Miten nelisanainen lause “not fit for purpose” mullisti Britannian sisäministeriön maineen
Kun silloinen Britannian sisäministeri John Reid lausui vuonna 2006 kuuluisat sanat “Our system is not fit for purpose” – järjestelmämme ei sovellu tehtäväänsä – hän loi iskulauseen, joka on jättänyt pysyvän jäljen maan poliittiseen kieleen. Lauseesta tuli nopeasti synonyymi valtion tehottomuudelle ja byrokraattiselle epäonnistumiselle.
Skandaali, joka synnytti iskulauseen
Reid puhui vain muutamaa kuukautta sen jälkeen, kun oli paljastunut, että tuhansia ulkomailla syntyneitä vankeja oli vapautettu Britannian vankiloista ilman, että heidän karkottamistaan oli edes harkittu. Kohu horjutti vakavasti luottamusta sisäministeriöön ja sen kykyyn hallita maahanmuuttoa ja rikosoikeusjärjestelmää.
Tuossa tulenarassa ilmapiirissä Reid totesi parlamentin valiokunnalle, että järjestelmä ei ollut tehtäväänsä sopiva. Neljä sanaa tiivistivät monien kokemuksen sekavasta, hitaasta ja virheherkästä hallinnosta – ja jäivät elämään poliittiseen puheeseen vuosikymmeniksi.
Salainen alkuperä: virkamiehen yksityinen muistio
Lauseen taustasta on liikkunut paljon tarinoita. Reid on aiemmin kertonut saaneensa ilmauksen nimetömältä korkealta virkamieheltä. Nyt BBC:n Newscast-podcastin kolmiosaisessa sarjassa sisäministeriöstä on paljastettu, kuka todellisuudessa muotoili nuo sanat.
Lauseen kirjoitti sisäministeriön tuolloinen kansliapäällikkö, Sir David Normington. Hän kertoo laatineensa yksityisen muistion juuri tehtäväänsä astuneelle John Reidille, jossa hän kuvasi sisäministeriön maahanmuutto- ja kansalaisuusyksikön tilaa: järjestelmät, johtaminen ja prosessit olivat hänen mukaansa yksinkertaisesti “not fit for purpose”.
Normington istui Reidin vieressä, kun tämä toisti ilmaisun julkisesti alahuoneen valiokunnalle. Hän muistelee yrittäneensä hillitä ilmettään, kun ministeri antoi ymmärtää, että kaikki sisäministeriön noin 70 000 virkamiestä olivat epäpäteviä. Myöhemmin kollegat kysyivät, miksei hän noussut oikaisemaan ministeriä – mutta kuten hän toteaa, ongelma oli se, että sanat olivat alun perin hänen omiaan.
Mitä “not fit for purpose” oikeasti tarkoitti?
Normington haluaa oikaista kaksi sitkeää väärinkäsitystä. Ensinnäkin ilmaus ei alun perin viitannut koko sisäministeriöön, vaan sen sisällä toimineeseen Immigration and Nationality Directorate -yksikköön, joka vastasi muun muassa maahanmuutosta ja kansalaisuusasioista.
Toiseksi arvostelu kohdistui nimenomaan teknologiaan, johtamiseen ja hallinnollisiin prosesseihin – ei virkamiehiin yksilöinä eikä itse maahanmuuttolainsäädäntöön. Reid toi nämä rajaukset esiin myös julkisessa puheessaan, mutta poliittiseen muistiin ne eivät jääneet. Vuosien myötä ilmaus on pelkistynyt yleiseksi lyömäaseeksi, jolla koko organisaatio voidaan leimata epäonnistuneeksi.
Neljän sanan poliittinen ura: tuhansia mainintoja parlamentissa
Parlamentin virallisen pöytäkirjan, Hansardin, mukaan ilmausta on käytetty lähes 3 000 kertaa alahuoneessa ja ylähuoneessa vuodesta 2006 lähtien. Tätä edeltävän 20 vuoden aikana sitä esiintyi vain 37 kertaa. Lauseesta tuli siis uuden ajan poliittinen klisee.
Sitä on sovellettu mitä erilaisimpiin aiheisiin: asevoimien palveluasuntojen kunnosta aina erään cornwallilaisen sairaalan viemärijärjestelmään. Poliitikoille ilmaus tarjoaa tavan kuulostaa tiukalta, määrätietoiselta ja uudistushaluiselta – samalla se antaa vaikutelman, että ongelmat johtuvat järjestelmästä, eivät päätöksentekijöistä.
Edeltäjät ja seuraajat: kiistoja sanavalinnasta
John Reidiä edeltänyt sisäministeri, työväenpuolueen Charles Clarke, suhtautuu ilmaisuun varsin kriittisesti. Newscast-ohjelmassa hän kuvaili sitä vähätteleväksi ja liian yleisluontoiseksi. Clarken mukaan jokaisessa suuressa organisaatiossa on sekä onnistumisia että epäonnistumisia, ja johdon tehtävänä on tunnistaa ne ja oppia niistä – ei lakaista kaikkea samaan, tylyn latistavaan toteamukseen.
