Neljä vuotta täysimittaista sotaa Ukrainassa – näin Venäjän talous ja arki natisevat liitoksissaan
Talvinen Yelets näyttää ensisilmäyksellä venäläisestä satukirjasta repäistyltä. Jokirannasta avautuu näkymä sipulikirkkojen kultaisiin kupoleihin, jäätyneellä joella istuu harvakseltaan pilkkijöitä, ja lumipeite pehmentää neuvostokerrostalojen karua siluettia.
Satumainen tunnelma katoaa kuitenkin nopeasti. Vain 350 kilometrin päässä Moskovasta sijaitseva pikkukaupunki on konkreettinen esimerkki siitä, miten Venäjän neljättä vuotta jatkuva täysimittainen sota Ukrainassa heijastuu tavallisten ihmisten arkeen.
Sotarekrytointi näkyy joka kadunkulmassa
Jo jokirannassa katse osuu armeijan rekrytointitauluun. Juliste lupaa noin 15 000 punnan kertakorvauksen jokaiselle, joka allekirjoittaa sopimuksen ja lähtee taistelemaan Ukrainaan. Vieressä toinen juliste näyttää Kalashnikovilla tähtäävän venäläissotilaan. Slogan julistaa: ”Olemme siellä, missä meidän pitää olla.”
Kremlin 24. helmikuuta 2022 käynnistämä täyshyökkäys Ukrainaan nähtiin Venäjän ulkopuolella yrityksenä pakottaa Kiova takaisin Moskovan etupiiriin ja murtaa koko kylmän sodan jälkeinen turvallisuusarkkitehtuuri Euroopassa. Johto kuvitteli lyhyen ja menestyksekkään sotilasoperaation. Näin ei käynyt.
Nyt sota on kestänyt pidempään kuin natsi-Saksan Neuvostoliittoon kohdistama, Venäjällä edelleen myyttiasemassa oleva ”Suuri isänmaallinen sota”. Yeletsin kaltaisissa kaupungeissa seuraukset näkyvät sekä muistomerkeissä että lompakoissa.
Muistomuraalit ja hautausmaat kertovat tappioista
Yhden yhdeksänkerroksisen kerrostalon päätyseinän peittää valtava muraali. Siinä on viiden ukrainassa kaatuneen paikallisen sotilaan kasvot. Ylhäällä lukee: ”Kunnia Venäjän sankareille!”.
Venäjän viranomaiset eivät julkaise kattavia tappiolukuja niin kutsutusta ”erityissotilasoperaatiosta”, mutta riippumattomat arviot kertovat kymmenistä, jopa sadoista tuhansista kaatuneista ja haavoittuneista. Monissa venäläiskaupungeissa on viime vuosina avattu uusia museoita ja muistomerkkejä Ukrainassa kuolleille sotilaille, ja hautausmaille on perustettu erillisiä osastoja tuoreille sankarihaudoille.
Muraalin edessä pysähtyy Irina, linja-autoaseman lipuntarkastaja, joka kertoo tuttavapiirinsä menetyksistä:
”Ystäväni mies kuoli siellä taistellessa. Serkkuni poika myös. Ja hänen pojanpoikansa. Monia on kuollut. Säälin näitä poikia syvästi.”
Irina kamppailee itse toimeentulon kanssa.
”Sähkö- ja lämmityslaskut tukehduttavat. Hinnat murskaavat. On todella vaikea selvitä”, hän kuvailee. Silti hän osallistuu vapaaehtoisesti rintamalle lähetettävien avustuspakkausten kokoamiseen. Sodan arvostelu jää väliin, mutta hämmennys kuuluu äänessä.
”Suuren isänmaallisen sodan aikana tiesimme, minkä puolesta taistelimme. Nyt en ole varma, minkä puolesta taistelemme.”
Droonihyökkäykset ja väestönsuojat tuovat rintaman lähelle
Vaikka Ukrainan raja on noin 250 kilometrin päässä, rintama tuntuu usein paljon läheisemmältä. Lipetskin alue, johon Yelets kuuluu, on muiden venäläisalueiden tavoin joutunut Ukrainan drooni-iskujen kohteeksi.
Kaupunkiin on pystytetty betonisia väestönsuojia bussipysäkkien ja puistojen yhteyteen. Ne seisovat konkreettisina muistomerkkeinä presidentti Vladimir Putinin ”erityissotilasoperaatiolle”. Ennen täyshyökkäystä tällaisia suojia ei ollut tarvetta rakentaa – eikä Venäjän alueelle kohdistunut drooni-iskuja.
Myös kerrostaloihin on merkitty kellareihin sijoitettuja suojatiloja.
”Sireenit soivat melkein joka yö”, Irina kertoo. ”Mutta en lähde talosta ulos. Menemme vain käytävään, jossa ei ole ikkunoita.”
Sodan symbolit tunkeutuvat arkeen
Sodan läsnäolo näkyy myös yllättävissä paikoissa. Paikallisen lettukahvilan nimikyltissä käytetään latinalaisia V- ja Z-kirjaimia – samaa symboliikkaa kuin Ukrainan-sotaa tukevassa propagandassa. Kyltissä lukee lisäksi: ”Ota lettu – ja sitten koko maailma.”
Mainos hätkähdyttää, mutta sopii Kremlin viime vuosien retoriikkaan. Putin on todennut muun muassa: ”Siellä, minne venäläisen sotilaan jalka astuu, on meidän maamme.” Toisessa, Moskovan sähköisellä mainostaululla nähdyssä sitaatissa julistettiin: ”Venäjän rajat eivät pääty mihinkään.”
