Hauras hiljaisuus Libanonissa – mitä Yhdysvaltain ja Iranin tulitauko merkitsee?
Etelä-Libanonissa koettiin maanantaina varovainen paluu arkeen, kun perheet, jotka olivat paenneet kuukausia kestänyttä sotaa, alkoivat palata kyliinsä. Paluu tapahtui vain tunteja sen jälkeen, kun Yhdysvaltojen ja Iranin välinen tulitaukosopimus oli julkistettu – vastoin viranomaisten varoituksia, joiden mukaan alue ei ole vielä turvallinen.
Sosiaalisessa mediassa laajalti jaetussa videossa näkyi, kuinka palaajat ajoivat autolla kylään vain huomatakseen, että israelilainen panssaroitu ajoneuvo tukki yhden pääkaduista. Kuva oli symbolinen muistutus siitä, että taistelut eivät ole virallisesti päättyneet, vaikka aseet ovat hetkeksi vaienneet.
Toivo paluusta kotiin, epäusko rauhan kestävyyteen
Yli kolmen kuukauden intensiivisen konfliktin jälkeen libanonilaiset ovat uupuneita. Moni toivoo, että Yhdysvaltojen ja Iranin sopima tulitauko lopettaisi myös Israelin ja Iranin tukeman Hizbollahin väliset taistelut Libanonin maaperällä. Hiljaisuus on toistaiseksi enimmäkseen pitänyt, vaikka Israel ja Hizbollah ovat tehneet yksittäisiä iskuja vielä sopimuksen jälkeenkin.
Etelä-Libanonin Nabatiehin alueelta kotoisin oleva Abo Ali kertoi perheensä palanneen Jebchitin kylään, mutta äärimmäisen varovasti. Hänen ympärillään näkyi pahoin vaurioituneita rakennuksia, sortuneita seiniä ja sirpaleiden rikkomia ikkunoita. ”Kaiken tämän voi korvata ja rakentaa uudelleen”, hän sanoi, korostaen, että tärkeintä on päästä takaisin kotiin – vaikka tulevaisuus on epävarma.
Toinen palaaja, Moustafa, saapui Aadshitin kylään Marjayounin lähellä mukanaan vain yksi matkalaukku. ”Ihmiselle, joka on tottunut tähän alueeseen ja elänyt täällä koko ikänsä, on äärimmäisen raskasta tulla takaisin ja nähdä tämä tuho”, hän kuvaili. Hänkään ei kuitenkaan usko, että aselepo olisi pysyvä: ”Israeliin ei voi luottaa”, hän totesi lyhyesti.
Epäselvä sopimus – miten se koskee Libanonia?
Yhdysvaltain ja Iranin välinen sopimus ei ole vielä julkista asiakirjaa, eikä sen tarkka soveltaminen Libanoniin ole selvillä. Iran ja välittäjänä toiminut Pakistan ovat kuitenkin ilmoittaneet, että sopimukseen sisältyy myös tulitauko Libanonissa – ehto, josta Iran teki yhden ratkaisevan kynnyskysymyksen neuvotteluissa.
Viimeisin Israelin ja Hizbollahin välinen väkivallan aalto alkoi maaliskuussa, kun Hizbollah ampui raketteja Israeliin vastauksena Iranin korkeimman johtajan, ajatollah Ali Khamenein, surmaan Yhdysvaltojen ja Israelin aloittamassa sodassa Irania vastaan. Israel vastasi laajamittaisella pommituskampanjalla eri puolilla Libanonia sekä uudella maahyökkäyksellä maan eteläosiin.
Iranille Libanonin sisällyttäminen tulitaukoon oli keskeistä kahdesta syystä: ensinnäkin Teheran haluaa vahvistaa asemaansa Hizbollahin kannattajien keskuudessa, jotka ovat kärsineet raskaasti sodasta. Toiseksi Iran pyrkii lujittamaan vaikutusvaltaansa Libanonin sisäpolitiikassa. Hizbollah on ollut Iranin rahoittama, kouluttama ja aseistama liike 1980-luvulta lähtien, ja se on edelleen Teheranin tärkeä alueellinen liittolainen.
Hizbollahin rooli: aseellinen liike, puolue ja sosiaalinen verkosto
Vaikka Hizbollah on kärsinyt merkittäviä tappioita viime vuosien sodissa Israelia vastaan, se on yhä huomattava voima Libanonin šiialaisessa yhteisössä. Liike ei ole vain aseellinen järjestö, vaan myös poliittinen puolue sekä laaja sosiaalinen verkosto, joka pyörittää kouluja, sairaaloita ja avustuspalveluja erityisesti Etelä-Libanonissa ja Beirutin šiialaisalueilla.
Vierailut eteläisiin kyliin viime kuukausina osoittavat, että Israelin jatkuvista iskuista huolimatta tuki Hizbollahille on säilynyt – osin siksi, että monet alueen asukkaat kokevat liikkeen ainoaksi todelliseksi vastavoimaksi Israelin sotilaalliselle painostukselle.
Israel on puolestaan pyrkinyt esittämään taistelunsa Hizbollahia vastaan erillisenä konfliktina Irania vastaan käytävästä sodasta ja on vaatinut, että operaatioita Libanonissa on jatkettava riippumatta alueellisista sopimuksista. Yhdysvaltojen kasvava paine saattaa kuitenkin pakottaa Israelin hiljentämään – ellei kokonaan lopettamaan – kampanjaansa Libanonissa.
