Ystävyys vai vipuvoima: miksi Xi Jinping matkustaa Pohjois-Koreaan juuri nyt?
Kiinalaiselle johtajalle Xi Jinpingille Pohjois-Korea on naapuri, jota Kiina ei kykene täysin hallitsemaan – mutta jota se ei myöskään voi menettää. Maiden välejä kuvataan usein ”verellä taotuksi” liitoksi, viittauksena Korean sotaan. Silti viime vuosien epäluottamus ja jännitteet ovat hioneet säröjä suhteeseen, ja Peking yrittää nyt palauttaa vaikutusvaltansa strategisesti tärkeään, mutta arvaamattomaan kumppaniin.
Kiinan tavoite: raja-alueen vakaus ja vaikutusvalta ilman ydinkriisiä
Kiina tavoittelee ennen kaikkea kahta asiaa: vakautta pitkällä yhteisellä rajallaan sekä poliittista ja taloudellista vaikutusvaltaa Pjongjangissa. Samalla se ei kuitenkaan halua ajautua kriiseihin, joita Pohjois-Korean ydinase- ja ohjusohjelma toistuvasti aiheuttaa.
Xi Jinpingin tämänviikkoinen vierailu Pohjois-Koreassa onkin todennäköisesti vähemmän ystävyydenosoitus ja enemmän yritys kasvattaa Kiinan vipuvoimaa. Eteläkorean viranomaisten mukaan Xi saattaa pyrkiä asemoimaan Kiinaa välittäjäksi Pohjois-Korean ja Yhdysvaltain välille, mutta Pekingillä on myös omia, laajempia strategisia motiiveja.
Kasvava huoli Pjongjangin ja Moskovan lähentymisestä
Länsimaiset diplomaattilähteet kertovat, että Kiina on yhä huolestuneempi Pohjois-Korean ja Venäjän tiivistyvästä kumppanuudesta. Vain viikkoa ennen Pohjois-Korean matkaa Xi tapasi Venäjän presidentti Vladimir Putinin. Nyt hän haluaa varmistaa, että myös Pohjois-Korean johtaja Kim Jong Un pysyy jossain määrin Kiinan vaikutuspiirissä – varsinkin kun Peking yrittää vahvistaa rooliaan globaalina suurvaltana.
Beijingin ja Pjongjangin välisten suhteiden viileneminen on näkynyt hienovaraisina mutta merkittävinä signaaleina. Maiden diplomaattisuhteiden 75-vuotisjuhla lokakuussa 2024 jäi lähes huomiotta, eikä julkinen retoriikka ollut tavanomaisen ylistävää. Kiinan suurlähettiläs jätti väliin Pohjois-Korean perustamispäivän juhlat, ja koko vuoden aikana ei nähty yhtään huipputason tapaamista – jyrkkä kontrasti Pjongjangin lämpeneviin suhteisiin Moskovaan.
Pohjois-Korean ja Venäjän lähentyminen huolestuttaa Kiinaa monella tasolla. Venäjän hyökkäyksen jälkeen Ukrainaan Pohjois-Korea on laajentanut sotilaallista yhteistyötään Putinin kanssa. Se huipentui vuonna 2024 Putinin Pjongjangin-vierailun yhteydessä allekirjoitettuun keskinäiseen puolustussopimukseen.
BBC:n selvityksen mukaan noin 2 300 pohjoiskorealaissotilasta on kaatunut taistellessaan Venäjän joukoissa Ukrainaa vastaan. Pjongjangin epäillään lisäksi toimittaneen ammuksia Venäjälle vastineeksi öljystä ja avusta. Tämä kehitys on herättänyt huolta Washingtonissa ja sen liittolaisissa – ja hiljaisesti myös Pekingissä.
”Kiina haluaa varmistaa, että sen omat intressit Pohjois-Koreaan nähden turvataan aikana, jolloin Moskova ja Pjongjang lähentyvät nopeasti”, arvioi ydinasetutkimuksen asiantuntija Ankit Panda Carnegie Endowment for International Peace -ajatushautomosta.
