Kuka on David Sullivan? Pornokuningas, jalkapallopomo ja vuosikymmenten syytösten kohde
Entinen West Hamin yhteispuheenjohtaja David Sullivan on vuosikymmenten ajan rakentanut julkista kuvaa naisvalloituksillaan ja aggressiivisella bisnesotteellaan. Nyt hän on kuitenkin vakavien syytösten kohteena – häntä vastaan esitetään väitteitä seksuaalisesti hyväksikäyttävästä ja saalistavasta käytöksestä, jotka ulottuvat vuosikymmenten taakse.
77-vuotias miljardööri kiistää kaikki syytökset ja kuvaa niitä “tosiasiallisesti virheellisiksi ja täysin perättömiksi”. Samalla hän on arvostellut BBC:n Panorama-ohjelman ja The Times -lehden tekemää tutkivaa juttua “perin juurin epäoikeudenmukaiseksi”.
Itsejulistettu “naisten keräilijä” ja pornobisneksen huipulle noussut
Sullivan on itse rakentanut vuosien varrella maineensa avoimen seksuaaliseksi mieheksi. Jo vuonna 1989 hän kuvaili itseään lehtihaastattelussa “naisten keräilijäksi, kuten jotkut keräävät postimerkkejä”. Hän kertoi voivansa olla useiden naisten kanssa saman päivän aikana ja sanoi, että hänellä on “halu rakastella useimpien naisten kanssa”.
Taloudellisen menestyksensä Sullivan loi 1970- ja 1980-luvuilla aikakaudella ennen internetiä, kun porno ja eroottinen sisältö levisivät pääosin painettujen lehtien, VHS-elokuvien, puhelinpalvelujen ja alastonkuvilla täytettyjen sanomalehtien kautta. Hänestä tuli nopeasti yksi Britannian tunnetuimmista pornobisneksen vaikuttajista, jota alan sisällä kutsuttiin “pornokuninkaaksi”.
Sullivanin media- ja kiinteistöimperiumi kasvoi vuosien myötä mittavaksi. Hän johtaa edelleen laajaa media-, kiinteistö- ja kustannustoimintaa 14-makuhuoneisesta kartanostaan Essexissä. Arvionsa mukaan hän on yksi maan rikkaimmista miehistä.
Nousu köyhyydestä miljardööriksi
David Sullivan syntyi Cardiffissa vuonna 1949. Hänen isänsä palveli kuninkaallisissa ilmavoimissa, ja perhe eli pitkälti tavallisen työväenluokkaisen arjen. Sullivan kertoo löytäneensä yrittäjyyden kipinän jo nuorena, kun hän alkoi myydä jalkapallo-ohjelmalehtisiä.
Valmistuttuaan taloustieteen tutkinnosta Queen Mary University of London -yliopistosta hän työskenteli aluksi mainosalalla, myyden muun muassa lemmikkieläinruokaa ja käsin käärittyä tupakkaa. 30 punnan viikkopalkka ei kuitenkaan tyydyttänyt kunnianhimoista nuorta miestä.
1970-luvun alussa Sullivan ryhtyi yhdessä yliopistoystävänsä kanssa myymään topless-kuvia naispuolisista malleista. Yritystä pyöritettiin varaston uumenista Forest Gatessa Itä-Lontoossa. Postimyynti lähti nopeasti kasvuun, ja pian valikoima laajeni pornolehtiin ja seksioppaiksi naamioituihin kirjoihin.
Menestys ei jäänyt huomaamatta. News of the World -lehti leimasi kaksikon “Britannian uusimmiksi irstailun kauppiaiksi”, mikä Sullivanin mukaan “sai hänen äitinsä itkemään”. Myös viranomaiset kiinnostuivat bisneksestä.
Tuomioita ja rajojen venyttämistä pornobisneksessä
Vuonna 1973 Sullivan ja hänen liikekumppaninsa, molemmat parikymppisiä, asetettiin syytteeseen säädytöntä materiaalia koskevien lakien rikkomisesta. He myönsivät syyllisyytensä Old Baileyssa ja saivat 50 punnan sakot. Kumppani päätti jättäytyä alalta, mutta Sullivan jatkoi entistä määrätietoisempana.
1970-luvun lopulla hänen pornolehtensä myivät jo yli miljoona kappaletta kuukaudessa. Lehtien sivuilla mainostettiin myös seksileluja ja pornografisia elokuvia, joita Sullivan myi rinnakkaisena liiketoimintana. Samalla hän avasi seksikauppojen ketjun eri puolille maata ja alkoi tuottaa omia aikuisten elokuvia.
Useissa näistä elokuvista esiintyi hänen tyttöystävänsä Mary Millington, glamourmallista pornoelokuvanäyttelijäksi siirtynyt nainen, joka oli naimisissa toisen miehen kanssa. Sullivan on myöhemmin sanonut “luoneensa Mary Millingtonin imagon – olin kuin Simon Cowell seksiteollisuudessa”. Millington teki kuitenkin traagisesti itsemurhan 33-vuotiaana, mikä varjosti Sullivanin imperiumia.
