Wes Streeting varoittaa kalliista työväenpuolueen johtajalupauksista – talouskurista ei tingitä

Britannian työväenpuolueen tulevasta suunnasta käytävä kamppailu kiristyy, kun entinen terveysministeri Wes Streeting varoittaa puolueen johtajakisaa muuttumasta kilpailuksi siitä, kuka uskaltaa luvata eniten ja kalleinta. Streetingin mukaan johtajuuskampanja ei saa olla ”kilpailu siitä, kuka tarjoaa kalleimmat ja suosituimmat lupaukset puolueen uskollisille brittiläisten kustannuksella”.

Streeting painotti Lontoon keskustassa pitämässään puheessa, ettei hän aio rakentaa mahdollista johtajakampanjaansa sellaisille kalliille vaalilupauksille, jotka olisi myöhemmin pakko perua taloudellisen todellisuuden edessä. Hänen viestinsä oli selvä: talousvastuu ja uskottavuus markkinoiden silmissä menevät lyhytnäköisen populismin edelle.

Johtajakisa häämöttää – tuki omalta eduskuntaryhmältä kasassa

Sekä Wes Streeting että Manchesterin pormestari Andy Burnham ovat kertoneet olevansa valmiita asettumaan ehdolle, mikäli työväenpuolueen johtajavaali ja pääministerinvaihdos käynnistyvät. Kumpikaan ei ole kuitenkaan vielä suoraan ilmoittanut, aikovatko he itse käynnistää prosessin.

Streeting kertoi BBC:lle, että hänellä on jo nyt takanaan vähintään 81 työväenpuolueen kansanedustajaa – määrä, joka tarvitaan virallisen johtajuushaasteen käynnistämiseen. Myöhemmin hän täsmensi, että ”epäselvyyksien välttämiseksi” kilpailu johtajuudesta kyllä tulee.

Nykyinen pääministeri ja työväenpuolueen johtaja Sir Keir Starmer korosti samanaikaisesti G7-huippukokouksessa Ranskassa, ettei aio ”kävellä pois” tehtävästään, vaan jatkaa sen toteuttamista, mihin hänet on valittu. Silti paineet kasvavat puolueen sisällä.

Streetingin mukaan tulevan Makerfieldin täytevaalin tuloksen jälkeen Starmerin olisi syytä ”pohtia omaa asemaansa” ja esittää selkeä aikataulu mahdolliselle väistymiselleen.

Burnhamin rooli ja täytevaalin merkitys

Makerfieldin täytevaali on avainasemassa myös Andy Burnhamin tulevaisuuden kannalta. Mikäli Burnham voittaa vaalin ja palaa parlamenttiin kansanedustajana, hän saa oikeuden käynnistää tai liittyä työväenpuolueen johtajakilpaan. Tällä hetkellä hän ei voi tehdä sitä toimiessaan yksinomaan Suur-Manchesterin pormestarina.

Burnhamia pidetään monissa mielipidemittauksissa suositumpana työväenpuolueen jäsenistön parissa kuin Streetingiä. Myös Streeting myönsi itse olevansa todennäköinen ”altavastaaja” mahdollisessa kaksinkamppailussa Burnhamia vastaan.

Silti Streeting näyttää haluavan piirtää taistelukentän rajat jo etukäteen ja lyödä ensimmäiset poliittiset iskut – ei henkilöihin, vaan ”ideoiden taistelussa” puolueen tulevasta linjasta.

Taloudenpito keskiöön: markkinoita ei saa kohdella vihollisina

Streeting pyrki tunnin mittaisessa puheessaan asemoimaan itsensä taloudellisesti vastuullisena johtajaehdokkaana, joka haluaa vauhdittaa kasvua ja luoda tilaa veronalennuksille ilman holtitonta velanottoa. Hän korosti, että työväenpuolueen on jatkossakin vakuutettava sekä äänestäjät että rahoitusmarkkinat.

Hienoisena piikkinä Burnhamia kohtaan Streeting varoitti suhtautumasta valtion velan rahoittamiseen osallistuvaan joukkovelkakirjamarkkinaan kuin ”Bond-pahiksiin”. Hänen mukaansa puolueen on torjuttava ”vastuuton linja, joka sanoo: ’haistatetaan pitkät joukkovelkakirjamarkkinoille'”.

Burnham oli aiemmin todennut New Statesman -lehdelle, että ”meidän on päästävä yli siitä, että olemme joukkovelkakirjamarkkinoiden talutusnuorassa”. Myöhemmin hän on kuitenkin luvannut rauhoitella kansainvälisiä sijoittajia sitoutumalla hallituksen nykyisiin lainanottosääntöihin.

Kiista pohjoisen Englannin ongelmien syistä

Streeting kyseenalaisti myös Burnhamin väitteen, jonka mukaan Pohjois-Englanti olisi kärsinyt 40 vuoden ”uusliberalismista”. Hänen mielestään kuva on huomattavasti monisyisempi.

”Asia on monimutkaisempi kuin niin”, Streeting sanoi ja lisäsi, että alue on kokenut useita muutosaaltoja, jotka ovat tuoneet mukanaan todellisia vahvuuksia, mutta myös syviä heikkouksia. Näin hän pyrki rakentamaan kuvaa johtajasta, joka tunnistaa sekä globalisaation hyödyt että sen varjopuolet, mutta ei yksinkertaista monimutkaisia ongelmia yhden iskulauseen varaan.

