Jalkapallon MM-kisat Yhdysvalloissa sulkevat ovia faneilta – viisumikäytännöt ja matkustuskiellot herättävät raivoa
Jalkapallon MM-kisat on totuttu näkemään koko maailman yhteisenä juhlana, jossa eri maiden kannattajat sekoittuvat katsomoissa ja kaduilla. Yhdysvalloissa pelattavat MM-kisat näyttävät kuitenkin monen fanin silmissä aivan toisenlaiselta: turnaukselta, jonne heitä ei käytännössä haluta.
Irakilaisfanille unelma vaihtui kalliiksi umpikujaan
Kun Irakin jalkapallomaajoukkue varmisti paikkansa MM-kisoihin maaliskuun lopussa, irakilainen jalkapallofani Abdulla Adnan ei epäröinyt hetkeäkään. Hän osti liput maansa otteluihin Norjaa ja Ranskaa vastaan, jotka pelataan Bostonissa ja Philadelphiassa.
”Päästä otteluun, stadionille, yleisön keskelle kannustamaan ja nähdä oma joukkueeni – se merkitsee minulle koko maailmaa”, Adnan kuvailee. ”Se tunne on ainutlaatuinen, mikään muu ei vedä sille vertoja.” Irak on MM-kisoissa vasta toista kertaa historiassaan – edellinen kerta oli vuonna 1986.
Mutta yksi asia seisoi unelman tiellä: Yhdysvaltain viisumi.
Irak ei kuulu Yhdysvaltain viralliseen matkustuskieltolistaan, joten Adnan oletti aluksi, että kyse on vain byrokratian hoitamisesta. Todellisuus osoittautui paljon karummaksi.
Yhdysvallat keskeytti viisumipalvelut Irakissa – fanit ilman asiointipaikkaa
Yhdysvaltojen ja Israelin sodan Irania vastaan alettua Yhdysvallat keskeytti rutiininomaiset konsulipalvelut Irakissa turvallisuussyihin vedoten. Käytännössä tämä merkitsi sitä, että maassa ei ollut enää yhtään sellaista Yhdysvaltain edustustoa, jossa viisumihakemuksen vaatiman henkilökohtaisen haastattelun olisi voinut suorittaa.
Adnan päätti matkustaa naapurimaahan Jordaniaan yrittääkseen viisumin hakemista siellä olevasta Yhdysvaltain suurlähetystöstä. Paikan päällä hänelle kuitenkin ilmoitettiin, ettei suurlähetystö voi myöntää viisumia henkilölle, joka ei ole Jordanian kansalainen.
Otteluliput ja matka Jordaniaan maksoivat hänelle noin 1 800 dollaria (noin 1 300 puntaa) – rahaa, josta ei lopulta ollut mitään hyötyä.
Adnan harkitsi vielä viisumin hakemista Turkista, mutta koska prosessi olisi voinut kestää jopa kaksi viikkoa, hän ei voinut olla niin pitkään poissa kotoa. Lopulta hän luopui kokonaan haaveesta nähdä MM-kisat paikan päällä.
Yli neljäsosa MM-maiden faneista vaikeassa asemassa
BBC World Servicen analyysi matkustus- ja viisumidatasta osoittaa, että Adnan ei ole yksin ongelmiensa kanssa. Yli neljänneksen MM-kisoihin osallistuvien maiden kannattajat kohtaavat matkustuskieltoja, tiukentuneita rajoituksia tai poikkeuksellisen korkeita viisumihakemusten hylkäysprosentteja.
Yhtenä keskeisenä esteenä on Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin hallinnon ylläpitämä lista maista, joiden kansalaisiin kohdistetaan matkustuskieltoja tai tiukennettuja viisumirajoituksia. Tähän listaan kuuluu neljä MM-kisoihin selviytynyttä maata: Haiti, Iran, Senegal ja Norsunluurannikko. Näiden maiden kansalaiset eivät voi saada juuri sitä viisumityyppiä, jota Yhdysvallat suosittelee faneille.
Tiukka maahanmuuttopolitiikka ja luvattomien siirtolaisten torjunta ovat olleet keskeisessä roolissa Trumpin vuoden 2024 uudelleenvalintakampanjassa. Yhdysvaltain viranomaiset perustelevat tiukkaa linjaa sillä, että heidän on hallittava valtavaa ihmismäärää, joka pyrkii maan rajoille ja niiden yli.
