Kolme syytä, miksi laivat eivät vieläkään kulje Hormuzinsalmen läpi
Yhdysvaltain entinen presidentti Donald Trump julisti sunnuntaina Truth Social -palvelussa sopimuksen Iranin kanssa ja ilmoitti Hormuzinsalmen ”avaamisesta” näyttävästi sanoilla: ”Maailman laivat, käynnistäkää moottorinne. Antakaa öljyn virrata!”.
Meriliikennettä seuraavan MarineTraffic-palvelun BBC Verifylle toimittama data kertoo kuitenkin toisenlaisen tarinan. Sopimuksen julkistamisen jälkeen vain seitsemän alusta näyttää todella ylittäneen kriittisen Hormuzinsalmen, kun taas jopa noin 580 laivaa vaikuttaa odottavan Persianlahdella.
Teheran sulki käytännössä Hormuzinsalmen – jonka kautta kulkee normaalisti arviolta viidennes maailman öljy- ja kaasutoimituksista – Yhdysvaltain ja Israelin 28. helmikuuta tekemien ilmaiskujen jälkeen.
Asiantuntijoiden mukaan kolme keskeistä estettä pitävät liikenteen yhä jäissä: turvallisuustilanne, merimiinat ja epävarmuus mahdollisista maksuista ja lupamenettelyistä.
Laivat jumissa Persianlahdella – kapteenit eivät halua olla ensimmäisiä
MarineTrafficin tiistaina keräämien tietojen mukaan Persianlahden sisäpuolella on yli 250 öljytankkeria ja yli 330 rahtialusta. Datasta käy ilmi, että noin 75 % tankkereista on ankkurissa tai muutoin liikkumatta. Satelliittikuvat osoittavat, että suuri osa niistä on kerääntynyt suurten öljynvientiterminaalien, kuten Saudi-Arabian, Irakin ja Arabiemiraattien satamien, edustalle.
Alusten todellinen määrä alueella on luultavasti vielä suurempi, sillä kaikki laivat eivät lähetä sijaintiaan, eivätkä ne siksi näy avoimissa seurantajärjestelmissä.
”Ensimmäinen merkki liikenteen elpymisestä olisi todennäköisesti se, että Persianlahden sisään jääneet alukset lähtisivät joukolla ulos salmen kautta”, arvioi kauppadatan analytiikkayhtiö Kplerin vanhempi öljyanalyytikko Naveen Das.
Toistaiseksi tällaista ”joukkopakoa” ei kuitenkaan näy.
”Kapteenin pitäisi olla poikkeuksellisen rohkea — tai riskinhaluinen — uskaltaakseen purjehtia Hormuzinsalmen läpi nykytilanteessa”, sanoo kriisinhallintayritys EOS Risk Groupin Martin Kelly BBC Verifylle.
Iran on helmikuun lopusta alkaen käytännössä estänyt Hormuzinsalmen liikenteen ja avannut tulen aluksia kohti, jos ne ovat yrittäneet ylitystä ilman Iranin lupaa.
Yhdysvallat puolestaan asetti 13. huhtikuuta Iranin satamat merisaartoon ja on Yhdysvaltain Keskuskomennon mukaan pysäyttänyt yhdeksän ”määräyksiä noudattamatonta” alusta, muun muassa ampumalla Hellfire-ohjuksia joidenkin laivojen konehuoneisiin.
Trump ilmoitti sunnuntaina Yhdysvaltain merisaarron ”välittömästä poistamisesta”, mutta täsmensi myöhemmin, että saarto pysyy voimassa, kunnes Iran-sopimus on allekirjoitettu.
Satelliittikuvat 15. kesäkuuta näyttävät neljä Yhdysvaltain sotalaivaa lähellä amerikkalaisten saartorajaa Omaninlahden suulla.
Sopimuksen julkistamisen jälkeen varustamot, kapteenit ja vakuutusyhtiöt valmistautuvat varovaisesti mahdolliseen poistumiseen Persianlahdelta kohti Arabianmerta – mutta kukaan ei halua olla ensimmäinen, joka ottaa riskin.
”Tunnelma on yhä odottava. Kukaan ei halua olla se, joka testaa tilannetta ensin”, Das kuvaa.