News of the World arvioi 1980-luvun alussa Sullivanin omaisuuden jo noin 10 miljoonaksi punnaksi. Hänellä kerrottiin olevan yli sata seksikauppaa, useita kilpahevosia ja hulppea koti Chigwellissä.
Varhaisia syytöksiä vallan väärinkäytöstä
Jo 1980-luvun alussa brittimedia raportoi väitteistä, joiden mukaan Sullivan käytti valta-asemaansa hyväkseen suhteessa nuoriin naisiin. Sunday-lehti kertoi vuonna 1981 naisesta, joka väitti tulleensa torjutuksi työpaikkahaastattelussa Sullivanin yrityksessä, koska ei suostunut nukkumaan tämän kanssa.
Lehden toimittaja Tina Dalgleish vastasi itse ilmoitukseen, jossa haettiin työntekijöitä “promootioviihteen” pariin. Hän raportoi Sullivanin kertoneen, että työhön sisältyisi seksuaalisia palveluja ja että hänen pitäisi “arvioida” naisen suoriutuminen. Dalgleishin mukaan Sullivan pyysi häntä yläkertaan ja käski riisuutumaan alusvaatteisilleen – toimittaja kertoi suostuneensa tähän, mutta pukeutuneensa heti takaisin ja poistuneensa paikalta.
Vuonna 1982 Sullivan tuomittiin hyötymistä Lontoon hierontasalongeista, joissa miehet maksoivat seksistä. Hän sai yhdeksän kuukauden vankeustuomion, josta hän suoritti lopulta 71 päivää ennen tuomion lyhentämistä valituskäsittelyssä.
Siirtyminen valtavirran mediaan: Sport-lehtien aika
Vankilajakson jälkeen Sullivan alkoi suunnata kohti valtavirran lehtibisnestä. Vuonna 1986 hän lanseerasi Sunday Sport -sanomalehden, joka yhdisti sensaatiohakuisia, usein absurdeja uutisia ja tarinoita jatkuvaan virtaan topless-malleja. Lehdestä tuli nopeasti kaupallinen menestys, ja pian sen rinnalle syntyi Daily Sport.
Sport-lehtien kyseenalaisimpiin sisältöihin kuului “Countdown to 16” -palsta, jossa lukijoille esiteltiin vähäpukeisia “koulutyttöjä”, joiden 16-vuotissyntymäpäivää “odotettiin”. Kun tytöt täyttivät 16 – joka oli tuolloin alin sallittu ikä topless-kuville – lehdet julkaisivat heistä yläosattomia kuvia. Ikäraja nostettiin 18 vuoteen vasta vuonna 2004.
Lehtien entinen päätoimittaja Tony Livesey väitti kirjassaan keksineensä omin käsin “Countdown to 16” -konseptin yhdessä Sullivanin kanssa. Sittemmin hän on kuitenkin kiistänyt tämän ja todennut BBC:lle, että väite oli “täysin keksitty” ja että kirjaa oli väritetty niin, että hän näyttäytyi tapahtumien keskiössä.
Ylellinen elämäntyyli ja perhe
1990-luvun alussa Sullivan muutti Birch Hall -nimiseen kartanoon Theydon Boisin lähelle. 12 hehtaarin mailla sijaitsevaan luksuskotiin kuului muun muassa oma keilarata ja kaksi uima-allasta. Kartanon rakentaminen maksoi hänen kerrotaan noin 7,5 miljoonaa puntaa.
Myöhemmin samalla vuosikymmenellä Sullivan sai kaksi poikaa – David Juniorin ja Jackin – silloisen tyttöystävänsä Emma Benton-Hughesin kanssa. Benton-Hughes työskenteli myös pornoteollisuudessa näyttelijänä ja ohjaajana. Sullivanin yksityiselämä ja bisnes limittyivät toistuvasti, mikä ruokki hänen ympärilleen syntynyttä skandaalinkäryistä julkisuuskuvaa.
Siirtyminen jalkapalloon: Birmingham Citystä West Hamiin
1990-luvun alussa Sullivan suuntasi katseensa uuteen alaan – jalkapalloon. Vuonna 1993 hän osti yhdessä David ja Ralph Goldin kanssa Birmingham City -seuran. Goldin veljekset omistivat ennestään Ann Summers -ketjun, joka myi seksileluja ja alusvaatteita, joten yhteistyö pornobisneksestä tuttuun aihepiiriin ei ollut täysin irti aiemmasta taustasta.
Samalla Sullivan nosti nopeasti esiin nuoren Karren Bradyn, joka oli työskennellyt Sport-lehtien markkinoinnissa. 23-vuotiaana Brady nimitettiin Birmingham Cityn toimitusjohtajaksi. Myöhemmin hänestä tuli tunnettu mediapersoona ja Ylähuoneen jäsen sekä Lord Sugarin oikea käsi BBC:n The Apprentice -ohjelmassa.
