Ed Sheeran nosti unohdetun folk-helmen esiin – Allan Taylorin The Traveller saa viimein ansaitun huomion

Kun Ed Sheeran kertoi hiljattain rakastuneensa tuntemattomaan vinyylialbumiin, jonka hän löysi newyorkilaisesta second hand -levykaupasta, yllätys oli suurin sille englantilaiselle laulaja-lauluntekijälle, joka äänitti levyn lähes 50 vuotta sitten.

Kyse on brittiläisestä trubaduurista Allan Taylorista ja hänen vuonna 1978 ilmestyneestä LP:stään The Traveller. Levy oli vuosikymmeniä lähes täysin unohdettu – kunnes maailman suurimpiin poptähtiin lukeutuva Sheeran nosti sen julkisesti esiin.

Trubaduuri, joka kulki samaa tietä ennen Sheerania

Ed Sheeran osti The Traveller -albumin sattumalta newyorkilaisesta levykaupasta ja tunnisti siitä sukulaissielun. Allan Taylor aloitti uransa kiertämällä pubeja ja baareja, nukkuen lattioilla ja sohvilla kitara mukanaan – vuosikymmeniä ennen kuin Sheeran kulki saman polun omassa uransa alussa.

Taylor kiersi maailmaa, solmi merkittäviä levytyssopimuksia ja soitti suurilla lavoilla. Toisin kuin Sheeran, hän ei kuitenkaan koskaan noussut valtavirran supertähdeksi.

”Kaiken minkä minä tein väärin, hän teki oikein”, 80-vuotias Taylor tokaisee itseironisesti. Silti hänen uransa on ollut pitkä, hedelmällinen ja monella tapaa legendaarinen.

Royal Albert Hallista Bob Marleyyn

Allan Taylor esiintyi Royal Albert Hallissa folkrock-yhtye Fairport Conventionin kanssa, vietti aikaa New Yorkissa Bob Marleyn seurassa ja hänen kappaleitaan ovat levyttäneet kymmenet artistit eri puolilla maailmaa. Folk-piireissä Tayloria arvostetaan korkealle, ja erityisesti Euroopassa hänellä on uskollinen yleisö.

Leedsissä asuva Taylor oli jo valmistautumassa vetäytymään eläkkeelle: hän suunnitteli viimeistä jäähyväiskiertuettaan folk-klubeilla, mutta joutui perumaan konsertit terveysongelmien takia. Juuri kun hiljaiselo alkoi, Ed Sheeranin ylistävä some-päivitys muutti kaiken.

Ed Sheeranin Instagram-kehu toi levyn Spotifyyn

Huhtikuussa Sheeran julkaisi Instagramissa viestin, jossa hän kertoi ostaneensa satunnaisia vinyylejä levykaupoista ja löytäneensä todellisia helmiä. Yksi niistä oli Allan Taylorin The Traveller, jonka hän bongasi Williamsburgin levykaupasta.

”En löydä tätä mistään netistä, joten tuntuu, että tämä on erityinen vinyyli kokoelmassani”, Sheeran kirjoitti.

Sheeranin päivitys tuli Taylorille täytenä yllätyksenä – ja samalla myöhästyneenä tunnustuksena. Levy oli aiemmin saatavilla vain epävirallisesti YouTubessa, mutta Sheeranin huomion jälkeen The Traveller julkaistiin vihdoin virallisesti myös Spotifyssa.

Taylor ja Sheeran ovat sittemmin puhuneet pitkään puhelimessa. Taylor kuvailee Sheerania yllättävän maanläheiseksi, ystävälliseksi ja innostavaksi kollegaksi.

”Hän sanoi haluavansa poiketa joskus teelle”, Taylor kertoo.

Seikkailu Euroopassa ja ”romantiikkaa tien päällä”

Allan Taylor kasvoi Brightonissa, mutta päätti 21-vuotiaana jättää perheensä, tyttöystävänsä ja puhelinasentajan oppisopimuksen taakseen. Vuonna 1966 hän lähti Eurooppaan etsimään seikkailuja – ja koettelemaan, voisiko musiikista tulla ammatti.

Hän myi syntymäpäivälahjansa rahoittaakseen matkan Ruotsiin. Reissu opetti hänet luottamaan kitaraan ja omaan nokkeluuteensa selviytyäkseen tien päällä.

