Iranin maajoukkueen hyökkääjä: Poliittinen jännite vie ilon jalkapallon MM-kisoista
Iranin maajoukkueen kokenut hyökkääjä Mehdi Taremi sanoo, että maan poliittinen tilanne ja kansainväliset jännitteet ovat varjostaneet joukkueen valmistautumista jalkapallon MM-kisoihin ja vieneet osan turnauksen tuomasta ilosta.
Taremi, jolla on 105 A-maaottelua ja joka on edustanut Irania sekä vuoden 2018 että 2022 MM-lopputurnauksissa, korostaa, että nykyinen kisamatka on poikkeuksellinen nimenomaan politiikan takia.
MM-kisat poliittisen painolastin alla
Harvoin mikään maajoukkue on saapunut MM-kisoihin yhtä raskaalla poliittisella taustalla kuin Iran. Vielä aivan viime päiviin asti isäntämaa Yhdysvallat ja Iran olivat sodassa keskenään, mikä loi poikkeuksellisen jännitteisen ympäristön urheilutapahtumalle.
Taremin mukaan jännite tuntui heti kisamatkan alusta alkaen.
”Tällainen jännitys vie ilon MM-kisoista”, Taremi sanoi.
”Tunsin jännitteen heti siitä hetkestä, kun saavuimme. Jännitys alkoi jo ennen kuin edes pääsimme tänne.”
Leiripaikka vaihdettiin poliittisten ja turvallisuushuolien takia
Iranin MM-leiri jouduttiin siirtämään kuukausien epävarmuuden jälkeen Tucsonista, Arizonasta, Meksikon rajakaupunkiin Tijuanaan. Päätös tehtiin viisumiepävarmuuden, turvallisuuskysymysten ja kiristyneen poliittisen ilmapiirin takia.
Joukkueen päävalmentaja Amir Ghalenoei kertoi BBC:lle, että järjestelyjen sekoittuminen on vaikuttanut väistämättä valmistautumiseen.
”Ei ole epäilystäkään, etteikö tällainen toiminta olisi vaikuttanut jalkapallon henkeen”, hän totesi.
”Jalkapallon pitäisi yhdistää kansoja ja kulttuureja. Sen on tarkoitus tuoda iloa. Nämä olosuhteet ovat heikentäneet keskittymistämme, mutta olen yrittänyt varmistaa, että pelaajat keskittyvät taktiikkaan ja suorituksiin.”
Ghalenoein mukaan joukkue saapui kisakaupunkiin myöhässä ja sai vain vähän aikaa sopeutua olosuhteisiin.
”Mutta tiedän, miten sitoutuneita nämä pelaajat ovat suoriutumaan”, hän painotti.
”Tehrangeles”: Iranin diaspora ja SoFi-stadionin painekattila
Iranin joukkue lensi sunnuntaina Tijuanaan perustetulta leiriltään Los Angelesiin – kaupunkiin, jota kutsutaan usein lempinimellä ”Tehrangeles”. Nimitys viittaa siihen, että alueella asuu yksi maailman suurimmista iranilaisista diaspora-yhteisöistä.
Kun Iran avaa MM-urakkansa SoFi-stadionilla ottelulla Uutta-Seelantia vastaan, katsomossa on runsaasti iranilaistaustaisia katsojia. Monet heistä eivät kuitenkaan saavu paikalle kannustaakseen joukkuetta, vaan protestoidakseen.
Lippukielto suututti diasporan
Kansainvälinen jalkapalloliitto Fifa on kieltänyt Iranin vallankumousta edeltäneen Leijona ja Aurinko -lipun käytön stadioneilla. Lippu on merkittävä ja tunteita herättävä symboli monille ulkomailla eläville iranilaisille, ja päätös on suututtanut osan diasporasta.
”Et tule Los Angelesiin kertomaan meille, ettemme saa kantaa Leijona ja Aurinko -lippua”, sanoi aktivisti Arezo Rashidian, joka on mukana järjestämässä mielenosoituksia stadionin ulkopuolella.
”Tämä on suurin Iranin ulkopuolinen iranilaisyhteisö. Monet meistä tulivat tänne vallankumouksen jälkeen. Vastustamme Fifan kieltoa ja osoitamme solidaarisuutta Iranin kansalle.”
Monet diasporan jäsenet suhtautuvat jyrkän kriittisesti Iranin hallintoon ja näkevät maajoukkueen jatkeena islamilaiselle tasavallalle.
