Imami käytti väitettyjä yliluonnollisia voimia välineenä – alaikäisiin kohdistunut seksuaaliväkivalta järkyttää
Varoitus: Tämä artikkeli sisältää kuvauksia seksuaalisesta väkivallasta ja raiskauksesta, jotka voivat olla lukijoille ahdistavia.
13-vuotias luotti hengelliseen auktoriteettiin – päätyi seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi
”Aria” oli vasta 13-vuotias, kun itälontolaisessa moskeijassa arvostettu imaami väitti parantavansa häntä pahasta hengestä – ja käytti tilannetta hyväkseen seksuaalisesti. Mies oli Abdul Halim Khan, uskonnollinen johtaja, johon sekä perheet että nuoret luottivat.
Khan kertoi tytöille ja heidän vanhemmilleen, että näillä oli ”pahoja henkiä” tai kirouksia, joista hän voisi vapauttaa heidät erityisillä rukouksilla ja rituaaleilla. Todellisuudessa hän käytti hengellistä auktoriteettiaan ja pelkoa yliluonnollisesta rangaistuksesta peittääkseen järjestelmällisen hyväksikäytön.
Aria kertoo uskoneensa, että imaamilla oli yliluonnollisia voimia. Kun hän vastusti tai epäröi, Khan uhkasi, että parannus kumoutuisi, kirous palaisi ja pimeä magia vahingoittaisi hänen perhettään.
Vuosien hyväksikäyttö: seitsemän uhria, nuorin vain 12-vuotias
Tutkinnassa paljastui, että Abdul Halim Khan hyväksikäytti seitsemää tyttöä ja naista 11 vuoden aikana. Nuorin uhri oli vain 12-vuotias. Hyökkäykset tapahtuivat vuosina 2004–2015, pääosin paikallisen muslimiyhteisön sisällä.
Khan järjesti tapaamisia syrjäisissä paikoissa – asunnossa tai autossa – joissa ei ollut sivullisia todistajia. Hän valitsi autoja, joissa oli tummennetut ikkunat, ja esiintyi jinninä, yliluonnollisena henkiolentona, jonka uskottiin kykenevän parantamaan tai kiroamaan ihmisiä.
Yhdelle uhrille hän hankki puhelimen, jotta voisi kontrolloida yhteydenpitoa ja määrätä tapaamisista. Toista hän rohkaisi karkaamaan ikkunasta keskellä yötä päästäkseen hänen luokseen. Jokaisessa tapauksessa hän käytti samaa kaavaa: hengellinen auktoriteetti, pelottelu yliluonnollisilla seurauksilla ja uhrien eristäminen.
Äidin hyvä tarkoitus johti tyttären painajaiseen
Aria kertoo, että hänen äitinsä itse esitteli hänet imaamille. Tyttö oli alkanut saada vaikeuksia koulussa, ja äiti uskoi, että uskonnollinen neuvonta ja rukous auttaisivat.
Ensimmäisessä tapaamisessa Khan käski Ariaa nousemaan hänen autoonsa. Siellä hän alkoi koskettaa tyttöä sopimattomasti. Aria kertoo pitäneensä silmänsä kiinni, kun Khan varoitti, että auton ikkunaa koputtelisi näkymättömiä olentoja, jos parannus olisi käynnissä.
”Kuulin ne koputukset, ja 13-vuotiaana olin kauhuissani”, Aria muistelee. Pelko pahasta hengestä ja usko imaamin väitettyihin voimiin lamautti hänet. Tilanne, jonka piti olla hengellinen ohjaus, muuttuikin seksuaaliseksi väkivallaksi.
Elinkautinen vankeustuomio: yhdeksän raiskaustuomiota ja muuta lapsiin kohdistunutta väkivaltaa
Nyt 54-vuotias Abdul Halim Khan on tuomittu elinkautiseen vankeuteen. Tuomioistuimen määräämä vähimmäisaika vankeudessa on 20 vuotta ennen kuin hän voi hakea ehdonalaiseen.
Hänen rikoksensa sisältävät yhdeksän raiskaustuomiota sekä useita tuomioita seksuaalisesta pahoinpitelystä ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Kaikki uhrit olivat samasta paikallisesta muslimiyhteisöstä, jossa Khan nautti pitkään suurta luottamusta ja arvostusta.
Poliisi sai ensimmäisen ilmoituksen vasta vuonna 2018, kun nuorin uhri kertoi koulun terapeutille kokemastaan hyväksikäytöstä. Siitä huolimatta kesti vielä viisi vuotta, ennen kuin Khania vastaan nostettiin syytteet ja tapaus eteni oikeuteen.
Farahin tarina: hengellisestä ”parannuksesta” seksuaaliseen hyväksikäyttöön
BBC:n haastattelema toinen uhri, ”Farah” (nimi muutettu), tapasi Khanin lapsena. Imaami oli saanut hänen äitinsä vakuuttuneeksi siitä, että tytär tarvitsi henkistä parannusta ja suojelua.
”Hän keksi tarinoita ja sanoi näkevänsä asioita, jotka olivat tulossa perhettämme kohti. Hän väitti, että vain hän voisi suojella minua ja että minun pitäisi luottaa häneen täysin”, Farah kertoo. Pian hengellisen ohjauksen varjoon kätkeytyi seksuaalinen hyväksikäyttö, jota Khan kutsui osaksi ”hoitoa”.
