Trump ja Starmer keskustelivat Iranin iskuista – Yhdysvallat ja Eurooppa eri linjoilla
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ja Ison-Britannian pääministeri Sir Keir Starmer kävivät lyhyen ja tiiviin puhelinkeskustelun Iranin tilanteesta ja Lähi-idän kriisistä. Puhelun aloitteentekijänä toimi Valkoinen talo, mikä korostaa Washingtonin tarvetta koordinoida viestintäänsä tärkeimpien liittolaistensa kanssa.
Downing Streetin virallinen selonteko puhelusta oli hyvin yleisluontoinen. Julkisuuteen annetun tiedotteen mukaan johtajat ”keskustelivat Lähi-idän tilanteesta” – muotoilu, joka jättää varjoon olennaisen tosiasian: Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska ja Saksa eivät osallistuneet millään tavoin Yhdysvaltojen ja Israelin iskuihin Iraniin, eivätkä ne ole myöskään virallisesti tukeneet niitä.
Britannia irti Yhdysvaltain ja Israelin iskuista
Keskeinen poliittinen viesti Lontoosta on, että Britannia haluaa selkeästi erottautua Yhdysvaltain ja Israelin suorista sotilaallisista toimista. Euroopan suurista maista yksikään – ei Britannia, Ranska eikä Saksa – ollut mukana iskujen suunnittelussa tai toteutuksessa, eikä niiltä ole kuultu yksiselitteistä hyväksyntää operaatioille.
Sir Keir Starmer on toistanut pitkäaikaisen ja jyrkän tuomionsa Iranin toimista. Erityisen voimakkaasti hän on arvostellut Iranin viikonloppuna toteuttamia vastaiskuja Israeliin ja useisiin Persianlahden maihin, joissa sijaitsee Yhdysvaltain sotilastukikohtia. Starmer on korostanut, että Britannian alueella toimivat ja Lähi-idän ilmatilassa partioivat hävittäjät ovat mukana ainoastaan puolustavassa roolissa ja kansainvälisen oikeuden puitteissa – eli käytännössä suojaamassa liittolaisia Iranin hyökkäyksiltä.
Puoluepolitiikka repii linjoja auki
Hallituslinja on jakanut Britannian sisäpolitiikan rintamalinjat selvästi oikeiston ja vasemmiston välille. Konservatiivipuolue ja Reform UK syyttävät Starmereita epäröinnistä ja ”aidalla istumisesta”. Niiden mielestä pääministeri ei osoita riittävää tukea Yhdysvalloille, esimerkiksi avaamalla brittiläisiä tukikohtia Yhdysvaltain ilmavoimien käyttöön iskujen tueksi.
Toisaalta liberaalimmat voimat ovat skeptisiä Washingtonin toimia kohtaan. Liberaalidemokraatit ja Skotlannin kansallispuolue (SNP) ovat ilmaisseet selvästi epäilynsä presidentti Trumpin päätöksiä ja iskujen eskaloivaa vaikutusta kohtaan. Ne pelkäävät, että sotilaallinen vastaus kasvattaa konfliktin laajenemisen riskiä ja lisää entisestään siviilien kärsimyksiä alueella.
Huoli brittikansalaisista ja talousvaikutuksista
Hallituslähteiden mukaan yksi suurimmista välittömistä huolenaiheista on brittikansalaisten turvallisuus Lähi-idässä. Alueella asuu ja työskentelee suuri määrä brittejä, ja vielä useammat kulkevat sen kautta matkustaessaan kansainvälisten solmukohtien, kuten Dubain ja Dohassa sijaitsevien lentokenttien, kautta.
Ulkoministeriö on käynnistänyt ”Register Your Presence” -järjestelmän monissa Lähi-idän maissa oleskelevia brittejä varten. Järjestelmän avulla viranomaiset pyrkivät kartoittamaan kansalaistensa sijainnin, pitämään heihin yhteyttä ja tarjoamaan nopeasti ohjeita tai apua tilanteen mahdollisesti kärjistyessä.
Samalla hallituksessa pelätään konfliktin vaikutuksia maailman talouteen. Erityinen huolenaihe on Hormuzinsalmen mahdollinen sulkeutuminen tai liikenteen vaikeutuminen. Kyseinen salmi, joka sijaitsee Iranin alapuolella, on yksi maailman tärkeimmistä öljyn ja muun merirahtiliikenteen pullonkauloista. Sen häiriötön toiminta on elintärkeää globaalille energiamarkkinalle.
Mahdolliset häiriöt voisivat heijastua nopeasti öljyn ja polttoaineen hintoihin, mikä puolestaan vaikuttaisi inflaatioon, korkotasoon ja kuluttajien arkeen myös Euroopassa. Britannian hallitus joutuu arvioimaan, miten pitkälle se voi tukea liittolaisiaan vaarantamatta omaa taloudellista vakauttaan.
Vuoden 2026 myrskyisä alku
Vuoden 2026 alku on ollut poikkeuksellisen myrskyisä sekä kansainvälisesti että Britannian sisäpolitiikassa. Kansainvälisellä näyttämöllä muun muassa Venezuelan ja Grönlannin ympärille kietoutuneet kriisit ovat jo valmiiksi kiristäneet suurvaltasuhteita ja koetelleet diplomatian rajoja.
Kotimaassa hallitusta ovat horjuttaneet Epstein-asiakirjoihin ja lordi Mandelsoniin liittyvät paljastukset sekä pääministerin kohtaama poliittinen haavoittuvuus. Näiden skandaalien ja kriisien rinnalla Iranin ja Israelin välinen jännite, Yhdysvaltain iskujen seuraukset ja Euroopan varovainen linja muodostavat ehkä tähän asti suurimman ja arvaamattomimman haasteen.
Tilanteen monimutkaisuutta lisää se, että Britannian on tasapainoiltava perinteisen liittolaisensa Yhdysvaltojen, Euroopan kumppaneidensa sekä kansainvälisen oikeuden ja kotimaisen mielipiteen välillä. Samankaltaista julkista ja kulissien takaista tasapainoilua on nähty esimerkiksi viihdemaailmassa, missä podcast-paljastus Martina Aitolehden ja Esko Eerikäisen väittelemästä myöhästelystä kuvastaa, miten pienemmätkin konfliktit voivat kasvaa symbolisesti suuriksi.
On vielä mahdotonta ennustaa, miten laajalle nykyinen kriisi lopulta leviää. Varmaa on ainoastaan se, että Washingtonin, Lontoon, Pariisin, Berliinin ja Teheranin jokaisella päätöksellä voi olla mittavia seurauksia niin turvallisuuden, talouden kuin politiikan kannalta – pitkälle vuoden 2026 yli.
Ei sisällä instagram post:eja
