, Norja, Ruotsi, Alankomaat ja Suomi, on reagoinut ripeästi. Ranska ja Saksa ovat vaatineet, että Euroopan unionin on oltava valmis vastatoimiin, jos Trump vie uhkauksensa käytäntöön. Taustalla on laajempi huoli siitä, että Yhdysvallat käyttää taloudellista painostusta liittolaisiin saadakseen geopoliittisia tavoitteitaan läpi.
Taustalla vasta solmittu EU–USA-kauppasopu
Alle puoli vuotta sitten EU ja Yhdysvallat pääsivät sopuun, jonka piti vakauttaa transatlanttista kauppaa ja tuoda ennustettavuutta yrityksille ja kuluttajille. Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen sai Trumpin Skotlannin golfradalta neuvoteltua tullitasoiksi 15 % kaikelle EU:n Yhdysvaltoihin viemälle tavaralle – selvästi parempi kuin 30 %, jota Yhdysvallat oli aiemmin väläytellyt.
Neuvottelujen aikana Bryssel valmisteli myös oman vastapakettinsa, joka olisi astunut voimaan, jos sopua ei olisi saavutettu. Pakettiin sisältyi tulleja hyvin laajalle kirjolle amerikkalaistuotteita – karjasta ja elintarvikkeista lentokoneiden varaosiin ja viskiin – yhteensä noin 93 miljardin euron arvosta. Näiden vastatullien tarkoitus oli osoittaa, että EU:lla on uskottava kyky vastata, jos Yhdysvallat kiristää otettaan.
Korkean tason sopu tarkoitti, että EU:n vastatullit jäädytettiin, kun yksityiskohtia hiottiin loppuun. Euroopan parlamentti oli valmistautunut ratifioimaan EU–USA-kauppasopimuksen jo ensi viikolla, mikä olisi vahvistanut hauraan tasapainon Atlantin molemmin puolin.
Trumpin uusi uhka pysäytti sopimuksen etenemisen
Trumpin Grönlantiin kytketty tullipommi muutti tilanteen hetkessä. Vain tunteja uhkauksen jälkeen vaikutusvaltainen saksalainen EU-parlamentaarikko Manfred Weber ilmoitti, että sopimuksen hyväksyminen ei ole ”tässä vaiheessa mahdollista”. Ilman parlamentin siunausta tai erillistä päätöstä jatkaa tullien jäädyttämistä, EU:n jo hyväksymät vastatullit astuvat voimaan 7. helmikuuta.
Tämä loisi Trumpille kotimaassa poliittisen paineen: lukuisat yhdysvaltalaiset yritykset, jotka vievät tuotteitaan Eurooppaan, joutuisivat maksamaan kalliisti. Esimerkiksi maatalous-, konepaja- ja lentokoneteollisuus sekä alkoholituotteiden viejät saisivat osakseen kiristyvän tullitaakan.
Lisämutkan tilanteeseen tuo se, että Trump on uhannut kohdistaa uusia tulleja vain osaan EU-maista. Euroopan komission mukaan tämä on teoriassa mahdollista, mutta käytännössä hyvin vaikeaa. Syynä on EU:n sisämarkkinoiden tiivis integraatio: tuotteet ja komponentit ylittävät EU-maiden rajat useita kertoja ennen kuin ne lopulta lähtevät Yhdysvaltoihin. Tullien kohdistaminen yksittäisiin maihin olisi logistisesti ja hallinnollisesti painajaismaista.
Komission tiedottaja Olof Gill korosti, että Bryssel tekee ”kaiken tarvittavan suojellakseen EU:n taloudellisia etuja”. Samalla hän muistutti, että tullisota vahingoittaisi viime kädessä sekä eurooppalaisia että amerikkalaisia yrityksiä ja kuluttajia.
EU:n ”kauppatykkiasema”: Anti-Coercion Instrument
Yksi EU:n vahvimmista uusista työkaluista on niin kutsuttu ”kauppatykkiasema”, viralliselta nimeltään Anti-Coercion Instrument (ACI). Kyseessä on lainsäädäntö, jonka avulla EU voi vastata taloudelliseen kiristykseen, jota ulkopuoliset valtiot kohdistavat unioniin tai sen jäsenmaihin.
