Settle–Carlisle-rautatie: maailman kauneimpiin kuuluva junareitti juhlii 150 vuotta
Britannian pohjoisosissa kulkeva Settle–Carlisle-rautatie on noussut yhdeksi maailman kuvauksellisimmista junareiteistä – ja se oli aikoinaan lähellä sulkemista. Tänään 150 vuotta täyttävä linja kulkee halki Pohjois-Yorkshiren ja Cumbrian henkeäsalpaavien maisemien ja on sekä matkailijoiden että paikallisten rakastama elämänlanka.
Uhanalaisesta radasta kansalliseksi aarteeksi
Settle–Carlisle-linja alkaa Leedsistä ja kulkee Shipley’n ja Skiptonin kautta, mutta juuri Pohjois-Yorkshiren ja Cumbrian välinen osuus on tehnyt siitä maailmankuulun. Reitti halkoo jylhiä nummia ja vuoristoista maisemaa, joka on monen mielestä koko Britannian kauneinta maaseutua.
1980-luvulla rataa uhkasi kuitenkin sulkeminen. Viranomaisten ehdotukseen vastattiin poikkeuksellisen voimakkaalla vastalauseella: tuhannet ihmiset – ja jopa yksi koira – allekirjoittivat vetoomuksen radan säilyttämisen puolesta. Kampanjan symboliksi nousi bordercollie Ruswarp, jonka tassunjälki kelpasi allekirjoitukseksi ja joka luokiteltiin maksavaksi matkustajaksi. Nykyään Ruswarpille omistettu patsas muistuttaa asemalla siitä, miten lähellä kansallisaarteen menettäminen oli.
Maailmanluokan maisemat yhdellä junalipulla
Leedsistä pohjoiseen lähdettäessä maisemat muuttuvat nopeasti kaupungista avaraksi nummeksi. Settlestä pohjoiseen junamatkustajaa tervehtii pian Pen-y-Ghentin huippu, jonka jälkeen vuorossa ovat Whernside ja Ingleborough – kolme Pohjois-Englannin tunnetuimpiin kuuluvaa vuorta.
Settle–Carlisle Railway Development Companyn edustaja Karen Morley-Chesworth kuvaa reittiä osuvasti “brittiläisen maaseudun parhaaksi palaksi”. Hänen mukaansa kontrasti on valtava: Leedsin vilinästä ja tungoksesta saavutaan hetken kuluttua maisemiin, joissa ei näy muuta kuin luonto, vuoret ja taivas.
Matkan erikoisuutena on myös se, että junan konduktööri saattaa ryhtyä matkaoppaaksi ja kertoa matkustajille nähtävyyksistä sekä radan historiasta. Tämä tekee tavallisesta junamatkasta elämyksellisen kiertoajelun, jolla maisemat ja tarinat nivoutuvat yhteen.
150-vuotisjuhla: junalippu vain 150 pennillä
Settle–Carlisle-radan matkustajaliikenne alkoi tasan 150 vuotta sitten. Merkkipäivän kunniaksi radalla liikennöivä Northern-yhtiö tarjoaa erikoistarjouksen: rajoitetun ajan junalipun hinnaksi on asetettu symboliset 150 penniä. Kampanja on suunniteltu houkuttelemaan uusia matkustajia tutustumaan historialliseen reittiin ja juhlistamaan radan selviytymistä lakkautusuhan alta.
Konduktöörin unelmatyö maailman kauneimmalla radalla
Settle–Carlisle-linja on palkittu ja noteerattu kansainvälisesti. Konduktööri Aaron Hendryn mukaan reitti tekee hänen työstään poikkeuksellisen: “Tämä on työni onnellisin osa, että saan olla tällä linjalla. Viime vuonna se äänestettiin maailman toiseksi kuvauksellisimmaksi rautatiereitiksi – ja minä saan työskennellä sillä. Se on upeaa.”
Romantiikkaa, historiaa ja perhetarinoita raiteilla
Rata ei ole vain insinööritaidon ja luonnonkauneuden juhlaa, vaan myös tunteikas osa paikallista kulttuurihistoriaa. Toimintapäällikkö Susie Smith kertoo, kuinka linja on kulkenut hänen elämässään sukupolvelta toiselle. Hänen isänsä oli junankuljettaja kyseisellä reitillä, ja lapsuuden lomat vietettiin Dentdalessa pellon laidassa, missä perhe heilutti teepyyhkeillä isälle ja sai vastaukseksi junan vihellyksen.
