Paavi Leo vierailee Kanariansaarilla – hengenvaaralliset siirtolaismatkat Välimerellä ja Atlantilla suurennuslasin alla

Kun gambialainen Bakary Jaiju nousi 19-vuotiaana puiselle veneelle matkalla Eurooppaan, hän tiesi ottavansa tietoisen riskin. Seitsemän vuorokautta avomerellä Gambiasta kohti Kanariansaaria merkitsivät nälkää, janoa ja jatkuvaa pelkoa siitä, että pienikin virheliike voisi johtaa hukkumiseen.

“Et voi edes nukkua, koska pelkäät putoavasi mereen”, kertoo nyt Teneriffalle päätynyt Jaiju, joka saapui Kanariansaarille viime vuoden lopulla etsimään “parempaa elämää”.

“Päätin lähteä, kävi miten kävi – selviän tai kuolen – koska haluan perheelleni hyvän elämän”, hän sanoo. Taakse jäivät vaimo ja pieni lapsi, edessä Atlantin vaaralliset vedet.

Paavi Leo Kanariansaarille – inhimillinen katse siirtolaisiin

Vain muutamassa kuukaudessa sen jälkeen, kun Bakary saavutti Euroopan eteläisimmän kärjen, sadat muut ovat menettäneet henkensä yrittäessään samaa reittiä. Juuri näiden ihmisten kohtalo ja harvojen selviytyjien dramaattiset tarinat ovat Paavi Leon Kanariansaarille suuntautuvan vierailun ytimessä.

Paavin torstaina alkava vierailu Espanjalle kuuluville saarille on selkeä vastaveto retoriikalle, jossa puhutaan vain “siirtolaiskriisistä” ja “ideologisesta maahanmuuttoinvaasiosta”. Hän haluaa korostaa ihmisarvoista suhtautumista ja kunnioittavaa vastaanottoa niille, jotka etsivät turvaa ja parempaa tulevaisuutta.

YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n tilastojen mukaan meriteitse Espanjaan saapuvien siirtolaisten määrä on tänä vuonna laskenut selvästi. Taustalla ovat muun muassa EU:n rahoittamat lisäpartioinnit Länsi-Afrikan rannikon edustalla, etenkin Mauritanian ja Senegalin vesillä. Silti tuhannet yrittävät edelleen – ja monet kuolevat matkalla.

Tarve turvallisille ja laillisille reiteille Eurooppaan

Paavi Leo aikoo painottaa vierailullaan vaihtoehtoisia, turvallisia ja laillisia reittejä Eurooppaan. Samalla hän vetoaa eurooppalaisiin päättäjiin ja kansalaisiin inhimillisen, solidaarisen maahanmuuttopolitiikan puolesta. Hänen viestinsä on, että edes salakuljettajille maksettu matka alkeellisissa puuveneissä ei saa riistää ihmisiltä oikeutta ihmisarvoiseen kohteluun.

Gran Canarialla paavi laskee kukkia mereen niiden siirtolaisten muistoksi, jotka eivät koskaan päässeet perille – myös kokonaiset veneelliset, jotka katosivat jäljettömiin Atlantilla.

Pelastuminen täpärällä – Bakaryn seitsemän päivän koettelemus

Bakary Jaiju pitää itseään yhtenä harvoista onnekkaista. Hänen veneessään oli noin 160 ihmistä, mukana myös naisia ja lapsia. Ensin heidän onnistui väistää tehostetut meripartiot Mauritanian ja Senegalin edustalla. Muutaman päivän kuluttua polttoaine kuitenkin loppui, ja vene jäi ajelehtimaan merelle.

Lopulta heidät havaittiin ja pelastettiin pienen espanjalaisen El Hierron saaren läheisyydessä. Pelastusoperaatio päätti hengenvaarallisen matkan, mutta ei Bakaryn taistelua tulevaisuudestaan.

Pelastuksen jälkeen hän vietti kolme “erittäin kylmää ja vaikeaa” kuukautta Teneriffan siirtolaisleirillä. Sieltä tie vei paikalliseen projektiin, jossa hän on alkanut opetella espanjaa ja etsiä laillista tapaa jäädä saarelle.

