Oscar-ehdokkaanakin tunnettu Persepolis-tekijä Marjane Satrapi on kuollut 56-vuotiaana

Ranskalais-iranilainen kirjailija, ohjaaja, kuvittaja ja aktivisti Marjane Satrapi on kuollut 56-vuotiaana, kertoo Pariisin Élysée-palatsi. Satrapi tunnettiin erityisesti läpimurtoteoksestaan Persepolis – samannimisestä sarjakuvaromaanisarjasta ja sen Oscar-ehdolla olleesta animaatioelokuvasta.

Élysée-palatsi kuvaili Satrapia taiteilijaksi, joka ”vangitsi maailmanlaajuisen yleisön Persepoliksella” ja oli ”ranskankielisen kulttuurin johtavia hahmoja ja vapaudelle omistautunut taiteilija, jonka työllä oli universaali viesti ja valtava kansainvälinen maine”.

Persepolis – vallankumouksen keskellä kasvavan tytön tarina

Persepolis julkaistiin alun perin vuonna 2000. Teos seuraa nuoren tytön varttumista Iranissa vuoden 1979 islamilaisen vallankumouksen aikana ja sen jälkeen. Sarjakuvaromaani kuvaa lapsen ja nuoren silmin, miten vallankumous ja uuden islamilaisen hallinnon säännöt tunkeutuvat jokapäiväiseen elämään Teheranissa.

Tarina jatkuu Satrapin vanhempien päätökseen lähettää tytär Eurooppaan, jotta hän voisi aloittaa elämän maanpaossa kaukana Iranin kiristyvästä ilmapiiristä. Henkilökohtainen ja poliittinen kietoutuvat toisiinsa tavalla, josta tuli nopeasti ikoninen kuvaus identiteetistä, vapaudesta, naisten oikeuksista ja vastarinnasta.

Vuonna 2007 valmistunut elokuvaversio Persepolis oli Satrapin yhdessä ohjaama ja se sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta animaatioelokuvasta. Elokuvassa nuorta Marjanea ääninäyttelee Chiara Mastroianni ja hänen äitiään ranskalaisnäyttelijä Catherine Deneuve.

Studio Canal UK muisteli Satrapia viestipalvelu X:ssä ”loistavana” ja ”poikkeuksellisena taiteilijana ja elokuvantekijänä Persepoliksen takana”. Yhtiön mukaan elokuva tarjosi yleisölle ”syvästi henkilökohtaisen ja voimakkaan tarinan identiteetistä, vapaudesta, maanpaosta ja vastarinnasta”, joka koskettaa katsojia yhä ympäri maailmaa.

Henkilökohtainen suru ja kuoleman tausta

Uutistoimisto AFP siteerasi Satrapin lähipiiriin kuuluvaa henkilöä, jonka mukaan taiteilija ”kuoli suruun hieman yli vuosi sen jälkeen, kun hänen aviomiehensä Mattias Ripa, elämänsä suuri rakkaus, menehtyi”. Ripa oli ruotsalainen tuottaja, näyttelijä ja käsikirjoittaja.

Élysée-palatsi luonnehti Satrapin taidetta seuraavasti: ”Lapsenomaisen näkökulmansa, ironian, lempeyden ja sisäisten demoniensa kautta hän loi syvästi koskettavan maailman, johon lukijat samaistuivat.” Henkilökohtainen menetys, maanpako ja jatkuva poliittinen painostus heijastuivat hänen tuotannossaan loppuun asti.

Äänekkäitä kannanottoja Iranin hallintoa vastaan

Marjane Satrapi oli koko uransa ajan avoin ja peloton Iranin hallinnon kriitikko. Persepolis kuvaa hänen lapsuuttaan Teheranissa, jossa hän joutui kokemaan islamilaisen johtajuuden asettamien sääntöjen vaikutukset arkeen, erityisesti naisten elämään.

Satrapin teoksissa toistuvat teemat – vapaus, naisten oikeudet, sensuuri ja väkivalta – tekivät hänestä tärkeän äänen erityisesti nuoremmille sukupolville, sekä Iranissa että diasporassa. Hän kertoi saaneensa uhkauksia ja solvaavia viestejä Iranin vallanpitäjiltä niin Persepoliksen kuin aktivisminsa takia.

Haastatteluissa Satrapi korosti, ettei rohkeus tarkoita pelottomuutta: ”Minua on kutsuttu valehtelijaksi ja vakoilijaksi. Olen oppinut, ettei elämässä saa antaa pelolle valtaa. Ei se tarkoita, ettet tuntisi pelkoa – tunnet kyllä, mutta päätät, välitätkö siitä vai et.” Hän muistutti, että hänen kotimaassaan lapsia ja nuoria ammutaan kaduille, kun he protestoivat, ja että hänen oma, yli puolen vuosisadan mittainen elämänsä velvoitti hänet puhumaan heidän puolestaan.

Woman, Life, Freedom – mielenosoituksia ja solidaarisuutta

Vuonna 2022 Iranissa leimahtaneet Woman, Life, Freedom -mielenosoitukset Mahsa Aminin kuoleman jälkeen koskettivat Satrapia syvästi. Amini kuoli sen jälkeen, kun moraalipoliisi pidätti hänet hijabin ”väärän” käytön vuoksi. Satrapi kertoi Deadline-lehdelle, kuinka hänen omat vanhempansa olivat jo vuonna 1983 protestoineet kadulla Iranin vallanpitäjiä vastaan, kun nämä pakottivat naiset käyttämään hijabia.

