Messi, Maradona vai Pelé? Kaikkien aikojen 10 suurinta MM-kisalegendaa
Jalkapallon MM-kisat ovat lähes sadan vuoden ajan tarjonneet unohtumattomia hetkiä, sankaritarinoita ja sydäntäsärkeviä pettymyksiä. Tuhansien pelaajien ja 22 turnauksen joukosta vain harvat ovat nousseet todellisiksi MM-kisalegendoiksi – pelaajiksi, joiden nimet yhdistetään automaattisesti maailman suurimpaan jalkapallotapahtumaan.
Tässä artikkelissa nostamme esiin kymmenen kaikkien aikojen suurinta MM-kisalegendaa. Moni ikoni – kuten Miroslav Klose, Garrincha, Roberto Baggio, Just Fontaine, Johan Cruyff, Eusébio ja Gerd Müller – jää listan ulkopuolelle, vaikka hekin ovat jättäneet pysyvän jäljen MM-historiaan. Mutta kun puhutaan kaikkein suurimmista, rima on äärimmäisen korkealla.
10. Sir Geoff Hurst (Englanti) – MM-kultaa 1966
Sir Geoff Hurst ei ollut Englannin joukkueen kirkkain tähti vuonna 1966, mutta hänestä tuli yksi MM-historian ikonisimmista hahmoista yhdessä illassa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan kärjessä olisi pitänyt pelata Jimmy Greaves, joka oli toipumassa loukkaantumisesta ennen loppuottelua Länsi-Saksaa vastaan Wembleyllä.
Päävalmentaja Alf Ramsey luotti kuitenkin West Hamin hyökkääjään Hurstiin – ja päätös muutti historian. Hurst viimeisteli loppuottelussa sensaatiomaisen hattutempun ja johdatti Englannin sen historian ainoaan maailmanmestaruuteen. Loppuottelun hattutemppu on saavutus, johon on yltänyt hänen lisäkseen vain Ranskan Kylian Mbappé vuonna 2022 – ja hänkin häviävällä puolella.
Ilman Hurstiä ei olisi legendaarista selostushuutoa ”they think it’s all over…”, ei vuosikymmenten mittaista ”hurt”-puhetta eikä ainutlaatuista englantilaista MM-myyttiä. Kysymys siitä, ylittikö pallo maaliviivan, kuuluu yhä turnaushistorian kiistellyimpiin hetkiin – ja vahvistaa entisestään Hurstin asemaa MM-legendana.
9. Cafu (Brasilia) – MM-kultaa 1994 & 2002
Cafu on nimi, joka on kirjoitettu peruuttamattomasti MM-historiaan. Hän on edelleen ainoa pelaaja, joka on pelannut kolmessa peräkkäisessä MM-finaalissa. Hyökkäyshenkinen laitapuolustaja nousi kentälle vaihtopenkiltä, kun Brasilia kaatoi Italian rangaistuspotkukilpailussa vuonna 1994. Neljä vuotta myöhemmin hän oli mukana, kun Brasilia hävisi Ranskalle Pariisissa, ja vuonna 2002 hän nosti pokaalin kapteenina Japanissa ja Etelä-Koreassa.
Cafu on yksi MM-turnausten voittavimmista pelaajista: hän keräsi neljässä turnauksessa 16 voittoa, enemmän on vain Miroslav Klosella. Samalla hän on esimerkki juuristaan kiinni pitävästä supertähdestä – vuoden 2002 finaalin jälkeen hän kirjoitti keltaiseen pelipaitaansa viestin ”100% Jardim Irene”, kunnianosoituksena São Paulon favelaan, jossa hän kasvoi.
8. Paolo Rossi (Italia) – MM-kultaa 1982
Paolo Rossin tarina on yksi dramaattisimmista ja samalla kauneimmista MM-historian kertomuksista. Vain kuukausia aiemmin hän oli palannut kahden vuoden pelikiellosta ottelumanipulaatioskandaalin vuoksi – syytöksiä, jotka Rossi kiisti loppuikänsä. Espanjan vuoden 1982 kisoissa hänestä tuli kuitenkin hetkessä koko Italian sankari.
Rossin läpimurto tuli Brasiliaa vastaan turnauksen legendaarisimmassa ottelussa. Italiaa pidettiin puolustuksen varassa elävänä joukkueena, mutta Rossi viimeisteli hattutempun: kaksi maalia avausjaksolla ja voittomaalin toisella puoliajalla. Sen jälkeen hän iski kaksi maalia välierässä Puolaa vastaan ja avausmaalin finaalissa, jossa Italia kaatoi Länsi-Saksan 3–1 Santiago Bernabéulla.
