Saksan ja Ranskan yhteisen hävittäjäohjelman romuttaminen paljastaa syvän puolustuskiistan Euroopassa

Saksa on vetäytynyt kunnianhimoisesta yhteisestä hävittäjäohjelmasta Ranskan kanssa, mikä on merkittävä takaisku Euroopan puolustusyhteistyölle ja sen uskottavuudelle. Hanke esiteltiin alun perin lippulaivaprojektina, jonka piti osoittaa, että Eurooppa kykenee suunnittelemaan ja rakentamaan seuraavan sukupolven taistelukyvyn omin voimin – nyt siitä on tullut esimerkki siitä, miten ristiriidat voivat kaataa jopa tärkeimmät yhteishankkeet.

FCAS – Euroopan tulevaisuuden hävittäjäjärjestelmästä ongelmatapaukseksi

Hävittäjä oli osa laajempaa Future Combat Air System -ohjelmaa (FCAS), jonka silloinen Saksan liittokansleri Angela Merkel ja vastavalittu Ranskan presidentti Emmanuel Macron sopivat käynnistettäväksi vuonna 2017. Tarkoitus oli ”uudelleenkäynnistää” Saksan ja Ranskan suhteet sekä yhdistää tuolloin rajallisia puolustusbudjetteja, jotta kallis teknologinen harppaus olisi mahdollinen.

Macron kuvaili hanketta tuolloin suoranaiseksi vallankumoukseksi ja korosti, että Euroopan on koottava voimansa puolustuksessa, jotta se ei olisi liiaksi riippuvainen kumppaneista, joiden luotettavuus voi vaihdella. FCAS ei ollut vain yksi lentokone, vaan kokonainen järjestelmä, jossa oli useita ”pilareita”: moottorit, sensorit, asejärjestelmät sekä digitaalinen tiedustelu- ja taistelunjohtoverkko, niin kutsuttu ”combat cloud”.

Silti hävittäjäkone itsessään oli ohjelman symboli ja sen näkyvin osa. Juuri tämän osan Saksa on nyt päättänyt pysäyttää, vaikka Berliini vakuuttaa, että joitakin ”ydinelementtejä” FCAS-ohjelmasta jatketaan. Vielä ei ole selvää, mitä tämä käytännössä tarkoittaa.

Teolliset kiistat ja vallankäyttö: Dassault vastaan Airbus

Yksi projektin kohtalonkysymyksistä oli, miten vastuut ja työ jaetaan johtavien ilmailuyhtiöiden kesken. Ranskaa edusti Dassault Aviation, kun taas Saksaa ja myöhemmin mukaan tullutta Espanjaa edusti eurooppalainen ilmailu- ja avaruusyhtiö Airbus.

Ajan mittaan riidat johtovastuusta ja työnjaosta kärjistyivät. Ranskassa Dassault nähtiin luonnollisena pääurakoitsijana, koska yhtiöllä on vahva kokemus muun muassa Rafale-hävittäjän kehittäjänä. Saksassa ja Espanjassa taas korostettiin, että Airbusin on saatava merkittävä rooli, jotta poliittisesti ja teollisesti kallis osallistuminen olisi perusteltua.

Vaikuttava saksalainen puolustusanalyytikko Nico Lange katsoi, että ongelman ytimessä oli lopulta ranskalaisyhtiö Dassault, jonka kerrottiin saksalaislähteiden mukaan pyrkineen liian voimakkaaseen johtajuuteen. Lange muistutti sosiaalisessa mediassa, että yhteistyö muiden ranskalaisten yritysten kanssa sujuu paremmin ja että FCAS ei ole yhtä kuin koko eurooppalainen puolustus – tilaa on monille muillekin onnistuneille projekteille.

Ranska ja Saksa halusivat erilaisen hävittäjän

Teollisten kiistojen lisäksi kävi vähitellen ilmi, että Ranska ja Saksa tavoittelivat perusluonteeltaan erilaista hävittäjää. Ranskan merivoimien tarpeet painoivat vahvasti: Pariisi halusi pienen ja kevyen koneen, joka pystyisi nousemaan ilmaan lentotukialus Charles de Gaullen kannelta. Saksalle etusijalla oli suurempi ja raskaampi hävittäjä, joka kykenisi vallitsemaan ilmatilaa ja tarjoamaan laajaa ilmaylivoimaa Naton operaatioissa.

RUSI-ajatushautomon ilmasodankäynnin asiantuntija Christoph Bergs totesi, että projekti ”suunniteltiin toisenlaiseen maailmaan” kuin mihin se lopulta ajautui. Teknologia on kehittynyt nopeasti, miehittämättömien järjestelmien rooli kasvaa, ja samalla turvallisuusympäristö on muuttunut dramaattisesti Venäjän hyökättyä Ukrainaan täysimittaisesti vuonna 2022.

Nämä erilaiset vaatimukset tekivät kompromissista entistä vaikeamman, etenkin kun kumpikaan osapuoli ei halunnut tinkiä omista strategisista tarpeistaan tai teollisesta asemastaan.

Saksan puolustuspolitiikan täyskäännös vaikeutti myönnytysten tekemistä

Vielä 2010-luvulla Saksa oli tunnettu varovaisesta ja säästeliäästä suhtautumisestaan puolustusmenoihin. Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja Yhdysvaltain entisen presidentin Donald Trumpin kova painostus eurooppalaisia liittolaisia kohtaan kuitenkin muuttivat tilanteen. Berliini teki historiallisen päätöksen merkittävästi kasvattaa puolustusbudjettiaan ja käynnisti laajan varusteluohjelman.

