Thomas Tuchelin riskialttiit puolustusvalinnat ja mitä ne kertovat Trent Alexander-Arnoldista

Englannin päävalmentaja Thomas Tuchel on jättänyt Real Madridin tähtipelaajan Trent Alexander-Arnoldin jälleen ulos maajoukkueesta – vielä senkin jälkeen, kun Tino Livramento putosi pois MM-kisajoukkueesta loukkaantumisen vuoksi. Päätös paljastaa paljon Tuchelin ajattelutavasta, riskinotosta sekä siitä, millaisia ominaisuuksia hän arvostaa puolustajissaan.

Livramenton loukkaantuminen paljasti puolustuslinjan riskit

Newcastlen laitapuolustaja Tino Livramento joutui vetäytymään Englannin MM-kisajoukkueesta saatuaan pohjevamman harjoituksissa ennen avausottelua Kroatiaa vastaan Dallasissa. Tilalle kutsuttiin Chelsean toppari Trevoh Chalobah, mikä korosti entisestään sitä, kuinka kapea ja riskialtis Tuchelin puolustusvalikoima on.

Tuchelin alkuperäiset valinnat puolustuslinjaan olivat jo lähtökohtaisesti riskipitoisia, sillä kahdella avainpelaajalla – Reece Jamesilla ja John Stonesilla – oli takanaan rikkonainen kausi täynnä loukkaantumisia. Livramenton poisjäänti vain lisää paineita ja herättää kysymyksiä siitä, olisiko valmentajan pitänyt turvautua vähemmän haavoittuviin vaihtoehtoihin.

Loukkantuminen ei myöskään tullut täysin puskista. Livramento oli jo aiemmin kärsinyt takareisi- ja reisivammoista ja missannut ison osan edellisestä kauden lopusta. Silti Tuchel rakensi osan laitapakkistrategiastaan hänen varaan – ja jätti samalla Alexander-Arnoldin sivuun.

Chalobah sisään – Alexander-Arnold edelleen ulkona

Kun Livramento putosi, Tuchel olisi voinut korjata kurssia ja kutsua mukaan luonnollisen laitapuolustajan. Sen sijaan hän päätti vahvistaa toppariosastoa ja valitsi tilalle Trevoh Chalobahin, joka on pelipaikaltaan keskuspuolustaja. Valinta kertoo paljon siitä, miten vähän Tuchel luottaa Alexander-Arnoldin puolustuspelaamiseen.

Chalobahilla on vain yksi A-maaottelu – 3–1-tappio Senegalille City Groundilla vuotta aiemmin – joten kyse on merkittävästä luottamuksenosoituksesta 26-vuotiaalle, joka on kansainvälisellä tasolla vielä kokematon. Tuchel näyttää kuitenkin arvostavan ennen kaikkea fyysisyyttä, pituutta ja ilmatilan hallintaa, ominaisuuksia, joita Chalobah tarjoaa.

Valinta vahvistaa myös käsitystä siitä, että Aston Villan Ezri Konsa on Tuchelin papereissa Manchester Cityn Marc Guehia edellä, ja että Englannin puolustus rakennetaan vahvojen, kookkaiden toppareiden varaan – vaikka se tapahtuisi laitapuolustuksen kustannuksella.

Reece James ja John Stones – laatua, mutta lasinen perusta

John Stones on edelleen Englannin kokenein ja laadukkain puolustaja, joka lähtee uransa kuudenteen arvoturnaukseen. Kuitenkin vain viisi Valioliiga-avausta viime kaudella ja kauden päätteeksi lähtö Manchester Citystä kertovat, että hänen fyysinen kestävyyden tasonsa on kysymysmerkki.

Chelsean kapteeni Reece James on puolestaan kärsinyt toistuvista takareisivammoista ja pystyi viime kaudella pelaamaan vain 20 liigapelin avauksessa. Molemmat ovat huipputason puolustajia, mutta Tuchelin on hallittava heidän minuuttejaan tarkasti – erityisesti Yhdysvaltojen kuumissa ja rasittavissa olosuhteissa, joissa MM-ottelut pelataan.

Englannin puolustuslinja onkin joukkueen vähiten vakiintunut ja eniten huolta herättävä osa-alue. Vaikka hyökkäys ja keskikenttä näyttävät paperilla vahvoilta, puolustuspään haavoittuvuus ja loukkaantumisriski voivat ratkaista koko turnauksen suunnan.