Rossin kuusi maalia toivat hänelle sekä kisojen maalikuninkuuden että parhaan pelaajan Golden Ball -palkinnon. Lisäksi hänet valittiin vuoden pelaajaksi maailmassa. Harva on muuttanut uransa ja maansa tunnelman yhtä äkillisesti kuin Paolo Rossi kesällä 1982.
7. Zinedine Zidane (Ranska) – MM-kultaa 1998
Zinedine Zidane on Ranskan modernin jalkapallohistorian kasvot. Toisen sukupolven algerialaisena maahanmuuttajana Marseillen pohjoisten betonilähiöiden kasvatti nousi symboliksi monikulttuuriselle Les Bleus -joukkueelle, joka toi Ranskalle sen ensimmäisen maailmanmestaruuden vuonna 1998.
Vaikka Zidane muistetaan usein vuoden 2006 finaalin punaisesta kortistaan – otsatökkäyksestä Marco Materazziin – hänen MM-perintönsä on paljon sitä laajempi. Vuoden 1998 turnauksessa hän kärsi punaisen kortin myötä kahden ottelun pelikiellon alkulohkossa, mutta palasi ratkaisevalla hetkellä. Hän ohjasi Ranskan jatkoon Italiaa ja Kroatiaa vastaan ja pelasi legendaarisen finaalin Brasiliaa vastaan, viimeistellen kaksi maalia kulmapotkuista ja sytyttäen hurjat juhlat Pariisin kaduilla.
Vuonna 2006 Zidane johdatti jo ikääntyvänä tähtenä Ranskan jälleen finaaliin, loistaen erityisesti Brasiliaa vastaan pelatussa puolivälierässä. Hänen MM-historiansa on ainutlaatuinen sekoitus neroutta, suuria maaleja, painetta ja inhimillisiä virheitä – juuri siksi Zidane on yksi turnaushistorian kiehtovimmista hahmoista.
6. Kylian Mbappé (Ranska) – MM-kultaa 2018
Kylian Mbappén MM-tarina on vasta kesken, mutta hän on jo nyt vakiinnuttanut paikkansa suurimpien joukossa. Vasta 19-vuotiaana Venäjän vuoden 2018 kisoissa hänestä tuli Ranskan nuorin MM-maalintekijä ja ensimmäinen teini-ikäinen, joka teki kaksi maalia pudotuspelissä sitten Pelén vuoden 1958. Finaalissa Kroatiaa vastaan hän viimeisteli jälleen, ollen ensimmäinen finaalissa maalin tehnyt teini sitten Pelén.
Mbappén seurajoukkueuralla PSG:ssä ja Real Madridissa menestys on ollut suurta, mutta Mestarien liigan pokaali on toistaiseksi kiertänyt häntä. Sen sijaan Ranskan paidassa hän on ollut parhaimmillaan juuri MM-kisoissa. Qatarissa 2022 Mbappé esitti yhden kaikkien aikojen finaaliesityksistä: hattutemppu Argentiinaa vastaan, mukaan lukien häikäisevä volley, olisi monena vuonna riittänyt maailmanmestaruuteen. Tällä kertaa vastassa oli kuitenkin Lionel Messi ja Argentiina.
Vasta 27-vuotiaana Mbappélla on edessään vielä kaksi tai jopa kolme MM-turnausta. Jos kehitys jatkuu, hän voi uransa päättyessä olla aidosti keskustelussa kaikkien aikojen suurimmasta MM-pelaajasta.
5. Franz Beckenbauer (Länsi-Saksa) – MM-kultaa 1974 (ja 1990 päävalmentajana)
Franz Beckenbauer, lempinimeltään Der Kaiser, määritteli uudelleen topparin roolin. Tyylikäs, pallovarma ja peliä lukeva puolustaja nousi Länsi-Saksan johtohahmoksi kolmessa peräkkäisessä MM-turnauksessa pelaajana. Hän oli mukana häviämässä finaalia Englannille vuonna 1966 ja saavutti pronssia vuonna 1970, ennen kuin sai lopulta kruununsa vuonna 1974.
