Jari Saario ongelmissa Atlantilla – yksinsoutajan hurja koitos herättää huolta
Yksinsoutaja ja palomies Jari Saario jatkaa valtavaa Atlantin ylitystään, mutta matka Kap Hornista kohti Etelä-Afrikan Kapkaupunkia on ajautunut entistä vakavampiin ongelmiin. Saario lähti matkalleen 11. marraskuuta, ja jo ensimmäisten viikkojen aikana hän on joutunut kohtaamaan olosuhteita, joita harva vapaaehtoisesti hakeutuisi kokeilemaan.
Voimakkaat tuulet painavat venettä väärään suuntaan
Saarion soutuvene on joutunut toistuvasti sääolosuhteiden armoille. Voimakkaat ja jatkuvasti suunnaltaan vaihtelevat tuulet painavat venettä sinnikkäästi väärään suuntaan, mikä tekee etenemisestä hidasta ja henkisesti kuormittavaa. Aallokko ei päästä hetkeksikään helpolla, ja etenkin myrskyöinä Saario joutuu taistelemaan sekä luonnonvoimia että väsymystä vastaan.
Hänen mukaansa korkea aallokko pyörittää venettä kuin kellonviisaria. Venettä vakauttamaan tarkoitettu ajoankkuri uittaa aaltojen mukana naruja perän taakse kuin vesisukset, mikä aiheuttaa jatkuvaa sotkeutumisen vaaraa.
Ajoankkuri ja peräsin aiheuttavat hengenvaarallisia tilanteita
Erityisen huolestuttavaa on ajoankkurin ja peräsimen välinen vuorovaikutus. Välillä ajoankkurin narut sotkeutuvat peräsimen ympärille niin pahasti, että Saarion on pakko hypätä myrskyävään mereen selvittämään tilannetta. Jos naruja ei saataisi irrotettua, peräsin voisi rikkoutua, mikä tekisi matkan jatkamisesta käytännössä mahdotonta.
Meressä työskentely tapahtuu usein rajussa aallokossa, pimeässä ja kylmissä olosuhteissa. Saarion mukaan hänen tärkeimmät varusteensa tällaisissa tilanteissa ovat maski ja puukko. Niiden avulla hän pystyy näkemään ja toimimaan vedessä edes jollain tasolla hallitusti. Siitä huolimatta hän korostaa, ettei uiminen ja työskentely tällaisissa oloissa ole millään tavoin miellyttävää – pikemminkin se on jatkuvaa selviytymistaistelua.
Airot katkeilevat – varaosia on enää rajallisesti
Yli kuukauden kestäneen myrskyisen jakson aikana Saarion vene on pyörinyt ympäri useita kertoja. Samalla matkalla on jo katkennut kaksi airoa, joita ei ole mahdollista korjata merellä. Viimeisin airo katkesi tiistaina, ja tilanne alkaa muuttua riskialttiiksi myös varustetilanteen osalta.
Saarion veneessä on ollut yhteensä kuusi airoa, joista kaksi on jo menetetty. Näin ollen ehjiä vara-airoja on jäljellä enää kaksi.
– Alkaa olla aikamoista riskipeliä, jos vielä katkeaa. On tuo aika huolestuttavaa, kun tässä vaiheessa on kaksi katkennut. Yhdellä airolla on vähän vaikea edetä, mutta kyllä tässä nyt vielä on vähän pelivaraa, Saario kuvailee somepäivityksessään.
Kevyt ja kapea soutuvene keinuu rajusti aallokossa
Saarion käyttämä merisoutuvene on suunniteltu pitkille matkoille, mutta sen ominaisuudet tekevät siitä myös herkästi keinuvan. Vene painaa noin 400 kiloa, ja varusteiden kanssa kokonaispaino nousee noin 550 kiloon. Veneen pituus on noin 7,3 metriä ja korkeus 1,2 metriä.
Veneessä on tasainen pohja eikä lainkaan köliä – ainoa vedenalainen osa on peräsin. Tämä keventää rakennetta ja parantaa liukua, mutta tekee veneestä erittäin herkästi kallistuvan ja aaltojen mukana keikkuvan. Nousevissa aalloissa vene heittelehtii rajusti, mikä lisää kaatumis- ja varusterikkojen riskiä.
