Haiti MM-kisoissa: jalkapallo tuo toivon väkivallan keskelle

Kun Haitin miesten jalkapallomaajoukkue palaa miesten MM-lavoille ensimmäistä kertaa 52 vuoteen, kyse ei ole vain tulostaulusta. Väkivallan ja humanitaarisen kriisin repimässä maassa maailman suurin jalkapalloturnaus merkitsee ennen kaikkea toivoa, yhteenkuuluvuutta ja harvinaista hengähdystaukoa arjen pelolta.

Kaksi päivää, jolloin väkivalta vaikeni

Vuonna 2004 Haiti koki jotain poikkeuksellista. Silloin hallitseva maailmanmestari Brasilia saapui Port-au-Princeen pelaamaan ystävyysottelun maata ravistelevan konfliktin keskellä. Kaduilla vallitsi rauha, ja väkivalta pysähtyi kahdeksi päiväksi.

Haitilainen toimittaja Pierre Richard Midy muistaa, kuinka ulkomaiset kollegat epäilivät, pelattaisiinko ottelu todella Haitissa: stadionin ympäristö oli keltavihreiden Brasilia-lippujen meri, ihmiset kiipesivät puihin nähdäkseen vilauksen idoleistaan Ronaldosta, Ronaldinhosta ja Roberto Carlosista.

Haiti hävisi ottelun 6–0, mutta YK:n järjestämä ystävyysottelu oli paljon enemmän kuin jalkapallomatsi. Midy kuvailee ilmapiiriä “rauhan ajaksi”, jolloin jengit vaikuttivat valmiilta aselepoon – edes kahdeksi päiväksi.

52 vuoden odotus päättyy – lohkossa Brasilia, Skotlanti ja Marokko

Vuoden 1974 jälkeen Haiti ei ollut esiintynyt miesten MM-kisoissa. Pitkän odotuksen aikana moni haitilainen oli omaksunut Brasilian omaksi suosikkimaakseen, osin maan jalkapallomenestyksen, mutta myös Brasilian roolin vuoksi rauhanturvassa, avustustyössä ja muuttoliikkeen kohdemaana.

Nyt haitilaisilla on harvinainen mahdollisuus kannustaa omaa joukkuettaan MM-näyttämöllä – ja kohdata Brasilia jälleen, tällä kertaa C-lohkossa yhdessä Skotlannin ja Marokon kanssa.

Pääkaupungin katuja on siivottu, Haitin lippuja on ripustettu talojen seinille ja toreille, ja ihmiset etsivät luovia ratkaisuja otteluiden seuraamiseen maassa, jossa krooninen sähköpula tekee suorien lähetysten katsomisesta haasteen.

Maa jengien otteessa – maajoukkue vailla kotia

Haiti on pitkään ollut jengiväkivallan, poliittisen kaaoksen ja luonnonkatastrofien kourissa. Vuoden 2010 maanjäristys surmasi yli 100 000 ihmistä ja syvensi kriisiä entisestään. Turvattomuus on niin vakavaa, että maajoukkue ei ole pelannut yhtäkään kotiottelua viiteen vuoteen.

Joukkueen päävalmentaja, ranskalainen Sébastien Migné, ei ole koskaan edes käynyt Haitissa. Suurin osa pelaajista on syntynyt ulkomailla, ja haitilaisille faneille matkustaminen MM-kisoihin on lähes mahdotonta Yhdysvaltojen tiukkojen viisumi- ja matkustusrajoitusten sekä korkeiden kustannusten vuoksi.

“Moni pelaajistamme ei ole koskaan käynyt Haitissa. Ennen otteluita kerron heille aina maan todellisuudesta ja siitä vastuusta, joka meillä on harteillamme”, sanoo Haitin kaikkien aikojen paras maalintekijä Duckens Nazon.

“Kun laitamme pelipaidan päälle, kyse ei ole tavallisesta pelistä. Olemme maailman ensimmäinen itsenäinen musta valtio. Meillä on valtava historia, ja meidän on kannettava se ylpeänä.”

Cité Soleilin kasvatti kantaa kokonaisen kaupunginosan toivoa

Yksi pelaajista, joka tuntee Haitin arjen kaikkein konkreettisimmin, on keskikentän pohjalla pelaava Woodensky Pierre – joukkueen ainoa kotimaassa pelaava pelaaja.