Myöhemmin Smith tapasi tulevan puolisonsa – joka myös työskentelee radalla. Näin Settle–Carlisle-linjasta tuli heidän oma rakkaustarinansa näyttämö, mikä korostaa, miten syvälle rata on juurtunut alueen ihmisten elämään.
Ribbleheadin viadukti – reitin kruununjalokivi
Settle–Carlisle-radan kiistaton maamerkki on legendaarinen Ribbleheadin viadukti. Tämä vaikuttava kivisilta kohoaa yli 30 metrin korkeuteen ja koostuu 24 kaaresta, jotka kantavat rataa karun nummimaiseman yllä. Viadukti on sekä insinööritaidon merkkipaalu että yksi koko Yorkshiren tunnetuimmista maamerkeistä.
Rakennusvaihe ei ollut kivuton: viaduktin ja radan rakentamiseen osallistui suuri joukko niin sanottuja navvies-työläisiä, jotka kiersivät suuria rakennushankkeita ympäri maata. Raskaat olosuhteet, onnettomuudet ja taudit vaativat lukuisia ihmishenkiä, ja paikallisia hautausmaita jouduttiin laajentamaan, jotta kaikki menehtyneet voitiin haudata.
Settle–Carlisle Railway Development Companyn puheenjohtaja Pete Myers muistuttaa, että ilman viaduktia linja ei olisi sama: “Ilman tätä siltaa rata ei vain olisi täydellinen. Jos suhtaudumme vakavasti hiilipäästöjen vähentämiseen ja vihreään liikkumiseen, julkinen liikenne on keskeisessä roolissa. Tämä on todella vihreä tapa nähdä Dalesin alue.”
Rautatie tuo elämää syrjäseuduille
Ribbleheadin asemalla matkailijoita palvelee myös perinteinen pubi, Station Inn – nimi kertoo kaiken. Majatalon hiljattain ostanut Andrew Hields kuvaa sekä pubia että viaduktia ikonisiksi: “Tuhannet ihmiset vuodessa tulevat tänne nimenomaan junasta. Tätä paikkaa ei olisi olemassa ilman rautatietä, joka rakennettiin 150 vuotta sitten.”
Radan varrella on myös asemia, jotka sijaitsevat huomattavan kaukana kylistä, joita ne virallisesti palvelevat. Esimerkiksi Dentin asema on noin 4,5 mailin päässä itse kylästä. Ratageometrian ja maaston takia raiteet oli pakko vetää sinne, minne se oli teknisesti mahdollista. Siksi monen matkailijan onkin syytä varautua reippaaseen kävelyyn – vaelluskengät ovat täällä usein tarpeen.
Elävä, monipuolisessa käytössä oleva reitti
Nykyään – ja tulevaisuudessa aina vuoteen 2026 ja siitä eteenpäin – Settle–Carlisle-rataa käyttävät sekä säännölliset paikallisjunat että työmatkaliikenne. Lisäksi reitillä kulkee näyttäviä höyryjunia, jotka vievät matkustajat mielikuvissa 150 vuoden taakse radan alkuhetkiin.
Rata toimii ajoittain myös tärkeänä vaihtoehtoreittinä: kun pääradan liikenne Lontoon ja Glasgow’n välillä joudutaan ohjaamaan kiertoreitille, junat käyttävät Settle–Carlisle-linjaa. Tämä osoittaa, että historiallinen ja maisemiltaan ainutlaatuinen rata on yhä teknisesti ja logistisesti merkittävä osa Britannian rautatieverkkoa.
Maisemareitit vetävät puoleensa myös muissa lajeissa
Settle–Carlisle-rata on hyvä esimerkki siitä, miten maisemallisesti vaikuttavat reitit voivat muodostua osaksi kansallista identiteettiä – oli kyse sitten junista, teistä tai urheilusta. Samankaltaista vetovoimaa nähdään myös muissa lajeissa: esimerkiksi rugbyn ystäville Walesin rugby-legenda George Northin uran päättyminen on ollut tunteikas muistutus siitä, miten vahvasti paikka, historia ja henkilökohtaiset tarinat voivat kietoutua yhteen.
Ei sisällä instagram post:eja