Hänen mukaansa saatamme nähdä liikkeellä ensin sellaisia omistajia ja kapteeneja, joilla on aiemminkin ollut suurempi riskinsietokyky, kuten tietyt kreikkalaisvarustamot. Jos heidän matkansa onnistuvat, se voi vähitellen lisätä muiden luottamusta.
Muistot valeavauksesta lisäävät epäluottamusta
Monet kapteenit muistavat hyvin huhtikuun alun tapahtumat, kertoo Windward Maritime Intelligencen vanhempi analyytikko Michelle Wiese Bockman. Iranin ulkoministeri ilmoitti tuolloin, että salmi on ”täysin avoin” liikenteelle. Vain vuorokautta myöhemmin Iran kuitenkin julisti salmen jälleen suljetuksi.
Yli 33 alusta joutui kääntymään kesken ylityksen takaisin, ja useat raportoivat, että niitä kohti oli ammuttu. Tämä nopea ja dramaattinen takinkääntö on jättänyt varustamoihin ja miehistöihin syvän epäluottamuksen.
”Meidän on odotettava muutama päivä, ehkä perjantaihin saakka, ennen kuin näemme, miltä tilanne oikeasti näyttää”, arvioi Martin Kelly.
Merimiinat: hidas ja vaarallinen puhdistusoperaatio
Iran uhkasi jo konfliktin alkuvaiheessa, että jos sen rannikkoa tai saaristoa vastaan hyökätään, se laskee Persianlahdelle ”erilaisia merimiinoja, myös rannikolta vapautettavia ajelehtivia miinoja”, kertoi maan puolivirallinen Fars-uutistoimisto.
Monikansallinen Joint Maritime Information Center sekä Omanin meriturvallisuuskeskus ovat sittemmin antaneet varoituksia ajelehtivista esineistä, joiden epäillään olevan miinoja. Yhdysvaltain ulkoministeri Marco Rubio kertoi senaatin valiokunnalle, että Iran on ”miinoittanut suuria osia Hormuzinsalmesta”.
Merimiinojen poistaminen on välttämätön edellytys sille, että liikenne voisi palata edes lähelle sotaa edeltävää tasoa, korostaa Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) pääsihteeri Arsenio Dominguez.
Asiantuntijoiden mukaan miinojen raivaus voi viedä vähintään noin 30 päivää, mutta pahimmillaan jopa puoli vuotta.
”Emme yksinkertaisesti tiedä, kuinka laajasta miinakentästä on kyse. Tämä epävarmuus on äärimmäisen huolestuttavaa”, toteaa Phillip Belcher riippumattomien tankkerivarustamojen järjestöstä (Intertanko).
Arvioiden mukaan salmen eteläisempi reitti, lähellä Omanin rannikkoa, on toistaiseksi suhteellisen vapaa miinoista. Siksi päähuomio kohdistuu salmen keskiosan raivaamiseen, jotta turvallinen pääväylä saadaan avattua.
”Miinanraivaajat joutuvat liikkumaan hyvin hitaasti, vain 2–3 solmun nopeudella, jotta ne pystyvät kartoittamaan vedenalaista ympäristöä tarkasti”, Martin Kelly selittää.
Raivauksen jälkeen on luotava riittävän leveä ja syvä väylä, jotta suuretkin tankkerit ja rahtialukset voivat kulkea molempiin suuntiin turvallisesti ja ilman pullonkauloja.
Iso-Britannia ja Ranska ovat jo lähettäneet sota-aluksia alueelle valmistautuakseen mahdolliseen miinanraivausoperaatioon. Britannian pääministeri Sir Keir Starmer lupasi tiistaina, että maa ”kantaa täyden vastuunsa” Hormuzinsalmen avaamisessa mahdollisimman pian.
Britannian merivoimien tukialus RFA Lyme Bay, johon on asennettu miinanetsintä- ja raivauskalustoa, havaittiin äskettäin laivaseurantatiedoissa Kyproksen RAF Akrotiri -tukikohdan edustalla.
Politiikka ja mahdolliset maksut: kuka hallitsee salmea?
Hormuzinsalmi on luonnollinen kulkuväylä Iranin ja Omanin aluevesien halki. Perinteisesti alukset ovat voineet käyttää sitä maksutta niin sanotun viattoman kauttakulun periaatteen nojalla.