ACI:n ydinajatus on selvä: jos jokin maa yrittää pakottaa EU:ta tai sen jäsenvaltioita muuttamaan ”legitiimejä, suvereeneja valintojaan” uhkaamalla taloudellisilla toimilla, EU voi iskeä takaisin. Vastatoimet voivat olla erittäin ankaria ja kohdistua moniin eri talouden osa-alueisiin.
Mahdollisia toimia ovat muun muassa:
- lisätullit ja muut tuonti- ja vientirajoitukset
- rajoitukset palvelukaupassa
- pääsyn kaventaminen EU:n pankki- ja pääomamarkkinoille
- investointien ja julkisten hankintojen rajoittaminen.
Äärimmillään ACI antaa EU:lle mahdollisuuden sulkea suurin osa sisämarkkinoistaan kohdemaan yrityksiltä ja sivuuttaa aiemmat kansainväliset sopimukset. Tästä syystä välinettä kutsutaankin ”ydinasevaihtoehdoksi” kauppapolitiikassa.
Miksi ACI on viimeinen oljenkorsi, ei ensisijainen työkalu?
Vaikka ACI vaikuttaa paperilla pelottavan tehokkaalta, sen todellinen tarkoitus on ensisijaisesti neuvotteluaseman vahvistaminen. Pelkkä uhka sen käyttöönotosta on tarkoitettu houkuttelemaan vastapuoli neuvottelupöytään. Aseman laukaiseminen täysimääräisesti voisi kuitenkin aiheuttaa merkittävää taloudellista vahinkoa myös EU:n sisällä, koska taloussuhteet Yhdysvaltoihin ovat erittäin laajat ja syvät.
Lisäksi ACI ei ole nopea reagointiväline. Nykyisten sääntöjen mukaan komissio voi käyttää jopa neljä kuukautta sen tutkimiseen, onko kyseessä taloudellinen pakottaminen. Tämän jälkeen sillä on enintään kuusi kuukautta aikaa neuvotella kyseisen maan kanssa ja päättää, onko vastatoimille perusteita. Lopuksi jäsenvaltioilla on vielä jopa 10 viikkoa aikaa hyväksyä komission ehdottamat toimet.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että vaikka komissio ”vetäisi liipaisimesta” heti, ACI:n raskaimmat toimet voisivat astua voimaan vasta noin vuoden kuluttua. Siksi EU etsii rinnalle nopeampia ja kohdennetumpia keinoja, joiden avulla se voi reagoida Trumpin tulleihin lyhyellä aikavälillä.
Iso-Britannian rooli ja halu välttää täysimittainen kauppasota
Ison-Britannian pääministeri Sir Keir Starmer on tehnyt selväksi, ettei hän halua ajautua kauppasotaan Yhdysvaltojen kanssa. Maanantaisessa puheessaan hän käytännössä sulki pois välittömät vastatullit Yhdysvaltoja vastaan, vaikka tuomitsi Trumpin tavat käyttää tulliuhoa liittolaisiaan vastaan.
Starmerin sanoin ”tullisota ei ole kenenkään etu”. Hänen prioriteettinsa on estää tilanteen eskaloituminen pisteeseen, jossa molemminpuoliset vastatoimet olisivat väistämättömiä. Tämä linja heijastaa laajempaa eurooppalaista huolta: miten suojata omia etujaan ilman, että transatlanttinen yhteistyö romahtaa.
Samalla Iso-Britannialla on myös oma kansallinen työkalupakkinsa. Jos sopua Grönlannin ympärillä ei löydy, Lontoo voisi kiristää esimerkiksi digitaalisten palvelujen verotusta. Tämä osuisi suoraan eräisiin suurimpiin yhdysvaltalaisiin teknologiayrityksiin, kuten Amazoniin ja Metaan (Instagramin, WhatsAppin ja Facebookin emoyhtiöön).