Vihjeitä mahdollisesta valtiovarainministeristä – mutta tähtäin pääministerin paikassa

Streetingin vahva painotus finanssikuriin ja viittaukset entisiin valtiovarainministereihin Gordon Browniin ja Nigel Lawsoniin herättivät osassa yleisöä pohdintaa: tekeekö hän samalla sivujuonena tarjousta valtiovarainministerin salkusta, mikäli jäisi toiseksi johtajakilvassa?

Streeting kuitenkin torjui tällaiset tulkinnat ja korosti tavoittelevansa nimenomaan pääministerin paikkaa. Hänen strategiansa on vakuuttaa työväenpuolueen jäsenistö siitä, että juuri hän kykenee voittamaan seuraavat parlamenttivaalit ja yhdistämään puolueen keskustan ja vasemmiston.

Mikäli hän nousisi pääministeriksi, Streeting lupasi sulkea pois mahdollisuuden ennenaikaisiin vaaleihin ja hallita loppuun asti nykyisen vaalikauden puitteissa. Näin hän pyrki tarjoamaan kuvan vakaudesta ja ennustettavuudesta niin äänestäjille kuin markkinoillekin.

Veropolitiikka: työn verotusta alas, pääomatuloja ylös

Ilfordin pohjoisen vaalipiirin kansanedustajana toimiva Streeting linjasi myös veropolitiikkaansa. Hän sanoi haluavansa laskea työn verotusta, kun ”julkinen talous sen sallii”. Tämä viittaa erityisesti työllisyyttä rasittaviin veroihin, kuten sosiaalimaksuihin ja tuloverotuksen tasoon.

Samalla hän toisti kantansa, että pääomatuloverotus tulisi pitkällä aikavälillä yhdenmukaistaa ansiotuloverotuksen kanssa. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa merkittävää kiristystä pääomatuloihin, jotta veroaste olisi lähempänä palkkatulojen verotusta – linjaus, joka miellyttää monia vasemmiston äänestäjiä, mutta herättää huolta sijoittajien keskuudessa.

Eläkeläisten turva ja puolustusmenot

Toimittajat kysyivät Streetingiltä, voisiko hän olla valmis luopumaan niin sanotusta ”triple lock” -järjestelmästä, joka takaa valtioneläkkeiden nousun vähintään palkkojen, inflaation tai 2,5 prosentin mukaan – sen mukaan, mikä on korkein. Kysymys liittyi keskusteluun puolustusmenojen kasvattamisesta.

Streeting vastasi, että triple lock on ”tässä pysyäkseen koko tämän parlamenttikauden ajan”. Tällä hän pyrki rauhoittamaan suureksi osaksi konservatiivisesti äänestävää eläkeläisväestöä ja osoittamaan, ettei talouskuria ole tarkoitus toteuttaa kaikkein haavoittuvimpien kustannuksella.

Energiapolitiikka ja ilmasto: käytännöllisyys vastaan puhdasoppisuus

Puheessaan Streeting suuntasi myös piikin toiseen työväenpuolueen johtohahmoon, energiaministeri Ed Milibandiin. Hän vihjasi, että Milibandin tulisi hyväksyä Pohjanmeren Rosebankin ja Jackdawin öljy- ja kaasuhankkeet.

”On olemassa käytännöllinen peruste tuottaa omaa kaasua sen sijaan, että tuomme sitä ulkomailta”, Streeting sanoi. Hänen mielestään kotimainen tuotanto voi lyhyellä aikavälillä parantaa energiaturvallisuutta ja vähentää riippuvuutta epävarmoista tuontimarkkinoista, vaikka pitkällä aikavälillä tavoitteena onkin siirtyä puhtaaseen energiaan.

Miliband oli oppositiossa ollessaan kutsunut Rosebankin lupapäätöstä ”ilmastovandalismiksi”. Streetingin linja korostaa toisaalta ilmastotavoitteita, mutta yhtä lailla talouden ja huoltovarmuuden realiteetteja – tasapainoilua, joka on tuttu myös suomalaisessa energiakeskustelussa.

Johtajuuskilpa muistuttaa urheilun voimakkaista egoista

Työväenpuolueen sisäinen valtataistelu muistuttaa monin tavoin urheilumaailman näyttäviä haasteita ja vastakkainasetteluja. Julkiset puheet, sivallukset vastustajia kohtaan ja yritykset voittaa sekä yleisö että ”pukukoppi” puolelleen ovat tuttuja myös suomalaisesta urheilukentästä. Esimerkiksi Kalle Palanderin ja Mika ”Immu” Ilménin välinen haaste ottelusta osoittaa, miten vahvat persoonat ja kova julkinen puhe eivät välttämättä johda varsinaiseen kohtaamiseen – aivan kuten poliittisissa johtajakisoissakin lopputulos voi jäädä puheen tasolle.

Streetingin ja Burnhamin mahdollinen kamppailu tulee määrittelemään, millaiseksi työväenpuolueen talous-, energia- ja hyvinvointipolitiikka muotoutuvat tulevina vuosina – ja kuinka uskottavana puolue nähdään niin äänestäjien, yritysten kuin rahoitusmarkkinoiden silmissä.

A full list of the candidates standing in the Makerfield by-election can be found here.

Ei sisällä instagram post:eja