Englannin vuosien pahin tappio Australiassa – Bazball ajoi seinään Perthissä
Perthin uuden stadionin kupeessa sijaitseva The Camfield -pubi mainostaa itseään eteläisen pallonpuoliskon suurimpana. Tällä viikolla siellä riitti tilaa englantilaisten murheille: kannattajat saattoivat hukuttaa pettymyksensä tuoppiin, kun kolmannen pelipäivän lipuista tuli yhdessä illassa vain kalliita kirjanmerkkejä.
Englanti koki Perthissä vuosien pahimman testitappionsa Australiassa – ja samalla nähtiin ensimmäinen kahdessa päivässä päättynyt Ashes-testi sitten vuoden 1921. Tulos oli sitä karumpi, koska lähtökohta oli lähes ihanteellinen: harvinainen mahdollisuus iskeä paine Australian niskaan valui täysin hukkaan omien virheiden vuoksi.
Kultainen tilaisuus muuttui painajaiseksi
Vielä hieman iltapäivän jälkeen paikallista aikaa Englanti johti ottelua selvästi. Joukkue oli 105 juoksua edellä, toinen vuoropari käynnissä ja vain yksi portti menetetty. Australia oli aiemmin lyöty ulos vaatimattomalla 132 juoksulla, ja kenttä teki lyöjistä uhanalaisen lajin.
Vain neljä ja puoli tuntia myöhemmin kaikki oli ohi: Australia voitti kahdeksalla portilla. Tähän sisältyi vielä 20 minuutin teetauko. Englannin romahdus oli niin täydellinen, että leppoisa rantatuolikin olisi osoittanut enemmän vastarintaa.
Kun Englanti tuli ulos pelin viimeiseksi jääneelle sessiolle, he olivat yhä ennakkosuosikki. 205 juoksun tavoite näytti kovalta Australialle näissä olosuhteissa. Mutta 28,5 overin jälkeen ottelu oli paketissa, ja Australia oli kääntänyt asetelman päälaelleen Travis Headin huikean lyöntivuoron johdolla – Englanti oli käytännössä Trav-ballin uhri.
Australiasta shokista hurmokseen – Travis Headin mestarinäyte
Englannin hyökkäys oli vain vuorokautta aiemmin näyttänyt terävältä ja hallitsevalta. Perthin kenttä tarjosi vauhtia ja pomppua, ja englantilaiset nopeasyöttäjät käyttivät olosuhteet taitavasti hyväkseen. Sitten kuva kääntyi täysin: sama viisiosainen pace-hyökkäys hajosi Travis Headin yhden kaikkien aikojen Ashes-lyöntivuoron edessä.
Head käytti Englannin virheitä armotta hyväkseen. Huono linja, epäjohdonmukainen pituus ja taktiikan jääräpäinen toisto ilman sopeutumista johtivat siihen, että paine siirtyi salamannopeasti takaisin lyöjälle. Siinä missä Englanti oli hetkeä aiemmin saneleva osapuoli, he muuttuivat yhtäkkiä passiiviseksi ja reaktiiviseksi joukkueeksi, joka seurasi sivusta oman etulyöntiasemansa murenemista.
Australialle voiton merkitys oli valtava myös henkisesti. Vielä avauspäivänä paikallinen media oli kääntänyt piikkinsä kotijoukkuetta vastaan; Nathan Lyon ontui jälleen, kokoonpanovalintoja kyseenalaistettiin ja Usman Khawajan selkävaivoista kirjoitettiin huolestuneeseen sävyyn. Nyt Khawajaa ylistetään kansallissankarina, joka raivasi paikan Headin avaamiselle ja mahdollisti sankarillisen lyöntivuoron.
Bazballin varjopuoli: itsepäisyys ja hidas oppiminen
Englanti ei ole huono krikettijoukkue. Se on hyvä joukkue, joka parhaimmillaan on äärimmäisen viihdyttävä ja peloton. Samalla se on kuitenkin itsepäinen, turhauttava ja oppii virheistään tuskastuttavan hitaasti. Ben Stokesin ja Brendon McCullumin aikakaudella monet kivuliaimmat tappiot ovat olleet pitkälti itse aiheutettuja.
