Raiskauksesta tuomittu ex-jääkiekkoilija Hannu Pikkarainen avautuu somessa – luottamus ihmisiin romahti, koira toi elämään toivon
Raiskauksesta vankilaan tuomittu entinen huippujääkiekkoilija Hannu Pikkarainen, 42, on julkaissut Instagramissa poikkeuksellisen pitkän ja tunteikkaan kirjoituksen. Vankilasta vapautumisen jälkeen hänen luottamuksensa ihmisiin on omien sanojensa mukaan murentunut pahasti, ja selänkääntäjiä on riittänyt.
Viihdejulkisuudesta rikostuomioon
Pikkarainen nousi aikoinaan laajaan viihdejulkisuuteen suhteensa myötä hyvinvointivalmentaja Martina Aitolehteen, 43. Suhde oli lyhyt ja näyttävä, mutta päättyi nopeasti, kun Pikkaraisen raiskaussyyte tuli julki. Aitolehti veti tuolloin jyrkän rajan ja päätti suhteen.
Huhtikuussa 2023 Pikkarainen tuomittiin raiskauksesta vuoden ja yhdeksän kuukauden pituiseen ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Korkein oikeus katsoi, että hän raiskasi pitkäaikaisen perhetuttunsa kesäkuussa 2020 tämän omassa asunnossa Helsingissä. Tapaus herätti laajaa julkista keskustelua, ja Pikkarainen menetti hetkessä uransa lisäksi maineensa.
Koevapaus, muutto Leville ja uusi arki
Viime syksynä Pikkarainen siirtyi koevapauteen. Sen jälkeen hän on rakentanut elämäänsä uudelleen uudella kotipaikkakunnallaan Levillä. Pohjoisen rauha, ulkoilu ja erityisesti aktiivinen hiihtoharrastus ovat nousseet tärkeään rooliin arjen jäsentäjinä.
Levin maisemissa hänen tärkein tukipilarinsa on ollut Ruby-niminen koira, josta Pikkarainen kertoo avoimesti sosiaalisessa mediassa. Koirasta on tullut kumppani, jonka kanssa hän elää päivä kerrallaan ja yrittää jättää menneiden vuosien raskaudet taakseen.
Ystävänpäivän avautuminen: luottamus ihmisiin romahti
Kansainvälisen ystävänpäivän aikaan Instagramissa julkaisemassaan pitkässä kirjoituksessa Pikkarainen kertoo, miten syväksi epäluottamus ihmisiä kohtaan on kasvanut. Hän kuvailee miettineensä koiran hankkimista jo pitkään ennen Rubyä.
– Olin elänyt yksin jo vuosia ja koin tarvitsevani elämääni jonkun. Ihmisiin luottaminen oli vaikeaa ja rapissut. Elämäntilanne ollut muutenkin sen suhteen haasteellinen, Pikkarainen kirjoittaa.
Hän kertoo, että Ruby syntyi ja tuli hänen elämäänsä lähes kaksi vuotta sitten:
– Kohta on pari vuotta siitä kun Ruby syntyi ja tuli mun elämään. Siitä on ollut iso apu mun arjessa jaksamiseen etenkin kriittisillä hetkillä.
Pikkaraisen mukaan koira on ollut johdonmukainen tuki, joka ei hylkää:
– Siinä on kaveri joka ei mulle selkää käännä.
“Selänkääntäjiä on riittänyt” – katkeruutta ja pettymystä ihmissuhteissa
Samassa päivityksessä Pikkarainen kuvaa, kuinka moni ihminen on hänen mielestään kääntänyt hänelle selkänsä rikosprosessin ja vankilatuomion aikana. Hänen mukaansa kaksinaamaisuus ja hiljaisuus ovat olleet arkipäivää.
– Selänkääntäjiä sen sijaan on riittänyt meissä ihmisissä, hän sanoo.