Siitä huolimatta neljä sanaa johtivat konkreettisiin seurauksiin. Pääministeri Tony Blair siirsi vankilajärjestelmän vastuun sisäministeriöltä uuteen oikeusministeriöön (Ministry of Justice, MOJ). Nykyisin MOJ:n ja sen virastojen palveluksessa on noin 90 000 työntekijää, mikä tekee siitä brittiläisen hallinnon suurimman ministeriön.
Iskulause elää: nykyiset poliitikot käyttävät sitä yhä
“Not fit for purpose” on sittemmin juurtunut uudistuksia ajavien poliitikkojen kieleen yli puoluerajojen. Myös nykyinen sisäministeri Shabana Mahmood tarttui ilmaisuun vastatessaan kriittiseen raporttiin, jonka hänen konservatiivinen edeltäjänsä Suella Braverman oli tilannut ministeriöstä.
Mahmood totesi viime lokakuussa, että sisäministeriö “ei ole vielä tehtäväänsä sopiva ja se on käytännössä asetettu epäonnistumaan”. Sekä Mahmood että Braverman kutsuttiin kommentoimaan aihetta Newscast-sarjaan, mutta kumpikaan ei ollut käytettävissä.
Jatkuva kriisimoodi vaikeuttaa uudistuksia
Entinen erityisavustaja ja konservatiivihallituksen Ruanda-karkotussuunnitelman arkkitehti Hannah Guerin kuvaa sisäministeriötä organisaationa, jossa pitkäjänteinen kehittäminen on lähes mahdotonta. Hänen mukaansa arki Westminsterin Marsham Streetillä sijaitsevassa pääkonttorissa on yhtäjaksoista kriisinhallintaa: jos et selviydy seuraavasta 10–24 tunnista, et selviä lainkaan.
Kun huomio keskittyy jatkuvasti välittömiin uhkiin ja median paineeseen, strateginen suunnittelu ja rakenteelliset uudistukset jäävät helposti jalkoihin. Guerinin mukaan virkamiehet kantavat niin suurta riskitaakkaa, että se tekee todellisesta muutoksesta äärimmäisen vaikeaa.
Myös työväenpuolueen entinen sisäpolitiikan neuvonantaja Danny Shaw myöntää, ettei oppositiossa käytetty riittävästi aikaa pitkäjänteisen uudistuspolitiikan valmisteluun. Hänen mukaansa puolueen energia kului ennen kaikkea vaalivoiton tavoitteluun. Esimerkiksi poliisiuudistuksista käytiin joitakin kokouksia ja laadittiin muistioita, mutta päätöksiä ei tehty.
Yksi osa-alue toimii: terrorismin torjunta
Yli puoluerajojen vallitsee kuitenkin yksimielisyys siitä, että sisäministeriön yksi osa-alue on selvästi tehtäväänsä sopiva: terrorismin vastainen toiminta. Entinen konservatiivinen sisäministeri Amber Rudd kuvaa Newscast-ohjelmassa, miten kriisitilanteissa ministeri soitetaan keskellä yötä paikalle johtamaan kokouksia, joissa turvallisuusviranomaiset arvioivat uhkia ja suunnittelevat vastatoimia.
Ruddin mukaan juuri näissä tilanteissa näkee järjestelmän parhaimmillaan – ammattimaiset, kokeneet asiantuntijat tekevät nopeat, usein elintärkeät päätökset suuren paineen alla.
Sanojen pitkä varjo – ja mitä siitä voi oppia
Lause “not fit for purpose” osoittaa, miten yksi virkamiehen sisäiseen muistioon kirjoittama arvio voi muuttua poliittiseksi aseeksi ja yleiseksi sanonnaksi, joka leimaa kokonaisia organisaatioita vuosikymmenten ajaksi. Se kertoo myös, kuinka helppoa on yksinkertaistaa monimutkaisia rakenteellisia ongelmia yhdeksi iskeväksi toteamukseksi.
Samankaltaisia tarinoita löytyy myös Suomesta: mediassa laajat instituutiot saatetaan pelkistää muutamaan dramaattiseen sanaan, kun halutaan korostaa kriisiä tai vaatia uudistuksia. Julkinen keskustelu tarvitsee kuitenkin myös taustoitusta, faktoja ja suhteellisuudentajua – pelkkä leima ei vielä kerro, mikä todella kaipaa korjaamista.
Hyvä esimerkki tästä on suomalaisen viihdemaailman puolella käyty keskustelu siitä, miten julkisuus, terveys ja jaksaminen kietoutuvat yhteen. Kun Henry Saari taisteli itsensä takaisin jaloilleen painonsa noustua 160 kiloon ja Seiskan julkaistua shokkikuvat, oli helppo typistää koko tarina yksittäisiin otsikoihin. Todellisuudessa taustalla oli pitkä, monivaiheinen kamppailu, jota ei voi ymmärtää ilman laajempaa kontekstia – aivan kuten Britannian sisäministeriönkin tapauksessa.
Sanoilla on siis merkitystä – ne voivat sysätä liikkeelle uudistuksia, mutta myös luoda leimoja, joista on vaikea päästä eroon. Siksi sekä poliitikkojen että median vastuulla on käyttää niitä harkiten.
Ei sisällä instagram post:eja