Afrikkalaiset fanit kokevat syrjintää: “MM-kisat eivät ole meitä varten”
Norsunluurannikon kannattajayhdistyksen, National Committee for the Support of the Elephants, edustaja Julien Kouadio Adonis kuvailee tilannetta peittelemättömästi:
”Tämä on eräänlaista syrjintää, joka ei uskalla sanoa nimeään, mutta todisteet ovat olemassa. Yksikään eurooppalainen maa ei ole joutunut tällaisen rajoituksen kohteeksi. Miksi Afrikka?”
Yhdistys lähettää normaalisti järjestäytyneen faniryhmän MM-kisoihin, mutta Yhdysvaltain sääntöjen ja viisumipolitiikan vuoksi he päättivät tällä kertaa, etteivät edes yritä.
Vaikka Adonis myöntää, että näin he välttävät myös hänen mielestään ”kohtuuttomat” lippuhinnat, hän katsoo, ettei maa, joka ei halua ottaa vastaan kaikkien kisoihin selviytyneiden joukkueiden kannattajia, saisi isännöidä MM-turnausta.
”Jalkapallo on spektaakkeli, ja spektaakkeli tarvitsee yleisön”, hän tiivistää.
Viisumivapaus vain varakkaille maille – Afrikka täysin listan ulkopuolella
Yhdysvalloilla on viisumivapausohjelma 42 pääosin varakkaan maan kansalaisille. Näiden maiden asukkaat voivat hakea matkustuslupaa verkossa Esta-järjestelmän kautta noin 40 dollarin (30 punnan) maksua vastaan.
Yksikään Afrikan maa ei kuulu tähän viisumivapausohjelmaan.
Niiden fanien, jotka eivät ole viisumivapaita, on haettava Yhdysvaltain suosittelemaa B1/B2-viisumia, jonka hinta on 185 dollaria (137 puntaa). Hakemukseen sisältyy pakollinen henkilökohtainen haastattelu Yhdysvaltain edustustossa. Ulkoministeriön mukaan hakijan on pystyttävä osoittamaan sekä aikomus poistua maasta matkan jälkeen että riittävä varallisuus kattamaan kaikki matkakustannukset.
Lisäksi Yhdysvallat luopui toukokuussa jopa 15 000 dollarin (11 000 punnan) suuruisista takuista viiden MM-kisoihin selviytyneen maan kansalaisilta – näitä maita ovat Algeria, Kap Verde, Norsunluurannikko, Senegal ja Tunisia – sillä ehdolla, että hakijalla on voimassaolevat MM-kisaliput. Senegalin ja Norsunluurannikon kannattajien oli kuitenkin haettava viisumia jo ennen joulukuuta; sen jälkeen tiukennukset astuivat voimaan.
Senegalilainen superfani jää kotiin – “MM-kisojen idea murenee”
Senegalilainen Aliou Ngom on kokenut kisakävijä: hän on ollut paikan päällä sekä Qatarin että Venäjän MM-kisoissa. Hänelle turnauksen kohokohtia on ollut eri kulttuurien kohtaaminen ja yhteinen juhla ympäri maailmaa saapuvien kannattajien kanssa.
Viime vuonna Senegalin naisten koripallomaajoukkueen harjoitusleiri Yhdysvalloissa jouduttiin perumaan, kun useilta pelaajilta evättiin viisumi. Tämä, sekä tiukkenevat säännöt, vakuuttivat Ngomin siitä, ettei hänenkään kannata edes yrittää viisumihakemusta fanina.
BBC:n analyysi Yhdysvaltain ulkoministeriön tilastoista paljastaa, että 11:ssä MM-kisoihin selviytyneessä 48 maasta viisumihakemusten hylkäysprosentti ylitti 40 prosentin rajan. Nämä luvut koskevat kaikkia viisumityyppejä, eivät vain kisafaneja.
Vertailun vuoksi: B1-liike- ja B2-turistiviisumien keskimääräinen hylkäysprosentti kaikille maille oli 34 %. Tilastot kattavat ajanjakson lokakuusta 2024 syyskuun 2025 loppuun, eivätkä sisällä viimeisen kahdeksan kuukauden hakemuksia.
Näihin 11 maahan kuuluvat Ecuador, Egypti, Haiti, Algeria, Uzbekistan, Kap Verde, Jordania, Iran, Kongon demokraattinen tasavalta, Ghana ja Senegal.
