Australialaislääkäri Richard Scolyer kuoli – uraauurtava aivokasvainhoito antaa silti toivoa läpimurrosta

Uraauurtava australialainen lääkäri ja patologian professori Richard Scolyer on kuollut kolme vuotta sen jälkeen, kun häneltä diagnosoitiin aggressiivinen aivokasvain. 59-vuotias Scolyer tuli tunnetuksi rohkeasta päätöksestään ryhtyä maailman ensimmäiseen kokeelliseen glioblastooman hoitoon, joka perustui hänen ja kollegansa Georgina Longin mullistaviin löydöksiin ihosyövän eli melanooman hoidossa.

Glioblastoomadiagnoosi johti maailman ensimmäiseen hoitokokeiluun

Glioblastooma on aivojen sidekudoksessa esiintyvä, erittäin aggressiivinen aivokasvain, jonka hoitokäytännöt ovat pysyneet lähes muuttumattomina kahden vuosikymmenen ajan. Tavanomainen hoito koostuu kasvaimen nopeasta kirurgisesta poistosta sekä sitä seuraavasta säde- ja sytostaattihoidosta. Ennuste on silti synkkä: useimmat Scolyerin kasvaintyyppiä sairastavat potilaat elävät diagnoosin jälkeen alle vuoden.

Professori Scolyer ei kuitenkaan halunnut tyytyä tähän. Hän kertoi BBC:n haastattelussa, ettei voinut vain ”hyväksyä varmaa kuolemaa yrittämättä mitään”. Yhdessä pitkäaikaisen työparinsa, professori Georgina Longin, kanssa hän päätti soveltaa melanooman immunoterapiaan perustuvia läpimurtoja aivosyövän hoitoon – itseensä potilaana.

Immunoterapia ja yksilöllinen rokote ennen aivokasvaimen leikkausta

Melanoomatutkimuksessa Scolyerin ja Longin ryhmä oli osoittanut, että immunoterapia toimii parhaiten, kun käytetään lääkkeiden yhdistelmiä ja ne annetaan jo ennen kasvaimen kirurgista poistoa. Tämän perusteella he suunnittelivat täysin uudenlaisen hoitostrategian myös glioblastoomaan.

Vuonna 2023 Scolyerista tuli maailman ensimmäinen aivokasvainpotilas, joka sai yhdistelmäimmunoterapiaa ennen aivoleikkausta. Lisäksi hänelle kehitettiin yksilöllinen, kasvaimen ominaisuuksiin räätälöity rokote, jonka tarkoituksena oli vahvistaa immuunijärjestelmän kykyä tunnistaa ja tuhota syöpäsoluja.

Scolyer ja Long tiesivät, että parantumisen mahdollisuudet olivat ”häviävän pienet”, mutta he toivoivat, että hoito voisi ainakin pidentää elinaikaa ja ennen kaikkea avata tietä uusille hoitomuodoille tuleville potilaille.

Hoito toi lupaavia tuloksia ja käynnisti kliinisen tutkimuksen

Myöhemmät aivokuvaukset viittasivat siihen, että Scolyerin aivoissa oli nähtävissä myönteinen immuunivaste. Tämä herätti kansainvälistä kiinnostusta – tulosten rohkaisemana Yhdysvalloissa on nyt käynnissä varhaisvaiheen kliininen tutkimus, jossa pyritään toistamaan Scolyerin hoidossa havaitut vaikutukset muilla potilailla.

Arvostettu melanoomakirurgi John Thompson AO kuvasi kollegaansa kunnianosoituksessaan esimerkillisenä tiedemiehenä ja ”ilona, suorapuheisena miehenä Launcestonista”, jonka tieteellinen työ jatkaa elämäänsä pitkälle hänen kuolemansa jälkeen. Thompson kutsui Scolyeria ”todella suurena australialaisena” ja korosti, että tämä oli konkreettista ”tiedettä toiminnassa”.

Australian vuoden 2024 henkilö ja kansainvälisesti arvostettu tiedejohtaja

Professori Richard Scolyer oli yksi Australian arvostetuimmista lääketieteen asiantuntijoista. Vuonna 2024 hänet nimettiin yhdessä Georgina Longin kanssa Australian vuoden henkilöksi tunnustuksena heidän mullistavasta työstään edenneen melanooman hoidossa.

Scolyer ja Long toimivat Melanoma Institute Australia -tutkimuslaitoksen johtajina. Viimeisen vuosikymmenen aikana heidän tutkimuksensa immunoterapian käytöstä on muuttanut edenneen melanooman ennustetta dramaattisesti. Siinä missä aiemmin alle 10 % vaikeaa melanoomaa sairastavista potilaista selvisi pitkäaikaisesti, nyt arviolta joka toinen on käytännössä parantunut. Nämä tulokset ovat pelastaneet lukemattomia henkiä maailmanlaajuisesti.