Cité Soleilin slummialueella kasvanut Woodensky edustaa Violette AC:tä, yhtä Haitin suurimmista seuroista. Seuran kotistadion, Stade Sylvio Cator, toimi pitkään myös maajoukkueen kotikenttänä, kunnes jengit ottivat sen haltuunsa kaksi vuotta sitten.

Violette juhli liigan mestaruutta vain kuukausi ennen MM-kisoja, mutta mestaruusfinaalin alku viivästyi, koska stadionin läheisyydessä ammuttiin. Se on karu esimerkki siitä, millaista haitilaisten arki on.

Midyn mukaan Woodensky valittiin maajoukkueeseen aluksi pelkästään nettiin ladattujen videoiden perusteella, koska valmentaja ei voinut seurata häntä paikan päällä turvallisuustilanteen vuoksi.

“Hän on kotoisin yhdestä Haitin vaarallisimmista naapurustoista. Hän pelaa vaiston varassa, koska oppi nuorena, että epäröinti voi maksaa kaiken”, Midy kuvailee.

“Hän on haitilaisille symboli siitä, että emme ole kuolleet – meillä on yhä lahjakkuutta täällä. Hän sanoo usein: ‘En kanna vain palloa, kannan mukanani niiden toivoa, mistä olen kotoisin.’”

“Et ole velvollinen tarttumaan aseeseen” – jalkapallo vaihtoehtona jengielämälle

Nazon uskoo, että Woodenskyn tarina ja koko maajoukkue voivat jättää pysyvän jäljen tuleville sukupolville ja luoda vastavoiman väkivallalle.

“Tätä yritämme välittää nuorille”, Nazon sanoo.

“Et ole velvollinen tarttumaan aseeseen. Et ole velvollinen liittymään jengeihin, kauppaamaan tai käyttämään huumeita. On niin monia muita tapoja päästä irti vaikeuksista.”

Vuonna 2021 maa vajosi entistä syvempään kaaokseen, kun presidentti Jovenel Moïse murhattiin. Häntä ei ole vieläkään korvattu, ja valtatyhjiön ovat täyttäneet jengit. Amnestyn mukaan pelkästään vuonna 2024 Haitissa on tapettu arviolta 5 600 ihmistä – maassa, jossa asuu noin 11,5 miljoonaa ihmistä.

Hajanaisesta diasporasta yhtenäiseksi joukkueeksi

Haiti on historian ensimmäinen karibialainen maa, joka on selviytynyt miesten MM-kisoihin useammin kuin kerran. Silti maajoukkueen arki on kaikkea muuta kuin tavanomaista.

“Kotiottelut” on jouduttu pelaamaan 800 kilometrin päässä Curaçaolla. 26 miehen MM-ryhmä edustaa 25 eri seuraa 15 eri maasta, ja 16 pelaajaa on syntynyt Haitin ulkopuolella viidessä eri valtiossa.

Kaiken tämän on onnistunut kokoamaan yhdeksi toimivaksi joukkueeksi ranskalainen Sébastien Migné, joka toimi aiemmin Kamerunin apuvalmentajana Qatarin MM-kisoissa.

“Hän on kuin taikuri”, Midy sanoo.

“Kun katson Haitin pelejä, en aina ymmärrä, miten hän sen tekee. Kysyin häneltä itse, ja hän vastasi: ‘Se ei ole minusta kiinni, vaan pelaajista. Minulla ei ole salaisuutta – sanon vain, että pelatkaa sydämellänne.’”

Duckens Nazon – maajoukkueen sydän ja symboli

Ranskassa haitilaisille vanhemmille syntynyt Duckens Nazon on noussut maassa lähes myyttiseen asemaan. 44 maalia 80 maaottelussa tekevät hänestä Haitin kaikkien aikojen parhaan maalintekijän, mutta Midyn mukaan hänen asemansa kansansuosikkina perustuu ennen kaikkea intohimoon ja identiteettiin.

“Kutsumme häntä Haitin ‘chuchuksi’ – hellyttelynimellä”, Midy kertoo.

“Haitilaiset näkevät hänessä esimerkin ihmisestä, joka tuntee olevansa haitilaisempi kuin monet, jotka ovat syntyneet ja kasvaneet Haitissa.”

