Sir Tom Stoppard 1937–2025: Kuningas Charles johti kunnianosoituksia näytelmäkirjallisuuden nerolle
Kuningas Charles III ja kuningatar Camilla ovat johtaneet kunnianosoituksia maailmankuululle näytelmäkirjailijalle Sir Tom Stoppardille, joka on kuollut 88 vuoden iässä. Hovin mukaan Stoppard oli ”yksi suurimmista kirjailijoistamme” ja myös kuninkaallisen parin ”rakas ystävä”.
Kuningasperheen lämmin jäähyväinen
Kuninkaallisen parin julkilausumassa kuvattiin Stoppardia miehenä, joka ”kantoi neroaan kevyesti” ja pystyi tarttumaan mihin tahansa aiheeseen – haastaen, liikuttaen ja inspiroiden yleisöään. He korostivat, että hänen taiteensa kumpusi vahvasti hänen omasta dramaattisesta henkilöhistoriastaan.
”Olemme syvästi murheellisia Sir Tom Stoppardin kuolemasta. Lähetämme sydämellisimmän osanottomme hänen rakkaalle perheelleen. Ottakaamme kaikki lohtua hänen kuolemattomasta repliikistään: ’Katso jokaiseen poistumiseen sisäänkäyntinä jonnekin toisaalle’.”
Lainaus on peräisin Stoppardin läpimurtoteoksesta Rosencrantz and Guildenstern Are Dead, josta tuli yksi hänen tunnetuimmista näytelmistään yhdessä muun muassa näytelmän The Real Thing kanssa.
Oscar- ja Golden Globe -voittaja kuoli kotonaan
Stoppardin agentit kertoivat, että kirjailija ”kuoli rauhallisesti kotonaan Dorsetissa perheensä ympäröimänä”. Hänen uransa kesti yli kuusi vuosikymmentä, joiden aikana hän vangitsi yleisöjä ympäri maailmaa filosofisia ja poliittisia teemoja käsittelevillä teoksillaan.
Stoppard voitti sekä Oscarin että Golden Globen käsikirjoituksesta elokuvaan Shakespeare in Love. Hän kirjoitti urallaan näytelmäkirjallisuuden lisäksi elokuva-, televisio- ja radiokäsikirjoituksia ja oli yksi modernin draaman vaikutusvaltaisimmista tekijöistä.
Maailmanlaajuiset kunnianosoitukset: Jagger, Harris ja muut
Suruuutisen jälkeen kunnianosoituksia alkoi virrata eri puolilta maailmaa. Muusikko Sir Mick Jagger kutsui Stoppardia sosiaalisessa mediassa ”suosikkinäytelmäkirjailijakseen” ja totesi, että tämä jätti jälkeensä ”majesteettisen, älyllisen ja viihdyttävän tuotannon”.
Kirjailija Robert Harris, joka oli Stoppardin ystävä, kuvasi häntä poikkeuksellisen lahjakkaaksi ja elämänmyönteiseksi ihmiseksi. ”Hän eli yhden kateudestuttavimmista elämistä, joita voin kuvitella. Hän oli valtavan lahjakas, hyvin onnellinen mies, äärimmäisen nokkela ja nautti elämästä. Hän kävi luonamme lounaalla kesällä, yhä tupakoi ja teki muistiinpanoja tulevaa kirjoittamista varten”, Harris kertoi The Times -lehden mukaan.
Australialais-brittiläinen kirjailija Kathy Lette muisteli Stoppardia ”yhtenä nokkelimmista ihmisistä”, joita hän oli koskaan tavannut. Jakaessaan yhteiskuvan sosiaalisessa mediassa Lette kirjoitti, että keskustelu Stoppardin kanssa jätti kuulijan ”pyörryksiin hänen rienaavan ja mielikuvituksellisen sanailunsa” jäljiltä.
Kunnianosoituksia teatterimaailmasta
Stoppard sai uransa aikana lukuisia palkintoja ja kunnianosoituksia. Hänet lyötiin ritariksi vuonna 1997 edesmenneen kuningatar Elisabet II:n toimesta ansioistaan kirjallisuuden saralla. Hän voitti kolme Olivier-palkintoa, viisi Broadway-teatterin Tony-palkintoa sekä Oscarin Shakespeare in Love -elokuvasta.
Olivier-palkintoja jakava organisaatio ilmoitti, että Lontoon West End -teattereiden valot himmennetään kahdeksi minuutiksi 2. joulukuuta klo 19.00 Britannian aikaa Stoppardin muistoksi. Järjestön mukaan laaja palkintokattaus ”todistaa hänen työnsä hämmästyttävästä skaalasta ja kestävästä vaikutuksesta näyttämöllä ja valkokankaalla”.
Ohjaaja Nicholas Hytner, joka ohjasi Stoppardin näytelmän The Hard Problem Lontoon National Theatressa kymmenen vuotta sitten, korosti kirjailijan ”hämmästyttävää anteliaisuutta ja uteliaisuutta muiden työtä kohtaan”. Hänen mukaansa Stoppard oli paitsi suuri kirjailija ja legendaarinen isäntä, myös ”poikkeuksellinen niiden elämien rikastuttaja, joihin hän kosketti”.
Almeida-teatterin taiteellinen johtaja Rupert Goold kuvaili Stoppardia ”tukevimmaksi ja anteliaimmaksi mieheksi”, jonka ”taika oli läsnä kaikessa, mitä hän kirjoitti”.
Juuret Euroopan historian kipupisteissä
Sir Tom Stoppard syntyi vuonna 1937 Tšekkoslovakiassa nimellä Tomas Straussler. Hänen vanhempansa pakenivat natsien miehityksen uhan alla Singaporeen, kun Tom oli vielä vauva. Hänen isänsä kuoli japanilaisessa vankileirissä toisen maailmansodan aikana.
