Ensimmäisen Ashes-testin romahdus: 30 minuuttia surkeaa lyöntipeliä maksoi Englannille Perthissä

Englannin krikettimaajoukkue koki Perthissä ensimmäisessä Ashes-testissä romahduksen, joka saatetaan muistaa koko sarjan käännekohtana. Vain puolessa tunnissa – tarkalleen 26 pallon aikana – vahva johtoasema valui käsistä ja Australia avasi oven murskavoitolle jo toisena pelipäivänä.

Johtoasema vaihtui tuhoisaksi romahdukseksi

Kun Englanti käveli lounaan jälkeen kentälle toisen päivän iltapäiväsessioon, tulostaululla oli 59–1 ja johtoasema 99 juoksulla. Tilanne näytti vahvasti siltä, että Ben Stokesin joukkue olisi matkalla 1–0-johtoon Ashes-sarjassa.

Sen sijaan Englanti sortui täyteen romahdukseen ja putosi lopulta lukemiin 164 kaikki ulos. Pahimmillaan he menettivät kolme porttia kuuden peräkkäisen heiton aikana tekemättä ainuttakaan juoksua. Se oli hetki, jolloin peli kääntyi peruuttamattomasti Australian hyväksi.

Toistuva ongelma: etulyöntiasemaa ei osata hyödyntää

Tilannetta pahentaa se, ettei tämä ole Englannille uutta. Samankaltaisia sulamisia on nähty aiemminkin: toisessa Ashes-testissä vuonna 2023 ja kolmannessa Intia-testissä viime vuonna Englanti epäonnistui hyödyntämään vahvat lähtöasetelmansa.

Lord’sissa lyöjät vetivät itsensä ongelmiin riskialttiilla koukuilla ja lyönneillä, ja Joe Rootin epäonnistunut reverse scoop Jasprit Bumrahia vastaan jäi symboloimaan Rajkotin romahdusta. Perthissä – jo nyt lempinimellä ”Pasting in Perth” muistettavassa tappiosta – keskiylikerran halu pelata hyökkäävästi, vartalosta irti suuntautuvilla lyönneillä, koitui kohtalokkaaksi.

Kolme avainporttia kuudessa heitossa

Romahduksen ytimessä olivat Ollie Pope, Joe Root ja Harry Brook, jotka kaikki kaatuivat leveisiin, off stumpin ulkopuolelle suuntautuviin syöttöihin. Jokainen heistä yritti pelata löysän, vartalosta irti olevan drive-lyönnin – ja jokainen maksoi siitä portilla.

Ben Duckett aloitti romahduksen osumalla Scott Bolandin syöttöön, joka ohjautui slipiin. Pian sen jälkeen Pope, Brook ja Root menettivät porttinsa kuuden pallon sisällä, mikä oli Australian ratkaiseva isku.

Pope sai kevyen osuman Bolandin syöttöön, Brook paksun reunan kolmannella pallollaan samaa keilaajaa vastaan, ja Rootin sisäreuna kimposi hänen kahdeksannella pallollaan suoraan omiin tukkipuihin, tuoden Mitchell Starcille yhdeksännen portin tämän uralla Englannin ykköslyöjää vastaan.

Tilastot paljastavat: pallot olisi pitänyt jättää lyömättä

Analytiikkayhtiö CricVizin ”Expected Leave” -malli arvioi, kuinka usein vastaavat syötöt yleensä jätetään lyömättä testikriketissä. Historiallinen data kertoo, että Pope olisi keskimäärin jättänyt oman pallonsa lyömättä 72 prosenttia kerroista, Brook 68 prosenttia ja Root jälleen 72 prosenttia.

Toisin sanoen nämä eivät olleet pakotettuja virheitä, vaan Englannin omaa pelitapaa kuvaavia riskejä. Ben Stokesin ja Brendon McCullumin aikakaudella joukkue on halunnut pelata aggressiivisesti ja ”painaa peliä eteenpäin”, mutta Perth osoitti karulla tavalla, mitä tapahtuu, kun olosuhteita ei kunnioiteta.

”Anteeksiantamatonta” – kovaa kritiikkiä entisiltä tähdiltä

Entinen kapteeni Michael Vaughan ei säästellyt sanojaan arvioidessaan Englannin esitystä.

”Olen niin pettynyt. Tuollaisesta johtoasemasta, että menetät yhdeksän porttia ja kolme isoista drive-lyönneistä – samat virheet kaksi vuotta myöhemmin… Mitä etsit, on se, kehitytkö, tuletko paremmaksi. Tämä Englannin joukkue, pahimpaan mahdolliseen aikaan, kun heillä oli olosuhteisiin Perthissä paras mahdollinen kokoonpano, on tehnyt täsmälleen samat virheet kuin 2023. Se on anteeksiantamatonta”, Vaughan summasi.

Myös entinen vasenkätinen spinnikeilaaja Phil Tufnell oli tyrmistynyt siitä, miten Englanti käsitteli Australian keilaajia. Hänen mukaansa Boland ja kumppanit löysivät yksinkertaisen, mutta Englannille myrkyllisen taktiikan: syöttää leveästi oikeakätisille niin, että maila ja kädet pakotetaan irti vartalosta.

