Hearts jahtaa kuolemattomuutta – voiko skotlantilainen jätti kaatua 66 vuoden jälkeen?
Heart of Midlothian FC, tuttavallisemmin Hearts, seisoo skotlantilaisen jalkapallohistorian kynnyksellä. Ensimmäistä kertaa 66 vuoteen seura voi keskiviikkona kruunata itsensä Skotlannin mestariksi – uroteko, joka rikkoisi yhden Euroopan sitkeimmistä jalkapallodynastioista.
Epätodennäköinen, mutta mahdollinen mestaruuskuvio
Heartsin kohtalo ei ole täysin omissa käsissä. Mestaruuden toteutumiseksi tarvitaan kaksi asiaa: Heartsin on voitettava Falkirk Tynecastlessa ja Celticin on samana iltana hävittävä Motherwellille Fir Parkilla. Vedonlyöntitoimistot pitävät yhä Celticiä ennakkosuosikkina, mutta Heartsin kannattajien mielissä mahdollisuus elää vahvana – etenkin, kun Motherwell on jo tällä kaudella nöyryyttänyt Celticiä.
Celticin tilanne on ollut myllerryksessä. Wilfried Nancyn aikakausi on vaihtunut Martin O’Neillin kokeneeseen otteeseen, joka on nostanut joukkueen takaisin mestaruustaisteluun synkkien kuukausien jälkeen. Silti Celtic on yhä takaa-ajaja: pisteen Heartsia perässä, tietäen, että yksikin lipsahdus Jens Berthel Askoun vaarallista joukkuetta vastaan voi maksaa kaiken.
Heartsin satumainen kausi – epäilijöistä ihailijoihin
Se, että Hearts on edes tässä tilanteessa, on jo itsessään sensaatio. 36 ottelua, 3 240 peliminuuttia ja kymmenen kuukautta myöhemmin joukkue on edelleen sarjakärjessä, asemassa jonka se otti haltuunsa jo syyskuussa. Tämä on seuran paras liigakausi sitten 1980-luvun, jolloin mestaruus lipesi käsistä päätöskierroksella.
Aluksi monia nauratti, kun sijoittajaguru Tony Bloom osti osuuden seurasta ja julisti Heartsin pystyvän rikkomaan Old Firm -kaksikon dominanssin jo ensimmäisenä kautena. Joulukuussa epäilijät vahvistuivat, kun joukkue menetti pisteitä neljässä ottelussa peräkkäin. Keväällä kritiikki vain kiihtyi, kun Hearts hävisi kahdelle sarjan häntäpään joukkueelle ja pelasi tasan jumbona majailleen Livingstonin kanssa.
Loukkantumiset sekoittivat pakkaa silloin – ja ne vaivaavat edelleen. Silti Hearts jatkoi eteenpäin Derek McInnesin johdolla. Tynecastlen ohjenuora on yksinkertainen mutta voimakas: Believe. Usko. Se on ollut seuran, pukukopin ja katsomoiden yhteinen mantra.
Tynecastle Arms – pubi, museo ja tunteiden näyttämö
Tynecastle Arms, legendaarinen pubi stadionin kupeessa, on yhtä aikaa baari ja epävirallinen Hearts-museo. Vitriinissä lepäävät John Robertsonin ensimmäiset nappulakengät, seinillä roikkuu kuvia ja muistoja – muun muassa 5–1-voitosta Hibsistä Skotlannin cupin finaalissa.
Maanantaina tunnelma oli poikkeuksellisen hiljainen. Vakiokävijät pohtivat, syntyykö pian uusia kuvia seinille – mestaruusjuhlista, joita monet ovat toivoneet koko elämänsä. He haluavat uskoa, mutta pelkäävät pettymyksen tunnetta, joka on kulkenut suvussa sukupolvelta toiselle.
Moni muistaa vielä 1986 Dens Parkin kohtalokkaan päätöskierroksen, jolloin mestaruus valui käsistä. Toiset kantavat tarinoita isiltään, jotka kokivat saman tuskan jo vuonna 1965. Trauma ja toivo kulkevat käsi kädessä – aivan kuten Walesissa, jossa Rhun ap Iorwerth tavoittelee historiallista paikkaa maan ensimmäisenä Plaid Cymrun taustalta nousevana ensimmäisenä ministerinä, myös Heartsin kannattajat unelmoivat hetkestä, joka murtaisi vuosikymmenten valtasuhteet.
Kiistanalainen hetki Fir Parkilla
Viime viikonlopun tapahtumat Fir Parkilla ovat saaneet monen sydämen tykyttämään entistä kovempaa. Tilanteessa, jossa Hearts johti 1–1, Alexandros Kyziridis kaatui rangaistusalueella Tawanda Maswanhisen kontaktin jälkeen. Erotuomari Steven McLean ei viheltänyt pilkkua. VAR kutsui hänet monitorille, mutta päätös pysyi samana – Heartsin kannattajien raivoksi.
Derek McInnesin mukaan erotuomaripäällikkö Willie Collum on sittemmin myöntänyt, että virhe tapahtui. Tynecastle Armsin pöytäkeskusteluissa päätöstä ei ole unohdettu – eikä siitä puhuta painokelpoisin sanoin. Moni on vakuuttunut siitä, ettei pelikenttä ole täysin tasainen, kun itärannikon haastaja uhkaa länsirannikon jättiläistä. Alex Fergusonin 1980-luvun puheet länsirannikon puolueellisuudesta nostetaan esiin yhä uudelleen – moninkertaisella voimalla.
