Everestin oppaan ihmeellinen selviytyminen paljastaa vuoriturismin pimeän puolen
Mount Everestin ylärinteitä siivoava ryhmä oli torstaina keräämässä roskia vilkkaan kiipeilykauden jälkeen, kun se teki uskomattoman löydön. Vaarallisen Khumbu-jäätikön juurelta – yhdeltä maailman korkeimman vuoren hengenvaarallisimmista osuuksista – löytyi ryömimässä mies kirkkaan sinisessä huiputuspuvussa.
Mies oli Hillary Dawa Sherpa, 57-vuotias kiipeilyopas, joka oli kadonnut asiakasryhmästään kuusi päivää aiemmin laskeutuessaan vuorelta. Hänet oli jo ehditty julistaa käytännössä kuolleeksi – yhtenä uutena uhrina Everestin petollisilla rinteillä. Hänen perheensä oli aloittanut hautajaisrituaalit.
Pahasti paleltunut ja täysin uupunut Hillary Dawa kykeni silti istumaan ja puhumaan pelastajilleen ennen kuin hänet lennätettiin helikopterilla Katmanduun, Nepalin pääkaupunissa sijaitsevaan sairaalaan.
Ihmeellinen selviytyminen nousi nopeasti kansainvälisiksi otsikoiksi ja järkytti koko vuorikiipeily-yhteisöä. Samalla tapaus nosti pintaan kipeitä kysymyksiä huipputason vuoriturismin turvallisuudesta ja siitä, millaisessa vaarassa Everestillä työskentelevät sherpat todellisuudessa ovat.
Halpamatkoja Everestille – kuka kantaa vastuun?
Himalayan Traverse Adventure (HTA) -niminen yhtiö, jonka palveluksessa Hillary Dawa oli, kiistää laiminlyönnit ja korostaa, että huono sää viivästytti pelastusoperaatiota. Yhtiön maine perustuu markkinatasoa edullisempiin kiipeilypaketteihin – ja juuri tämä herättää nyt kysymyksiä siitä, säästetäänkö kustannuksia oppaiden ja työntekijöiden turvallisuuden kustannuksella.
Erityisen huolestuttavaa on, että Hillary Dawa oli palkattu alun perin leirikeittäjäksi. Siitä huolimatta hän päätyi johtamaan asiakkaita kohti maailman korkeinta huippua 8 849 metrin korkeuteen. Miksi keittäjä asetettiin oppaan rooliin näin vaarallisessa ympäristössä? Miksi etsinnät aloitettiin vasta kolme päivää hänen katoamisensa jälkeen – ja olisiko etsintä aloitettu aiemmin, jos kadonnut olisi ollut maksava asiakas eikä opas?
Hillary Dawan perhe on tehnyt poliisille tutkintapyynnön ja syyttää HTA:ta vakavasta huolimattomuudesta. Myös Nepalin matkailuviranomaiset tutkivat tapausta.
Keittäjästä varalla oppaaksi – kohtalokas päätös
HTA:n mukaan Hillary Dawa palkattiin aluksi Camp 2 -leiriin kokiksi. Yritys kuitenkin siirsi hänet yllättäen oppaaksi, kun yksi varsinaisista oppaista ”sairastui Base Campilla”. HTA:n edustajan Angfurba Sherpan mukaan Hillary Dawa suostui muutokseen, koska halusi ansaita lisätienestejä.
Näin hän päätyi saattamaan kahta asiakasta – brittiläistä Chris Thrallia ja puolalaista Mariusz Chmielewskia – kohti Everestin huippua. Mukana oli myös toinen opas, Pasang Kaji Sherpa.
Everestin eteläreitillä on neljä leiriä perusleirin yläpuolella, joita kiipeilijät käyttävät lepäämiseen ja sopeutumiseen ohueen ilmaan. Ylin, Camp 4, sijaitsee noin 7 920 metrin korkeudessa. Ryhmä aloitti laskeutumisen Camp 4:ltä 29. toukokuuta. Pasang Kaji ja Chmielewski lähtivät ensin, koska Chmielewskiltä oli loppumassa lisähappi.
Britti Chris Thrall seurasi hieman perässä Hillary Dawan kanssa. Thrallin mukaan Hillary pysähtyi istumaan rinkkansa päälle hieman Camp 3:n yläpuolella, noin 7 500 metrissä – kuten hän oli tehnyt lukemattomia kertoja aiemmin lyhyttä lepoa varten.