Vertailun vuoksi Saario kertoo, että Kap Hornin edustalla aallonkorkeus oli arviolta jopa 15 metriä. Nyt matkalla Kapkaupunkia kohti aallot ovat olleet yöllä noin 6 metrin korkuisia. Vaikka aallokko ei ole hänen mukaansa äärimmäinen, se on riittävän voimakas heittelemään venettä jatkuvasti ja kuluttamaan soutajan voimia.
Tilanne on Saarion mukaan hallinnassa – some kuitenkin huolissaan
Vaikeista olosuhteista huolimatta Saario vakuuttaa julkaisemillaan videoilla, että tilanne on hänen hallinnassaan. Hän seuraa sään ja aaltojen kehittymistä, suunnittelee reittiään tarkkaan ja pyrkii huoltamaan varusteitaan merellä niin hyvin kuin mahdollista.
Saario on kertonut koettelemuksistaan seuraajilleen erityisesti Instagramissa, jonne hän päivittää sekä videoita että kirjoitettuja kuulumisia. Julkaisut näyttävät karulla tavalla, millaista arki yksin keskellä Atlanttia todella on – jatkuvaa korjaamista, varusteiden tarkkailua, levon ja työn vuorottelua sekä henkistä kamppailua epävarmuuden ja pelon kanssa.
”Onko tuossa mitään järkeä?” – seuraajat jakautuvat ihaileviin ja huolestuneisiin
Saarion seuraajat sosiaalisessa mediassa ovat reagoineet hänen päivityksiinsä voimakkaasti. Kommenteissa vuorottelevat ihailu, kannustus ja aito huoli.
Moni toivoo yksinkertaisesti, että Saario selviää hengissä ja pääsee turvallisesti perille:
– Joulutoive, että pysyisit hengissä, eräs seuraaja kirjoittaa.
Toiset kyseenalaistavat koko hankkeen mielekkyyden ja sen, onko näin vaarallinen projekti lopulta kaiken arvoinen:
– En tiedä sitten, onko tuossa mitään järkeä? Palomiehenä olisit pelastanut ihmishenkiä, nyt uhraat omasi kenties. Kaikkea suojelusta sinne, kommentoi toinen.
Myös vetäytymistä ja matkan keskeyttämistä toivotaan avoimesti:
– Onko mitään järkeä leikkiä henkensä uhalla. Lopeta, kun olet vielä hengissä ja palaa Suomeen joulun viettoon, kolmas kommentoi.
Monet kuvailevat seuraavansa Saarion matkaa sydän syrjällään:
– Voi kauhia! Ihan hirvittää sun puolesta! Voimia ja jaksamista, muuta ei voi todeta, eräs seuraaja tiivistää monen tunnot.
Äärirajoilla tehtyjä projekteja seurataan tarkkaan mediassa
Jari Saarion Atlantin ylitys on yksi monista viime vuosien äärimmäisistä seikkailuista, jotka ovat nousseet julkiseen keskusteluun. Yleisöä kiehtovat tarinat ihmisistä, jotka testaavat fyysisiä ja henkisiä rajojaan, mutta samalla herää kysymyksiä riskienhallinnasta, sponsorien roolista ja siitä, missä kulkee terveen seikkailun ja tarpeettoman hengenvaaran raja.
Samankaltaista keskustelua on nähty myös kulttuurin ja viihteen puolella, kun tunnetut henkilöt joutuvat yllättäen kyseenalaistuksen kohteeksi. Esimerkiksi tapaukset, joissa kirjailijoiden tai viihdetähtien sopimuksia on katkaistu – kuten David Walliamsin pudottaminen HarperCollinsin kirjoittajalistalta – osoittavat, kuinka nopeasti julkinen mielipide voi kääntyä ja miten tarkasti mediassa seurataan yksilöiden valintoja ja tekemisiä.
Saarion tapauksessa huomio ei kohdistu skandaaliin, vaan äärimmäiseen fyysiseen suoritukseen ja siihen liittyviin riskeihin. Keskustelu jatkuu varmasti koko matkan ajan: onko kyse inspiroivasta rohkeudesta vai liiallisesta uhkarohkeudesta – ja missä vaiheessa raja ylittyy.