Vaikka Yhdysvallat eikä Iran ole allekirjoittanut YK:n merioikeusyleissopimusta (UNCLOS), Yhdysvallat katsoo, että vapaa kauttakulku Hormuzinsalmen kautta on osa kansainvälistä tapaoikeutta. Taustalla on ajatus, että tällaiset kapeat, mutta maailmanlaajuisesti elintärkeät vesiväylät on pidettävä avoimina kansainväliselle kaupalle.
Joissakin ihmisen rakentamissa kanavissa, kuten Panaman ja Suezin kanavissa, peritään kuitenkin maksuja ja erilaisia palvelu- ja turvamaksuja.
Konfliktin aikana Iran on pyrkinyt vahvistamaan omaa suvereniteettiaan salmessa muun muassa perustamalla niin kutsutun ”Persianlahden salmiviranomaisen” (Persian Gulf Strait Authority), jonka on kerrottu hallinnoivan ”turvallisen kulun lupia”.
Yhdysvallat ja sen liittolaiset Persianlahdella ovat johdonmukaisesti torjuneet Iranin yritykset ottaa salmi yksipuolisesti hallintaansa.
Trump vakuutti sopimusta julkistaessaan, että salmi avataan ”tullittomana” eli ilman maksuja. Iranin Fars-uutistoimiston mukaan uudessa sopimuksessa kuitenkin linjataan, että Hormuzinsalmen hallinnointi siirtyisi lopulta Iranin ja Omanin yhteisvastuulle. Suunnitelmissa on viitattu mahdollisiin ”palvelumaksuihin”, joita aluksilta perittäisiin kulun yhteydessä – mutta ei ole selvää, mitä palveluja maksuilla tarkalleen ottaen rahoitettaisiin.
Naveen Dasin mukaan mahdollinen uusi maksujärjestelmä lisää yhden merkittävän epävarmuustekijän jo muutenkin monimutkaiseen tilanteeseen.
”Kuka järjestelmää valvoo? Miten maksuja peritään? Miten muut Persianlahden maat suhtautuvat siihen?” Das kysyy. Hänen mukaansa epäselvä ja byrokraattinen lupajärjestelmä voi muodostua käytännön pullonkaulaksi, joka rajoittaa päivittäin salmen läpi kulkevien alusten määrää.
Hormuzin avaaminen vie aikaa – vaikka sopimus syntyisi nopeasti
Moniin avoimiin kysymyksiin saatetaan saada vastauksia Iranin ja Yhdysvaltojen välisissä neuvotteluissa, kun sopimus on virallisesti allekirjoitettu. Asiantuntijat uskovat kuitenkin, ettei Teheran salli liikenteen palautumista täysin ennalleen, vaan pyrkii jatkossakin käyttämään salmen hallintaa poliittisena ja taloudellisena vipuvartena.
”Keskeinen huomio on, että salmi voidaan avata poliittisesti tai sotilaallisesti melko nopeasti, mutta kaupallisen merenkulun normalisoituminen on väistämättä asteittaista”, tiivistää Kplerin analyytikko Dimitris Ampatzidis.
Varustamot, vakuutusyhtiöt ja rahtaajat seuraavat tilannetta tarkasti. Öljy- ja kaasumarkkinoilla jokainen viivästys tai epävarmuus Hormuzinsalmessa heijastuu nopeasti hintoihin ja toimitusvarmuuteen maailmanlaajuisesti. Siksi kansainvälinen paine salmen turvalliselle ja ennustettavalle avaamiselle kasvaa koko ajan.
Samalla kun Persianlahden ja Hormuzinsalmen tapahtumat kytkeytyvät tiiviisti globaaliin energiapolitiikkaan, poliittiset voimasuhteet ja vaalilaskelmat vaikuttavat myös Euroopassa. Esimerkiksi Makerfieldin täytevaalit ja niihin liittyvä mahdollinen tie pääministeriksi ovat osa samaa laajempaa geopoliittista ja taloudellista kokonaisuutta, jossa energiamarkkinat, turvallisuus ja poliittinen valta kietoutuvat toisiinsa.
Ei sisällä instagram post:eja