– Erityisesti sellaisia, että kasvotusten ollaan olevinaan niin hyvää pataa, mut selän takana ollaan ihan muuta. Vähintäänkin hiljennytään ja piilotellaan sitä mitä ollaan kasvotusten, Pikkarainen jatkaa.
Kirjoituksesta välittyy selkeä kokemus siitä, että julkinen skandaali, rikostuomio ja mediahuomio ovat seuloneet lähipiiriä raskaalla kädellä. Pikkarainen antaa ymmärtää, että vain harvat ihmiset ovat pysyneet hänen rinnallaan vaikeimpina hetkinä.
Elämä uuteen vaiheeseen – vapauden odotus ja henkinen taakka
Vaikka menneisyys on jättänyt syvät jäljet, Pikkarainen kuvailee elämänsä olevan kääntymässä uuteen vaiheeseen. Hän kertoo olevansa aiempaa valmiimpi olemaan avoin, oma itsensä ja rohkeampi ihmissuhteissa. Tuleva täydellinen vapaus – sekä juridinen että henkinen – näyttäytyy hänelle suurena toivon lähteenä.
– Sitä on vaikea selittää kunnolla miten innoissani oon hetkittäin siitä että kohta voin jättää kaiken pahan taakseni. Saan olla ihan konkreettisesti vapaana, mutta vielä enemmän se vapaus tuntuu mun pään sisällä ja hartioilla.
Hän kuvaa, että mielestä tulee puhdistumaan valtava määrä tuskaa ja ahdistusta, jota viime vuodet ovat keränneet:
– Sieltä tulee puhdistumaan niin iso määrä tuskaa ja ahdistusta mitä viimeiset vuodet on kerryttäneet. Sitä on mahdotonta edes kuvailla.
Pikkarainen painottaa, ettei aio enää katsoa taakseen, vaikka myöntää, että tapahtumat ovat jättäneet pysyvät arvet. Samalla hän toivoo, että ihmiset voisivat nähdä hänet jatkossa tavallisena, hyvänä ihmisenä – sellaisena, jollaisena hän sanoo itse kokeneensa aina olleensa.
Kiitokset tukijoille ja toive tulevaisuudesta
Kirjoituksensa lopussa Pikkarainen kiittää niitä, jotka ovat pysyneet hänen tukenaan vaikeuksien keskellä. Hän kertoo saaneensa elämäänsä myös uusia, erityisen tärkeitä ihmisiä, joiden merkitys on ollut suuri toipumisessa ja arjen jaksamisessa.
Tällä hetkellä hän sanoo elävänsä päivä kerrallaan ja odottavansa tulevaa toiveikkaana. Vaikka koira tuo paljon seuraa ja turvaa, rivien välistä voi lukea, että hän kaipaa rinnalleen myös muuta läheistä seuraa – kenties kumppania, jonka kanssa jakaa arki, ehkä jo seuraavaan ystävänpäivään mennessä.
Julkiset romahdukset ja uudet alut eivät ole harvinaisia
Pikkaraisen tapaus ei ole ainoa esimerkki siitä, miten julkisuudessa elävät henkilöt voivat menettää hetkessä asemansa, maineensa ja taloudellisen turvansa. Myös hyvinvointialan yrittäjät ja vaikuttajat ovat joutuneet viime vuosina kovan paineen alle, kun isot hankkeet ovat kaatuneet ja talous on romahtanut. Esimerkiksi Jutta Larmin avoin tilitys konkurssista ja miljoonahankkeen romahduksesta kertoo omalta osaltaan siitä, miten rajusti elämä voi muuttua julkisuuden paineessa.
Yhteistä näille tarinoille on se, että romahduksen jälkeen on alkanut hidas ja kipeä prosessi, jossa on jouduttu rakentamaan identiteetti, arki ja ihmissuhteet lähes alusta. Pikkaraisen tuore some-avautuminen on yksi esimerkki siitä, miten rikostuomion ja julkisen tuomion jälkeen pyritään palaamaan kohti tavallista elämää – toisten silmissä ja omassa mielessä.