Sodan hinta: veronkorotuksia ja arjen kuristusta
Sota syö valtavasti rahaa. Venäjän budjettialijäämä on kasvanut ja talous laahaa. Hallitus on vastannut nostamalla arvonlisäveron 20 prosentista 22 prosenttiin. Valtiovarainministeriön mukaan lisätulot käytetään ”puolustukseen ja turvallisuuteen”.
Valtiojohtoisen median tehtävänä on myydä kiristykset kansalle. Tunnettu TV-juontaja Dmitri Kiselyov kehotti katsojia ymmärrykseen:
”Elämme sodan aikaa – sodan, jonka länsi on pakottanut meille. Meidän on voitettava, emmekä selviä ilman sotabudjettia.”
Pienyrittäjät tuntevat paineen ensimmäisinä. Yeletsissä sijaitsevassa leipomossa tuoreen rusinaleivän, skonssien ja leivosten tuoksu on huumaava, mutta talous on tiukilla.
”Olemme joutuneet nostamaan hintoja”, leipomon omistaja Anastasija Bykova kertoo. ”Sähkö ja lämpö, vuokrat ja verot ovat nousseet. Arvonlisäveron korotus tekee raaka-aineistakin kalliimpia.”
Hän maalaa synkän kuvan, jos kehitys jatkuu:
”Kuvitelkaa, että me kaikki joudumme sulkemaan: meidän leipomomme ja vastapäinen ravintola. Yritämme tehdä kaupungistamme viihtyisän. Mutta jos suljemme, mitä jää? Vain tumma, harmaa tyhjiö.”
Eläkeläinen tukee sotaa, mutta kärsii seurauksista
Noin tunnin ajomatkan päässä Yeletsistä, alueen pääkaupungissa Lipetskissä, sotaa muistuttavat lukuisat julisteet ja väestönsuojat. Kerrostalon rappukäytävässä eläkeläinen Ivan Pavlovitš on kuitenkin enemmän huolissaan vuotavasta putkesta ja rikki olevasta hissistä. Jäätynyt vesi valuu seinää pitkin, eikä kukaan tule korjaamaan.
Ivan purkaa turhautumistaan myös kohoaviin hintoihin ja hyödykkeisiin, mutta ei silti kyseenalaista sotaa.
”Jos olisin nuorempi, lähtisin itse taistelemaan”, hän sanoo. ”Erityissotilasoperaatio on erinomainen. Ainoa ongelma on, että hinnat nousevat koko ajan. Eläkkeet kyllä kasvavat, mutta hinnat nousevat vielä enemmän. Mitä minä siitä hyödyn? En mitään.”
Hetken mietittyään hän myöntää:
”Totta kai eläisimme mukavammin ilman erityisoperaatiota. Siihen käytetään paljon rahaa. Ihmiset antavat lisäksi, mitä voivat. Meidän on autettava. En valita.”
Arki kiristyy, usko muutokseen hiipuu
Monet venäläiset kokevat elämän vaikeutuneen neljän sotavuoden aikana. Yhä harvempi uskoo voivansa vaikuttaa tilanteeseen. Rintamalta kantautuvat tappiouutiset, talouden kiristyminen ja jatkuva sotapropaganda luovat ilmapiirin, jossa suuri osa kansasta vetäytyy odottamaan parempia aikoja.
Optimismi on vähissä, mutta sopeutuminen on vahvaa. Osa ihmisistä tukee sotaa vilpittömästi, osa sinnittelee hiljaa vastaan, ja monet yrittävät vain selviytyä arjesta – makseta laskut, pitää työ ja suojella perhettä drooni-iskujen ja talousshokkien keskellä.
Sodan kesto ja epävarmuus ovat alkaneet muovata koko yhteiskuntaa. Uudet sotamuistomerkit, mainostaulujen iskulauseet ja arkisiksi muuttuneet väestönsuojat kertovat, kuinka syvälle konflikti on juurtunut venäläiseen maisemaan ja mieliin.
Sodan varjo ulottuu myös urheiluun ja viihteeseen
Venäjän talouden ja arjen kiristyminen näkyy paitsi teollisuuskaupungeissa myös kulttuurin ja urheilun rahoituksessa. Sponsorirahaa ohjataan yhä useammin puolustukseen ja turvallisuuteen, ja monet tapahtumat jäävät järjestämättä. Samalla yksittäiset tarinat menetyksistä ja riskeistä konkretisoivat, kuinka kallista pelaaminen suurilla panoksilla voi olla.
Hyvänä esimerkkinä tästä toimii tapaus, jossa tunnettu kiinteistönvälittäjä Jethro Rostedt kertoi yllätyksellisestä ravihevostaustastaan huippuhiihtäjä Iivo Niskasen kanssa – ja yhdestä 250 000 euron arvoisesta laukasta. Yksittäinen virhe radalla voi maksaa omaisuuden; samoin poliittiset virhearviot ja pitkään jatkuvat konfliktit voivat syödä kokonaisen kansantalouden liikkumavaran.
Kun Venäjä jatkaa viidettä sotavuottaan Ukrainassa, kysymys kuuluu, kuinka kauan maan talous, pienyrittäjät ja tavalliset perheet jaksavat kantaa sodan hinnan – ja missä vaiheessa sota alkaa murentaa myös sen sisäistä yhtenäisyyttä.
Ei sisällä instagram post:eja