Tällä hetkellä Ison-Britannian Digital Services Tax -vero on 2 %. Sitä peritään teknologiajätteiltä, joiden maailmanlaajuiset myynnit ylittävät 500 miljoonaa puntaa ja jotka tekevät vähintään 25 miljoonan punnan liikevaihtoa Isossa-Britanniassa. Veroa kiristämällä Lontoo voisi lähettää voimakkaan signaalin Washingtoniin ilman, että se turvautuu perinteisiin tulleihin.
Oikeudellinen epävarmuus: ylittääkö Trump valtuutensa?
Tilannetta mutkistaa se, että kaikkien Trumpin suunnittelemien tullien laillisuus ei ole selvillä. Yhdysvaltain korkein oikeus on parhaillaan arvioimassa, ylittikö presidentti toimivaltansa käyttäessään International Emergency Economic Powers Act -lakia tullien asettamiseen. Kyse on siitä, voiko presidentti vedota kansalliseen hätätilaan asettaakseen laajamittaisia kaupparajoituksia ilman kongressin hyväksyntää.
Tutkinnan kohteena ovat myös niin kutsutut ”retaliatory tariffs” – vastatullit, jotka Trump määräsi viime vuonna. Niiden nojalla monet amerikkalaisyritykset joutuvat maksamaan 10 %:n lisäveron tuodessaan tiettyjä brittiläisiä tuotteita Yhdysvaltoihin. Korkeimman oikeuden ratkaisu voi vaikuttaa suoraan myös nyt suunniteltuihin Grönlanti-tulleihin, mikä lisää epävarmuutta yritysten ja sijoittajien näkökulmasta.
Mitä vaihtoehtoja Euroopalla on?
Lyhyellä aikavälillä Eurooppa voi vastata Trumpin tulleihin kolmella päälinjalla:
- Neuvottelut ja diplomaattinen paine: EU voi pyrkiä laajentamaan aiempaa kauppasopimusta ja sitomaan Grönlanti-kysymyksen osaksi laajempaa transatlanttista agendaa. Myös Nato-yhteistyö ja turvallisuuspoliittiset intressit voivat toimia vipuvartena, kun muistutetaan Yhdysvaltoja liittolaissuhteen arvosta.
- Kohdennetut vastatoimet: Jos Trump vie uhkauksensa käytäntöön, EU voi vapauttaa aiemmin jäädytettyjä vastatulleja tai suunnata uusia maksuja poliittisesti vaikuttaville sektoreille, kuten maatalouteen tai ilmailualaan. Tavoitteena on luoda paine amerikkalaispoliitikkoihin kotimaassa.
- Strategiset, ei-tullilliset keinot: Jäsenmaat, kuten Iso-Britannia, voivat kiristää sektorikohtaisia veroja tai sääntelyä – esimerkiksi digijättien verotusta – sekä tarkastella kriittisesti yhdysvaltalaisten investointien ja yritysostojen hyväksymistä.
Pidemmällä aikavälillä EU:n on vahvistettava omaa taloudellista ja poliittista resilienssiään. Tämä tarkoittaa paitsi ACI:n kaltaisten välineiden kehittämistä myös huoltovarmuuden parantamista ja kriittisten alojen – kuten energian, terveydenhuollon ja puolustuksen – omavaraisuuden lisäämistä. Esimerkiksi Chimamanda Ngozi Adichien pojan traaginen kuolema ja sen paljastamat terveydenhuollon rakenteelliset ongelmat muistuttavat karulla tavalla, miten haavoittuvaisia yhteiskunnat ovat, jos kriittiset järjestelmät jätetään poliittisen ja taloudellisen pelin välineiksi.
Lopulta Euroopan vastaus Trumpin Grönlanti-tulleihin testaa koko EU:n kykyä toimia yhtenäisenä ja päättäväisenä globaalina toimijana. Jos unioni kykenee yhdistämään maltilliset, mutta uskottavat vastatoimet selkeään neuvottelustrategiaan, se voi suojella omia etujaan ilman, että transatlanttinen suhde ajautuu pysyvään kriisiin.
Ei sisällä instagram post:eja