Padre Pepe ja Hyvän Samarialaisen säätiö – nuorille siirtolaisille uusi mahdollisuus

Bakaryn uusi alku on pitkälti paikallisen papin, Padre Pepen, ansiota. Hän on rento seurakuntapappi, joka tunnetaan enemmän farkuistaan ja ruudullisesta paidastaan kuin papinkauluksestaan. Pepe huomasi, että saarelle saapuvien nuorten siirtolaisten määrä kasvoi, mutta viranomaiset huolehtivat heistä vain täysi-ikäisyyteen asti. Kun nuoret täyttivät 18 vuotta, he jäivät täysin omilleen.

“Kadut syövät sinut elävältä – nuoret ovat siellä kuin korppien saalista”, Padre Pepe kuvailee. Niin syntyi Hyvän Samarialaisen säätiö, joka tarjoaa asumisen lisäksi erilaisia työpajoja ja tukea noin 170 nuorelle miehelle.

“Työmarkkinat voisivat imeä nämä ihmiset helposti, työvoimalle on valtava kysyntä”, pappi painottaa. Hän ei ymmärrä, miksi suhtautuminen maahanmuuttoon kovenee samaan aikaan, kun Eurooppa vanhenee ja kärsii työvoimapulasta.

“On vaikea käsittää, miksi ihmisen sydän kovettuu näin. Jos integraatio tehdään hyvin, siinä ei ole mitään pahaa – päinvastoin”, hän sanoo.

Espanjan hallituksen harvinainen avaus: paperittomille ovi lailliseen asemaan

Bakaryn mahdollisuuksia saada oleskelulupa on parantanut poikkeuksellinen poliittinen päätös. Espanjan pääministeri Pedro Sánchezin hallitus sallii parhaillaan satojen tuhansien paperittomien siirtolaisten laillistaa asemansa. Kaikki, jotka saapuivat maahan ennen viime vuoden joulukuuta, voivat nyt hakea oleskelu- ja työlupaa.

Padre Pepen tiimi työskentelee kuumeisesti, jotta mahdollisimman moni ehtisi jättää hakemuksensa määräajan puitteissa. Tavoitteena on estää, ettei yksikään nuori putoa takaisin harmaaseen talouteen ja kadulle.

Päätös on herättänyt kiivasta vastustusta Espanjan konservatiivisessa oppositiossa. Oikeistokonservatiivinen Partido Popular on nimittänyt ratkaisua “vastuuttomaksi” ja EU:n yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa rikkovaksi. Äärioikeistolainen Vox-puolue on puolestaan puhunut “invaasiosta”, joka heidän mukaansa houkuttelee lisää siirtolaisia ja johtaa terveydenhuollon, asumisen ja turvallisuuden “romahdukseen”.

Sosialistihallitukselle uudistus on sekoitus humanitaarista, käytännöllistä ja poliittista harkintaa. Ikääntyvä ja kutistuva väestö tarvitsee lisää työntekijöitä – aivan kuten muuallakin Euroopassa.

Yritykset tarttuvat tilaisuuteen – siirtolaisista ratkaisu työvoimapulaan

Las Palmas de Gran Canariassa toimiva Domingo Alonso Group on esimerkki yrityksestä, joka on päättänyt nähdä siirtolaiset mahdollisuutena, ei uhkana. Yrityksen edustaja Diana del Molino Rodriguez kertoo, että he eivät yksinkertaisesti löytäneet paikallisia työntekijöitä korikorjaajiksi ja peltisepiksi.

Ratkaisuksi yritys ryhtyi yhteistyöhön paikallishallinnon kanssa ja alkoi palkata nuoria siirtolaisia heti näiden täytettyä 18 vuotta ja poistuttua valtion suojeluohjelmista. Alussa päätös herätti rajua arvostelua. Sosiaalisen median kommenteissa puhuttiin “varastetuista” espanjalaisista työpaikoista.

“Se oli todella vaikea päätös, koska maahanmuuttoa ei nähty myönteisessä valossa. Kukaan ei katsonut siirtolaisia ihmisinä”, Molino Rodriguez sanoo. Nyt yritys työllistää jo noin 30 nuorta siirtolaista. Yksi heistä on 19-vuotias ivorilainen Tiene Lama, joka kertoo pystyvänsä lähettämään useita satoja euroja kuukaudessa perheelleen Norsunluurannikolle.