Vuonna 2023 Wellingtonissa Englanti pakotti Uuden-Seelannin jatkamaan lyöntiä (follow-on) ja hävisi silti. Samana kesänä Ashes-sarjassa joukkue julisti lyöntivuoronsa päättyneeksi (declaration) jo ensimmäisen päivän iltana Edgbastonissa – ja hävisi. Lord’sissa Englanti sai edun, kun Nathan Lyon loukkaantui, mutta mahdollisuutta ei osattu hyödyntää.
Seuraavana vuonna Rajkotissa Intiaa vastaan Englanti oli lupaavassa asemassa 224–2 vastauksena isäntien 445 juoksuun, ja Ravichandran Ashwin oli poistunut kokoonpanosta perhesyyn vuoksi. Lopputulos: tappio. Heinäkuussa The Ovalilla Englanti tarvitsi vain 73 juoksua rikkoakseen ennätyksellisen takaa-ajon, kun sekä Harry Brook että Joe Root olivat satalukemissa – ja hävisi jälleen.
Stokes puhuu usein siitä, ettei pidä sanasta ”ruthless” (armoton). Perthin esitys osoitti, miksi: tämä joukkue ei yksinkertaisesti ole armoton. Se osaa jahdata ihmeellisiä voittoja takaa-ajoista, mutta ei vielä lukita voittoja tilanteista, joissa se hallitsee ottelua selvästi.
Mahdollisuus kääntää paine Australiaan valui hukkaan
Perthin tappio kirvelee erityisesti siksi, että Englannilla oli ainutlaatuinen tilaisuus kääntää koko Ashes-sarjan asetelma. Paikallinen West Australian -lehti oli kuvannut englantilaisia ylimielisiksi, itkuisiksi ja röyhkeiksi. Heti kun Australia horjui avauspäivänä, sama lehti kääntyi omiaan vastaan.
Voitto Perthissä olisi syössyt Australian syvään painekattilaan ennen toista testiä. Sen sijaan Steve Smith sai istua lehdistötilaisuudessa voitokkaana tuuraajakapteenina, taputella Travis Headia selkään ja muistella leveä hymy kasvoillaan, kuinka kahdeksan vuotta aiemmin Brisbane oli näyttämönä, kun hän ja Cameron Bancroft naureskelivat Jonny Bairstow’n ”headbutt”-kohulle.
Nyt Australia matkustaa toiseen testiin Brisbaneen, jossa pelataan heille erittäin mieluisa päivä–ilta-ottelu pinkillä pallolla – formaatti, jossa he häviävät harvoin. Isännät voivat lisäksi rauhassa olla kiirehtimättä Pat Cumminsin paluuta, kun Mitchell Starc hallitsee vaaleanpunaista palloa lähes taikurin elkein ja nappasi jo Perthissä 10 porttia.
Perthin romahdus ei ollut täysin ainutkertainen; Englanti on kärsinyt Australiassa useita kivuliaita notkahduksia. Yksi tuore esimerkki on ensimmäisen Ashes-testin romahdus Perthissä, jossa 30 minuuttia surkeaa lyöntipeliä maksoi Englannille voiton. Yhtäläisyydet tämänkertaisen tappion kanssa ovat hätkähdyttävän selvät: hallinta, hetken huolimattomuus ja täydellinen sortuminen.
Minne Englanti menee tästä? Lepo vai valmistautuminen?
Englanti hävisi niin nopeasti, että joukkueella olisi teoriassa aikaa lentää kotiin, pitää viikon loma ja palata sitten Brisbaneen golfkierrokselle ennen toista testiä. Käytännössä valinnat näyttävät kulkevan toiseen suuntaan: kuormituksen hallinta ja joukkuehengen vaaliminen asetetaan pelillisen hienosäädön edelle.
Australia pudotti Englannin kahdesti ulos yhteensä vain 67,3 overissa. Niin vähän palloja on kulunut tappiollisessa testissä viimeksi vuonna 1904. Silti suurin osa Ashes-ryhmästä ei ole matkalla Canberraan, jossa pelataan kahden päivän pinkkipallo-ottelu England Lionsin ja pääministerin XI:n välillä. Sen sijaan joukkue aikoo levätä Brisbanessa ja harjoitella illanvalossa vain kerran.