Yksi käänteentekevä hetki koettiin Tukholmassa, kun yösija oli jäädä löytymättä kylmänä marraskuun yönä. Taylor astui baariin ja alkoi soittaa. Vähitellen ihmiset kiinnostuivat, tarjosivat juoman – ja lopulta myös paikan, jossa nukkua. Musiikki kirjaimellisesti piti hänet hengissä.

Palattuaan kotiin Taylor jatkoi kiertämistä – tällä kertaa pakettiautolla, jonka takatilassa hän usein nukkui. Hän vaelteli pitkin Irlantia, eli päivä kerrallaan ja eli käytännössä kädestä suuhun.

Royal Albert Hall, levy-yhtiöt ja kalliit virheet

Yhdessä pysähdyspaikassa Taylor sai yllättäen sähkeen ystäviltään Fairport Conventionista, tuon ajan suurimmasta folk-yhtyeestä. He pyysivät häntä lämmittelemään Royal Albert Hallin konserttiin seuraavalla viikolla ja liittymään kiertueelle.

Kontrasti oli valtava: pienistä 25 hengen klubeista suoraan yksin lavalle 5 000 hengen yleisön eteen Royal Albert Hallissa. Keikat toivat Taylorille näkyvyyttä, ja pian suuri yhdysvaltalainen levy-yhtiö tarjosi hänelle sopimusta.

Taylor myöntää kuitenkin tehneensä uransa suurimmat virheet juuri sopimuksia allekirjoittaessaan. Hän ei käyttänyt juristia, menetti tuhansia puntia ja huomasi olevansa taloudellisesti ahtaalla, vaikka ovia samalla avautui.

New Yorkissa Taylor uppoutui Greenwich Villagen folk-skenelle ja äänitti useita LP-levyjä. Ne eivät kuitenkaan nousseet listoille, ja lopulta hän irtautui sopimuksestaan ja siirtyi Island Recordsin lauluntekijäksi.

Bob Marley, Cajun Moon ja äänen menettäminen

New Yorkissa Islandin pomo Chris Blackwell pyysi Tayloria huolehtimaan eräästä reggae-yhtyeestä, joka oli tulossa kaupunkiin. Yhtye oli Bob Marley and the Wailers, jonka jäsenet eivät – runsaan kannabiksenpolton takia – olleet erityisen järjestelmällisiä.

Taylor huolehti, että Marley ja yhtye saapuivat keikoille ajoissa. Se oli yksi monista hetkistä, jotka sittemmin ovat kasvattaneet hänen tarinankertojan myyttiään.

Myöhemmin Taylor solmi uuden levytyssopimuksen ja toimi Cajun Moon -nimisen bändin keulakuvana. Sopimus syntyi taloudellisen pakon edessä, ilman asianmukaista juridista suojaa – ja taas hän katsoo tehneensä virheen.

Kaikki päättyi, kun Taylorille kehittyi äänihuuliin kyhmyjä. Hän joutui olemaan täysin hiljaa kolme kuukautta, ja sekä bändi että sopimus kariutuivat.

The Traveller – albumi matkasta, identiteetistä ja valinnoista

Juuri tämän kriisin jälkeen Taylor alkoi kirjoittaa albumia, josta tuli The Traveller. Levyn nimikappaleen kertosäe tiivistää hänen kokemuksensa showbisneksen kovuudesta:

”Running for the money / Running for the fame / Lost where he was going / And forgot his name.”

Taylorin sanoma on selkeä: jos rahasta ja kuuluisuudesta tulee ainoa tavoite, ihminen kadottaa helposti identiteettinsä. Jos taas pitää kiinni omista arvoistaan, voi epäonnistua omilla ehdoillaan – mutta ei toisten sanelemin säännöin. Taylor päätti valita jälkimmäisen tien.

The Traveller ei noussut listoille, mutta voitti parhaan folk-albumin palkinnon Montreux’n jazzfestivaalin yhteydessä järjestetyssä kilpailussa. Levy toi Taylorille lisää keikkoja erityisesti Euroopassa, muun muassa useita esiintymisiä brittisotilaiden varuskunnissa Saksassa.

