Mayhill ja Townhill eivät ole sotavyöhyke – yhteisö, joka nousi mellakoiden varjosta
Viisi vuotta sitten Swansea’n keskustaa ylhäältä kukkulalta katsova Mayhillin ja Townhillin yhteisö joutui otsikoihin tavalla, jota paikalliset eivät unohda. Autoja sytytettiin tuleen, koteja vandalisoitiin ja sekä asukkaita että poliiseja vastaan hyökättiin kahden tunnin ajan. Aluetta kuvailtiin mediassa jopa “sotavyöhykkeeksi”.
Niille, jotka kutsuvat kukkulaa kodikseen, tämä leima ei kuitenkaan vastaa todellisuutta. Paikalliset puhuvat alueesta rakastavasti nimellä “the hill” – kukkula, jossa yhteisöllisyys, vertaistuki ja pitkä historia painavat enemmän kuin yhden illan väkivaltaiset tapahtumat.
Yhteisö, joka tuntee toisensa nimeltä
Townhillissä koko ikänsä asunut 48-vuotias Leanne Dower on nähnyt alueen muutoksen läheltä. Hän johtaa nykyään The Phoenix Centre -yhteisökeskusta ja kulkee työmatkansa pysähdellen jatkuvasti – jokaiselle vastaantulijalle on moikka, vilkaisu tai lyhyt kuulumisten vaihto.
“Rakastan tätä paikkaa, rakastan Townhilliä. Hyvää ja huonoa on kaikkialla, mutta täällä hyvä voittaa selvästi pahan. Tämä on positiivinen yhteisö”, hän sanoo. “Sanon aina, että jos voittaisin lotossa, en silti muuttaisi pois. Rakastan maisemia, yhteishenkeä ja sitä, että ihmiset tulevat yhteen, kun asiat eivät ole hyvin.”
Leannen sanat joutuivat koetukselle toukokuussa 2021, kun rauhallisena alkanut muistovigilia paikalliselle teinille muuttui äkisti väkivaltaiseksi. Koteihin hyökättiin, autoja rikottiin ja poliiseja kohti heitettiin kiviä, tiiliä ja pulloja. Osa ihmisistä lukittautui kauhuissaan koteihinsa. Myöhemmin 18 ihmistä tuomittiin mellakkaan osallistumisesta.
Melkein saman tien mellakan jälkeen kukkulan asukkaat alkoivat kuitenkin siivota katuja, tukea uhreja ja rakentaa uudelleen omaa arkeaan. Leanne sanoo, ettei ole koskaan tuntenut suurempaa ylpeyttä siitä, miten yhteisö toimi yhdessä tuona päivänä.
Ensimmäisiä kunnallisia lähiöitä – ja miljoonan dollarin maisemat
Mayhill ja Townhill ovat yksiä Walesin ensimmäisistä tarkoituksella rakennetuista kunnallisista lähiöistä, jotka nousivat maailmansotien välisenä aikana. Talot ovat väljiä, ympärillä on isoja nurmialueita, puutarhoja, leikkipaikkoja, pensasaitoja ja puita.
Kukkulan kruununa ovat näkymät, joita paikalliset kutsuvat “miljoonan dollarin maisemiksi”: kirkkaana päivänä Swansea Bay avautuu laajana, ja horisontissa voi heidän mukaansa nähdä aina Devonin rannikolle asti.
Tässä maisemassa, niin sanotussa Paradise Parkissa, sijaitsee Phoenix-keskus. Se on ollut kukkulan elävä sydän 25 vuoden ajan. Keskus perustettiin lievittämään köyhyyden vaikutuksia ja tukemaan alueen uudistumista – ei pelkillä palveluilla, vaan paikallisten omalla aktiivisuudella.
Phoenix-keskus: ihmisten rakentama muutosvoima
Phoenix-keskuksen vastaanotossa kohtaa monenlaisia tarinoita. Yksi niistä on tohtori Ceri Phelpsin, joka työskentelee soveltavan psykologian pääluennoitsijana University of Wales Trinity Saint David -yliopistossa (UWTSD). Hänen isänsä Roy oli mukana perustamassa keskusta ja toimi pitkään sen puheenjohtajana ja johtokunnan jäsenenä.