Katastrofaaliset seuraukset Libanonille
Sota on ollut Libanonille tuhoisa. Maan terveysministeriön mukaan yli 3 800 ihmistä on saanut surmansa – joukossa suuri määrä naisia ja lapsia. Tilastot eivät erittele, kuinka moni uhreista on taistelijoita ja kuinka moni siviilejä, mutta tuhon mittakaava näkyy kaikessa: raunioituneissa kylissä, tyhjentyneissä kouluissa ja ylikuormittuneissa sairaaloissa.
Israelilaisarmeijan mukaan se on tappanut yli 2 500 Hizbollahin taistelijaa. Israelin viranomaisten mukaan 30 israelilaissotilasta ja neljä siviiliä on saanut surmansa sodassa molemmin puolin rajaa. Libanonissa noin miljoona ihmistä – suurin osa heistä šiialaisia – on yhä maan sisäisinä pakolaisina. Vaikka tulitauko pitäisi, monet heistä eivät pysty palaamaan koteihinsa kuukausiin tai vuosiin, jos koskaan.
Israelin miehitys ja tuhoutuneet kylät
Tulitauko ei ratkaise kaikkia kiistakysymyksiä. Noin 5 % Libanonin alueesta on edelleen Israelin miehittämä, eikä vetäytymisestä ole merkkiäkään. Kymmenet kylät ovat käytännössä raunioina – osa täysin asumiskelvottomia. Ei ole selvää, milloin jälleenrakennus voi alkaa, kuka sen rahoittaa ja kuinka pitkäksi ajaksi asukkaat jäävät ilman pysyvää kotia.
Israelin viranomaiset sanovat tavoitteekseen luoda Libanonin rajan tuntumaan niin sanotun turvallisuusvyöhykkeen, jossa ei ole Hizbollahin läsnäoloa. Tämän vyöhykkeen on tarkoitus suojella Pohjois-Israelin asutuksia raketti- ja drooni-iskuilta. Tulitauon julkistamisen jälkeen Israelin puolustusministeri Israel Katz ilmoitti, että Israel aikoo pysyä Libanonista valtaamillaan alueilla toistaiseksi – ilman aikarajaa.
Israelin pyrkimys ylläpitää sotilaallista läsnäoloa naapurialueilla muistuttaa laajempaa alueellista kehitystä, jossa turvallisuuteen vedoten oikeutetaan pitkittyneitä miehityksiä ja massiivisia takavarikkoja. Esimerkiksi Euroopassa on nähty, kuinka rikollisuutta vastaan käydyt operaatiot ovat johtaneet mittaviin huume-eriin ja rahavirtoihin puuttumiseen, kuten ennätyksellinen 139 miljoonan punnan kannabistakavarikko Etelä-Walesissa osoittaa – Lähi-idässä vastaava logiikka ilmenee raja-alueiden valvontana ja aseellisten ryhmien liikkumatilan rajoittamisena.
Hizbollahin aseistus ja Libanonin sisäinen kiista
Yksi suurimmista avoimista kysymyksistä liittyy Hizbollahin aseistukseen. Libanonin hallitus on yrittänyt erottaa Libanonin sisäisen konfliktin Irania vastaan käytävästä sodasta, tavoitteena sekä iranilaisen vaikutusvallan hillitseminen että Hizbollahin aseellisen siiven eristäminen.
Hizbollahin kriitikot ovat jo pitkään syyttäneet liikettä siitä, että se vetää Libanonin yhä uusiin, tarpeettomiin sotiin Israelia vastaan palvellakseen ennen kaikkea Iranin strategisia etuja. He näkevät nykyisen tulitauon mahdollisuutena pyrkiä lopulta riisumaan Hizbollahin aseista tai ainakin rajoittamaan sen sotilaallista liikkumavaraa.
Toistaiseksi Hizbollah ei kuitenkaan suostu edes keskustelemaan aseistuksensa tulevaisuudesta. Libanonin viranomaiset korostavat, että mahdollinen aseidenriisunta voi tapahtua vain diplomaattisen prosessin kautta, mutta tällainen neuvoteltu ratkaisu näyttää tällä hetkellä hyvin kaukaiselta.
Historia ruokkii epäluottamusta tulitaukoon
Libanonilaisilla on runsaasti syitä suhtautua epäillen uuteen sopuun. Kaksi aiempaa tulitaukoilmoitusta tässä samassa konfliktissa ei onnistunut pysäyttämään sotaa, vaan taistelut jatkuivat lähes entisellään. Myöskään vuoden 2024 lopussa saavutettu sopimus Israelin ja Hizbollahin välillä ei tuonut todellista rauhaa – Israel jatkoi lähes päivittäisiä iskuja kohteisiin, joita se kuvaili Hizbollahiin liittyviksi.
Tällä kertaa Hizbollah on jo etukäteen ilmoittanut, ettei se hyväksy Israelin yksipuolisesti määrittelemää ”toimintavapautta”, jossa Israel varaisi itselleen oikeuden iskeä Libanoniin koska tahansa vedoten turvallisuushuoliin. Iranin painostus saattaa muuttaa Israelin laskelmia, mutta pelko on, että kun kansainvälinen huomio siirtyy pois alueelta, Libanon voi ajautua takaisin samaan väkivallan ja epävarmuuden kierteeseen.
Monille libanonilaisille tämänhetkinen hiljaisuus on vain hengähdystauko, ei rauha. Tulitauko tarjoaa mahdollisuuden arvioida tuhojen laajuutta, haudata kuolleet ja yrittää käynnistää arjen rippeitä. Mutta niin kauan kuin miehitys, aseelliset ryhmät ja ratkaisemattomat rajakiistat varjostavat maata, kysymys pysyvästä rauhasta jää avoimeksi – ja hauras hiljaisuus voi rikkoutua milloin tahansa.
Ei sisällä instagram post:eja