Näin korkea hylkäysprosentti ajaa fanit vaikeaan valintatilanteeseen: uskaltaako kalliita ottelulippuja ostaa ennen viisumipäätöstä, joka voi olla kielteinen?
Fifan Fifa Pass -järjestelmä auttaa aikatauluissa, ei viisumin saamisessa
Jos fanit ostavat liput suoraan Fifalta, he voivat tarvittaessa jälleenmyydä niitä Fifan verkkosivuilla maksua vastaan. Lisäksi käytössä on Fifa Pass -järjestelmä, jonka tarkoitus on nopeuttaa viisumihakemusten käsittelyä.
”Fifa Pass on myönteinen askel, koska sen avulla lipun ostaneet voidaan ohjata etusijalle viisumihaastattelujen ajankohdissa”, selittää maahanmuutto-oikeuteen erikoistunutta lakitoimistoa Massachusettsin Bostonin lähellä johtava Celine Atallah.
Hänen mukaansa järjestelmä kuitenkin lyhentää vain käsittelyaikoja, ei nosta myönteisen päätöksen todennäköisyyttä.
”Viisumikäytäntö on MM-kisojen näkymätön portinvartija”, Atallah kiteyttää. ”Fifa voi myydä lipun, mutta Yhdysvaltain hallitus päättää, kuka saa viisumin, ja lopulta tulliviranomaiset päättävät, kuka todella pääsee maahan.”
Vaikka viisumi olisi myönnetty, se ei takaa maahantuloa. Yhdysvaltain rajaviranomaisilla on oikeus käännyttää tulija myös rajalla.
Jordanialaisfanien turhautuminen: 57 % hakemuksista hylätty
Jordanian jalkapallofanien yhdistyksen johtaja Abu Kass kertoo, että hänen kotimaassaan tilanne on erityisen synkkä. Vuoden syyskuuhun 2025 päättyneen 12 kuukauden jakson aikana 57 prosenttia Jordanian viisumihakemuksista Yhdysvaltoihin hylättiin.
”He ovat hylänneet hakemuksia viimeisen kolmen–neljän kuukauden aikana jatkuvasti”, Kass sanoo ja lisää, ettei tunne yhtäkään fania, jolle viisumi olisi myönnetty. Jordanian kannattajayhdistys Yhdysvalloissa kertoi BBC:lle tietävänsä vain yhdestä jordanialaisesta fanista, joka sai viisumin.
Kass itse vei viisumihaastatteluunsa Ammanissa yli 42 erilaista asiakirjaa – turhaan. Yhdysvallat ei ilmoita yksittäisten hakemusten hylkäysperusteita.
”Nämä MM-kisat eivät ole meidän”, Kass sanoo. ”Nämä kisat eivät ole arabeille, ne ovat heille. Jos fanijärjestön puheenjohtajan hakemus hylätään, kuka sitten kelpaa?”
Yhdysvallat puolustaa tiukkaa linjaa turvallisuudella ja laittomalla maahanmuutolla
Yhdysvaltain ulkoministeriön edustaja korostaa BBC:lle, että hallinto on ”valmis toivottamaan tervetulleiksi vieraat kaikkialta maailmasta historian suurimpiin ja näyttävimpiin Fifa-jalkapallon MM-kisoihin”.
Viranomaisten mukaan ”valtaosa ulkomaisista faneista ei tarvitse Fifa Pass -järjestelmää, koska he ovat Kanadan tai jonkin 42 viisumivapaan maan kansalaisia tai heillä on jo voimassaoleva viisumi”.
Jokaisessa hakemuksessa ”käytämme tarvittavan ajan varmistaaksemme, ettei hakija aiheuta riskiä Yhdysvaltain turvallisuudelle” ja viisumit ”ratkaistaan tapauskohtaisesti perusteellisen tarkastelun ja seulan jälkeen”.
Yhdysvaltain kotimaan turvallisuusministeriö on huolissaan maahan jäävistä yliaikaisista vierailijoista. Lokakuun 2023 ja syyskuun 2024 välillä kirjattiin yli 538 000 niin sanottua ”overstay-tapausta”, joissa henkilö jäi maahan viisumin voimassaoloajan umpeuduttua. Pew Research Center arvioi, että vuonna 2023 – ennen Trumpin kiristyksiä – Yhdysvalloissa asui noin 14 miljoonaa laitonta siirtolaista.
