Aldrich Ames – CIA:n tuhoisin kaksoisagentti kuoli 84-vuotiaana
Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun CIA:n historian tuhoisimpiin kaksoisagentteihin kuulunut Aldrich Ames on kuollut 84-vuotiaana. Ames, joka tuomittiin elinkautiseen ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen vapauteen, menehtyi maanantaina liittovaltion vankilassa Federal Correctional Institutionissa Cumberlandissa, Marylandissa.
Ames pidätettiin helmikuussa 1994 ja tuomittiin 28. huhtikuuta 1994 sen jälkeen, kun hän oli tunnustanut myyneensä salaisia tietoja ensin Neuvostoliitolle ja myöhemmin Venäjälle. Hänen toimintansa paljasti kymmeniä lännen hyväksi vakoilleita agentteja ja romutti suuren osan CIA:n salaisista operaatioista kylmän sodan loppuvaiheessa.
Yksi Yhdysvaltain vakoojahistorian pahimmista tapauksista
Amesin kaksoisagenttitoiminta aiheutti mittaamattomia vaurioita Yhdysvaltain tiedustelulle. Hän vaaransi yli 100 salaista operaatiota ja paljasti yli 30 lännen hyväksi toiminutta agenttia. Vähintään 10 CIA:n tiedusteluvaraa menetti henkensä hänen petturuutensa seurauksena.
Motivaationa ei ollut ideologia vaan raha. Ames oli itse todennut, että hän ryhtyi myymään tietoja maksaakseen kasvavia velkojaan ja rahoittaakseen elämäntapaansa. Hänen tapauksensa nousi esimerkiksi siitä, miten pelkkä rahantarve voi murtaa jopa korkeimman tason turvallisuusselvityksen saaneen virkamiehen lojaalisuuden.
Alku CIA:ssa ja tie vastavakoiluun
Aldrich Amesin 31 vuotta kestänyt ura CIA:ssa alkoi 1960-luvun alussa. Hänen isänsä, joka työskenteli CIA:ssa analyytikkona, auttoi poikaansa saamaan paikan organisaatiossa sen jälkeen, kun Ames oli keskeyttänyt yliopisto-opintonsa vuonna 1962.
Vuonna 1969 Ames avioitui ensimmäisen vaimonsa, CIA:n agentin Nancy Segebarthin, kanssa. Tämän jälkeen hänet lähetettiin Turkkiin vastavakoilu-upseeriksi rekrytoimaan ulkomaisia agentteja. Tehtävä oli urallisesti merkittävä, mutta samalla hänen henkilökohtaiset ongelmansa alkoivat hiljalleen kasvaa.
Kolme vuotta myöhemmin Ames palasi Yhdysvaltoihin. Tuolloin hänen alkoholiongelmansa alkoivat tulla esiin, ja avioliitto ajautui kriisiin. Tästä huolimatta ura CIA:ssa jatkui, vaikka hänelle kertyi useita turvallisuusrikkomuksia, kuten tapaus, jossa hän unohti salaisia asiakirjoja sisältävän salkun metroon.
Alkoholi, velkaantuminen ja toinen avioliitto
Turvallisuushuolista huolimatta Ames lähetettiin vuonna 1981 Meksiko Cityyn. Siellä hän tapasi tulevan toisen vaimonsa, Maria del Rosario Casas Dupuy’n, joka työskenteli Kolumbian suurlähetystössä kulttuuriattaseana ja oli samalla CIA:n varainhankkima kontakti. Myöhemmin Rosarioa syytettiin Amesin rikosten avunannosta.
Palattuaan Yhdysvaltoihin vuonna 1983 Ames nimitettiin CIA:n Neuvostoliittoa koskevan vastavakoilun yksikön johtoon. Tämä merkitsi pääsyä erityisen arkaluontoisiin tietoihin – hän tiesi lähes kaikki CIA:n Neuvostoliiton sisäiset agentit ja salaiset operaatiot. Samaan aikaan hänen alkoholinkäyttönsä jatkui ja henkilökohtainen talous ajautui yhä pahempaan ahdinkoon.
Ames maksoi elatusapua ensimmäiselle vaimolleen ja rahoitti samalla Rosarion kallista elämäntyyliä, johon kuului muun muassa runsas shoppailu ja korkeatasoinen kulutus. Velkakierre ja elämäntapapaineet olivat keskeisessä roolissa siinä, että hän lopulta päätti ryhtyä myymään salaisia tietoja viholliselle.