Entinen kapteeni Michael Vaughan on kutsunut valmistautumista amatöörimäiseksi ja korostanut, että pinkkipalloon totuttautuminen harjoitusottelussa olisi ollut välttämätöntä. Stokes ja McCullum painottavat kuitenkin yhtenäisyyttä ja luottamusta olemassa olevaan suunnitelmaan – vaikka se tarkoittaisi, että käytännön valmistautuminen jää minimiin.
Valinnat suurennuslasin alla – Zak Crawleyn asema puhuttaa
On hyvin mahdollista, että Englanti lähtee Brisbaneen samalla kokoonpanolla. Sekä Stokes että McCullum ovat johdonmukaisesti korostaneet, että lyöjät saavat täyden luottamuksen ja että Perthissä nähty viisiosainen nopeasyöttäjien hyökkäys oli oikealla tiellä ainakin avausvuorossa.
Jos lyöntipeli kuitenkin jatkaa yskimistä, vaikeita kysymyksiä ei voi enää välttää. Erityisesti Zak Crawleyn asema avauslyöjänä on jatkuvan tarkastelun kohteena. Hänen Perthissä lyömänsä neljännen Ashes-parinsa (nolla molemmissa vuoropareissa) ja yhteensä 11 palloa kahdessa lyöntivuorossa herättävät väistämättä huolta.
Crawleyn tilannetta monimutkaistaa se, että hänen arvonsa joukkueessa nousee paljon hänen yhteistyöstään Ben Duckettin kanssa. Silti numerot ovat karut: Crawleyn keskiarvo avauslyöjänä on 30,22 – heikoin kaikista pelaajista, joilla on vähintään hänen 96 lyöntivuoroaan kärjessä. Erotus seuraavaan on selvä; hän on yli kaksi juoksua Länsi-Intian Kraigg Brathwaitea perässä.
Vaihtoehtoja ei toisaalta ole jonoksi asti. Ryhmässä ei ole toista puhdasta avauslyöjää. Jacob Bethell ja Will Jacks liittyivät Lions-otteluun Cricket Australia XI:tä vastaan Lilac Hillissä ja saavat tilaisuuden lyödä sunnuntaina. Jos jompikumpi iskee vakuuttavan satakunnan, valintakeskustelu saattaa kiihtyä, vaikka muutos avauskokoonpanoon on tässä vaiheessa hyvin epätodennäköinen.
Pidetään kiinni suunnitelmasta – mutta mikä on hinta?
Brendon McCullum on painottanut, että Englanti pitää kiinni ”blueprintistään” – pelisuunnitelmasta, joka on rakennettu kolmen vuoden aikana. Se on johdonmukaisuuden kannalta ymmärrettävää: vahva johtajuus vaatii uskoa omaan metodiin, eikä sen repiminen palasiksi yhden ruman tappion jälkeen olisi viisasta.
Mutta samalla McCullum totesi jo torstaina – mikä tuntuu nyt kaukaiselta – että tämä Ashes-sarja ”määrittelee” tämän Englannin joukkueen. Bazball-Englanti on juuri sellainen ryhmä, joka pystyy nousemaan Perthin nöyryytyksestä ja iskemään vastaan Brisbanessa raivoisalla ja viihdyttävällä pelillä.
Jos niin ei käy, he voivat nopeasti olla 2–0 tappiolla ja matkalla samaan kastiin kuin kaikki ne edelliset Englannin joukkueet, jotka on viimeisen 14 vuoden aikana lyöty raskaasti Australiassa. Silloin puheet rohkeudesta, viihdyttävyydestä ja pelottomuudesta kalpenevat, ja tilalle jää ainoastaan tilastoihin tallentuva totuus: jälleen yksi hukattu mahdollisuus ja jälleen yksi sarja, jossa Englanti ei osannut muuttaa etulyöntiasemaa voitoksi.
Perth näytti, kuinka ohut ero on rohkean kriketin ja vastuuttoman riskinoton välillä. Englannin on löydettävä seuraavassa testissä tasapaino: säilyttää hyökkäävä identiteettinsä, mutta lisätä siihen kylmäpäistä armottomuutta silloin, kun ottelu on heidän käsissään.
Ei sisällä instagram post:eja
