Puolustusmenojen vaarallinen tyytyväisyys – Britannian puolustuskyky kovassa tarkastelussa
Entisen puolustusministerin Lord George Robertsonin varoitus ”syövyttävästä tyytyväisyydestä” puolustukseen liittyen osuu kipeästi Ison-Britannian hallitukseen. Hänen mukaansa maa on vaarallisesti tottunut ajatukseen, että puolustuskyky säilyy, vaikka rahoitusta on vuosia leikattu ja päätöksiä lykätty.
Strateginen puolustuskatsaus paljasti vakavia puutteita
Lord Robertson johti aikoinaan työväenpuolueen tilaamaa Strategic Defence Review -katsausta (SDR), jonka tarkoitus oli arvioida Ison-Britannian asevoimien suorituskykyä ja tulevia tarpeita. Katsaus nosti esiin vakavia aukkoja maan puolustuskyvyssä – niin henkilöstössä, kalustossa kuin valmiusjärjestelmissä.
Hallitus on luvannut vastata näihin puutteisiin pitkään odotetulla puolustuksen investointisuunnitelmalla. Kyseessä on 10 vuoden ohjelma, jonka oli määrä valmistua jo ennen viime joulua. Uusimpien tietojen mukaan suunnitelmasta kuitenkin edelleen kiistellään hallituksen sisällä, eikä lopullista linjausta ole saatu aikaiseksi.
Viivästykset osuvat aikaan, jolloin puolustusministeriön arvioidaan kohtaavan jopa 28 miljardin punnan rahoitusvajeen seuraavan neljän vuoden aikana. Tämä yhdistelmä – paisuva rahoitusaukko ja epäselvä pitkän aikavälin suunnitelma – herättää vakavia kysymyksiä siitä, kuinka uskottava Ison-Britannian puolustus todella on.
Brittiarmeija ei kykene enää ”mihinkään merkittävään”
Strategisen puolustuskatsauksen toinen avainhahmo, kenraali Sir Richard Barrons, kuvasi tilannetta poikkeuksellisen suorasukaisesti. Hänen mukaansa Britannian maavoimat eivät enää kykene tekemään ”mitään merkittävää” ja ovat niin kuihtuneet, että parhaimmillaankin kykenisivät ”valtaamaan pienen markkinakaupungin hyvänä päivänä”.
Kommentti paljastaa karulla tavalla sen, miten pitkälle asevoimien rapautuminen on edennyt. Sotilaiden määrä on laskenut, ja osa vanhentuneesta kalustosta on huonossa kunnossa. Samaan aikaan turvallisuusympäristö on muuttunut vaarallisemmaksi – ei rauhallisemmaksi.
Kasvava haavoittuvuus pitkän kantaman ohjuksille
Viime vuonna Britannian alahuoneen raportti totesi, että maa on monien asiantuntijoiden mukaan yhä alttiimpi pitkän kantaman ballististen ohjusten uhille. Tämä ei koske ainoastaan perinteisiä taistelukenttiä, vaan myös kriittistä infrastruktuuria ja siviilikohteita, jotka ovat yhä riippuvaisempia haavoittuvista verkostoista ja järjestelmistä.
Yhdessä heikentyneen maavoimien suorituskyvyn, ilmavoimien venytetyn kaluston ja merivoimien rajallisten resurssien kanssa tämä muodostaa huolestuttavan kokonaisuuden. Britannia on perinteisesti nähnyt itsensä johtavana sotilaallisena toimijana Euroopassa – mutta tilastot ja asiantuntija-arviot kertovat nyt toisenlaista tarinaa.
Työväenpuolue lupasi korjata asevoimien kuihtumisen
Työväenpuolue nousi valtaan lupauksella, että asevoimien vuosia jatkunut ”ontoksi syöpyminen” pysäytetään. Käytännössä puolustusvoimat ovat kuitenkin edelleen erittäin ohuella pohjalla. Henkilöstövajaus, korjausvelka ja hitaasti etenevät modernisointihankkeet syövät puolustuksen uskottavuutta.
Hallitus on ilmoittanut nostavansa puolustusmenot ensi vuonna 2,5 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Vaalikampanjan aikaan tämä nähtiin riittävän vahvana sitoumuksena koko vaalikaudelle. Kansainvälisen tilanteen kiristyessä lupaus ei kuitenkaan enää riitä vastaamaan liittolaisten ja asiantuntijoiden odotuksia.
Nyt hallitus onkin sitoutunut epämääräisempään, mutta kunnianhimoisempaan tavoitteeseen: uuden Naton puolustusmenotavoitteen, 3,5 prosentin, saavuttamiseen vuoteen 2035 mennessä. Tavoite on kunnianhimoinen – mutta kriitikoiden mielestä aikataulu on liian hidas, kun riskit kasvavat jo nyt.