Scolyer korosti urallaan myös nuorten patologien kouluttamista ja mentorointia. Hän kertoi olleensa aina vakuuttunut siitä, että jokaisella on vastuu pyrkiä muuttamaan tulevaisuutta paremmaksi ja jättämään maailma parempana kuin sen löysi – periaate, jota hän eli todeksi viimeiseen asti.

Jäähyväiskirje: vastuu, rohkeus ja kiitollisuus

Kuolemastaan kertovassa avoimessa kirjeessä Scolyer sanoi halunneensa ”jatkaa yhteiskunnalle antamista vielä synkimpänäkin hetkenä”. Hän kuvasi elämäänsä onnelliseksi, toiveikkaaksi ja mahdollisuuksien täyttämäksi, ja ilmaisi syvän kiitollisuutensa perhettään, kollegoitaan, potilaitaan ja ystäviään kohtaan.

Scolyer kertoi olevansa ”ehkä onnekas” siinä mielessä, että aivokasvaimen fyysiset ja kognitiiviset vaikutukset todennäköisesti suojasivat häntä havaitsemasta omaa rappeutumistaan kaikkein viimeisimpinä viikkoina täydellä kirkkaudella. Hän oli varma, että hänen perheensä oli hänen vierellään ”joka minuutti”, kuten koko syöpämatkan ajan.

Hän kiitti myös australialaisia ja laajempaa yleisöä valtavasta myötätunnosta ja tuesta. Scolyer dokumentoi hoitoaan avoimesti verkossa ja kertoi, ettei ollut kaunistellut kokemuksiaan: ”Olette nauraneet kanssani, itkeneet kanssani ja antaneet tukea juuri silloin, kun sitä eniten tarvitsin.”

Kutsu tutkijoille ja päättäjille: rajoja pitää jatkossakin rikkoa

Jäähyväisviestissään Scolyer esitti voimakkaan vetoomuksen tiedeyhteisölle ja päättäjille. Hän kehotti tutkijoita olemaan rohkeita, uteliaita ja valmiita venyttämään rajoja, jotta syövän hoito voi edelleen kehittyä. Samalla hän vaati hallituksia rahoittamaan innovatiivista tutkimusta, koska vain pitkäjänteinen panostus mahdollistaa seuraavat läpimurrot.

Hänen mukaansa ”me voimme ja meidän pitää jatkaa rajojen rikkomista, jotta syöpätutkimus ja -hoito voivat edetä”. Scolyerin oma hoitokokeilu on konkreettinen esimerkki siitä, miten yksittäisen potilaan ja tutkijan rohkea päätös voi avata täysin uusia polkuja tulevien potilaiden hoitoon – myös niissä syövissä, joita on pitkään pidetty lähes toivottomina.

Perhe ja perintö

Richard Scolyer jätti jälkeensä vaimonsa, kollegansa ja patologin Katie Nichollin, sekä heidän kolme lastaan. Hän kertoi olevansa äärettömän ylpeä perheestään ja kuvasi heitä ”ihmisyyden parhaiksi esimerkeiksi”.

Scolyerin tieteellinen perintö ulottuu melanooman hoidosta aivokasvaimiin ja laajemmin immunoterapian kehitykseen. Hänen elämäntarinansa muistuttaa, että lääketieteelliset harppaukset syntyvät usein yksilöiden rohkeudesta kyseenalaistaa vallitsevat käytännöt – myös omalla terveydellään riskin ottaen.

Samankaltaista päättäväisyyttä ja periksiantamattomuutta on nähty myös urheilumaailmassa, missä valmentajat ja maajoukkueet joutuvat tekemään vaikeita ja kiistanalaisia ratkaisuja. Esimerkiksi Norjan maajoukkueen valmentajan ja Skotlannin päävalmentaja Steve Clarken ympärillä kuohunut tapaus perutun harjoitusottelun vuoksi on osoittanut, miten vahvat periaatteet, ammattimaisuus ja vastuu päätöksistä ovat keskeisiä niin lääketieteessä kuin huippu-urheilussakin.

Vaikka Richard Scolyer ei itse selvinnyt glioblastoomasta, hänen rohkeutensa ja hoitokokeilunsa ovat jo nyt synnyttäneet kliinisen tutkimuksen, joka voi tulevaisuudessa pelastaa monien muiden hengen. Hänen tarinansa on muistutus siitä, että yksilön valinnoilla voi olla maailmanlaajuinen vaikutus.

Ei sisällä instagram post:eja