Stoppard, hänen äitinsä ja veljensä ehtivät paeta ennen Japanin hyökkäystä Singaporeen. He matkasivat ensin Australiaan ja myöhemmin Intiaan. Siellä hänen äitinsä tapasi ja avioitui englantilaisen majuri Kenneth Stoppardin kanssa, jonka sukunimen Tom myöhemmin otti käyttöön. Perhe muutti lopulta Englantiin, josta tuli Stoppardin pysyvä koti ja hänen englantilaisen kirjailijauransa näyttämö.
Vasta myöhemmin sukulaisten kertomuksista hän sai tietää, että kaikki hänen neljä isovanhempaansa olivat juutalaisia ja kuolleet natsien keskitysleireillä. Hän kuvasi elämäänsä ”lähes käsittämättömän onnekkaaksi” verrattuna niihin, jotka joutuivat taistelemaan hengestään.
Vuonna 1999 yhdysvaltalaiselle Talk-lehdelle antamassaan haastattelussa Stoppard pohti paluutaan syntymäkaupunkiinsa Zlíniin (nykyisessä Tšekin tasavallassa): ”Tunnen itseni uskomattoman onnekkaaksi, kun en joutunut selviytymään tai kuolemaan. Se on silmiinpistävä osa sitä, mitä voisi kutsua siunatuksi elämäksi.”
Klassikkonäytelmät ja kansainvälinen menestys
Stoppard muistetaan erityisesti siitä, että hän kykeni yhdistämään terävän älyllisen keskustelun, filosofiset pohdinnat ja kepeän, usein absurdin huumorin. Sanoittaja Sir Tim Rice kertoi olevansa ”lähes kaikesta” Stoppardin tuotannossa syvästi vaikuttunut.
”Hän kykeni sekoittamaan älyllisiä väittelyitä ja filosofista ajattelua puhtaaseen nokkeluuteen ja hauskuuteen. Se näkyi jo hänen läpimurtoteoksessaan Rosencrantz and Guildenstern Are Dead. Olin häneen suuren kunnioituksen vallassa, mutta hänestä tuli myös ystäväni, ja pidin sitä suurena kunniana”, Rice kertoi BBC:lle.
Rice arvioi, että Stoppard on kirjoittanut ”vähintään puoli tusinaa, todennäköisesti kaksin verroin” näytelmiä, jotka tulevat elämään hyvin pitkään. ”Monet loistavat näytelmät eivät kestä oman aikansa yli, mutta uskon, että Tom Stoppardin teokset kestävät – siitä ei ole epäilystäkään.”
Leopoldstadt ja myöhäisuran huipennus
Vuonna 2020 Stoppard julkaisi puoliksi omaelämäkerrallisen näytelmänsä Leopoldstadt, joka sijoittuu 1900-luvun alun Wienin juutalaiskortteliin. Teos käsittelee juutalaisen perheen kohtaloa Euroopan myrskyisän historian keskellä ja peilaa samalla Stoppardin omia sukujuuria ja identiteettikysymyksiä.
Leopoldstadt palkittiin Olivier-palkinnolla parhaana uutena näytelmänä ja voitti myöhemmin neljä Tony-palkintoa. Näytelmää on laajalti pidetty Stoppardin myöhäisuran mestariteoksena ja yhtenä vahvimmista todisteista hänen kyvystään yhdistää henkilökohtainen ja historiallinen kokemus vaikuttavaksi draamaksi.
Elokuva- ja TV-käsikirjoitusten mestari
Näytelmien lisäksi Stoppard teki merkittävän uran elokuvakäsikirjoittajana. Yksi hänen tunnetuimmista adaptaatioistaan on Leo Tolstoin klassikkoromaaniin perustuva elokuva Anna Karenina (2012), jossa pääosissa nähtiin Keira Knightley ja Jude Law. Hänen kynänjälkensä näkyi usein tuotannoissa, joissa yhdistyivät vahva tarina, älyllinen särmä ja elokuvallinen näyttävyys.
Stoppard kirjoitti ja muokkasi käsikirjoituksia myös televisiolle ja radiolle. Hänen vaikutuksensa ulottuu siten paljon teatterin ulkopuolelle – draaman ja dialogin rytmi, äly ja huumori ovat inspiroineet lukemattomia käsikirjoittajia ja ohjaajia.
Perintö, joka jatkaa elämäänsä
Sir Tom Stoppardin kuolema merkitsee yhden modernin näytelmäkirjallisuuden suurimman äänen vaikenemista, mutta hänen työnsä jatkaa elämäänsä näyttämöillä, elokuvissa ja kirjallisuushistoriassa. Hänen tarinansa pakolaislapsesta kansainvälisesti arvostetuksi brittikirjailijaksi heijastaa 1900-luvun Euroopan traumoja, mutta myös yksilön kykyä luoda uutta ja merkityksellistä taidetta vaikean menneisyyden keskeltä.
Stoppardin elämäntyö on esimerkki siitä, miten henkilökohtainen historia, poliittinen ajattelu ja filosofinen pohdinta voidaan jalostaa taiteeksi, joka puhuttelee sukupolvia. Samalla tavoin kuin nykypäivän viihde- ja urheilumaailmassa keskustellaan avoimesti taiteen ja kaupallisuuden suhteesta – esimerkiksi kun Aki Manninen avasi palkkioitaan Immun Fight Club -ottelusta – Stoppardin tuotanto muistuttaa, että draaman ytimessä ovat silti aina tarina, ajatus ja inhimillinen kokemus.
Ei sisällä instagram post:eja