Kotikisoissa 1974 Beckenbauer johti Länsi-Saksan finaalivoittoon Hollannin totaalijalkapalloa vastaan. Oranssipaitainen Johan Cruyff oli turnauksen suurin tähti, mutta finaalissa Beckenbauerin joukkue onnistui kääntämään pelin edukseen, vaikka jäi heti alussa tappiolle rangaistuspotkusta koskematta vielä kertaakaan palloon.
Beckenbauer palasi MM-näyttämölle myöhemmin valmentajana ja johdatti Saksan kahteen peräkkäiseen finaaliin. Vuonna 1986 Saksa hävisi Argentiinalle, mutta neljä vuotta myöhemmin Italia 1990 -kisoissa Länsi-Saksa otti revanssin ja voitti maailmanmestaruuden. Beckenbauer liittyi näin harvinaiseen joukkoon, joka on voittanut MM-kullan sekä pelaajana että päävalmentajana.
4. Lionel Messi (Argentiina) – MM-kultaa 2022
Vuosien ajan näytti siltä, ettei Lionel Messi – yksi kaikkien aikojen parhaista pelaajista – koskaan saisi kruunuaan MM-kisoista. Sekä Messi että Cristiano Ronaldo lähestyivät 30-luvun loppuaan ilman maailmanmestaruutta, ja Qatarin 2022 avausottelun shokkitappio Saudi-Arabialle sai monet uskomaan, että Messin viimeinen mahdollisuus oli karkaamassa käsistä.
Mutta viidennessä MM-turnauksessaan Messi käänsi Argentiinan suunnan. Hän teki maalin ja antoi maalisyötön Meksikoa vastaan, viimeisteli osuman Australiaa vastaan neljännesvälierissä, iski rangaistuspotkumaalin Hollantia vastaan puolivälierässä ja osui jälleen pilkulta Kroatiaa vastaan välierässä.
Finaalissa Ranskaa vastaan Messi pelasi yhden uransa ikimuistoisimmista otteluista. Hän viimeisteli kaksi maalia, nosti turnauksen maalimääränsä seitsemään ja upotti pallon varmasti myös rangaistuspotkukilpailussa. Argentiina palasi maailmanmestaruuden huipulle ensimmäistä kertaa sitten Diego Maradonan vuoden 1986 sankaritekojen – ja Messi sinetöi lopullisesti paikkansa jalkapallon kaikkien aikojen suurimpien joukossa.
3. Ronaldo (Brasilia) – MM-kultaa 1994 & 2002
Ronaldo Nazário on yksi MM-historian dramaattisimmista ja samalla lunastetuimmista tarinoista. Hän oli vasta 17-vuotias, kun hänet valittiin Brasilian vuoden 1994 mestarijoukkueeseen, mutta hän ei pelannut minuuttiakaan. Neljä vuotta myöhemmin Ranskassa hän oli maailman pelätyin hyökkääjä – uskomaton yhdistelmä nopeutta, tekniikkaa ja kliinisyyttä.
Ronaldo teki neljä maalia ja johti Brasilian finaaliin, mutta juuri ennen ottelua tapahtunut kohtaus ja epäselvyys hänen pelikunnostaan jättivät häneen syvän jäljen. Finaalissa hän oli varjo itsestään, ja Brasilia hävisi Ranskalle selvästi.
Vuosia ennen seuraavaa MM-turnausta varjostivat vakavat polvivammat. Monet epäilivät, näkeekö maailma enää samaa Ronaldoa. Japanin ja Etelä-Korean MM-kisoissa 2002 hän vastasi epäilijöille: kahdeksan maalia, mukaan lukien kaksi osumaa finaalissa Saksaa vastaan, nostivat Brasilian jälleen mestariksi ja pyyhkivät mielistä vuoden 1998 pettymyksen.
Neljä vuotta myöhemmin Saksassa Ronaldo teki vielä kolme maalia ja vei MM-maalinsa yhteensä 15:een – se oli pitkään MM-historian ennätys, kunnes Miroslav Klose ohitti hänet. Silti Ronaldo jää monille mieleen juuri MM-kisojen lunastettuna lunastajana.
2. Diego Maradona (Argentiina) – MM-kultaa 1986
Diego Maradona on MM-historian ehkä viihdyttävin ja ristiriitaisin hahmo. Kun Argentiina voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa vuonna 1978, 17-vuotias Maradona jätettiin kotimaahan liian nuorena. Neljä vuotta myöhemmin Espanjan kisoissa hänet ajettiin ulos Brasiliaa vastaan pelatussa kuumaverisessä ottelussa, ja Argentiina putosi hallitsevana mestarina.