Tuchelin peli-identiteetti: fyysisyyttä ja varman päälle pelaamista

Tuchelin Englanti on rakennettu periaatteelle, jonka hän sanoitti World Cup -joukkueen julkistuksen yhteydessä: tavoitteena ei ole valita 26 lahjakkainta pelaajaa, vaan paras mahdollinen joukkue. Samalla hän viittasi suoraan Sir Alf Ramseyn kuuluisaan linjaukseen ennen Englannin vuoden 1966 MM-kultaa.

Tämä ajattelutapa näkyy konkreettisesti valinnoissa. Manchester Unitedin Luke Shaw ja Newcastlen Lewis Hall jäivät ulos, samoin kuin nuori Arsenal-lupaus Myles Lewis-Skelly, jonka vahva loppukausi ei riittänyt muuttamaan Tuchelin mielipidettä. Myös Harry Maguire kertoi julkisesti olevansa ”järkyttynyt ja murskattu” jäätyään sivuun – Tuchel oli kuitenkin jo aiemmin todennut, että Maguire on vasta viides topparivaihtoehto hierarkiassa.

Samanaikaisesti ovet avautuivat fyysisemmille ja monikäyttöisemmille vaihtoehdoille. 201-senttinen Dan Burn on tästä ääriesimerkki: tuskin avaa otteluita, mutta tarjoaa valtavan ilmapresenssin molemmissa bokseissa ja on selvä osa Tuchelin erikoistilannesuunnitelmaa.

Miksi Trent Alexander-Arnold ei mahdu Tuchelin Englantiin?

Alexander-Arnoldin syrjäyttäminen ei ole yksittäinen päätös, vaan pitkä prosessi. Hänen asemansa horjui jo elokuussa, kun Tuchel jätti hänet sivuun MM-karsintaotteluista Andorraa ja Serbiaa vastaan. Vielä paljastavampaa oli se, että Tuchel käytti Alexander-Arnoldin entistä Liverpool-joukkuetoveria Curtis Jonesia – keskikenttäpelaajaa – oikeana laitapakkina Andorraa vastaan kesäkuussa.

Tuchel ei ole myöskään peitellyt näkemyksiään Alexander-Arnoldin heikkouksista. Hänen mukaansa laitapuolustajan on otettava puolustuspelaaminen ”erittäin, erittäin vakavasti”, erityisesti karsinnoissa ja arvoturnauksissa, joissa yksi ainoa virhe voi lähettää joukkueen kotiin. Tuchelille MM-kisat eivät ole paikka kokeiluille tai kompromisseille, vaan ympäristö, jossa yksittäinen nukahdus voi maksaa kaiken.

Kun Livramenton loukkaantuminen pakotti Englannin etsimään korvaajaa, Tuchel ei edes silloin kääntynyt Alexander-Arnoldin puoleen, vaan valitsi Arsenal-puolustaja Ben Whiten – pelaajan, joka ei ole ollut seurajoukkueessaan vakioavaaja ja joka oli ollut Englannin maajoukkueesta omatoimisessa syrjähypyssä Qatarin 2022 MM-kisojen jälkeen.

Alexander-Arnold kyllä mahtui Tuchelin laajaan 55 miehen MM-esirinkiin, mutta sitä on vaikea kutsua luottamuslauseeksi. Vielä kuvaavampaa on, että hän ei ole pelannut minuuttiakaan Tuchelin alaisuudessa: neljä avauspaikkaa kuudesta ottelusta edellisen väliaikaisluotsin Lee Carsleyn komennossa, mutta nolla avauspaikkaa Tuchelin 14 ottelusta.

Carsleyn luotto vs. Tuchelin epäluottamus

Lee Carsley, joka toimi väliaikaisena päävalmentajana Gareth Southgaten ja Tuchelin välillä, näki Alexander-Arnoldin arvon täysin toisin. Hän käytti tätä jopa vasempana laitapuolustajana 3–1-voitossa Suomea vastaan Nations Leaguessa lokakuussa 2024 – ottelussa, jossa Alexander-Arnold kruunasi esityksensä näyttävällä vapaapotkumaalilla.

Carsleyn Englannissa Alexander-Arnold oli monipuolinen ase, jonka pelinavaaminen, syöttötaito ja erikoistilanteet olivat keskeisessä roolissa. Tuchelin Englannissa hän on puolestaan sivuroolissa – käytännössä kokonaan ulkona. Tämä ristiriita paljastaa, kuinka paljon valmentajalähtöinen näkemys ja pelifilosofia voivat vaikuttaa yksittäisen pelaajan maajoukkueuraan.

