Lastenkodista itsenäiseen elämään: miten Finding Family -ohjelma muuttaa nuorten tulevaisuutta

“Minulla ei ollut ketään muuta, joten tunne siitä, että kuulun perheeseen sijaishuollosta lähtemisen jälkeen, merkitsee valtavan paljon.”

Poppie oli vasta 10-vuotias, kun hänen suhteensa äitiinsä ajautui umpikujaan ja hänet sijoitettiin sijaishuoltoon. Ensin hän muutti sijaisperheeseen, mutta kahden vuoden kuluttua hän siirtyi Hertfordshiressä sijaitsevaan lastenkotiin, jossa hän asui lähes 18-vuotiaaksi saakka.

Tänä päivänä Poppie, nyt 18, ei pidä yhteyttä biologiseen perheeseensä. Silti hän ei ollut yksin astuessaan aikuisuuteen ja pois lastensuojelun piiristä.

Perhe löytyi lastenkodin sisältä

Poppien elämässä ratkaiseva rooli oli kahdella ihmisellä: 58-vuotiaalla Brigitte Marshallilla ja hänen 24-vuotiaalla pojallaan Reubenilla. He työskentelivät Poppien lastenkodissa tukityöntekijöinä, mutta vähitellen heidän suhteensa muuttui paljon syvemmäksi.

Reuben toimi Poppien omaohjaajana ja tuki häntä muun muassa GCSE-kokeisiin valmistautumisessa. Nykyään Brigitte ja Reuben kulkevat hänen rinnallaan edelleen: he lähtevät mukaan lääkärikäynneille, auttavat opintovalinnoissa ja arjen isoissa päätöksissä.

Syksyllä Poppie aloittaa terveys- ja hoitoalan opintolinjan, ja hänen pitkäaikainen unelmansa on valmistua lääkäriksi. Hän vierailee säännöllisesti Marshallin perheen luona, osallistuu perheen grillijuhliin, retkiin ja muihin yhteisiin tapahtumiin.

“Se merkitsee valtavasti, että Brigitte ja hänen perheensä ovat osa elämääni”, Poppie kertoo. Hän kutsuu Brigittestä jo hellästi nimellä “äiti Brigitte”.

Finding Family -ohjelma: sillanrakentaja sijaishuollosta lähteville

Poppien tarina ei ole sattumaa, vaan osa hallituksen rahoittamaa Finding Family -ohjelmaa. Ohjelman kautta paikallinen kunta nimesi hänelle koordinaattorin, jonka tehtävänä oli auttaa vahvistamaan ja turvaamaan suhdetta Marshallin perheeseen ja muihin luotettaviin aikuisiin.

Monelle sijaishuollosta lähtevälle nuorelle itsenäistymisen hetkeä kuvataan “jyrkänteen reunana”: tuki ja turvaverkot voivat katketa lähes yhdessä yössä. Usein nuoret saavat apua asumiseen, talousasioihin ja koulutukseen, mutta emotionaalinen tuki ja pysyvät ihmissuhteet jäävät liian vähälle.

“Ajatus siitä, että Poppie lähtisi ja jäisi täysin yksin, oli järkyttävä”, Brigitte sanoo. “Asumis- ja talousasiat ovat tärkeitä, mutta ne eivät riitä. Halusin, että hän tuntee olevansa arvostettu, rakastettu ja tuettu.”

Brigitteillä on neljä biologista lasta, mutta hän ajattelee Poppien kuuluvan perheeseen siinä missä muutkin.

Mackenzien matka takaisin sukuun

Finding Family -ohjelma on muuttanut myös Mackenzien, 20, elämää. Hän vietti kuusi vuotta sijaishuollossa sen jälkeen, kun hänen äitinsä kuoli ja suhde isään ajautui kriisiin. Mackenzie sijoitettiin lastenkotiin Norfolkiin, kauas perheestään Hertfordshiressä.

Vaikka yhteys isään säilyi jossain määrin, todellinen käännekohta oli koordinaattorin tuki. Hänen avullaan Mackenzie löysi tiensä takaisin laajemman suvun pariin: täteihin, setiin, serkkuihin ja puolisisareen. Koordinaattori järjesti jopa yhteisen sukukokoontumisen.

“On upeaa tuntea itsensä taas läheiseksi heidän kanssaan”, Mackenzie sanoo. “Lapsuuden traumat eivät ole kadonneet, ja tarvitsen yhä välillä omaa aikaa. Mutta elämässä olisi valtava tyhjä aukko, jos minulla ei olisi tätä yhteyttä.”

Hänen mukaansa koordinaattori loi turvallisen tilan yhteyden rakentamiselle: “Hän auttoi suunnittelemaan ja järjestämään tapaamisia niin, että kaikilla oli hyvä olla.”

Tavoitteena tuki jokaiselle 80 000 sijaishuollon lapselle

Poppien ja Mackenzien saama tuki on esimerkki siitä, mitä hallitus pyrkii laajentamaan koko maahan. Koulutusministeriö on tähän mennessä rahoittanut 25 paikallishallinnon aluetta, jotta ne voisivat palkata koordinaattoreita tukemaan lasten ja nuorten pysyvien ihmissuhteiden rakentamista.