Nyt Ceri kerää valokuvia ja muistoja keskuksen 25-vuotistaipaleelta. “Tänne tuleminen antaa minulle toivoa ja hyvinvoinnin tunnetta joka kerta. Tällä paikalla on kyky muuttaa ihmisten elämää”, hän kuvaa.
Yksi esimerkki tällaisesta muutoksesta on Zoe Murphy. Townhillissä syntynyt ja kasvanut Zoe tuli äidiksi 18-vuotiaana, mutta ei luopunut haaveestaan päästä yliopistoon. Hän haki Swansea Institute of Higher Educationiin (nykyinen UWTSD) ja valmistui vuonna 2002 englannin, draaman ja median kandidaatiksi.
Nykyään Zoe on mukana pyörittämässä Phoenix-keskuksen viikoittaista nuorisokerhoa. “Tämä on työväenluokkainen yhteisö, jossa ihmisillä on töitä, ammatteja ja he osallistuvat yhteiskuntaan monin tavoin. Täällä on paljon laajempi kirjo ihmisiä kuin mitä moni ehkä kuvittelee kuullessaan sanan ‘kunnallislähiö’”, hän sanoo.
Tilastoista toivoon – miten rikollisuus väheni
Phoenix-keskuksen ensimmäinen vetäjä, nykyinen paikallisvaltuutettu Mike Durke, muistaa ajan, jolloin Townhill ja Mayhill näyttivät hyvin erilaisilta. 1990-luvulla alueella oli korkea tilastollinen köyhyysaste, ja jopa 10 % asunnoista seisoi tyhjillään. “Ihmiset muuttivat pois rikollisuuden tai rikospelon takia”, Mike kertoo.
Samaan aikaan Euroopan unionin Urban Community Initiative -pilottiohjelma tarjosi mahdollisuuden rahoitukseen ja uudenlaiseen kehittämiseen. Swansea valittiin mukaan, ja kukkulalle syntyi mittava uudistushanke, jonka keskiössä oli Phoenix – Walesin ensimmäinen laatuaan oleva paikallinen talouskehityskeskus.
“Keskuksen avaamisen jälkeen olemme nähneet rikollisuuden ja häiriökäyttäytymisen tasaista vähenemistä”, Mike sanoo. “Tämä keskus vastaa ihmisten tarpeisiin innovatiivisesti ja innostuneesti. Se on malli, jota voisi soveltaa missä tahansa yhteisössä, jossa on paljon sosioekonomisia haasteita.”
Samankaltaisista haasteista ja paineista on puhuttu myös urheilun puolella. Esimerkiksi Emilio Gayn vaisu Test-debyytti Lord’silla Uutta-Seelantia vastaan kuvasi, miten yksittäinen hetki voi leimata ihmistä epäoikeudenmukaisesti. Samalla tavalla Mayhillin ja Townhillin asukkaat kokevat, että yksi mellakka ei kerro koko totuutta heidän yhteisöstään.
Nuori sukupolvi haluaa jäädä kukkulalle
Jotta ymmärtäisi, miltä tulevaisuus näyttää, pitää kuunnella nuoria. 18-vuotias Sebastian Wlodarczyk työskentelee opetusavustajana paikallisessa koulussa ja vapaaehtoisena uudella skeittipuistolla. “Täällä on yhteisöllinen tunne. Olen kasvanut täällä, kaikki tuntevat toisensa. Toivon voivani jäädä tänne asumaan ja tekemään töitä”, hän sanoo.
Townhillin yhteisökoulun rehtori Peter Owen vahvistaa tämän näkemyksen. Hänen mukaansa vanhemmat haluavat lapsilleen parasta ja uskaltavat unelmoida. “Tältä alueelta on tullut valtavasti nuoria ja perheitä, joilla menee todella hyvin. Menestystarinat eivät ehkä aina päädy otsikoihin, mutta niitä on paljon”, Owen painottaa.