”On valitettavaa, että hallinto tekee urheilijoista äänitorvia”, Rashidian sanoi. ”Me haluamme, että urheilijat saavat olla urheilijoita.”
Silti hän ja monet muut aikovat silti mennä otteluun.
”Ymmärrämme, millaisen paineen alla he ovat”, hän totesi. ”Kannamme omia värejämme. Kannustamme Irani– maata – jota islamilainen tasavalta pitää panttivankinaan.”
Pelaajat yrittävät pitää fokuksen kentällä
Vaikka stadionin ulkopuolella valmistaudutaan äänekkäisiin protesteihin, Iranin pelaajat kertovat keskittyvänsä itse peliin.
”Maajoukkueen pelaajina pelaamme jokaisen iranilaisen puolesta, oli hän sitten diasporassa tai Iranissa”, Taremi sanoi.
”Jokaisessa maassa ihmisillä on eri mielipiteitä. Me olemme täällä yhdistämässä ihmisiä ja tuomassa iloa. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä. Me emme sekaannu politiikkaan.”
Toive politiikan ja urheilun erottamisesta ei kuitenkaan välttämättä toteudu. Tämän Iranin joukkueen kohdalla MM-turnaus on monin paikoin tuntunut siltä, että jalkapallo on vain sivuroolissa.
”Iranin joukkueelle ei ole olemassa voittavaa vaihtoehtoa”
Tutkiva jalkapallotoimittaja Samindra Kunti arvioi, että Iranin maajoukkue on poikkeuksellisen paineen alla.
”Iranin joukkueelle ei ole olemassa voittavaa vaihtoehtoa”, hän sanoi.
”Olot huomioiden – poliittinen paine, otteluiden pelipaikat ja Los Angelesin diaspora – he ovat valtavan paineen alla.”
”Politiikkaa on mahdoton välttää. Kaikki muistuttaa heitä heidän tilanteestaan.”
Pelaajat kokevat painetta kotimaasta, isäntämaasta ja diasporasta, joka on päättänyt tehdä äänensä kuuluvaksi – kaikki tämä jo ennen kuin ensimmäistäkään palloa on potkaistu.
Urheilu, politiikka ja kansainväliset jännitteet
Iranin MM-tarina heijastaa laajempaa ilmiötä, jossa kansainvälinen huippu-urheilu ja geopoliittiset ristiriidat kietoutuvat toisiinsa. Kansainväliset turnaukset tarjoavat näyttämön sekä urheilulle että symbolisille eleille, joita eri ryhmät hyödyntävät tehdäkseen poliittisen tai yhteiskunnallisen viestin näkyväksi.
Samanlaisia jännitteitä on nähty myös muissa lajeissa ja tapahtumissa, joissa urheilijoilta odotetaan sekä urheilullista menestystä että kantaaottavuutta. Osa urheilijoista haluaa käyttää näkyvyyttään, osa puolestaan yrittää pysyä tiukasti urheilun puolella – usein vaikeassa ristipaineessa.
Kamppailu-urheilun esimerkki: kansainväliset tähdet ja paikalliset taustat
Politiikan, kulttuurin ja urheilun sekoittuminen ei näy vain jalkapallossa. Esimerkiksi vapaaottelun ja potkunyrkkeilyn puolella kansainväliset tähdet liikkuvat eri maiden ja kulttuurien välillä, kohtaavat paikallisia kannattajia ja median odotuksia sekä rakentavat uraansa usein hyvin erilaisissa ympäristöissä kuin mistä ovat lähtöisin.
Hyvänä esimerkkinä tästä on se, miten entinen UFC-tähti Alex ”Cowboy” Oliveira valmistautui otteluunsa Beazt Fight Night -tapahtumassa ja päätyi saunomaan Virossa paikallisten isäntien kanssa. Tällaiset tarinat korostavat, miten urheilijat joutuvat sopeutumaan eri maiden tapoihin, kulttuureihin ja joskus myös poliittisiin ilmapiireihin, vaikka heidän päätavoitteensa on kilpailla ja voittaa.
Iranin jalkapallomaajoukkueen tilanne on tästä äärimmäinen versio: urheilullinen haaste yhdistyy valtavaan poliittiseen ja symboliseen painolastiin, joka tekee jokaisesta ottelusta enemmän kuin pelkän pelin.
Ei sisällä instagram post:eja