Nämä suhteet voivat olla kaikkea etäisistä sukulaisista entisiin opettajiin, valmentajiin, harrastusohjaajiin tai – kuten Poppien tapauksessa – työntekijöihin, jotka ovat olleet mukana nuoren arjessa sijaishuollon aikana.

Pilottivaiheen aikana ohjelmaan osallistuneet nuoret loivat keskimäärin lähes kaksi merkityksellistä, pitkäkestoista ihmissuhdetta. Yli kolmannes nuorista löysi uudelleen yhteyden perheenjäseniinsä.

Joissakin kunnissa samankaltaista tukea on järjestetty jo ennen pilottia esimerkiksi järjestöjen avulla, mutta tarjonta on ollut hajanaista ja alueellisesti epätasaista. Nyt valtio pyrkii paikkaamaan tämän aukon suuntaamalla seuraavan kolmen vuoden aikana 8,4 miljoonaa puntaa, jotta jokaiselle sijaishuollossa olevalle ja sieltä lähtevälle lapselle voidaan tarjota vastaavaa tukea.

Lastenministeri Josh MacAlister toivoo, että panostus auttaa nuoria “saavuttamaan potentiaalinsa ja menestymään”. “Liian moni lapsi lähtee sijaishuollosta ilman elinikäisiä ihmissuhteita, joihin useimmat meistä tukeutuvat rakkauden, tuen ja vakauden lähteinä aikuisuuden eri vaiheissa”, hän toteaa.

Osa laajempaa lastensuojelun uudistusta

Finding Family -ohjelma on vain yksi osa laajempaa lastensuojelun kokonaisuudistusta. Tavoitteena on lisätä sijaisperhepaikkoja, pitää lapset mahdollisuuksien mukaan lähempänä omaa kotialuettaan ja varmistaa, että kunnat tukevat sijaishuollosta itsenäistyviä nuoria vähintään 25 ikävuoteen saakka esimerkiksi asumisen, työnhaun ja koulutuksen kysymyksissä.

Haasteet ovat kuitenkin valtavat. Tilastojen mukaan sijaishuollosta lähtevät nuoret ovat kolme kertaa todennäköisemmin koulutuksen, työn tai harjoittelun ulkopuolella kuin ikätoverinsa. Moni päätyy myös asunnottomaksi jo kahden vuoden sisällä itsenäistymisestä.

Family Rights Group -järjestön johtaja Cathy Ashley on ollut tiiviisti mukana kehittämässä Finding Family -ohjelmaa yhdessä hallituksen ja kuntien kanssa. Ohjelma pohjautuu järjestön kehittämään Lifelong Links -malliin, jonka tavoitteena on rakentaa nuorille pysyvä tukiverkosto.

Ashley kuvaa valtakunnallista laajennusta “loistavaksi aluksi”, mutta korostaa, että “valtavat haasteet” jatkuvat. “Valtion järjestelmä on epäonnistunut liian pitkään, ja siksi näiden nuorten tulokset ovat niin heikkoja.”

Hänen mukaansa erityisesti kohtuuhintaisen asumisen ja työllistymisen tukeen tarvitaan lisää resursseja. “Meidän on rakennettava tästä eteenpäin, jos haluamme aidosti ratkaista ongelman”, Ashley painottaa.

Miksi pysyvät ihmissuhteet ratkaisevat nuoren tulevaisuuden

Poppien ja Mackenzien tarinat kertovat, että yksi asia nousee ylitse muiden: yksikään nuori ei saisi joutua aloittamaan aikuisuuttaan täysin yksin. Asunto, opintopolku ja talousneuvonta ovat tärkeitä, mutta ilman ihmisiä, joihin luottaa, ne eivät riitä luomaan turvaa ja toivoa.

Finding Family -ohjelman ydin onkin siinä, että nuorelle rakennetaan ympärille pysyvä, monimuotoinen verkosto – ihmisiä, jotka pysyvät mukana myös silloin, kun virallinen tuki päättyy. Se voi olla sijaisvanhempi, entinen ohjaaja, sukulainen tai harrastusvalmentaja, kunhan suhde on luottamuksellinen ja aito.

Samanlaista pitkäjänteistä ajattelua nähdään myös urheilun ja huippujalkapallon puolella, jossa nuorten potentiaalin tukeminen vaatii aikaa, suunnitelmallisuutta ja turvallisia aikuisia ympärille. Esimerkiksi Arsenalin pitkän aikavälin suunnitelmat nuorten pelaajien, kuten Kroupin ja Rogersin, sekä manageri Artetan sopimuksen ympärillä osoittavat, miten tärkeää on rakentaa jatkuvuutta ja tukiverkostoja myös nuorille lahjakkuuksille – aivan kuten sijaishuollosta itsenäistyville nuorille Finding Family -ohjelmassa.

Lopulta kysymys on samasta asiasta: jokainen nuori tarvitsee ympärilleen ihmisiä, jotka uskovat häneen silloinkin, kun hän itse ei vielä usko – ja jotka pysyvät vierellä, vaikka viralliset järjestelmät vaihtuvat ja elämänvaiheet muuttuvat.

Ei sisällä instagram post:eja