Perthin olosuhteet vaativat kärsivällisyyttä – jota Englanti ei osoittanut

Perth on yksi maailman kimmoisimmista ja pomppivimmista testikentistä. Se tarkoittaa, että hyvällä pituudella (good length) tulevien pallojen pelaaminen aggressiivisilla drive-lyönneillä on luonnostaan riskialtista – pienikin virhe ajoituksessa tai mailan kulmassa johtaa helposti reunaan slip-kenttäjille.

Scott Boland oli avausinningsissä vaisu, antaen 62 juoksua kymmenestä wicketittömästä ylikerrasta. Toisessa inningsissä hän kuitenkin muutti taktiikkaansa: veti pituutta taaksepäin ja sijoitti palloa leveämmälle off stumpin ulkopuolelle. Se teki drive-lyönneistä huomattavasti vaarallisempia, mutta Englannin lyöjät eivät muuttaneet lähestymistapaansa.

Tilastojen mukaan Bolandin keskipituus avausinningsissä oli noin 7,14 metriä, ja 15 prosenttia syötöistä oli lyhyempiä kuin viisi metriä. Toisessa inningsissä hän ei syöttänyt yhtäkään palloa yli viiden metrin täyspituudella, vaan pakotti lyöjät tekemään vaikeita päätöksiä leveisiin, nouseviin palloihin.

”He ovat olleet leveitä oikeakätisille, kuudennen tai seitsemännen stumpin kohdalla ja nousevia”, Tufnell kuvaili. ”Miksi syöttää suoraan? Syötä leveälle. Saat kädet ja mailan irti vartalosta.”

Justin Langer: ”Erittäin, erittäin huonoa lyöntipeliä”

Harva tuntee Perthin olosuhteet paremmin kuin Länsi-Australian ylpeä poika Justin Langer, joka on sekä avauslyönyt että valmentanut osavaltiotaan ja maajoukkuetta tässä kaupungissa. Hänen arvionsa Englannin esityksestä oli armoton.

”Se on vain todella huonoa lyöntipeliä”, Langer sanoi 7 Cricketin lähetyksessä. ”Jos valmistaudut pelaamaan Perthissä, sinun on ensinnäkin käytettävä aikaa asettumiseen – yleensä 25–30 palloa. Ole kärsivällinen, seuraa palloa tarkasti.

”Toinen asia on se, että täällä Perthissä ’driving on the up’ – eli nousevaan palloon pelattu aggressiivinen drive – on ollut vaarallinen vuosikymmeniä, ei vain tässä testisarjassa. Erittäin, erittäin huonoa lyöntipeliä Englannilta.”

Hyökkäys vai puolustus – tasapaino yhä hukassa

Ben Stokesin ja Brendon McCullumin aikakaudella Englannin pelifilosofian ytimessä on ollut aggressiivisuus. ”Bazballiksi” nimetty lähestymistapa on tuonut viihdyttävää krikettiä ja monia näyttäviä voittoja, mutta samalla se on nostanut esiin kysymyksen: osaako joukkue hidastaa tahtia, kun olosuhteet ja tilanne sitä vaativat?

Perth tarjosi tähän kysymykseen selkeän vastauksen – eikä se ollut Englannille mairitteleva. Sen sijaan, että joukkue olisi pelannut lounaan jälkeisen session rauhallisesti kuten aamupäivällä, he jatkoivat riskitasolla, joka sopii paremmin tasaisille ja hitaammille kentille kuin Perthin pomppivalle pinnalle.

Kun vastaava kyvyttömyys sopeutua tilanteeseen nähdään toistuvasti eri sarjoissa ja olosuhteissa, alkaa kysymys siirtyä yksittäisten pelaajien virheistä joukkueen kulttuuriin ja pelitapaan. Tässä mielessä Englannin romahdus muistuttaa myös poliittis-taloudellisia tilanteita, joissa johtoaseman väärinkäyttö ja riskien aliarviointi johtavat rajuun takaiskuun – ilmiö, jota on nähty esimerkiksi Trumpin hallinnon IMF-varojen siirtokohua Argentiinassa käsittelevässä analyysissä.

Voiko Englanti vielä oppia – vai onko jo myöhäistä?

Perthin tappio jätti Englannin sekä henkisesti että tuloksellisesti lyödyksi. Joukkueella oli kaikki mahdollisuudet avata Ashes-sarja vahvalla vierasvoitolla, mutta sen sijaan he poistuvat kentältä kahdessa päivässä tulleen murskatappion jälkeen.

Mikäli Englanti aikoo oppia tästä, sen on tapahduttava nopeasti. Ashes-sarjat ovat lyhyitä ja armottomia; yksi huono sessio voi määrittää koko sarjan suunnan. Perthissä tuo huono sessio kesti vain noin 30 minuuttia, mutta seuraukset voivat olla kauaskantoisia.

Englannin on seuraavissa testeissä löydettävä parempi tasapaino aggressiivisuuden ja tilanteen vaatiman kurinalaisuuden välillä. Muuten vaarana on, että tämä ”anteeksiantamaton” romahdus jää historiankirjoihin vain ensimmäisenä monista.

Ei sisällä instagram post:eja