”Käännyin ja kysyin: ’Hillary, oletko kunnossa, veli?'” Thrall kertoi Instagram-videolla. ”Hän vastasi: ’Kyllä, kyllä, olen kunnossa Chris, jatka vain.'”
Kuolemanvyöhyke: vaikeat päätökset ja rajallinen happi
Thrall kuvaili jälkikäteen julkisuudessa kamppailuaan sen välillä, pitäisikö hänen kääntyä takaisin Hillaryn luo vai kiirehtiä auttamaan pulassa olevaa Chmielewskia. Korkealla ns. kuolemanvyöhykkeellä jokainen askel kuluttaa voimia ja hapenpuute tekee liikkumisesta hengenvaarallista.
”Palaanhan sen sherpan luo, joka todennäköisesti hetken päästä kävelee omin voimin leiriin, kuten hän on tehnyt satoja kertoja aiemmin? Vai autanko kiipeilijätoveria, jolla ei ole happea, sormet ovat paleltuneet ja joka on selvästi hengenvaarassa?” Thrall kuvasi tilannettaan.
Vastaten väitteisiin, joiden mukaan ryhmä olisi jättänyt Hillary Dawan kuolemaan, Thrall totesi: ”Everestillä tilanne on aivan erilainen. Minulla oli yksi happipullo, josta puolet oli jo käytetty. Takaisin nouseminen olisi vienyt lähes kaiken jäljellä olevan hapen. En väistä vastuuta, mutta pitää olla realisti.”
Myöhemmässä BBC:n haastattelussa Thrall kertoi päättäneensä suunnata ”kolmikon heikoimman lenkin” – Chmielewskin – luo ja jakoi tälle omaa hupenevaa happivarastoaan, kun he jatkoivat laskeutumista armottomassa lumimyrskyssä.
Olosuhteet olivat niin hirvittävät, että molemmat miehet nauhoittivat jäähyväisviestejä läheisilleen, sillä he eivät uskoneet selviävänsä takaisin Base Campille. Laskeutuminen perusleiriin kesti lopulta noin 38 tuntia. Tuossa vaiheessa he olivat varmoja, että Hillary Dawa oli menehtynyt.
”Näkyvyys oli täysin nolla. Kaikki kiipeilyköydet olivat hautautuneet lähes jalan syvyiseen lumeen. Kertaakaan kun katsoin takaisin vuorelle, en nähnyt jälkeäkään Hillarysta”, Thrall sanoi.
Syytökset laiminlyönnistä: ”Hänet jätettiin yksin”
Puolalainen Mariusz Chmielewski on yhtä lailla syyttänyt HTA:ta vakavasta huolimattomuudesta. Hänen mukaansa todellisuus on karu: ”Hillary Dawa jätettiin yksin. Hän pelasti itse itsensä. Tämä kertoo surullisen totuuden siitä, miten Himalayan Traverse kohtelee työntekijöitään. Samalla tavoin he kohtelevat myös asiakkaitaan.”
Chmielewski väittää, että Pasang Kaji Sherpa ilmoitti yhtiölle jo 30. toukokuuta Hillary Dawan kadonneen. Silti varsinaista etsintää ei aloitettu kuin useita päiviä myöhemmin. Myös Chmielewski joutui sairaalahoitoon paleltumien vuoksi.
Hänen mukaansa retkikunnassa tehtiin päätöksiä sattumanvaraisesti ja koko operaatio vaikutti huonosti valmistellulta. ”Minulla on vakavia epäilyksiä tämän matkatoimiston toiminnasta. Mielestäni heidän lupansa pitäisi perua”, Chmielewski sanoi.
Kuusi päivää kuolemanvyöhykkeellä – selviytymistarina, jota pidetään ihmeenä
Hillary Dawa kertoo itse, että hän ”pakotettiin jäämään” Camp 3:n lähettyville noin 7 200 metrin korkeuteen, koska hänen lisähappensa loppui eikä hän enää pystynyt kävelemään. Ilman lisähappea täysin sopeutunutkin kiipeilijä selviää tuossa korkeudessa yleensä vain pari, korkeintaan kolme päivää.