Nazon on kiertänyt urallaan useita seuroja, muun muassa St Mirrenin, Coventry Cityn ja Oldham Athleticin. Nyt hän johtaa maataan historiansa toisissa MM-kisoissa ja yrittää samalla kantaa mukanaan koko kansan toivoa.

Hannes Delcroix ja matka juurille

Toppari Hannes Delcroix tuo joukkueeseen toisenlaisen, mutta yhtä koskettavan tarinan. Hän syntyi Haitissa, mutta adoptoitiin belgialaiseen perheeseen kaksivuotiaana, eikä ole sen jälkeen palannut syntymämaahansa.

Vasta viime vuosina Delcroix on ottanut uudelleen yhteyttä biologiseen äitiinsä ja siskoihinsa.

“En ole koskaan nähnyt heitä kasvokkain, vain puhelimen kautta soittelemme joskus”, hän kertoo. “Aluksi se tuntui oudolta, koska välillämme ei ollut minkäänlaista sidettä tai yhteistä historiaa.”

Yhteydenotto perheeseen ja päätös edustaa Haitia vuodesta 2025 alkaen ovat olleet hänelle matka oman identiteetin ymmärtämiseen.

“Jossain vaiheessa kysyt itseltäsi, mitä haluat elämältä ja minkä maan puolesta haluat pelata. Minulle vastaus oli Haiti.”

Kyynisimmät äänet ovat väittäneet, että päätöksen taustalla oli Haitin hyvä asema MM-karsinnoissa, mutta Delcroix näkee asian toisin.

“Ajatus siitä, että voisin pelata Haitille, oli aina jossain takaraivossa. Kun liityin joukkueeseen ensimmäistä kertaa, tunsin heti, etten ollut yksin. Haitin maajoukkue auttaa minua ymmärtämään paremmin maan kulttuuria ja kieltä. En vielä puhu kreolia, mutta haluan todella oppia.”

Historiallinen karsintapäivä ja pelipaitakohu

Haitin MM-paikka varmistui 18. marraskuuta – päivänä, joka on jo valmiiksi ladattu historiallisella merkityksellä. Tuolloin vuonna 1803 orjat kukistivat Napoleonin siirtomaavallan Vertières’n taistelussa, mikä oli ratkaiseva askel kohti Haitin itsenäisyyttä.

Maajoukkue oli suunnitellut pelaavansa MM-kisoissa peliasussa, jossa olisi ollut kuva tuosta taistelusta. Fifa kuitenkin puuttui asiaan ja ilmoitti, ettei paita täyttänyt sääntöjä, jotka kieltävät poliittiset, uskonnolliset ja henkilökohtaiset viestit peliasuissa. Haiti joutui vaihtamaan paitadesignin vain päiviä ennen turnauksen alkua.

Sähköpula ei pysäytä futisjuhlaa

Haitin arjessa jo pelkkä ottelulähetysten seuraaminen on oma haasteensa. Krooninen sähköpula pakottaa ihmiset luoviin ratkaisuihin, mutta jalkapallon tuoma yhteisöllisyys voittaa esteet kerta toisensa jälkeen.

Midy kertoo, että aiemmissa MM-kisoissa nuoret ovat keränneet rahaa yhteisen pienen generaattorin vuokraamiseen tai ostamiseen. Joissakin naapurustoissa on rakennettu omatekoisia fanialueita, ja perheet, joilla on omat aurinko- tai akkujärjestelmät, ovat avanneet ovensa naapureilleen ja muuttaneet olohuoneensa pieniksi jalkapallopyhäköiksi.

“Tänä vuonna innostus on vielä suurempaa”, Midy sanoo. “Monilla asuinalueilla järjestöt ja paikalliset ryhmät jakavat paketteja, joihin kuuluu televisio ja aurinkovoimalla toimiva invertteri, jotta asukkaat voivat seurata turnausta.”

Vahva diaspora tukena ympäri maailmaa

Vaikka maajoukkue ei ole pelannut Haitissa sitten vuoden 2021, se ei ole jäänyt ilman kannatusta. Haitin diaspora on arviolta lähes kahden miljoonan ihmisen kokoinen ja levittäytyy laajalle, erityisesti Yhdysvaltoihin, Kanadaan ja Ranskaan.

