Miksi Michael Carrick ei välttämättä ole itsestään selvä valinta Manchester Unitedin pysyväksi manageriksi

Manchester United on kerännyt Valioliigassa eniten pisteitä siitä lähtien, kun väliaikaiseksi manageriksi nimitetty Michael Carrick otti joukkueen komentoonsa tammikuussa. Nopealla vilkaisulla vaikuttaa siltä, että päätös vakinaistaa hänet olisi itsestään selvä – tulokset puhuvat puolestaan.

Tilastoja tarkemmin tutkimalla kuva ei kuitenkaan ole yhtä yksiselitteinen. Vaikka tulokset ovat olleet loistavia, taustalla olevat numerot vihjaavat, että sama tahti ei todennäköisesti ole kestävällä pohjalla pitkällä aikavälillä.

Loistavat tulokset peittävät alleen riskitekijöitä

Carrickin alaisuudessa United on voittanut 14 liigapelistä 10. Samalla ajanjaksolla seura on kerännyt eniten pisteitä koko Valioliigassa. Ainoastaan Arsenal on pystynyt parempaan maalieroon, eikä yksikään joukkue ole tehnyt enempää maaleja.

Hyökkäyspeli on siis ollut hurjassa iskussa. Lyhyellä aikavälillä se on erinomainen asia, mutta tulevaisuuden kannalta herää kysymys: mitä tapahtuu, kun hyökkäyksen poikkeuksellinen tehokkuus väistämättä tasaantuu?

Tilastollisesti kahdeksan joukkuetta on ollut Unitedia parempi maalipaikkojen laadun ja määrän suhteen, kun tarkastellaan odotettujen maalien (xG) lukemia. United on kuitenkin sarjan paras viimeistelyjoukkue – se on tehnyt seitsemän maalia enemmän kuin vastaavista paikoista historiallisesti syntyisi. Se on liigan korkein ylisuoritus hyökkäyspäässä.

xG-numerot varoittavat ylisuorittamisesta

Kun tarkastellaan sekä hyökkäystä että puolustusta odotettujen maalien näkökulmasta, vain Nottingham Forest on ylisuorittanut xG-lukemiaan enemmän kuin Manchester United siitä lähtien, kun Carrick astui ruoriin. Forest elää omaa “uuden managerin buustiaan” Vitor Pereiran alaisuudessa.

Kuudesta kliinisimmästä viimeistelijästä Valioliigassa Carrickin jakson aikana peräti kolme pelaa hänen joukkueessaan. Vain Nottingham Forestin Morgan Gibbs-White on ollut tehokkaampi kuin Matheus Cunha, ja myös Benjamin Šeško sekä Casemiro ovat olleet poikkeuksellisen vaarallisia maalipaikoissa.

Carrickille kuuluu kiitos siitä, että hän on saanut pelaajansa pelaamaan itseluottamuksella ja hyödyntämään paikkansa. Mutta onko realistista odottaa, että juuri nämä kuusi pelaajaa pysyvät liigan parhaimpina viimeistelijöinä vuodesta toiseen? Todennäköisyys on pieni – historia osoittaa, että tällaiset jaksot ovat yleensä väliaikaisia.

Vertailu Amorimin aikakauteen: tehokkuus parani, dominanssi heikkeni

Kun Unitedin tilastoja verrataan siihen jaksoon, jolloin joukkuetta valmensi Amorim, nähdään selkeä ero. Carrickin alaisuudessa joukkue on ollut molemmissa bokseissa – sekä hyökkäys- että puolustuspäässä – tehokkaampi. Tämä on se tekijä, joka on kääntänyt tulokset selvästi paremmiksi.

Samalla kuitenkin pelillinen dominanssi on heikentynyt. United laukoo Carrickin aikana keskimäärin kaksi kertaa vähemmän per ottelu kuin Amorimin alaisuudessa, ja päästää hieman enemmän laukauksia omiin. Tämä ei ole katastrofaalinen muutos, mutta kertoo, että peruspelissä ei ole tapahtunut yhtä suurta loikkaa kuin tulokset antavat ymmärtää.

On myös syytä muistaa, ettei Amorim saanut potkuja katastrofaalisen jakson keskeltä. Kun hänet irtisanottiin, United oli sarjassa kuudentena, tasapisteissä viidentenä olleen Chelsean kanssa ja vain kolmen pisteen päässä neljännestä sijasta, jota piti hallussaan Liverpool. Lähtötilanne ei siis ollut katastrofi.

Maalivahti ja viimeistelijät nostavat tuloksia yli tason

Tehokkuus ei näy vain hyökkäyksessä. Myös maalivahti Senne Lammens on ollut erinomaisessa vireessä. Vain Bournemouthin Djordje Petrović (5,8 maalia) ja Nottingham Forestin Matz Sels (3,2 maalia) ovat estäneet enemmän maaleja odotusarvoon nähden kuin Lammens (2,8 maalia) Carrickin jakson aikana.

Tämä tarkoittaa, että United on parantanut tuloksiaan huomattavasti sekä loistavan viimeistelyn että huippuvireisen maalivahdin ansiosta. Mutta nämä ovat juuri niitä osa-alueita, joissa vaihtelu kauden ja kausien välillä on suurta – ja joihin ei voi täysin rakentaa pitkäjänteistä suunnitelmaa.

Miksi xG-ero ennustaa pitkän aikavälin menestystä

Jalkapalloanalytiikassa yksi vahvimmista löydöksistä on se, että joukkueen xG-ero – eli luotujen ja vastustajalle annettujen odotettujen maalien välinen ero – korreloi vahvasti pitkäaikaisen menestyksen kanssa. Mitä enemmän joukkue dominoi otteluita tämän mittarin perusteella, sitä todennäköisemmin se menestyy myös pisteissä pitkällä aikavälillä.

