Sokea maratonjuoksija aikoo juosta Brightonin maratonin älylasien avulla
Brittiläinen sokea juoksija Clarke Reynolds aikoo juosta Brightonin maratonin hyödyntäen uutta teknologiaa, joka yhdistää hänet reaaliaikaisesti näkevien vapaaehtoisten verkostoon. Älylasien ja mobiilisovelluksen avulla vapaaehtoiset voivat nähdä, mitä hän näkee, ja opastaa häntä turvallisesti läpi 42,2 kilometrin matkan.
Taiteilija, joka muuttaa pistekirjoituksen taiteeksi
Päivisin 45-vuotias Clarke Reynolds on taiteilija, joka muuttaa pistekirjoituksen eli braillen visuaalisiksi taideteoksiksi lisätäkseen tietoisuutta näkövammasta. Hän on tunnettu myös taiteilijanimellä ”Mr. Dot”, kun hän kiertää ympäri Iso-Britanniaa opettamassa braillea taiteen kautta kouluissa ja yhteisöissä.
Reynolds on ollut heikkonäköinen oikeasta silmästään kuusivuotiaasta lähtien. Kolmetoista vuotta sitten hän huomasi varjon vasemmassa silmässään ja hakeutui sairaalaan. Siellä hänelle kerrottiin ytimekkäästi, että ajokortti on luovutettava – hän oli menettämässä näkönsä. Nykyään hän kuvailee näköään kuin ”veden alla olemiseksi”: hän hahmottaa muotoja, varjoja ja joitain värejä, mutta ei yksityiskohtia.
Siitä huolimatta hän luo visuaalista taidetta pistekirjoituksella. Yksi tunnetuimmista töistä on pistekirjoituksella toteutettu versio Nirvanan ikonisen Nevermind-albumin kannesta.
Maratonjuoksu kanavana tietoisuuden lisäämiselle
Reynoldsin intohimo taiteeseen on saanut rinnalleen toisen vaikuttamiskanavan: juoksun. Hän kertoo, että juokseminen on antanut hänelle ”toisen mahdollisuuden levittää sanaa” näkövammasta ja sen vaikutuksista arkeen.
Kolme vuotta sitten hän juoksi Lontoon maratonin perinteisellä tavalla sokeiden juoksijoiden tukena käytettävän fyysisen opasjuoksijan kanssa. Opas juoksi hänen rinnallaan, sidottuna häneen lyhyellä narulla, kertoen esteistä ja rytmittäen vauhtia. Tapahtuma keräsi merkittävästi huomiota ja varoja hyväntekeväisyyteen.
Brightonin maraton älylasien ja sovelluksen avulla
Seuraavassa haasteessaan, Brightonin maratonissa, Reynolds nostaa panoksia hyödyntämällä teknologiaa. Fyysisen opasjuoksijan sijaan hän käyttää Be My Eyes -nimistä sovellusta, joka yhdistää näkövammaiset ihmiseen reaaliaikaisesti näkeviin vapaaehtoisiin videoyhteyden kautta.
Reynoldsilla on juostessaan älylasit, joissa on kamera ja kaiuttimet. Niiden kautta Be My Eyes -sovellukseen kirjautuneet vapaaehtoiset näkevät live-kuvaa hänen reitiltään ja voivat puhua hänelle suoraan, ohjaten häntä turvallisesti eteenpäin. He kertovat esimerkiksi, milloin edessä on roskis, reunakivi tai pysäköity auto, ja varmistavat, että hän pysyy reitillä.
Reynoldsin mukaan suurin osa keskusteluista ei kuitenkaan koske vain esteitä, vaan laajempaa aihetta: mitä näkövamma ja näönmenetys oikeastaan tarkoittavat, ja millaista on elää ilman näköä. Maratonista tulee näin paitsi urheilusuoritus myös voimakas tapa lisätä tietoisuutta näkövammaisuudesta.
Be My Eyes – arjen työkalu poikkeuksellisessa käytössä
Be My Eyes -sovellus on normaalisti suunniteltu arjen pieniin haasteisiin. Näkevät vapaaehtoiset auttavat näkövammaisia esimerkiksi etsimään oikean napin kaukosäätimestä, tarkistamaan maitopurkin päiväyksen tai lukemaan ohjeita pakkauksesta. Siksi monelle vapaaehtoiselle on täysi yllätys, kun videopuhelu avautuu ja linjoilla on maratonia juokseva Clarke Reynolds.
Hänen mukaansa moni vapaaehtoinen saattaa ensimmäisenä ajatella: ”Tämä on kyllä aika erikoista.” Yllättävä tilanne kuitenkin osoittaa, miten joustavasti teknologiaa voidaan hyödyntää ja kuinka laajasti näkövammaiset voivat osallistua erilaisiin harrastuksiin ja tapahtumiin, kun oikeanlainen tuki on saatavilla.
Harjoittelu tutulla reitillä ja tuki ympäri maailmaa
Valmistautuakseen Brightonin maratoniin Reynolds on harjoitellut juoksemalla kierroksia 0,7 mailin (noin 1,1 kilometrin) pituisella kaarevalla kadulla, jossa hän asuu. Reitti on hänelle täysin tuttu, mikä mahdollistaa turvallisen harjoittelun ilman jatkuvaa ulkopuolista tukea.
Hän kertoo saaneensa yli sadan ihmisen tuen – osa heistä on niin kaukaa kuin Jordaniasta asti. Maratonpäivän vapaaehtoiset koordinoidaan yhteistyössä Fight for Sight -järjestön ja Be My Eyes -palvelun taustalla toimivan yrityksen kanssa. Fight for Sight rahoittaa näkövammatutkimusta, ja Reynolds toimii järjestön lähettiläänä.
Tekniikan varmistamiseksi tapahtumassa on mukana myös varalla fyysinen opasjuoksija, joka voi tarvittaessa hypätä mukaan, jos yhteydet tai laitteet pettävät.
Pelosta itseluottamukseen ja inspiraatioksi muille
Ennen Lontoon maratonia Reynolds kertoo olleensa todella peloissaan. Kokemus, harjoittelu ja teknologian kehittyminen ovat kuitenkin vahvistaneet hänen itseluottamustaan, ja Brightonin maratonia hän odottaa nyt innostuneena ja luottavaisena.
Hän sanoo olevansa ”todella innoissaan” haasteesta ja siitä, miten se voi inspiroida muita näkövammaisia – erityisesti lapsia – ympäri maailmaa. Ajatus siitä, että kolmetoista vuotta sitten hänelle kerrottiin vain lakonisesti, että hän menettää näkönsä, korostaa matkan pituutta: nyt hän on merkittävän hyväntekeväisyysjärjestön lähettiläs ja esikuva monille.
Reynoldsin tarina osoittaa, kuinka urheilu, taide ja teknologia voivat yhdessä murtaa rajoja, joita pidettiin aiemmin ylittämättöminä. Samalla se herättää ajatuksia fanikulttuurista ja omistautumisesta – aivan kuten kysymys siitä, voiko pitkäaikaista intohimoa, kuten jalkapallojoukkueen kannattamista, tai vaikkapa maratonjuoksua näkövamman kanssa, koskaan todella lopettaa.
Reynolds näyttää esimerkillään, että oikeanlaisella tuella ja rohkeudella rajat siirtyvät kauemmas – ja että vaikeastakin diagnoosista voi alkaa täysin uudenlainen, toisia inspiroiva elämä.
Ei sisällä instagram post:eja
