Andy Burnham nousemassa Labourin johtoon – mitä Iso-Britannian seuraavalta pääministeriltä odotetaan?

Westminsterissä valta on valuuttaa – ja juuri nyt valta on liikkeessä poikkeuksellisen nopeasti. Britannian politiikassa käynnissä oleva muutos voi nostaa Andy Burnhamin maan seuraavaksi pääministeriksi ennätysajassa.

Starmersin lähtö avaa tien Burnhamille

Käännekohta nähtiin maanantaina, kun pääministeri Sir Keir Starmer asetti aikataulun omalle väistymiselleen. Samana päivänä Burnhamin todennäköisin haastaja, terveysministeri Wes Streeting, vetäytyi kisasta ja ilmoitti tukevansa entistä Greater Manchesterin pormestaria.

Tämä kaksinkertainen uutispommi – Starmersin lähtö ja Streetingin tuki Burnhamille – vahvisti käsitystä, että Burnhamista tulee hyvin todennäköisesti Labourin seuraava johtaja ja siten myös Iso-Britannian pääministeri. Jos näin käy, hän olisi maan viides pääministeri neljän vuoden sisällä – poikkeuksellinen tahti jopa Britannian turbulentissa politiikassa.

Tuoreen Makerfieldin vaalipiirin kansanedustajan Andy Burnhamin hymyilevät kuvat satojen Labourin kansanedustajien ympäröimänä kertovat samasta vallansiirrosta kuin tunteikkaat otokset Sir Keiristä ja hänen vaimostaan. Symboliikka on selvä: aikakausi vaihtuu.

Valta vaihtuu – ja ministerit hakevat paikkaansa

Burnhamin nopea nousu näkyi selvästi myös hallituksen sisäisessä dynamiikassa. Esimerkiksi valtiovarainministeri Rachel Reeves ei ollut paikalla Downing Street 11:n edustalla, kun henkilökunta ja osa keskeisistä ministreistä taputtivat Starmerille hänen ilmoittaessaan eroamisestaan. Sen sijaan Reeves nähtiin Burnhamin tilaisuudessa – ele, joka herätti välittömästi spekulaatiot tulevista nimityksistä.

Monet Labourin vaikuttajat toivovat, että Reeves saisi jatkaa valtiovarainministerinä, koska hän on onnistunut vakuuttamaan markkinat vakaudesta. Hänen jatkonsa voisi siten auttaa myös Burnhamia säilyttämään taloudellisen uskottavuuden. Toiset kuitenkin arvioivat, että Burnham haluaa irtautua selvästi Starmersin hallinnon kasvoista – ja Reeves on ollut yksi näkyvimmistä.

Käytävillä kuiskitaan myös, että juuri Wes Streeting voisi korvata Reevesin valtiovarainministerinä, vaikka Streeting onkin kiistänyt saaneensa Burnhamilta konkreettista tarjousta.

Burnhamin ympärillä kysymykset lisääntyvät

Teatraalisen maanantain jälkeen Labourin puoluejohto ja Burnham itse joutuvat kohtaamaan joukon vaikeita kysymyksiä. Osa puolueen sisällä on jo nyt hermostunut siitä, miltä tilanne ulospäin näyttää.

Monia mietityttää, että mies, joka ei ollut edes ehdokkaana edellisissä parlamenttivaaleissa ja joka ei ollut kansanedustaja vielä viikko sitten, saattaa olla maan pääministeri jo ensi kuussa. Yksi ministeri tiivisti kritiikin muistuttamalla, että Burnham on ehdolla Labourin johtoon jo kolmatta kertaa – ja aiemmat yritykset päättyivät tappioon sekä Ed Milibandille että Jeremy Corbynille, jotka molemmat myöhemmin hävisivät parlamenttivaalit.

Siitä huolimatta Burnhamia pidetään nyt voittajana, kun taas Sir Keiriä pidetään häviäjänä. Burnhamin vetovoimaa vahvistaa se, että hän onnistui voittamaan Reform UK -puolueen alueella, jossa Reform menestyi hyvin Englannin paikallisvaaleissa. Toisaalta on totta, että Burnham on erittäin suosittu erityisesti Greater Manchesterissa – mutta hänen suosionsa koko maan tasolla on yhä pitkälti testaamaton.

Eräs Labour-vaikuttaja kuvasi tilannetta näin: monet kansanedustajat ryntäävät junaan, joka on juuri lähdössä asemalta, mutta heillä ei ole aavistustakaan, minne juna on menossa. Tämä kiteyttää huolen siitä, että puolueella ja maalla on vielä hyvin rajallinen käsitys Burnhamin konkreettisesta hallitusohjelmasta.

Ohjelma vielä hahmolla – aika käy vähiin

Vaalikampanjansa aikana Burnham esitteli joitakin linjauksia, mutta ymmärrettävästi hän keskittyi ennen kaikkea paikallisiin kysymyksiin, joilla oli suora vaikutus hänen omaan valintaansa parlamenttiin. Pääministerin eroilmoituksen jälkeen Burnham korosti sosiaalisessa mediassa, että ihmiset haluavat nähdä tuloksia talouskasvussa, elinkustannuksissa, julkisissa palveluissa, asumisessa ja nuorten mahdollisuuksissa.

Näistä tavoitteista harva poliittinen suuntaus on erimieltä – ratkaisevaa on, miten ne toteutetaan. Juuri yksityiskohtien puute ja mahdollisesti hyvin kapea aikaikkuna niiden täyttämiselle huolestuttavat monia Labourin sisällä.

Siksi osa kansanedustajista yrittääkin nyt houkutella pääministerin kansliapäällikkönä toimivaa Darren Jonesia asettumaan ehdolle Burnhamia vastaan. Lähipiirin mukaan Jones ei todennäköisesti lähde kisaan, mutta ei ole sulkenut mahdollisuutta täysin pois.

Seuraava ratkaiseva hetki: Burnhamin linjapuhe

Seuraava tärkeä askel on se, milloin ja miten Andy Burnham päättää avata korttinsa. Mies, joka vielä perjantain varhaisaamuna oli ennen kaikkea pormestari, ei ole juuri joutunut ottamaan julkisesti kantaa esimerkiksi ulkopolitiikkaan. Pääministerinä hän joutuisi kuitenkin käyttämään huomattavan osan ajastaan juuri siihen.

Esimerkiksi suhde Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpiin on yksi kysymys, johon Burnham joutuu vastaamaan. Lisäksi hänen on selvitettävä, onko hän valmis kasvattamaan puolustusmenoja sotilaiden vaatimusten mukaisesti – ja jos on, mistä rahat otetaan. Samoin talouskasvun, inflaation, julkisten palvelujen rahoituksen ja asumisen kysymykset tulevat nopeasti pöydälle.

Nämä ovat vain muutamia kymmenistä kysymyksistä, joita Burnhamin on käsiteltävä, jos hänestä tulee maan johtaja jo ensi kuussa. Tilanne muistuttaa monella tapaa urheilun dramaattisia loppuhetkiä, joissa pienet marginaalit ratkaisevat suunnan – aivan kuten maaliviivateknologia voi muuttaa pelin suunnan vain millimetrien erotuksella. Myös Britannian politiikassa pienet, nopeasti tehtävät päätökset voivat määrittää maan tulevaisuuden pitkäksi aikaa.

Burnhamin on nyt vakuutettava sekä puolueensa että koko maa siitä, että hänellä on sekä selkeä suunta että uskottava suunnitelma sen toteuttamiseksi – ja aikaa tämän todistamiseen on hyvin vähän.

Ei sisällä instagram post:eja