Yhteisöllisyys näkyy arjen pienissä teoissa
Phoenix-keskuksen kahvilassa Leanne Russell paistaa suosittuja englantilaisia aamiaisia. Hän on asunut alueella 42 vuotta. “Tämä on ihana paikka, kaikki pitävät yhtä, kun on tarve. En haluaisi asua missään muualla”, hän sanoo.
Leanne kertoo asiakkaistaan lämmöllä. Henkilökunta huomaa nopeasti, jos joku vakiokävijä ei ilmesty paikalle. “Jos emme näe jotakuta vähään aikaan, alamme huolestua. Pyydämme vaikka poliisin yhteisökonstaapeleita käymään katsomassa, että kaikki on kunnossa.”
Naapureista huolehtiminen ei ole täällä poikkeus, vaan sääntö. Se ulottuu kahvilasta sururyhmiin ja yhteisökauppaan. Ihmiset eivät odota, että ulkopuoliset ratkaisevat ongelmat – he tarttuvat itse toimeen.
Kokemus köyhyydestä ja leimasta – mutta myös mallista muille
Mayhill ja Townhill ovat mukana Wales Centre for Public Policyn raportissa, jossa tarkastellaan köyhyysleiman kokemuksia Swansea’ssa ja paikallisten julkisten palvelujen roolia. Yhteisötutkija Michelle Hopkins toivoo, että Townhillin esimerkki voisi laajentua.
“Olisi upeaa, jos täällä kehitetty työ ja periaatteet voisivat levitä paitsi Swansea’hin myös koko Walesiin. Phoenix on ihmisten rakentama ja ihmisten pyörittämä. Sillä on sydän”, Hopkins kiteyttää.
Surun keskeltä syntynyt vertaistuki
Yksi Phoenix-keskuksen tärkeimmistä tukipilareista on sururyhmä, jota 63-vuotias Sandra Hayden on vetänyt kolmen vuoden ajan. Hän kuvailee yhteisöä ja Phoenixia “elämänlangakseen” perheen ja lasten lisäksi.
Sandran tarina on raskas: hänen poikansa Dale teki itsemurhan elokuussa 2008, vain 24-vuotiaana. Dale jätti jälkeensä pienen tyttären. “Autamme toisiamme, siitä tässä yhteisössä on kyse”, Sandra sanoo kyynelsilmin. “Kun olet pohjalla ja ajattelet, ettei mikään mene enää parempaan suuntaan, joku tästä yhteisöstä tulee luoksesi.”
Hän tekee vapaaehtoistyötä myös yhteisökaupassa. “Joku voi tulla kauppaan, eikä hänellä ole tarpeeksi ruokaa lapsilleen tai itselleen. Minä autan heitä – mutta samalla he auttavat minua. Se on molemminpuolista tukea.”
Yksi ilta ei määritä kokonaisen alueen arvoa
Mayhill ja Townhill joutuivat otsikoihin väkivaltaisen mellakan takia, ja “sotavyöhyke”-leima jäi monien mieliin. Asukkaiden arki kertoo kuitenkin toisenlaisesta todellisuudesta: pitkästä historiasta, vahvasta yhteishengestä, itse rakennetusta muutoksesta ja halusta pitää huolta toisista.
Phoenix-keskus, paikalliset koulut, nuorisokerhot, skeittipuisto, sururyhmät ja yhteisökauppa muodostavat verkon, joka kantaa sekä hyvinä että pahoina aikoina. Kukkulan asukkaat toivovat, että heidät muistettaisiin tästä – ei yhdestä illasta, jolloin kaikki meni pieleen.
Jos olet joutunut uutisessa käsiteltyjen aiheiden, kuten väkivallan, köyhyyden tai itsemurhan, koskettamaksi, on tärkeää hakea apua. Suomessa tukea tarjoavat esimerkiksi kriisipuhelimet, mielenterveysjärjestöt ja paikalliset terveyspalvelut.
Ei sisällä instagram post:eja