”En pystynyt kävelemään. En syönyt mitään kahteen ensimmäiseen päivään. Aloin sitten pureskella jäätä, mutta se sattui hampaisiin”, hän kertoi BBC Nepalin haastattelussa HAMS-sairaalasta Katmandusta. ”En uskonut, että jäisin henkiin.”
Lopulta hän löysi taskustaan suklaata ja sai sulatetusta jäästä hieman juotavaa. Hän alkoi hivuttautua alaspäin, mutta putosi lopulta railoon, kertovat kaksi ihmistä, jotka ovat kuulleet tapahtumat suoraan Hillarylta.
Juuri railossa tapahtui käänne, joka todennäköisesti pelasti hänen henkensä. Lumivyöry täytti railon lunta myöten ja antoi hänelle mahdollisuuden kiivetä ylös. ”Nousin lumen päälle, katsoin ylöspäin… Tuntui, että voisin päästä täältä ulos”, hän muisteli.
Päästyään railosta hän löysi läheltä kiipeilyköysiä, joiden avulla pystyi jatkamaan matkaansa alaspäin. Silloin hän lopulta näki siivousryhmän – ensimmäiset ihmiset lähes viikkoon.
Hillary Dawa siirrettiin teho-osastolta tavalliselle vuodeosastolle alkuviikosta, ja hänen perheensä mukaan toipuminen etenee hyvin.
Pelastuksen viivästyminen ja vastuukysymykset
HTA:n perustaja ja puheenjohtaja Dawa Sherpa kertoo, että yhtiö huomasi 30. toukokuuta Hillary Dawan olevan tavoittamattomissa ja ilmoitti asiasta kumppanilleen, suuremmalle retkikuntayhtiölle 8K Expeditionsille, joka oli auttanut kiipeilylupien järjestämisessä.
”Pelastusoperaatio viivästyi yksinomaan huonon sään vuoksi. Se ei tarkoita, että olisimme olleet välinpitämättömiä”, Dawa sanoo. ”Sää oli todella huono, täysi whiteout. Lunta tuli koko ajan paljon. Helikopteria ei olisi voitu lähettää heti. Olisin lähettänyt pelastajat kuolemaan.”
Dawan mukaan varsinaisen pelastuksen järjestämisestä olisi pitänyt vastata 8K Expeditions, koska se hoiti lupabyrokratian. 8K kuitenkin kiistää vastuun logistiikasta ja käytännön toiminnoista juuri tämän retkikunnan osalta.
”Siitä huolimatta teimme parhaamme auttaaksemme etsinnöissä, osana vastuutamme ja sitoutumistamme vuorikiipeily-yhteisöön”, yrityksen toimitusjohtaja Lakpa Sherpa sanoo. Lakpan mukaan HTA otti ensimmäisen kerran yhteyttä 30. toukokuuta, mutta katosi sen jälkeen käytännössä tutkasta. 8K kertoo yrittäneensä useaan otteeseen tavoittaa HTA:ta lisätietoja ja koordinaatiota varten, tuloksetta.
”2. kesäkuuta saimme yhteyden Hillaryn perheeseen ja järjestimme ilmaetsinnän”, Lakpa sanoo. Etsintälento ei kuitenkaan tuottanut tulosta. 8K Expeditions onkin kuvannut Hillary Dawan selviytymistä ”aidoksi itsepelastukseksi” ja ”todelliseksi ihmeeksi”.
Oliko keittäjällä riittävä koulutus huiputusoppaaksi?
Everest-asiantuntijat muistuttavat, että leirikeittäjät eivät yleensä ole varustettuja tai koulutettuja viemään asiakkaita 8 000 metrin huipuille. ”Paikalliset huiputusoppaat koulutetaan yleensä nimenomaan tätä tehtävää varten”, sanoo Outside Magazinen pitkäaikainen Everest-toimittaja Ben Ayers.
Hänen mukaansa Hillary Dawalla oli aiempaakin kokemusta oppaan työstä, mutta ura oli jo loppuvaiheessa. Tämä herättää kysymyksen, oliko hänellä riittävästi fyysistä ja henkistä kapasiteettia toimia varalla huiputusoppaana näin vaativissa olosuhteissa.
Chmielewskin mukaan HTA kertoi asiakkaille, että Hillary Dawa siirrettiin oppaaksi, koska alkuperäisellä oppaalla oli ”juomisongelmia ja terveysongelma”. Yksityiskohtia ei kuitenkaan kerrottu.
