Hallitus käyttää 25-kertaisesti enemmän rahaa nuorten tukiaisiin kuin työllistämiseen – Alan Milburn vaatii järjestelmän täysremonttia
Iso-Britannian hallitus käyttää 25 kertaa enemmän rahaa nuorten sosiaalietuuksiin kuin ohjelmiin, joiden tarkoitus on auttaa heitä työhön, koulutukseen tai harjoitteluun. Luvun on laskenut entinen ministeri Alan Milburn, joka johtaa laajaa selvitystä nuorten passivoitumisesta.
Milburn kuvaa tilannetta BBC:n haastattelussa ”häpeälliseksi”. Hänen mukaansa lähes miljoonan nuoren ajautuminen työn, koulutuksen ja harjoittelun ulkopuolelle on merkki koko järjestelmän pettämisestä, ja siksi tarvitaan perusteellinen ”järjestelmän nollaus”.
Lähes miljoona nuorta työn ja koulutuksen ulkopuolella
Iso-Britanniassa oli lokakuun ja joulukuun 2025 välillä yhteensä 957 000 nuorta, jotka luokiteltiin NEET-ryhmään (Not in Education, Employment or Training) eli eivät olleet työssä, koulutuksessa tai harjoittelussa. Tämä vastaa 12,8 prosenttia kaikista 16–24-vuotiaista, kertoo tilastoviranomainen Office for National Statistics.
Yli puolet näistä nuorista luokiteltiin taloudellisesti passiivisiksi, eli he eivät edes etsineet työtä. Milburnin mukaan kyse ei ole yksittäisten nuorten epäonnistumisesta, vaan koko julkisen sektorin laajasta rakenteellisesta virheestä.
Milburn: hyvinvointivaltio epäonnistuu nuorten kohdalla
Milburn, joka toimi Tony Blairin hallituksessa terveysministerinä, sai hallitukselta tehtäväkseen selvittää, miksi nuorten passiivisuus on noussut korkeimmalle tasolle yli kymmeneen vuoteen. Selvityksen ensimmäinen osa julkaistaan kuluvalla viikolla.
Hänen mukaansa tulos on selvä: kyse on valtion epäonnistumisesta usealla rintamalla.
”Tämä on epäonnistuminen. Se on hyvinvointijärjestelmän epäonnistuminen, mutta myös koulujärjestelmän, osaamisjärjestelmän ja terveydenhuoltojärjestelmän epäonnistuminen”, Milburn sanoo.
”Emme aseta etusijalle sitä, että nuoret pääsisivät tilanteeseen, jossa he voivat opiskella tai ansaita. Sen sijaan kuljetamme heidät tukiriippuvuuteen – seurauksena mittaamattomat haitat heidän elämänmahdollisuuksilleen.”
25 puntaa tukiin, 1 punta työllistämiseen
Milburnin laskelmat perustuvat siihen, paljonko valtio käyttää 16–24-vuotiaisiin eri ydin-työllisyysohjelmissa, joita rahoittavat esimerkiksi Department for Work and Pensions ja Jobcentre Plus. Näitä kuluja verrataan keskeisiin etuuksiin, kuten Universal Credit, PLP, Jobseeker’s Allowance, PIP ja Disability Living Allowance.
Selvityksen mukaan nuorten tukiriippuvuuteen käytetään moninkertaisesti enemmän rahaa kuin heidän työllistymiseensä ja kouluttautumiseensa.
”Mikä on häpeällistä, on se, että kuten selvityksessä olemme paljastaneet: jokaista 25 puntaa kohden, jonka käytämme nuorten pitämiseen tukien piirissä, käytämme vain yhden punnan heidän auttamiseensa takaisin työelämään”, Milburn kuvaa.
Menetelmien ja tarkkojen laskelmien on määrä tulla julki raportin yhteydessä myöhemmin tällä viikolla.
Labourille suora viesti: hyvinvointia on uudistettava
Vaikka hallitus on jo vetänyt takaisin osan aiotuista etuusleikkauksista omien kansanedustajiensa vastustuksen vuoksi, Milburn painottaa, että hyvinvointijärjestelmän uudistus on välttämätön. Hänen mielestään Labour-puolueen on uskallettava tehdä vaikeita päätöksiä, jos se aikoo lunastaa lupauksensa nuorille.
”Labour on sitä, mitä nimikin sanoo – työn puolue. Työ antaa tarkoituksen, tulot ja merkityksen”, Milburn sanoo ja vetoaa epäileviin puolueen kansanedustajiin.
Hänen mukaansa hyvinvointiuudistus on tehtävä osana laajempaa kokonaisuutta, jossa tarkastellaan myös kouluja, ammatillista koulutusta, terveydenhuoltoa ja työllisyyspalveluja: ”Hyvinvointiuudistus on ehdottoman välttämätön, mutta sen on oltava osa laajempaa valtiollisten instituutioiden uudistusta.”
Mielenterveys, osa-aikatyön katoaminen ja ensimmäiset työkokemukset
Milburn aikoo raportissaan nostaa esiin myös nuorten mielenterveyden haasteet. Hänen mukaansa mielenterveyden ongelmat ovat todellisia ja lisääntyneet, mutta diagnoosit eivät saisi tarkoittaa, ettei nuoria odoteta tai rohkaista osallistumaan työelämään.
Samalla hän huomauttaa, että nuorille tarjolla olevien osa-aikatyöpaikkojen määrä on vähentynyt jo pitkään. Milburn kuvaa omakohtaisesti, kuinka hänet irtisanottiin ensimmäisestä työstään sanomalehtien jakajana 13-vuotiaana Newcastleissa, koska hän ei saanut itseään ajoissa ylös sängystä.
”Se on ainoa kerta elämässäni, kun minut on erotettu mistään”, hän kertoo. Kokemus opetti hänelle, että vaivannäöllä ja palkkiolla on yhteys – oppi, johon monella nuorella ei enää ole samaa mahdollisuutta, kun ensimmäisen portaan työpaikat katoavat.
”Aloitustason työpaikat, ne joita ennen sai ensimmäiseksi askeleeksi urapolulla, ovat kadonneet”, Milburn tiivistää.
Nuorten syrjäytyminen ilmiönä myös Suomessa
Vaikka Milburnin raportti koskee Iso-Britanniaa, nuorten syrjäytyminen ja tukiriippuvuus ovat tuttuja teemoja myös Suomessa. Myös täällä on keskusteltu siitä, miten koulutus, sosiaaliturva ja työmarkkinat ohjaavat nuoria – kannustavatko ne työhön vai passivoivatko ne.
Julkisten palveluiden ja tilojen merkitys nuorten arjessa herättää keskustelua laajemminkin. Esimerkiksi tuoreessa tapauksessa tunnettu urheilukommentaattori Aleksi Valavuori ihmetteli julkisen vessan ovimerkintöjä, mikä synnytti vilkkaan somekeskustelun nuorten ja aikuisten arjen kokemuksista. Samalla tavoin Milburnin esiin nostamat luvut pakottavat pohtimaan, millaiseen todellisuuteen nuoret eri maissa kasvavat ja millaisia signaaleja yhteiskunta heille lähettää.
Milburnin mukaan ratkaisevaa on, että poliittinen johto tunnustaa ongelman laajuuden ja suuntaa resurssit uudelleen: vähemmän passivoiviin tukijärjestelmiin ja enemmän aktiiviseen työllistymisen, opiskelun ja hyvinvoinnin tukeen.
Ei sisällä instagram post:eja