Puolustusmenot laskivat vuosikymmenen – nyt kiriminen on vaikeaa
Nykyinen tilanne on pitkän kehityskulun seurausta. Puolustusmenoja leikattiin vuosien 2009 ja 2017 välillä yhteensä 22 prosenttia, ja ne ovat vasta hiljattain palanneet vuoden 2010 tasolle. Tämä tarkoittaa, että lähes koko viime vuosikymmen käytettiin säästämiseen – ei varautumiseen.
Monet puolustussektorin asiantuntijat katsovat, että nyt luvatut lisäpanostukset tulevat liian myöhään. Sotilaallista suorituskykyä ei rakenneta yhdessä budjettivuodessa: joukkojen koulutus, kalustohankinnat, huoltoverkostot ja teknologinen kehitys vaativat pitkäjänteistä ja ennakoitavaa rahoitusta.
Britannia on jo jäämässä jälkeen monista liittolaisistaan. Vuonna 2020 maa oli vielä Naton neljänneksi suurin puolustusmenoiltaan, mutta on sittemmin pudonnut sijalle 14. Useimmat Nato-maat ovat lisänneet puolustusmenojaan huomattavasti nopeammin, ja Ison-Britannian väite johtavasta roolista liittoumassa kuulostaa yhä ontommalta.
Useita uudistuksia, mutta vähän konkreettisia tuloksia
Hallitus on käynnistänyt useita arviointeja, rakenneuudistuksia ja puolustuslinjausten päivityksiä. Toistaiseksi konkreettiset tulokset ovat kuitenkin jääneet rajallisiksi. Paperilla tehdyt uudistukset eivät ole vielä muuttuneet riittäväksi taistelukyvyn kasvuksi tai näkyviksi lisäresursseiksi etulinjan joukoille.
Tämä on erityisen huolestuttavaa, koska samaan aikaan uhkakuvat ovat voimistuneet. Hallitus on itsekin toistuvasti korostanut kasvavia riskejä, jotka liittyvät muun muassa Venäjän, Iranin ja Kiinan toimintaan. Retoriikka ja resurssit eivät kuitenkaan kulje täysin käsi kädessä.
Transatlanttinen paine ja Naton sisäiset jännitteet
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on lisännyt painetta eurooppalaisia liittolaisia kohtaan vaatimalla selkeämpiä ja suurempia panostuksia puolustukseen. Tämä paine näkyy erityisesti maissa, jotka ovat perinteisesti luottaneet Yhdysvaltain sotilaalliseen sateenvarjoon – Britannia mukaan lukien.
Transatlanttisen liittouman jännitteet ja niin sanotun erityissuhteen haalistuminen nostavat esiin vaikeita kysymyksiä Ison-Britannian tulevaisuuden puolustusratkaisuista. Jos maa ei voi entiseen tapaan luottaa maailman mahtavimpaan armeijaan, sen on pakko kantaa suurempi vastuu omasta ja Euroopan turvallisuudesta.
Tämä kehitys näkyy laajemminkin länsimaiden avaruus- ja puolustushankkeissa. Esimerkiksi kansainvälisessä kuututkimuksessa ja miehitetyissä lennoissa, kuten Artemis-ohjelman merkittävissä onnistumisissa ja niiden puolustuksellisissa ulottuvuuksissa, korostuu se, miten teknologinen etumatka ja pitkäjänteinen investointi vahvistavat sekä sotilaallista että strategista asemaa.
Johtopäätös: jos Yhdysvaltoihin ei voi tukeutua, Britannian on tehtävä enemmän
Mikäli Britannia ei voi enää samalla varmuudella tukeutua Yhdysvaltojen sotilaalliseen voimaan, sen on lisättävä omaa panostaan merkittävästi. Tämä tarkoittaa paitsi puolustusbudjetin kasvattamista, myös sen käyttämistä järkevästi: selkeitä prioriteetteja, nopeampia päätöksiä ja todellista sitoutumista asevoimien vahvistamiseen.
Lord Robertsonin puhe ”syövyttävästä tyytyväisyydestä” on varoitus, ettei turvallisuus ole itsestäänselvyys. Vuosien säästöt ja viivästykset eivät katoa yhdellä poliittisella lupauksella. Jos Britannia haluaa säilyttää uskottavan roolinsa Nato-liittolaisena ja vastata kasvaviin uhkiin, sen on muutettava puheet konkreettisiksi teoiksi – nopeasti.
Ei sisällä instagram post:eja