Suurin osa näistä sotilaskonserteista ei kuitenkaan toiminut: introspektiivinen ja sielukas folk ei ollut sitä, mitä tankkeja ajavat sotilaat kaipasivat pitkän päivän päätteeksi. Yhdellä keikalla yleisöön päästettiin myös paikallisia siviilejä – ja juuri silloin musiikki löysi yleisönsä. Jotain loksahti paikoilleen, ja Taylor huomasi, että hänen tarinallinen laulunkirjoituksensa resonoikin syvästi eurooppalaisen yleisön kanssa.

”Löysin oman ääneni kello kaksi aamulla Brysselissä”

Taylor kertoo löytäneensä todellisen lauluntekijän äänensä 1980-luvun alussa, erään keikan jälkeisenä yönä Brysselissä. Hän istui baarissa kahden aikaan aamulla ja tarkkaili ympärillään olevia ihmisiä: laseja pyyhkivää baarimikkoa, humoria revittelevää vitsiniekkaa, joka yritti saada kaikilta juoman, sekä kadun naisia.

Hän tajusi, että jokaisella heistä on tarina – ja että hänen tehtävänsä on kirjoittaa se ylös. Näin syntyi kappale Win or Lose, jonka Taylor näkee oman, omaleimaisen tyylinsä lähtöpisteenä.

Hänen musiikkinsa alkoi yhdistää eurooppalaisia vaikutteita folkiin ja countryyn, vahvan tarinankerronnan kautta. Laulut saivat uudenlaista syvyyttä ja elämänviisautta, jota on verrattu jopa Leonard Coheniin ja Johnny Cashiin.

Uudet versiot klassikoista ja yli 100 coveria

Vuonna 1996 Taylor äänitti uudelleen The Traveller -albumin nimikappaleen sekä levyn toisen avainraidan, Cold Hard Town. Uudet versiot ovat pehmeämpiä, kypsämpiä ja monien mielestä alkuperäisiä parempia – ne edustavat hänen myöhempää, tunnistettavaa tyyliään.

Yksi levyn merkittävimmistä kappaleista on It’s Good To See You, josta on tehty yli 100 cover-versiota. Sen ovat tulkinneet muun muassa yhdysvaltalainen country-tähti Don Williams, kreikkalainen laulajalegenda Nana Mouskouri ja saksalainen folk-veteraani Hannes Wader.

Cover-versiot nostivat Taylorin profiilia erityisesti Pohjois-Euroopassa. Nykyään hänen kuunnelluimmat kaupunkinsa Spotifyssa ovat Varsova, Bonn ja Berliini – todiste siitä, että hänen tarinallinen folkinsa elää vahvana eurooppalaisessa musiikkikulttuurissa, vaikka valtavirran listamenestys jäikin saavuttamatta.

Viimeiset trubaduurit ja tarinat tien päältä

Allan Taylor pitää itseään yhtenä viimeisistä trubaduureista, jotka elivät ja kirjoittivat 1960–1980-lukujen ”tien romantiikasta” – jatkuvasta kiertämisestä, yömatkoista, keikkapaikkojen takahuoneista ja kohtaamisista ventovieraiden kanssa.

Hänen mukaansa tällainen elämäntapa on katoamassa, ja vain harvat ovat enää paikalla kertomassa, millaista se todella oli. Taylor uskoo, että juuri siksi nuoret kuulijat ja myös Ed Sheeran ovat kiinnostuneita hänen tarinoistaan: ne avaavat oven aikaan, jolloin musiikki ja tie olivat erottamattomat.

Sheeranin yllättävä huomionosoitus on tuonut The Traveller -albumille uuden elämän, ja samalla se muistuttaa siitä, miten voimakas vaikutus yhdellä vilpittömällä suosituksella voi olla. Vinyylihyllyn unohdetusta levystä on tullut taas puheenaihe – ja osa elävää musiikkihistoriaa.

Vastaavanlainen, tunteisiin vetoava jalkapallon ja kulttuurin tarina löytyy myös artikkelista Haiti–Skotlanti tarjosi jalkapallon sielun – ei vain tulostaulukon numeroita, jossa huomio kiinnittyy numeroiden sijasta lajin inhimilliseen puoleen – aivan kuten Allan Taylorin lauluissa kuuluvat ihmisten tarinat numeroiden ja listojen takana.

Ei sisällä instagram post:eja