Heartsin tarina kiinnostaa koko maailmaa
Aluksi Heartsin satumainen kausi kiinnosti vain rajatusti median ulkopuolella Skotlannin. Vähitellen tarina alkoi kuitenkin elää omaa elämäänsä. Ensin kyselyitä tuli Englannista ja Irlannista: miten Hearts onnistui voittamaan sekä Celticin että Rangersin, mikä on Tony Bloomin rooli, ja mikä ihme on Jamestown Analytics ja Radio Braga?
Kysyntä kasvoi nopeasti. Kun Rangers ja Celtic kompuroivat Russell Martinin ja Wilfried Nancyn alaisuudessa, Heartsin nousu otsikoihin kiihtyi. Pian kiinnostus levisi Ranskaan, Saksaan, Portugaliin, Espanjaan, Itävaltaan, Belgiaan, Kreikkaan, Alankomaihin ja Ruotsiin. Lehtijutut, podcastit, radiohaastattelut ja tv-esiintymiset seurasivat toisiaan – kaikki halusivat kertoa tarinan altavastaajasta, joka uhkaa yhtä maailman vahvimmista jalkapalloduopoleista.
Lopulta tarina levisi myös Atlantin taakse ja kauemmas: Bloomberg ja ESPN ottivat yhteyttä Yhdysvalloista, Revista Balompie Meksikosta, Radio Vitoria Brasiliasta ja Financial Review Australiasta. Pyyntöjä alkoi tulla Ugandasta, Kazakstanista ja Nigeriasta. Gorgie Roadin pojista tuli globaali ilmiö.
Numerot paljastavat mittasuhteet
Heartsin pyrkimys mestaruuteen on mittasuhteiltaan valtava. Seura on voittanut liigan viimeksi 60 vuotta sitten, ja viimeisten 41 vuoden aikana kukaan muu kuin Celtic tai Rangers ei ole juhlinut mestaruutta. Molemmilla Glasgow’n jättiläisillä on 55 mestaruutta – yhteensä 110. Se on 85 % kaikista Skotlannin liigan mestaruuksista.
Vielä viime kaudella Hearts oli kaukana huipusta: sijoitus oli seitsemäs, ja eroa Celticiin kertyi 42 pistettä. Taloudelliset realiteetit alleviivaavat kuilua entisestään. Heartsilla on noin 15 500 kausikorttilaista, kun Rangersilla on 45 000 ja Celticillä 53 000. Pelkästään kahden viime vuosikymmenen euro-ottelut ovat tuoneet Celticille arviolta 370–420 miljoonaa puntaa ja Rangersille 235–270 miljoonaa. Heartsin vastaava luku on noin 25 miljoonaa puntaa.
Tuorein liikevaihto kertoo saman tarinan: Hearts noin 24 miljoonaa, Rangers 94 miljoonaa ja Celtic 143 miljoonaa puntaa. Paperilla taistelu näyttää epäreilulta – mutta juuri siksi Heartsin kausi on noussut koko jalkapallomaailman puheenaiheeksi.
Tilastot, jotka rikkovat Old Firm -myytin
Kauden edetessä on nähty hetkiä, jotka ovat vahvistaneet uskoa siihen, että Old Firmin ylivalta ei ole ikuinen. Kahden ottelun ja 180 peliminuutin päässä maaliviivasta tilanne on seuraava: Rangers on pudonnut täysin kyydistä, murentuneena tappioihin Motherwellille, Heartsille ja lopulta Celticille.
Hearts sen sijaan on pysynyt siellä, missä se on ollut lähes koko kauden – sarjan kärjessä. Joukkueella on piste enemmän kuin Celticillä ja kolme maalia parempi maaliero. Se on voittanut otteluita 86., 87. ja 88. minuutilla sekä kolmesti varsinaisen peliajan jälkeen. Hearts on ottanut neljä peräkkäistä voittoa Celticiä ja Rangersia vastaan – historiallinen suoritus.
Lisäksi Hearts on päihittänyt Celticin, Rangersin ja Hibernianin sekä kotona että vieraissa. Se on ollut sarjakärjessä jouluna, mikä on harvinaista mille tahansa seuralle Old Firmin ulkopuolella. Joukkue on kerännyt 77 pistettä – enemmän kuin yksikään muu ei-Old Firm -joukkue Skotlannin Valioliigan historiassa. Hearts on jo nyt rikkonut ennätyksiä ja pakottanut koko maan pohtimaan, voiko jalkapallon valtasuhteita todella muuttaa.
Mitä seuraavaksi – mestaruus, uusi mahdollisuus vai katkera muisto?
Heartsin tarina on jo nyt kerätty talteen historian lehdille, mutta sen loppuratkaisu on vielä kirjoittamatta. Keskiviikko voi olla hetki, jolloin 66 vuoden odotus päättyy ja mestaruus palaa Tynecastleen. Vaihtoehtoisesti ratkaisu voi siirtyä lauantaille – tai pahimmassa tapauksessa se voi jäädä kokonaan tulematta.
Varmaa on vain se, että Hearts on tehnyt jotakin poikkeuksellista. Se on osoittanut, että taloudellisesti ja historiallisesti ylivoimaisia jättiläisiä voidaan haastaa, kun taustalla on selkeä visio, vahva yhteisö ja horjumaton usko. Olipa lopputulos mikä tahansa, tämän kauden joukkue on jo nyt ansainnut paikkansa seuran ja skotlantilaisen jalkapallon tarustossa – mestaruuden myötä se nousisi suoraan kuolemattomuuteen.
Ei sisällä instagram post:eja