Vuonna 2010 Sullivan ja Goldin veljekset ottivat haltuunsa West Ham Unitedin. Sullivanista tuli seuran yhteispuheenjohtaja, ja hänestä tuli vakionäkymä televisiokameroille – oli kyse sitten katsomossa istumisesta tai sopimusuutisten kommentoinnista. Hän oli kentällä Prahassa, kun West Ham voitti Konferenssiliigan mestaruuden vuonna 2023, yllään viininpunainen bleiseri ja seuran solmio.
Vaikka Sullivan on sittemmin eronnut yhteispuheenjohtajan tehtävästä, hän on yhä seuran suurin yksittäinen omistaja noin 38,8 prosentin osuudellaan. Hän on ollut vuosien varrella toistuvasti West Hamin kannattajien kritiikin kohteena, erityisesti seuran siirtopolitiikan ja urheilullisen menestyksen takkuillessa.
Karren Brady toimi pitkään West Hamin varapuheenjohtajana ja Sullivanin läheisenä liittolaisena. Huhtikuussa hän kuitenkin jätti tehtävänsä vain viisi kierrosta ennen Valioliigan kauden päätöstä, kun West Ham kamppaili putoamista vastaan – ja lopulta putosi.
Liiketoimiin kietoutuneet rikosverkostoyhteydet
Sullivanin ympärille on vuosien mittaan kietoutunut myös muita kiistanalaisia yhteyksiä. Vuonna 2014 julkisuuteen nousi tieto, jonka mukaan hän oli lainannut miljoona puntaa David Huntille, miehelle, jonka tuomari oli nimennyt järjestäytyneen rikollisverkoston johtajaksi. Verkoston väitettiin syyllistyneen vakavaan väkivaltaan ja petoksiin.
Hunt oli hävinnyt kunnianloukkausoikeudenkäynnin Sunday Times -lehteä vastaan ja jäi tästä 800 000 punnan oikeudenkäyntikuluvelkaan. Sullivanin edustajan mukaan kyseessä oli “tavanomainen kaupallinen laina, joka oli turvattu tavanomaisin kaupallisin ehdoin”. Yhteys rikosverkostoon liitettyyn henkilöön lisäsi kuitenkin edelleen paineita ja epäilyjä Sullivanin toiminnan ympärille.
Uusimmat tutkinnat ja syytökset
BBC Panoraman ja The Timesin viimeaikainen tutkinta on tuonut päivänvaloon joukon uusia ja vanhoja väitteitä Sullivanin käytöksestä. Nämä syytökset koskevat hänen väitettyä seksuaalista vallankäyttöään, saalistavaa toimintatapaansa sekä sitä, miten hän on kohdellut alaisinaan ja työnhakijoina olleita naisia. Ennen internetiä toiminut pornobisnes, nuorten mallien käyttö ja lain rajamailla liikkuneet julkaisut nähdään nyt entistä kriittisemmässä valossa.
Sullivan on vastannut syytöksiin jyrkällä kiistolla. Hänen mukaansa esitetyt väitteet ovat “täysin perättömiä” ja perustuvat väärin ymmärrettyihin tai tahallisesti vääristeltyihin tapahtumiin. Hän on myös syyttänyt BBC:tä ja sen toimittajia siitä, että nämä ovat kohdelleet häntä epäoikeudenmukaisesti ja rakentaneet jo ennalta päätetyn narratiivin.
Kokonaisuudessaan tapaus herättää laajempia kysymyksiä vallasta, rahasta ja siitä, miten miesten hallitsema viihde- ja urheilumaailma on vuosikymmeniä suhtautunut naisiin – sekä kuluttajina että työntekijöinä. Samankaltaisia vallan ja väkivallan teemoja on nähtävissä myös kansainvälisessä politiikassa ja konfliktialueilla, joissa naisten oikeuksia poljetaan järjestelmällisesti. Hyvänä esimerkkinä tästä on Afganistanissa väkivaltaisesti hajotettu harvinainen naisten mielenosoitus, jossa raporttien mukaan kaksi naista menetti henkensä Heratissa – tapaus, joka muistuttaa, miten haavoittuvassa asemassa naiset ovat, kun vastassa on valta ja aseet.
Sullivanin tapaus on vielä kesken, eikä oikeudellisia johtopäätöksiä ole tehty. Silti hänen tarinansa toimii esimerkkinä siitä, kuinka pornoteollisuudesta, sensaatiolehdistä ja jalkapallosta rakentunut julkisuus voi kääntyä omistajaansa vastaan, kun menneisyyden teot ja vallankäytön rajat joutuvat uudenlaisen eettisen tarkastelun alle.
Ei sisällä instagram post:eja