Aiemmat MM-isännät loivat joustavat fanijärjestelmät – Yhdysvallat erottuu linjastaan
Viimeisten neljän MM-turnauksen isäntämaat loivat faneille erityiset viisumijärjestelmät, joiden oli tarkoitus helpottaa matkustamista – vaikka hyväksyntää ei silloinkaan voitu taata automaattisesti.
Nyt MM-kisat isännöidään yhdessä Kanadan ja Meksikon kanssa, mutta peräti 78 turnauksen 104 ottelusta, mukaan lukien finaali, pelataan Yhdysvaltain kaupungeissa. Tämä tekee Yhdysvaltain linjasta ratkaisevan tärkeän koko turnauksen kannalta.
Kanadan ja Meksikon omat maahanmuutto- ja viisumijärjestelmät poikkeavat Yhdysvalloista. Kumpikaan ei ole asettanut matkustuskieltoja tietyille maille, vaikka Kanada onkin Yhdysvaltojen tavoin rajoittanut maahantuloa maista, joita viimeaikainen Ebolan puhkeaminen Afrikassa on koskettanut – näihin kuuluu myös MM-kisoissa pelaava Kongon demokraattinen tasavalta.
Kanadan ja Meksikon käytännöt: omat esteensä, mutta ei suoria matkustuskieltoja
Kanada edellyttää viisumihakijoilta biometrisiä tunnisteita, kuten sormenjälkiä. Kahdessa MM-kisoihin selvinneessä maassa, Iranissa ja Kap Verdellä, Kanadalla ei kuitenkaan ole yhtään toimipistettä, jossa nämä biometriset tiedot voitaisiin kerätä. Tämä muodostaa käytännön esteen monelle fanille, vaikka varsinaista matkustuskieltoa ei ole.
Kanada ei julkista viisumihakemusten hylkäysprosentteja viisumityypeittäin tai maittain, mutta kaikkien hakemusten yhteenlaskettu hylkäysprosentti vuonna 2025 oli 54 %.
Meksiko ei toisaalta julkaise lainkaan viisumitilastoja. Maa vaatii hakijoita asioimaan henkilökohtaisesti suurlähetystössä tai konsulaatissa. Kahdeksassa MM-kisamaihin kuuluvassa valtiossa – Kap Verdellä, Kongon demokraattisessa tasavallassa, Norsunluurannikolla, Senegalissa, Uzbekistanissa, Bosnia ja Hertsegovinassa, Tunisiassa ja Irakissa – Meksikolla ei ole lainkaan diplomaattista edustustoa. Tämä tarkoittaa, että fanien on matkustettava toiseen maahan pelkästään voidakseen jättää viisumihakemuksen.
MM-kisat vain harvoille – mitä se kertoo urheilun tulevaisuudesta?
Tilanne, jossa kymmenien maiden fanit kokevat, ettei heitä käytännössä päästetä katsomoihin, haastaa koko MM-kisojen perusidean. Jalkapallon suurturnaus on perinteisesti yhdistänyt eri kulttuureja ja kansoja – nyt sama turnaus näyttää jakavan maailmaa taloudellisten, poliittisten ja maahanmuuttopoliittisten linjojen mukaan.
Monet fanit ja asiantuntijat kysyvät, onko oikein, että maalla, joka asettaa tiukkoja ja valikoivia rajoituksia osallistujamaiden kansalaisille, on lupa isännöidä koko planeetan suurinta urheilutapahtumaa. Keskustelu muistuttaa laajempaa kansainvälistä kiistaa siitä, miten valtioiden turvallisuuspoliittiset tavoitteet asetetaan vastakkain yksilöiden liikkumisvapauden ja globaalin urheilun yhteisöllisyyden kanssa.
Kysymys ei koske vain jalkapalloa. Samanlaiset kiistat nousevat esiin myös muilla aloilla, kuten kansainvälisissä nuorten digipalveluissa ja sosiaalisen median sääntelyssä. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa on käynnissä laaja keskustelu lasten ja nuorten verkkoturvasta ja somekäytön rajoittamisesta, mikä näkyy konkreettisesti siinä, että Starmer valmistelee tiukkoja some-rajoituksia lapsille – Britannia seuraa Australian mallia. Samalla tavoin kuin sosiaalisen median käyttöä rajataan lasten suojelemiseksi, MM-kisoihin matkustamista rajataan nyt turvallisuuden ja maahanmuuttopolitiikan nimissä – mutta hinta maksetaan usein tavallisten fanien unelmilla.
Ei sisällä instagram post:eja