Kun tarkastellaan viimeisen kymmenen vuoden aikana Valioliigassa pelanneita noin 200 joukkuetta, nähdään selkeä kuvio: parhaat xG-luvut omaavat joukkueet taistelevat mestaruuksista ja Mestarien liigan paikoista, kun taas heikoimmat xG-luvut omaavat joukkueet ajautuvat putoamiskamppailuun.

Carrickin Unitedin kohdalla ongelma on se, että xG-ero ei ole yhtä vakuuttava kuin tulokset. Joukkue ei luo systemaattisesti parempia ja enemmän maalipaikkoja kuin vastustajansa siinä määrin, mitä sarjan huipulle tähtäävältä seuralta odotetaan. Tulokset ovat siis parempia kuin suorituspelillinen perusta antaisi odottaa.

Esimerkit Aston Villasta ja Sunderlandista

Tämän kauden aikana on nähty jo kaksi selkeää esimerkkiä siitä, miten tulokset alkavat ajan myötä seurata taustalla olevia tilastoja: Aston Villa ja Sunderland.

Kauden ensimmäisellä puoliskolla Villa ja nousijajoukkue Sunderland olivat sarjataulukossa odotuksia korkeammalla. Villa oli kolmantena ja Sunderland seitsemäntenä. Taustalla oli poikkeuksellisen hyvä kaukolaukausten viimeistely Villalta sekä Sunderlandin maalivahdin Robin Roefsin ilmiömäinen torjuntavire – hän oli tilastojen mukaan liigan paras laukauksentorjuja.

Kun kausi eteni, kaukolaukaukset eivät enää uponneet samaan tahtiin, ja Roefsin torjuntavire normalisoitui. Joukkueiden pelillinen taso ei kuitenkaan varsinaisesti romahtanut – Sunderlandin kohdalla peruspeli jopa parani. Siitä huolimatta tulokset heikkenivät, koska ylisuorittaminen xG-lukemiin nähden loppui.

Nämä esimerkit ovat varoitus Manchester Unitedille: jos Carrickin aikana nähty poikkeuksellinen tehokkuus tasoittuu, tulokset todennäköisesti heikkenevät, vaikka pelillinen taso ei varsinaisesti laskisi.

Pitäisikö Carrick vakinaistaa? Tilastot eivät anna yksiselitteistä vastausta

Tilastojen antama varoitus ei kuitenkaan tarkoita, että Carrickia ei pitäisi missään nimessä vakinaistaa. Loistavien tulosten arvoa ei saa vähätellä, ja hän on selvästi saanut pelaajaryhmän puolelleen sekä vapauttanut hyökkäyspelin.

Lisäksi on otettava huomioon tuleva siirtoikkuna. Jos kesällä hankitaan joukko uusia pelaajia, Carrick voi saada mahdollisuuden rakentaa oman näköisensä taktiikan ja pelimallin, joka voi parantaa myös xG-lukuja ja otteluiden dominointia. Tällöin nykyinen tehokkuuspiikki voisi toimia ponnahduslautana, ei pelkästään tilastollisena poikkeamana.

Ratkaisevaa onkin, miten seuran johto arvioi Carrickin kykyä kehittää joukkuetta pitkällä aikavälillä: pystyykö hän rakentamaan pelillisen perustan, joka ei nojaa vain yksittäisten pelaajien poikkeukselliseen viimeistelyyn tai maalivahtien huippuvireeseen?

Omistajien haaste: älä tuijota vain tulostaulua

Manchester Unitedin omistajien on nyt vältettävä kiusausta arvioida Carrickia pelkästään tulosten perusteella. Väliaikaismanagerin vaikutus on usein vahvasti tunnepohjainen: pukukoppi piristyy, pelaajat vapautuvat ja lyhyellä aikavälillä tulokset voivat nousta selvästi. Tätä ilmiötä on nähty usein sekä Englannissa että muualla Euroopassa.

Silti seuran on katsottava pintaa syvemmälle. Jos United jatkaa ensi kaudella samanlaisilla xG-luvuilla ja samanlaisella pelillisellä profiililla kuin nyt, tulokset todennäköisesti heikkenevät, kun viimeistely ja maalivahtipeli palaavat lähemmäs normaalitasoa. Tällöin riskinä on, että hyvä vire vaihtuu nopeasti paineeseen, kritiikkiin ja lopulta uuden managerin etsimiseen jo ennen kauden loppua.

Tämä tilanne muistuttaa laajemmin sitä, miten seurojen on nykyjalkapallossa opittava tasapainottelemaan tunteen ja datan välillä. Esimerkiksi Bristolin räjähdyksen jälkeen asukkaiden palaamista koteihinsa ja poliisin jatkamaa tutkintaa käsittelevä tapaus osoittaa omalla tavallaan, miten päätöksenteossa tarvitaan sekä nopeaa reagointia että huolellista taustatyötä – sama periaate pätee myös suurten seurojen managerivalintoihin.

Lopullinen kysymys Manchester Unitedin johdolle kuuluu: nähdäänkö Carrickissa valmentaja, joka pystyy rakentamaan kestävän pelillisen identiteetin ja parantamaan joukkueen perussuoritusta, vai onko hän ennen kaikkea lyhyen aikavälin kipinän sytyttäjä? Tulokset tähän asti puoltavat häntä, mutta numerot varoittavat, että päätös ei saa perustua vain nykyiseen voittoputkeen.

Ei sisällä instagram post:eja