Riikka Purra vaatii Päivi Räsäsen tuomion jälkeen muutosta kiihottamislakiin

Valtiovarainministeri ja perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra vaatii muutosta kiihottamista kansanryhmää vastaan koskevaan lainsäädäntöön sen jälkeen, kun kansanedustaja Päivi Räsänen tuomittiin korkeimmassa oikeudessa (KKO). Purra näkee ratkaisun vakavana iskuna sananvapaudelle ja peräänkuuluttaa laajaa yhteiskunnallista keskustelua rikoslain tulkinnasta.

Päivi Räsäsen tapaus sai lopullisen ratkaisun KKO:ssa

Korkein oikeus tuomitsi torstaina kristillisdemokraattien kansanedustaja Päivi Räsäsen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Pitkään julkisuudessa puhuttanut oikeusprosessi sai näin lopullisen käänteen, kun KKO katsoi, että Räsänen oli syyllistynyt rikokseen homoseksuaaleja koskevien lausumiensa ja kirjoitustensa vuoksi.

Alempien oikeusasteiden linja oli aiemmin toinen. Sekä käräjäoikeus että hovioikeus olivat hylänneet syytteet, mutta korkein oikeus päätyi äänestyspäätöksellä toiseen ratkaisuun. Tämä jyrkkä suunnanmuutos ylimmässä oikeusasteessa on herättänyt vilkasta keskustelua oikeusvarmuudesta, sananvapauden rajoista ja vähemmistöjen oikeuksien suojasta.

Purra: Sananvapaus otti pahasti osumaa

Ratkaisu nousi välittömästi poliittiseksi puheenaiheeksi. Valtiovarainministeri Riikka Purra kommentoi tuomiota nopeasti ja julkaisi suorasanaisen viestin, jossa hän puolusti sananvapautta ja vaati muutosta lakiin.

– Sananvapaus otti tänään taas pahasti osumaa korkeimman oikeuden äänestysratkaisun kautta, Purra kirjoitti viestissään.

Purran mukaan sananvapaus ei saa olla kiinni siitä, mitä mieltä kulloinkin ollaan sanomisen sisällöstä tai sen esittäjästä.

– Olitpa itse kiistanalaisesta sanomasta (tai sen sanojasta) mitä mieltä tahansa, puolusta sananvapautta. Se on täysin kriittistä demokratian ja terveen yhteiskunnan toiminnalle, hän korostaa.

Purra tiivistää näkemyksensä vaatimukseen lainsäädännön muuttamisesta:

– Kiihottamislakia pitää muuttaa.

Keskustelu kiihottamislain tulkinnasta kiihtyy

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on rikoslain pykälä, jonka tarkoitus on suojella esimerkiksi etnisiä, uskonnollisia ja seksuaalivähemmistöjä vihapuheelta ja uhkailulta. Kritiikki on kuitenkin pitkään kohdistunut siihen, kuinka laajasti lakia voidaan tulkita ja missä kulkee raja sallitun mielipiteen ja rangaistavan vihapuheen välillä.

Purran mukaan nykyinen tulkintalinja luo epävarmuutta ja uhkaa kaventaa julkista keskustelua vaikeista ja kiistanalaisista aiheista. Hänen mielestään lainsäädäntöä pitäisi tarkentaa niin, että rikos koskisi selkeämmin uhkaamista, väkivaltaan yllyttämistä ja järjestelmällistä vihamielistä kampanjointia, ei pelkästään jyrkkiä tai epämiellyttäviksi koettuja mielipiteitä.

Samalla monet oikeusoppineet ja ihmisoikeusjärjestöt muistuttavat, että vähemmistöjen suojelu on olennainen osa demokraattista oikeusvaltiota. Heidän mukaansa sananvapaus ei ole rajoittamaton oikeus, vaan sitä on punnittava suhteessa muiden perusoikeuksiin, kuten yhdenvertaisuuteen ja oikeuteen elää ilman vihaa ja syrjintää.