Kiinalla vain yksi puolustussopimus – ja se on Pohjois-Korean kanssa
Kiinalla on vain yksi virallinen puolustusliittosopimus maailmassa, ja se on solmittu Pohjois-Korean kanssa. Tästä syystä Peking suhtautuu erityisen varauksellisesti skenaarioon, jossa Venäjä nousisi Pjongjangin tärkeimmäksi tukijaksi ja vaikutusvallan käyttäjäksi. Itsevarmempi ja Kiinasta vähemmän riippuvainen Kim Jong Un merkitsisi Pekingille heikompaa neuvotteluasemaa.
Vastauksena tähän Kiina on pyrkinyt suhteiden uudelleenkäynnistykseen. Viime vuoden lopulla Xi kutsui Kimin sotilasparaatiin Pekingiin ja asetti tämän näkyvästi rinnalleen Putinin kanssa. Kyseessä oli heidän ensimmäinen virallinen huippukokouksensa kuuteen vuoteen. Xi kehui maita ”hyviksi naapureiksi, hyviksi ystäviksi ja hyviksi tovereiksi, joita yhdistää yhteinen kohtalo”, ja peräsi tiiviimpää strategista koordinaatiota. Huomionarvoista oli, ettei Pohjois-Korean ydinaseohjelmaa mainittu julkisissa lausunnoissa lainkaan.
Kaksijakoinen hyöty ja uhka Kiinalle
Harvardin yliopiston Asia Centerin vieraileva tutkija Lee Seong-hyon kuvaa Kiinan suhtautumista Pjongjangin ja Moskovan suhteeseen ”ristiriitaiseksi”. Yhtäältä syvenevä yhteistyö hajottaa Yhdysvaltojen huomiota ja vaikeuttaa sen strategista suunnittelua useilla rintamilla – mikä epäsuorasti hyödyttää Kiinaa. Toisaalta Venäjän ja Pohjois-Korean kasvava sotilaallinen yhteistyö voi vauhdittaa Yhdysvaltojen, Japanin ja Etelä-Korean kolmikantaista puolustusyhteistyötä, mikä on Pekingille selvä huolenaihe.
Siksi Kiina ei halua avoimesti tukea Pohjois-Korean ydinaseohjelmaa – se vain lisäisi Yhdysvaltojen sotilaallista läsnäoloa alueella ja vahvistaisi sen liittosuhteita. Peking ei kuitenkaan myöskään halua haastaa Pjongjangia suoraan. Vuonna 2022 Kiina ja Venäjä kaatoivat YK:n turvallisuusneuvostossa Yhdysvaltojen ajaman päätöslauselman, joka olisi määrännyt uusia pakotteita Pohjois-Korean ohjuskokeiden vuoksi.
Center for Strategic and International Studies -järjestön ulkopolitiikkaosaston johtaja Victor Cha huomauttaa, että jos Kiina ottaisi liian kovan linjan Pohjois-Korean ydinaseohjelmaa vastaan, se voisi vain sysätä Pjongjangin entistä tiukemmin Putinin syliin. Peking yrittää siis tasapainotella: vastustaa ydinaseiden leviämistä, mutta olla ajamatta Pohjois-Koreaa pois omasta vaikutuspiiristään.
Taloudellinen elinehto: Kiinan kauppa Pohjois-Korean pelastusrenkaana
Samalla Kim Jong Un ei voi varaa vieraannuttaa tärkeintä avunantajaansa. Kiinan vienti Pohjois-Koreaan nousi viime vuonna noin 2,3 miljardiin dollariin – korkeimmalle tasolle kuuteen vuoteen. Myös matkustajajunaliikenne Pjongjangin ja Pekingin välillä käynnistyi uudelleen pitkän, kuusi vuotta kestäneen tauon jälkeen. Analyytikoiden mukaan tämä on harkittu liike, jolla Kiina vetää Pjongjangia takaisin omaan taloudelliseen ja poliittiseen kiertorataansa.
Kimille Kiinan suuntaan nojaaminen on pragmaattinen valinta. Jos sota Ukrainassa päättyy, Venäjän tarve pohjoiskorealaiselle tuelle voi nopeasti hiipua. Toisin kuin kansainvälisesti eristetty Putin, Xi Jinping kykenee kutsumaan maailman johtajia Pekingiin ja tarjoamaan Pjongjangille kanavan laajempaan diplomatiaan. Kim ei voi riskeerata tilannetta, jossa hän jää riippuvaiseksi heikkenevästä ja eristyneemmästä kumppanista.