Rahasta myytyjä salaisuuksia Neuvostoliitolle
Ames aloitti petturuutensa huhtikuussa 1985, kun hän ensimmäisen kerran toimitti KGB:lle CIA:n vakoojien nimiä. Vastineeksi hän sai 50 000 dollarin käteiskorvauksen – summan, joka oli moninkertainen hänen viralliseen palkkaansa verrattuna.
KGB tunsi Amesin peitenimellä Kolokol (”Kello”). Vuosien varrella hän luovutti neuvostoliittolaisille lähes kaikki CIA:n Neuvostoliiton sisäiset agentit. Myöhemmin oikeudessa lukemassaan kahdeksansivuisessa lausunnossa hän kertoi hämmästyneensä siitä, miten avokätisesti KGB oli valmis maksamaan:
”Pysyvänä yllätyksenäni KGB vastasi, että se oli varannut minulle 2 miljoonaa dollaria kiitokseksi tiedoista”, Ames kuvaili.
Yhdeksän vuoden aikana hän kertoi saaneensa yhteensä noin 2,5 miljoonaa dollaria Neuvostoliitolta ja myöhemmin Venäjältä. Summat tekivät hänestä yhden parhaiten palkituista vihollisen vakoojista Yhdysvaltain historiassa.
Luksuselämä paljasti kaksoisagentin
Amesin äkillinen vaurastuminen herätti lopulta epäilyksiä. Hän osti Jaguar-henkilöauton, matkusteli ulkomailla ja hankki 540 000 dollarin arvoisen talon, vaikka hänen vuosipalkkansa ei koskaan ylittänyt 70 000 dollaria. Elämäntason ja virallisten tulojen välinen ristiriita oli yksi tärkeimmistä vihjeistä, jotka ohjasivat tutkijoiden huomion häneen.
FBI-agentti Leslie G. Wiser, joka osallistui Amesin jäljittämiseen, totesi myöhemmin BBC:n Witness History -ohjelmassa vuonna 2015, että Ames ei yrittänyt peitellä motiivejaan:
”Kyse oli rahasta, eikä hän mielestäni koskaan edes yrittänyt antaa ymmärtää, että taustalla olisi ollut mitään muuta.”
Pidätys, oikeudenkäynti ja tuomio
Amesin kaksoisagenttitoiminta jatkui vuodesta 1985 aina vuoteen 1994 saakka. Hänen paljastamisekseen käynnistettiin mittava sisäinen ”myyräjahti”, joka alkoi kiristyä häntä kohtaan vuoden 1993 aikana. Lopulta hänet pidätettiin 21. helmikuuta 1994.
Oikeusprosessissa Ames suostui tekemään yhteistyötä viranomaisten kanssa vastineeksi siitä, että hänen vaimonsa Rosario saisi lievemmän tuomion. Rosario myönsi tienneensä rahasta ja miehensä tapaamisista neuvostoliittolaisten ja venäläisten kanssa. Hän vapautui vankilasta viiden vuoden jälkeen.
Ames itse sai elinkautisen vankeustuomion ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen, mikä kuvasti hänen aiheuttamansa vahingon laajuutta. Tuomion aikana CIA:n silloinen johtaja R. James Woolsey kuvasi häntä sanoilla ”pahanlaatuinen maansa pettäjä” ja totesi, että ne agentit, jotka Ames petti, kuolivat siksi, että ”murhaava petturi halusi isomman talon ja Jaguarin”.
Amesin tapaus ja tiedustelun oppirahat
Aldrich Amesin tapaus jäi historiankirjoihin yhtenä Yhdysvaltain pahimmista vakoiluskandaaleista. Se johti laajoihin uudistuksiin CIA:n ja FBI:n turvallisuuskäytännöissä, erityisesti taloudellisen taustan seurannassa, henkilöstön elintapojen tarkkailussa ja sisäisen valvonnan prosesseissa.
Tapaus osoitti, miten yksi korkealle noussut vastavakoilu-upseeri saattoi käytännössä romuttaa vuosien työn ja vaarantaa kymmenien ihmisten hengen. Samalla se muistutti, että vakoilussa inhimilliset heikkoudet – ahneus, velkaantuminen ja riippuvuudet – voivat olla yhtä vaarallisia kuin ideologinen petturuus.
Myös yksittäisten ihmisten elämäntarinat voivat saada yllättäviä käänteitä traagisten tapahtumien keskellä. Esimerkiksi suomalaisen jääkiekkovalmentajan perhe-elämästä kertova uutinen uudesta perheenjäsenestä surun keskellä muistuttaa, kuinka henkilökohtaiset kriisit ja valinnat muokkaavat ihmiskohtaloita – aivan kuten Amesin tapauksessa, joskin hyvin erilaisessa ja synkemmässä mittakaavassa.
Ei sisällä instagram post:eja