Maradonan hetki koitti Meksikossa 1986. Hänen turnauksensa on monien mielestä kaikkien aikojen paras yksilösuoritus MM-kisoissa. Kaikkein kirkkaimmin se muistetaan Englanti-ottelun kahdesta maalista puolivälierässä. Ensin tuli ”Jumalan käsi” – kyseenalainen käsimaali, joka on jäänyt jalkapallohistorian puhutuimpien tilanteiden joukkoon. Vain muutamaa minuuttia myöhemmin Maradona teki maalin, jota monet pitävät kaikkien aikojen kauneimpana: raju soolokuljetus omalta puolelta kenttää, Englannin pelaajat jäätyivät taakse ja Peter Shilton ohitettiin kylmästi.
Maradona teki kaksi maalia myös välierässä Belgiaa vastaan ja oli ratkaisevassa roolissa finaalissa Länsi-Saksaa vastaan. Turnaus päättyi viiteen maaliin ja viiteen maalisyöttöön – käsittämätön saldo, joka nosti hänet jalkapallon jumalaksi kotimaassaan.
Vuonna 1990 kyynelten sävyttämä Argentiina hävisi finaalin Länsi-Saksalle, ja vuoden 1994 kisoissa Maradonan ura päättyi skandaaliin: positiivinen dopingtesti kesken turnauksen. Koko hänen MM-tarinansa on täynnä taikaa, draamaa ja kaaosta – juuri se tekee hänestä yhden kaikkien aikojen suurimmista.
1. Pelé (Brasilia) – MM-kultaa 1958, 1962 & 1970
Kun puhutaan MM-kisalegendoista, Pelé nousee väistämättä listan kärkeen. Hän on yhä ainoa pelaaja, joka on voittanut maailmanmestaruuden kolme kertaa, ja hänen nimensä on vuosikymmeniä ollut synonyymi jalkapallolle.
Pelé lupasi lapsena isälleen, että voittaisi tälle maailmanmestaruuden, kun Brasilia kärsi shokkitappion Uruguaylle Maracanãlla vuonna 1950. Vain kahdeksan vuotta myöhemmin, 17-vuotiaana Ruotsin 1958 kisoissa, hän lunasti lupauksensa: hattutemppu välierässä Ranskaa vastaan ja kaksi maalia finaalissa isäntämaa Ruotsia vastaan tekivät hänestä kansainvälisen supertähden.
Neljä vuotta myöhemmin Chilessä 1962 Pelé oli jälleen mukana voittajajoukkueessa, vaikka loukkaantuminen rajoitti hänen peliaikaansa. Hän sai kuitenkin myöhemmin virallisesti mestaruusmitalinsa ja vahvisti asemaansa turnauksen suurimpien joukossa. Vuoden 1966 kisoissa Englannissa Pelé joutui armottoman fyysisen pelin kohteeksi ja vannoi pettyneenä, ettei koskaan enää pelaisi MM-kisoissa.
Silti hän palasi vielä kerran – ja millä tavalla. Meksikossa 1970 Pelé johti yhden kaikkien aikojen kauneimmista maajoukkueista mestaruuteen. Brasilian peli oli taidetta, ja finaalissa Italia kaatui 4–1. Pelé teki avausmaalin ja syötti kaksi muuta, sinetöiden paikkansa historian suurimpana MM-tähtenä. Neljässä turnauksessa Pelé teki 12 maalia 14 ottelussa ja voitti mestaruuden kolmella eri vuosikymmenellä – saavutus, jota tuskin koskaan rikotaan.
Legendat ja selviytymistarinat – jalkapallon inhimillinen puoli
Nämä kymmenen MM-kisalegendaa edustavat enemmän kuin vain maaleja ja pokaaleja. Heidän tarinansa kertovat paineen alla onnistumisesta, epäonnistumisista, loukkaantumisista, skandaaleista ja ennen kaikkea kyvystä nousta takaisin huipulle. Samankaltaisia selviytymis- ja toivontarinoita löytyy myös jalkapallon ulkopuolelta.
Yksi koskettavimmista esimerkeistä on hylätyn morsiamen tarina, joka juhli häitään yksin mutta löysi myöhemmin uuden rakkauden ja kihlautui. Samoin kuin suurimmat MM-legendat, myös hän osoittaa, että vaikeimmistakin hetkistä voi nousta entistä vahvempana – olipa näyttämönä sitten maailman suurin jalkapallostadion tai oma henkilökohtainen elämä.
Ei sisällä instagram post:eja