Suhde, jossa epäluottamus on aina läsnä
Kiina–Pohjois-Korea-suhteen vaikeudet juontavat juurensa kauas taaksepäin. Kim Jong Un peri vallan isältään Kim Jong Iltä, mutta asetti nopeasti omat prioriteettinsa. Siinä missä Kim Jong Il tukeutui vahvasti Pekingin tukeen ja vieraili Kiinassa toistuvasti, hänen poikansa kiihdytti Pohjois-Korean ydinohjelmaa ennennäkemättömään tahtiin.
Ensimmäisten kuuden valtavuotensa aikana Kim valvoi noin 90 ballistisen ohjuksen koetta ja neljää ydinkoetta – enemmän kuin hänen isänsä ja isoisänsä yhteensä. Tämä herätti Pekingissä aitoa huolta alueellisesta vakaudesta ja Yhdysvaltojen reaktioista. Jännitteitä lisäsi myös Kimin enon Jang Song Thaekin teloitus. Jangia pidettiin Kiinassa vakaana ja Peking-mielisenä vaikuttajana. Hänen äkillinen syrjäyttämisensä syvensi luottamuspulaa merkittävästi.
Xi Jinping reagoi tilanteeseen poikkeuksellisen näkyvillä diplomaattisilla eleillä. Vuonna 2014 hän vieraili ensin Etelä-Koreassa ennen kuin oli koskaan tavannut Kim Jong Unia – laajasti tulkittuna suorasukaiseksi nöyryytykseksi Pjongjangia kohtaan. Pohjois-Korea vastasi kovalla retoriikalla ja nimitti Kiinaa ”petturiksi ja viholliseksemme”.
Vasta vuonna 2018, kun YK-pakotteet alkoivat todella purra ja taloudellinen paine kasvoi, Kim teki ensimmäisen tunnetun ulkomaanmatkansa. Hän nousi panssaroituun junaansa ja suuntasi Pekingiin. Tapaaminen merkitsi varovaista suunnanmuutosta. Kim tapasi myöhemmin sekä Yhdysvaltain että Etelä-Korean johtajat, mutta aina vasta keskusteltuaan ensin Kiinan kanssa. Viesti oli selvä: Pjongjang ei neuvottele suurista kysymyksistä ilman Pekingin hyväksyntää.
Pohjois-Korea – Kiinalle sekä puskurivyöhyke että taakka
Nykytilanteessa Pohjois-Korea on Kiinalle samanaikaisesti sekä puskurivyöhyke että strateginen rasite. Se pitää Yhdysvaltain joukot loitommalla Kiinan rajalta, mutta sen toistuvat ohjus- ja ydinkokeet horjuttavat alueellista vakautta ja antavat Washingtonille perustelun lisätä sotilaallista läsnäoloaan Itä-Aasiassa.
Kim Jong Un puolestaan tarvitsee kipeästi Kiinan taloudellista ja diplomaattista suojaa – mutta ei halua alistua sen suoraan kontrolliin. Molemmat osapuolet tiedostavat, etteivät voi täysin luottaa toisiinsa. Silti he ymmärtävät tarvitsevansa toisiaan riittävästi, jotta yhteys säilyy ja vuoropuhelu jatkuu.
Tässä jännitteisessä asetelmassa Xi Jinpingin vierailu Pohjois-Koreaan on ennen kaikkea yritys palauttaa Kiinan kadonnutta vaikutusvaltaa, hillitä Moskovan kasvavaa roolia ja varmistaa, että Pjongjang pysyy – kaikista ongelmistaan huolimatta – Pekingin ulkopoliittisen pelilaudan ennustettavissa ruuduissa.
Myös muualla urheilun ja politiikan rajapinnoilla nähdään tilanteita, joissa suurvaltapolitiikka, maine ja yksilöiden käytös kietoutuvat yhteen. Esimerkiksi Ben Stokesin ja Gus Atkinsonin ympärillä kuohunut yökerhovälikohtaus ja siitä käynnistynyt tutkinta muistuttavat, miten nopeasti yksittäiset tapahtumat voivat vaikuttaa sekä julkisuuskuvaan että laajempiin suhteisiin – aivan kuten Pohjois-Korean toiminta heijastuu Kiinan ulkopoliittisiin valintoihin.
Ei sisällä instagram post:eja