MM-leiritykseen kuulunut lämmittelyottelu Perua vastaan pelattiin Miamissa, jossa on oma Little Haiti -kaupunginosa. Haitilaiset fanit täyttivät stadionin, ja tunnelma muistutti kotipeliä.

Samaa odotetaan myös Bostonissa, jossa Haiti kohtaa avausottelussaan Skotlannin. Kaupunki on yksi Yhdysvaltojen suurimmista haitilaisyhteisöjen keskuksista, joten katsomoihin odotetaan sinipunavalkoista väriloistoa ja kreolinkielisiä kannatuslauluja.

Nazon myöntää, ettei MM-paikan merkitys ole vieläkään täysin uponnut pelaajien mieliin.

“Moni joukkuekaveri sanoo samaa – emme ole vielä täysin tajunneet, mitä olemme saavuttaneet. Luulen, että se iskee kunnolla vasta, kun ensimmäinen peli alkaa. Silloin sanomme toisillemme: ‘Hei, me olemme oikeasti MM-kisoissa nyt!’”

Brasilia-ottelu ja muuttunut kannatus

Haitin toinen lohko-ottelu on jälleen Brasiliaa vastaan – maata, jota monet haitilaiset ovat perinteisesti kannattaneet jopa omaa maataan enemmän.

Nazon uskoo, että asetelma on nyt toinen.

“On hullua ajatella, että ennen maassamme oli enemmän ihmisiä, jotka kannattivat toista maata kuin omaansa”, hän sanoo.

“Heillä ei ollut aiemmin mitään, mistä olla ylpeitä oman maajoukkueen kautta. Nyt meillä on joukkue, joka pelaa MM-kisoissa. Siitä pitää olla ylpeä. Ihmiset voivat pitää Brasiliasta ja muista maista, mutta vain meitä heidän pitää oikeasti tukea.”

Kun jengipomotkin juhlivat maaleja

Haitissa jalkapallo on yksi harvoista asioista, joka yhdistää ihmisiä jengirajoista ja sosiaalisesta taustasta riippumatta. Midyn mukaan “kaikki jengipomot ovat jalkapallon ystäviä”.

MM-kisapaikan varmistuttua sosiaalisessa mediassa kiersi videoita, joissa jengien johtajat juhlivat kaduilla muiden kanssa – musiikin, tanssin ja ilotulitusten saattelemana.

Nazon muistaa samanlaisen yhteisen riemun vuoden 2019 Concacaf Gold Cupin aikaan, kun Haiti eteni välieriin.

“Näytettiin videoita, ja se oli hullua. En ollut koskaan nähnyt mitään sellaista. Niin paljon ihmisiä kadulla – jengiläisiä ja tavallisia kansalaisia yhdessä, vain nauttimassa hetkestä”, hän kertoo.

“Olen varma, että MM-kisoissa näemme saman uudestaan. Mutta meidän tavoitteemme on, että tämä henki ja ilmapiiri jäisivät elämään. Ei vain yhdeksi, kahdeksi tai kolmeksi peliksi, vaan pysyvästi.”

Jalkapallo väkivallan vastavoimana

Haitin tarina MM-kisoissa on enemmän kuin urheilutarina. Se nostaa esiin kysymyksen siitä, miten urheilu voi toimia väkivallan, toivottomuuden ja yhteiskunnallisen hajoamisen vastavoimana. Kun kadut hiljenevät jalkapallo-ottelun ajaksi ja jengitkin laskevat aseensa hetkeksi, käy näkyväksi, millaista voisi olla arki ilman jatkuvaa pelkoa.

Samankaltaista ilmiötä on nähty myös muissa lajeissa ja maissa. Esimerkiksi rugbyn puolella eräs äärimmäinen tulos, North Wales Crusadersin historiallinen 134–0 murskatappio rugbyn liigassa, muistuttaa siitä, että urheilussa tulokset voivat olla rajuja, mutta silti juuri ottelut kokoavat ihmisiä yhteen – usein yli yhteiskunnallisten rajojen. Haitissa toivo on, että MM-kisat voivat toimia kipinänä pysyvämmälle muutokselle ja osoittaa nuorille, että vaihtoehto väkivallalle on olemassa.

Ei sisällä instagram post:eja