Halvat hinnat, kovat riskit
Toisessa BBC:lle antamassaan haastattelussa HTA:n edustaja Angfurba Sherpa väitti, että asiakkaat eivät halunneet maksaa lisäkustannuksia kokeneemmasta oppaasta alkuperäisen oppaan poistuttua kuvioista. Thrall ja Chmielewski maksoivat hänen mukaansa kumpikin noin 37 500 dollaria (noin 28 000 puntaa) retkikunnasta, johon sisältyi yritys Everestille sekä nousu 6 189 metriä korkealle Island Peakille.
”He maksoivat yhden halvimmista hinnoista ja silti odottivat VIP-palvelua”, Angfurba sanoi ja huomautti, että jotkut yhtiöt veloittavat vastaavista matkoista kuusinumeroisia summia.
Chmielewski pitää kommenttia ”absurdina ja pöyristyttävänä”. Hänen mukaansa kiipeilijät maksoivat lisäksi ”useita tuhansia dollareita” saadakseen pätevän huiputusoppaan, mutta Hillary Dawa määrättiin tehtävään yksinkertaisesti ”henkilöstöpulan vuoksi”.
Angfurba myös vihjasi, että Hillaryn olisi pitänyt itse ilmoittaa elossaolostaan: ”Hänellä oli toimiva radiopuhelin ja varaparistoja. Se olisi vienyt kymmenen sekuntia.”
Hillaryn perhe ja ystävät pitävät syytöstä epärealistisena ottaen huomioon olosuhteet, uupumuksen ja paleltumat. Heidän mielestään sherpa jätettiin käytännössä oman onnensa nojaan.
Sherpojen asema ja vuoriturismin laajempi ongelma
Hillary Dawan tapaus ei ole yksittäinen poikkeus, vaan se heijastaa laajemmin sherpojen asemaa huipputason vuoriturismissa. Sherpat kantavat suurimman osan fyysisestä ja henkisestä riskistä, mutta hyöty rahavirrasta valuu pääosin yhtiöille ja kansainvälisille asiakkaille. Kysymys kuuluu: suojellaanko niitä, jotka ottavat suurimmat riskit?
Yhä halvemmiksi hinnoitellut Everest-paketit houkuttelevat kokemattomampiakin kiipeilijöitä vuorelle, mikä lisää oppaiden kuormitusta ja vaarantaa turvallisuuden. Kun samalla painetta kustannusten karsimiseen kasvatetaan, ensimmäisenä joustavat usein turvallisuusstandardit, varusteet ja henkilöstön määrä.
Myös Suomessa on nähty, miten kaupallistunut treeni- ja hyvinvointikulttuuri voi tuoda mukanaan sekä mahdollisuuksia että riskejä. Esimerkiksi suosittu fitness-vaikuttaja Erna Husko on noussut otsikoihin näyttävillä treenivideoillaan ja itsevarmuutta ja kovaa harjoittelua korostavalla tankotanssivideollaan. Siinä missä sosiaalisen median treenitrendit painottavat yleensä ulkonäköä ja rohkeutta, Everestin kaltaisilla vuorilla todellisuus on armoton: pienikin virhe tai säästö turvallisuudessa voi maksaa ihmishengen.
Perheen vaatimus: oikeutta Hillary Dawalle
Hillary Dawan perhe ja ystävät vaativat nyt perusteellista tutkintaa ja vastuullisten tahojen saattamista tilille. Pitkäaikainen ystävä Pasang Dawa Sherpa kiteyttää monen tunnot: ”Uskon, että ongelma johtui siitä, että hänet otettiin kokiksi, mutta käytettiin oppaana.”
”Pääkysymyksemme on: miksi etsintää ei aloitettu heti, kun hän jäi loukkuun? Haluamme tietää, miksi oli näin paljon välinpitämättömyyttä.”
Hillary Dawan lähes mahdottomalta tuntunut selviytyminen paljasti paitsi yksilön uskomattoman sitkeyden, myös vuoriturismin rakenteelliset ongelmat. Tapaus pakottaa kysymään, kuinka monta varoitusta Everest vielä vaatii, ennen kuin sherpojen turvallisuus ja oikeudet asetetaan todella etusijalle.
Ei sisällä instagram post:eja