Farah muistaa, ettei tilanne koskaan tuntunut oikealta. ”Sanoin itselleni, että tämä on väärin. Tiedät, ettei sinua saa koskettaa tällä tavalla. Olin todella hämmentynyt, mutta en voinut palata perheeni luo – ajattelin, etteivät he usko minua”, hän sanoo.
Perheen epäusko ajoi nuoren pois kotoa
Teini-iän loppupuolella Farah kertoi viimein vanhemmilleen hyväksikäytöstä. Hän odotti saavansa tukea ja suojelua, mutta kohtasi epäuskon ja syyllistämisen.
”Perheeni ei uskonut minua. Ihmiset, joiden odotin suojelevan ja tukevan, kääntyivät minua vastaan, syyttivät minua ja jatkavat sitä yhä tänä päivänä”, Farah kertoo. Hän päätyi jättämään perheensä ja kotinsa, koska ei kokenut olevansa turvassa.
Epäusko ja syyllistäminen ovat tuttuja monille väkivallan kokijoille. Seksuaalisen väkivallan ympärillä on usein häpeää, joka voi estää uhreja puhumasta. Farahin kokemus heijastelee laajempaa ilmiötä, jossa yhteisön maine ja uskonnollinen auktoriteetti asetetaan uhrin hyvinvoinnin edelle.
Asiantuntijat: hengellinen pelottelu ja kulttuurinen häpeä tekivät tapauksesta poikkeuksellisen
Crown Prosecution Servicen erikoissyyttäjä Melissa Garner sanoo, ettei ole urallaan nähnyt mitään täysin vastaavaa kuin Khanin harjoittama manipulointi ja väkivalta. Hänen mukaansa imaami uhkaili, aivopesu ja teeskenteli olevansa riivattu saadakseen uhrinsa uskomaan, ettei heillä ollut muuta turvaa kuin hän.
Myös rikostieteilijä ja Bristolin yliopiston professori Aisha K. Gill, joka toimi asiantuntijatodistajana, korostaa tapauksen uskonnollis-kulttuurista ulottuvuutta. Hän muistuttaa, että ortodoksinen islam ei hyväksy mustaa magiaa, mutta usko sen olemassaoloon voi silti olla kulttuurisesti vahva.
”Uhrit johdateltiin uskomaan, että vain Khan voisi suojella heitä ja heidän perheitään katastrofaaliselta yliluonnolliselta vahingolta. Jos he irtautuisivat hänen kontrollistaan, seurauksena olisi tuhoisia asioita”, Prof. Gill selittää.
Hänen mukaansa musliminaisten on usein erityisen vaikea kertoa seksuaalisesta väkivallasta, sillä heidät on saatettu kasvattaa ajattelemaan, että perheen sisäisistä asioista ei puhuta ulkopuolisille. Häpeä, joka oikeasti kuuluu tekijälle, sisäistetään usein uhrin taakaksi. Tämä uskonnollisen auktoriteetin, hengellisen pelon ja kulttuurisen haavoittuvuuden yhdistelmä tekee Khanin tapauksesta poikkeuksellisen.
Identiteetin särkyminen ja selviytymisen hinta
Farah kuvailee lapsuuttaan selviytymisen oppikouluksi, ei tavalliseksi nuoruudeksi. Hänen viestinsä muille väkivallan kokijoille on, että heidän arvonsa ei määräydy sen mukaan, mitä heille on tehty.
”Selviäminen ei tee sinusta heikkoa”, Farah sanoo. ”Se kertoo voimasta.” Hänen tarinansa muistuttaa, että uhrien tehtävä ei ole kantaa syyllisyyttä tekijän teoista – vastuu kuuluu aina väkivallan tekijälle.
Aria puolestaan kertoo, että vasta parikymppisenä hän murtui ja kertoi äidilleen siitä, mitä oli tapahtunut vuosia aiemmin. Hyökkäyksellä oli pitkäaikaisia seurauksia hänen mielenterveydelleen, luottamukselleen ja käsitykselleen itsestään.
”Kysyn joskus itseltäni, kuka olisin ihmisenä, jos tätä ei olisi minulle tehty?” hän sanoo. Kysymys kuvastaa monen uhrin kokemusta siitä, että seksuaalinen väkivalta muuttaa elämän kulkua pysyvästi.
Hengellinen väkivalta ja julkinen keskustelu
Tapaus nostaa esiin laajemman kysymyksen siitä, miten hengellistä auktoriteettia voidaan väärinkäyttää eri yhteisöissä. Kun johtaja saa ympäristöltään lähes rajattoman luottamuksen, väärinkäytösten riski kasvaa – ja uhrien on entistä vaikeampi tulla kuulluksi.
Suomalaisessa julkisessa keskustelussa on viime vuosina puhuttu paljon siitä, miten vaikuttajat, julkkikset ja uskonnolliset hahmot käyttävät asemaansa hyväkseen. Esimerkiksi Sofia Belórfin reality-sarjan herättämä keskustelu perheroolien ja vallankäytön rajoista osoittaa, että yleisö on entistä valppaampi tarkastelemaan, miten valtaa käytetään niin yksityisissä kuin julkisissakin suhteissa.
Abdul Halim Khanin tapaus muistuttaa, että uskonnollinen tai hengellinen rooli ei saa koskaan olla kilpi rikoksille. Yhteisöjen, viranomaisten ja median on tärkeää kuunnella uhreja, ottaa väitteet vakavasti ja puuttua epäilyihin ajoissa, jotta vastaavat tapaukset voidaan estää.
Ei sisällä instagram post:eja