Taustalla voi olla myös inhimillinen ulottuvuus. Tuchel on tunnettu siitä, että hän korostaa joukkueen yhtenäisyyttä ja roolien selkeyttä. On mahdollista, että hän ei halua ympärilleen tilannetta, jossa yksi maailman näkyvimmistä pelaajista istuu penkillä ja vetää huomion itseensä – vaikka se tapahtuisi täysin tahattomasti.

Onko Alexander-Arnoldin maajoukkueura jäissä Tuchelin ajaksi?

Tuorein sivuuttaminen viittaa vahvasti siihen, että Alexander-Arnoldilla ei ole realistista tietä takaisin Englannin avainrooliin niin kauan kuin Tuchel johtaa joukkuetta. Jokainen uusi loukkaantuminen tai poissaolo puolustuksessa näyttää vain vahvistavan valmentajan halua turvautua fyysisiin toppareihin – ei pelinrakentaviin laitapakkeihin.

Samalla Englannin puolustus pysyy arvoituksena. Kyllä, joukkue on fyysisesti vahva ja ilmassa dominoiva, mutta laitapuolustuksen luonnolliset vaihtoehdot ovat rajalliset: James, Tottenhamin Djed Spence ja Manchester Cityn Nico O’Reilly, joka pystyy pelaamaan myös keskikentällä. Newcastlen Dan Burn sekä Jarell Quansah ja Ezri Konsa pystyvät hätätilassa laitaan, mutta he eivät ole luontaisia laitapuolustajia – ja maailmanluokan hyökkääjiä vastaan se on merkittävä riski.

Tuchel kuitenkin uskoo omaan linjaansa. Hänen mielestään turnaukset voitetaan kollektiivisella kurilla, fyysisellä vahvuudella ja virheiden minimoinnilla. Se tarkoittaa, että yksi Englannin lahjakkaimmista jalkapalloilijoista – Trent Alexander-Arnold – jää edelleen katsomoon. Ainakin toistaiseksi.

Fyysinen kestävyys ratkaisee USA:n olosuhteissa

MM-kisat Yhdysvalloissa ja mahdolliset pudotuspelit myös Meksikossa tuovat oman lisähaasteensa. Kuuma, kostea ilmasto, pitkät matkustusetäisyydet ja mahdollinen korkea ilmanala, jos Englanti kohtaa isäntämaa Meksikon Mexico Cityssä, pakottavat Tuchelin painottamaan fyysistä suorituskykyä enemmän kuin ehkä koskaan aiemmin.

Juuri siksi Burnin kaltaiset jättimäiset puolustajat ja Chalobahin fyysinen preesens ovat Tuchelin mielestä arvokkaita. Erikoistilanteet, kaksinkamppailut ja kyky kestää rasitusta ovat hänen pelisuunnitelmassaan avainasemassa. Kysymys kuuluu: riittääkö tämä voittamaan turnauksen, vai olisiko Alexander-Arnoldin kaltaiselle luovalle aseelle sittenkin ollut tilaa – etenkin otteluissa, joissa Englanti joutuu murtautumaan matalaa blokkia vastaan?

Laajempi näkökulma: huippupuiden haavoittuvuus ja urheilun riskit

Tuchelin tavassa rakentaa puolustus näkyy sama perusjännite, joka leimaa myös muita nykypäivän ilmiöitä: lyhyen aikavälin tulospaine vastaan pitkän aikavälin kestävyys. Ympäristökeskustelussa tätä jännitettä symboloi esimerkiksi legendaarisen Major Oak -tammen kohtalo Sherwoodin metsässä, jossa muinaisaikainen Robin Hoodin Major Oak -tammi on kuollut ilmastonmuutoksen ja massaturismin seurauksena. Jalkapallossa taas liiallinen kuormitus, tiiviit otteluohjelmat ja jatkuva tulospaine kuluttavat pelaajien fyysisiä ”juuristoja” – usein näkymättömästi, kunnes vaurio on jo tehty.

Englannin puolustuslinjan riskit, Alexander-Arnoldin sivuuttaminen ja Tuchelin valintaperusteet kertovat, kuinka vaikeaa on tasapainottaa turvallisuushakuisuus, luovuus ja kestävyys. MM-kisat näyttävät, oliko Tuchelin uhkapeli puolustuksen kanssa neronleimaus – vai virhe, jonka seurauksena Englanti ”pakkaa matkalaukkunsa” liian aikaisin.

Ei sisällä instagram post:eja