Kymmenet yritykset, mukaan lukien suuret hotelliketjut lomasaariin keskittyneillä alueilla, ovat sittemmin liittyneet ohjelmaan. Taustalla on sama todellisuus: ilman ulkomaista työvoimaa monen palvelualan ja rakennussektorin toiminta olisi vaarassa.

EU kiristää rajapolitiikkaa – ihmisoikeusjärjestöillä kasvava huoli

Paavi Leo pyrkii muuttamaan tapaa, jolla Euroopassa puhutaan maahanmuutosta, mutta samaan aikaan EU ottaa käyttöön uuden maahanmuuttopaketin, joka tiukentaa rajavalvontaa entisestään. Tavoitteena on helpottaa meriteitse saapuvien siirtolaisten pidättämistä ja nopeutettua palauttamista.

Nuorille miehille, kuten Bakary Jaijulle, jotka ovat jo valmiita riskeeraamaan henkensä, tällaiset kiristykset eivät muodosta merkittävää pelotetta. Sen sijaan ihmisoikeusjärjestöt pelkäävät, että uudistus vaikeuttaa turvapaikanhakijoiden mahdollisuuksia tulla kuulluiksi ja saada asiansa käsitellyksi oikeudenmukaisesti.

Kanariansaarten viranomaiset: “Tarvitsemme todellista maahanmuuttopolitiikkaa”

Ehkä kaikkein kriittisimmin uuteen EU-linjaan suhtautuvat juuri ne, joiden alueella politiikka käytännössä toteutetaan – Kanariansaarten viranomaiset. Saarilla kärsitään kroonisesta työvoimapulasta etenkin matkailussa, liikenteessä ja rakentamisessa.

“Meiltä puuttuu hotellien työntekijöitä, linja-autonkuljettajia ja rakennusmiehiä; meillä ei ole muurareita eikä mekaanikkoja”, varoittaa hyvinvoinnista vastaava varaministeri Francis Candil.

Hänen mukaansa Eurooppa rakentaa mieluummin muureja ja keskittyy karkottamaan ihmisiä kuin kehittämään järjestelmää, jossa afrikkalaiset voisivat tulla Eurooppaan laillisesti ja turvallisesti työn perässä.

“Tarvitsemme todellisen maahanmuuttopolitiikan, joka estää ihmisiä vaarantamasta henkeään ja antaa heille mahdollisuuden tulla Eurooppaan töihin. Nyt Eurooppa yrittää suojella itseään muurien taakse – ja karkottaa ihmiset”, Candil kiteyttää.

Suhtautuminen muuttuu – näkyvyys ja julkiset esimerkit muokkaavat asenteita

Kanariansaarten tilanne kuvastaa laajempaa eurooppalaista ristiriitaa. Yhtäältä monet alat huutavat työvoimaa, toisaalta maahanmuutosta puhutaan yhä useammin uhkana. Asenteita voivat kuitenkin muuttaa konkreettiset esimerkit onnistuneesta integroitumisesta ja siitä, miten siirtolaiset osallistuvat yhteiskunnan rakentamiseen.

Myös suomalaisessa julkisessa keskustelussa näkyvät nämä vastakkaiset äänenpainot – toiset korostavat turvallisuusuhkia ja kulttuurisia jännitteitä, toiset puolustavat inhimillisyyttä ja työvoiman tarvetta. Samaa ristiriitaa näkyy viihde- ja julkkismaailmassa, jossa erilaiset ilmiöt ja ihmiset herättävät voimakkaita reaktioita. Esimerkiksi ex-kohupoliisi Ella Variksen esiintyminen Flow-festivaaleilla niukassa asussa on herättänyt keskustelua siitä, miten julkinen näkyvyys ja mediahuomio muokkaavat käsityksiämme yksilöistä ja heidän valinnoistaan – aivan kuten siirtolaisista käytävä keskustelu muokkaa kuvaa kokonaisista ihmisryhmistä.

Kun paavi Leo astuu Kanariansaarille, hänen keskeinen viestinsä on, että jokaisen siirtolaisen taustalla on yksilö, perhe ja tarina – ei pelkkä numero tilastoissa tai “ongelma”, josta puhua poliittisissa kampanjoissa. Kysymys kuuluu, haluaako Eurooppa rakentaa tulevaisuuttaan pelon vai solidaarisuuden varaan.

Ei sisällä instagram post:eja