Reaktiot: sananvapaus vastaan yhdenvertaisuus

Päätös on jakanut mielipiteitä myös laajemmin suomalaisessa julkisessa keskustelussa. Osa poliitikoista ja kommentaattoreista on asettunut Purran tavoin puolustamaan laajaa sananvapautta ja kyseenalaistanut KKO:n ratkaisun. Toiset ovat pitäneet tuomiota tärkeänä signaalina siitä, että vähemmistöihin kohdistuvaa halventavaa puhetta ei katsota läpi sormien.

Juontaja ja mediapersoona Ellen Jokikunnas kommentoi Räsäsen tuomiota ja korosti ratkaisun merkitystä yhteiskunnallisella tasolla. Hänen mukaansa kyse ei ole vain yksittäisistä lausunnoista, vaan siitä, miten sanoilla rakennetaan todellisuutta ja vaikutetaan siihen, kuka kokee kuuluvansa yhteiskuntaan.

Jokikunnas muistuttaa, että seksuaaliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä on laissa kiellettyä ja että jokaisella on oikeus rakastaa haluamaansa ihmistä ja elää turvassa.

– Jokaisella on oikeus rakastaa haluamaansa ihmistä ja elää turvallisesti ilman pelkoa tai vihaa. Tämä on erityisen tärkeää niille vähemmistöihin kuuluville nuorille, jotka epäröivät paikkaansa ja oikeuttaan olla olemassa. Se oikeus kuuluu heille kaikille, Jokikunnas kirjoittaa.

Hänen mukaansa yhdenvertaisuus ei ole neuvoteltavissa oleva asia.

– Yhdenvertaisuus ei ole neuvoteltavissa oleva asia. Mutta tapa, jolla siitä puhumme, kertoo paljon siitä, keitä olemme yhteiskuntana, Jokikunnas jatkaa.

Poliittinen ilmapiiri ja julkinen keskustelu kiristyvät

Räsäsen tapaus ja Purran vaatimukset tulevat aikaan, jolloin poliittinen ilmapiiri Suomessa on jo valmiiksi jännittynyt ja keskustelu sananvapaudesta, vihapuheesta ja identiteettipolitiikasta on kärjistynyt. Sosiaalinen media kiihdyttää vastakkainasettelua, ja yksittäiset oikeustapaukset saavat nopeasti laajemman symbolisen merkityksen.

Useat asiantuntijat ovat varoittaneet, että jatkuva vastakkainasettelu sananvapauden ja yhdenvertaisuuden välille voi kaventaa rakentavan keskustelun tilaa. Heidän mukaansa tarvittaisiin sekä lainsäädännön selkeyttämistä että parempaa keskustelukulttuuria – kykyä käsitellä vaikeita aiheita ilman vihamielisyyttä, mutta myös ilman pelkoa oikeudellisista seuraamuksista silloin, kun tarkoitus ei ole lietsoa vihaa.

Laajempi konteksti: sananvapaus esillä myös urheilussa ja kulttuurissa

Sananvapauden ja arvojen välinen jännite näkyy yhä useammin myös politiikan ulkopuolella, esimerkiksi urheilussa ja viihdemaailmassa. Viime vuosina keskustelua on herättänyt muun muassa urheilijoiden ja valmentajien kannanotot yhteiskunnallisiin kysymyksiin sekä se, missä määrin julkisuuden henkilöiden mielipiteet voivat vaikuttaa heidän asemaansa.

Jännitteet näkyvät myös kansainvälisissä urheilutapahtumissa, kuten Mestarien liigassa, jossa sekä pelaajien että seurojen kannanotot tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolesta ovat nousseet otsikoihin. Esimerkiksi Arsenalin Alessia Russon ratkaisema huikea Mestarien liigan trilleri Chelseaa vastaan keräsi laajaa huomiota paitsi urheilullisista syistä, myös laajemman tasa-arvokeskustelun taustaa vasten.

Kaikkiaan Räsäsen tuomio ja Purran vaatima kiihottamislain muutos ovat osa laajempaa murroskautta, jossa yhteiskunnat etsivät tasapainoa vapaan mielipiteenilmaisun ja vähemmistöjen tehokkaan suojelun välillä. Seuraavaksi katseet kohdistuvat siihen, ottaako hallitus tai eduskunta konkreettisia askeleita lain muuttamiseksi – ja millaista kompromissia suomalainen oikeusvaltio lopulta tavoittelee.

Ei sisällä instagram post:eja