Kun saksalainen puolustusteollisuus vahvistui kotimaisen rahoituksen ansiosta, sen halukkuus tehdä myönnytyksiä ulkomaisille kumppaneille väheni. Bergsin mukaan Saksa ei enää nähnyt tarpeelliseksi hyväksyä ehtoja, joita se piti itselleen epäedullisina. Tämä lisäsi kitkaa Ranskan kanssa ja heikensi valmiutta kompromisseihin FCAS-hankkeessa.

Vuoden 2026 alussa liittokansleri Friedrich Merz alkoi pohtia julkisesti, onko miehitettyjen hävittäjien kehittäminen ylipäätään järkevää niin pitkällä aikavälillä. Hän kysyi Machtwechsel-podcastissa, tarvitaanko 20 vuoden kuluttua enää miehitettyä hävittäjää – varsinkin, kun sen kehittäminen olisi äärimmäisen kallista ja teknologinen kehitys voi tehdä ratkaisusta nopeasti vanhentuneen.

Merzin ja Macronin ratkaiseva keskustelu

Ratkaiseva käänne nähtiin huippukokouksessa, jossa Merz ja Macron kävivät suoran keskustelun hankkeen tulevaisuudesta. Tapaamisen jälkeen Berliini ilmoitti ensimmäisenä, että Merz oli ehdottanut Macronille hävittäjäprojektista luopumista. Saksan mukaan molemmat johtajat päätyivät yhteiseen johtopäätökseen: mukana olevat yritykset eivät pystyneet sopimaan keskeisistä kysymyksistä.

Élysée-palatsin lausunto oli sävyltään selvästi surumielisempi. Ranskan presidentinhallinto totesi, että johtajat ”pahoittelivat” teollisuuden kyvyttömyyttä tehdä yhteistyötä. Samalla Ranska korosti, että Saksan ja Ranskan välinen puolustus- ja turvallisuusyhteistyö on yhä välttämätöntä niin molemmille maille kuin koko Euroopalle.

Bergsin mukaan päätöksen ajoitus on kiusallinen, mutta samalla se tarjoaa mahdollisuuden arvioida uudelleen, millaista taisteluilmailua Eurooppa todella tarvitsee tulevina vuosikymmeninä ja miten uudet teknologiat – kuten tekoäly, drooniparvet ja pitkän kantaman täsmäaseet – muokkaavat kokonaisuutta.

Mitä päätös kertoo Euroopan puolustuksen tulevaisuudesta?

Hävittäjäohjelman kaatuminen herättää laajempia kysymyksiä Euroopan strategisesta suunnasta. Yksi keskeinen tavoite oli osoittaa, että Eurooppa kykenee itsenäisesti kehittämään korkean teknologian puolustusjärjestelmiä ilman, että se tukeutuu liikaa Yhdysvaltoihin. Nyt kuva on ristiriitainen: poliittinen tahto vahvempaan eurooppalaiseen puolustukseen on olemassa, mutta käytännön yhteistyö kompastuu usein kansallisiin intresseihin ja teolliseen kilpailuun.

Päätös heikentää myös pyrkimystä osoittaa yhtenäisyyttä aikana, jolloin suhteet Yhdysvaltoihin rakoilevat ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa jatkuu. Liittolaisten on vaikea vakuuttua Euroopan sotilaallisesta vakavuudesta, jos kaksi sen johtavaa valtiota ei pysty viemään läpi edes yhtä keskeistä yhteisprojektia.

Samankaltaiset jännitteet näkyvät myös muualla kansainvälisessä urheilu- ja puolustuskeskustelussa, jossa Euroopan sisäiset voimasuhteet ja päätöksenteko vaikuttavat käytännön tuloksiin. Esimerkiksi englannin aseman heikkeneminen naisten jalkapallon MM-kisoihin 2027 liittyvissä karsintajärjestelyissä kuvastaa, miten poliittiset, taloudelliset ja organisatoriset ratkaisut voivat yllättäen muovata koko eurooppalaista pelikenttää – sama ilmiö näkyy nyt myös puolustusteollisuudessa.

Uudet avaukset ja vaihtoehtoiset hankkeet

Vaikka FCAS-hävittäjä on käytännössä haudattu, se ei tarkoita, että Eurooppa luopuisi kokonaan seuraavan sukupolven taistelukoneista tai laajemmasta ilmapuolustusjärjestelmästä. Useat maat tarkastelevat jo vaihtoehtoisia kumppanuuksia ja projekteja, joissa painopiste voi olla enemmän miehittämättömissä järjestelmissä tai modulaarisissa ratkaisuissa.

Myös Britannia ja sen liittolaiset kehittävät omia hävittäjäkonseptejaan, mikä voi tulevaisuudessa synnyttää uusia kilpailuasetelmia ja samalla pakottaa EU-maita entistäkin tiukempiin valintoihin. Saksa ja Ranska joutuvat päättämään, jatkavatko ne yhteistyötä jollakin uudella mallilla vai etsivätkö erillisiä teitä, jotka voivat pitkällä aikavälillä heikentää yhteistä eurooppalaista puolustuskykyä.

Euroopan kannalta keskeistä on, pystytäänkö seuraavissa hankkeissa oppimaan FCAS-projektin virheistä: selkeämpi työnjako, realistisemmat aikataulut, avoimempi teknologinen yhteistyö ja aito yhteisymmärrys siitä, millaisia operatiivisia tarpeita ollaan ratkaisemassa.

Ei sisällä instagram post:eja