Satrapi muisteli isäänsä yhtenä harvoista miehistä mielenosoitusten keskellä: ”He eivät silloin ymmärtäneet, että naisten oikeudet ovat koko yhteiskunnan oikeuksia.” Hänen mielestään taiteilijan velvollisuus on käyttää omaa näkyvyyttään sorron vastustamiseen, vaikka yksittäinen teko tuntuisikin pieneltä.

Vuonna 2023 Satrapi johti mielenosoitusta Iranin Pariisin-suurlähetystön edessä. Mielenosoitus järjestettiin solidaarisuuden osoituksena viidelle teheranilaisteini-ikäiselle, jotka pidätettiin julkaistuaan TikTok-videon, jossa he tanssivat Rema ja Selena Gomezin kappaleen Calm Down tahtiin. ”Taiteilijoiden pitää olla nöyriä, mutta toimettomuus on pahempaa, välinpitämättömyys on pahempaa”, Satrapi totesi. ”En pidä sitä, mitä teen, mitenkään valtavana – minulla vain on ääni, kasvot ja minut tunnetaan Ranskassa. Teen vain sen, minkä koen velvollisuudekseni.”

Opiskelu, maanpako ja ura Ranskassa

Teini-iässä Satrapi muutti Itävaltaan ja opiskeli neljä vuotta arvostetussa Lycée Français de Vienne -koulussa Wienissä. Vakava keuhkoputkentulehdus pakotti hänet palaamaan Teheraniin, jossa hän kohtasi entisestään muuttuneen kaupungin ja yhteiskunnan – nämä kokemukset näkyvät vahvasti Persepolis-sarjan toisessa osassa.

Satrapi suoritti maisterintutkinnon visuaalisessa viestinnässä Teheranin Islamic Azad -yliopistossa. Hän avioitui, mutta liitto päättyi eroon. Vanhemmat kannustivat häntä lopulta jättämään Iranin uudelleen ja jatkamaan elämäänsä Euroopassa. Satrapi muutti Ranskaan ja jatkoi opintojaan Strasbourgissa Haute école des arts du Rhin -taidekorkeakoulussa.

Yli kymmenen Ranskassa vietetyn vuoden jälkeen hän sai Ranskan kansalaisuuden vuonna 2006. Vuonna 2023 Satrapi kuitenkin kieltäytyi Ranskan korkeimmasta kunniamerkistä, Légion d’honneurista. Hän perusteli päätöstään rakastamansa uuden kotimaan ”tekopyhyydellä” suhteessa Iraniin ja sen ihmisoikeustilanteeseen.

Monipuolinen elokuva- ja kirjailijaura

Vaikka Persepolis on Satrapin tunnetuin työ, hänen uransa ulottui laajasti sarjakuvien, romaanien ja elokuvien maailmaan. Hän kirjoitti muun muassa teokset Embroideries ja Woman, Life, Freedom, joissa hän käsitteli naisten arkea, seksuaalisuutta, vallankäyttöä ja vapaudenkaipuuta yhtä terävästi ja humoristisesti kuin Persepoliksessa.

Elokuvaohjaajana Satrapi kunnostautui erityisesti genrerajojen rikkojana:

• The Voices (2014) – musta komedia ja kauhuelokuva, jossa Ryan Reynolds esittää skitsofreniaa sairastavaa tehdastyöntekijää. Päähenkilön hallusinaatiot ajavat hänet väkivaltaisiin tekoihin, ja elokuva tarkastelee hulluuden, syyllisyyden ja empatian rajoja.
• Radioactive – elämäkerrallinen elokuva uraauurtavasta fyysikosta ja kemististä Marie Curiesta, joka toi Satrapin ohjaustyön laajan kansainvälisen yleisön tietoisuuteen.
• Poulet aux prunes (2011) ja La Bande des Jotas (2012) – elokuvia, joissa yhdistyvät fantasia, draama ja musta huumori, ja joissa Satrapin visuaalinen tyyli sekä kiinnostus melankolisiin, mutta toiveikkaisiin tarinoihin nousee vahvasti esiin.

Satrapin taiteessa henkilökohtainen tragedia, poliittinen analyysi ja omaleimainen visuaalinen ilmaisu kulkivat aina rinnakkain. Hänen työnsä on ollut samaan aikaan syvästi iranilainen ja universaalisti ymmärrettävä – siksi sitä luetaan ja katsotaan yhä uudelleen ympäri maailmaa.

Perintö, joka jatkaa elämäänsä

Marjane Satrapin kuolema merkitsee merkittävän luvun päättymistä sekä sarjakuvahistoriassa että poliittisen taiteen kentällä. Hänen uransa osoittaa, miten omaelämäkerrallinen kertomus voi kasvaa koko sukupolven ja jopa kokonaisen maan symboliksi. Samankaltaista henkilökohtaisen kamppailun ja rakkauden yhdistämistä laajempaan yhteiskunnalliseen tarinaan nähdään myös urheilun ja kulttuurin puolella – tästä esimerkkinä krikettimaailmassa Ollie Robinsonin unelmapaluun taustalla kovaan työhön ja krikettiin uudelleen löytyneeseen rakkauteen kietoutuva kertomus.

Satrapin teokset jatkavat elämäänsä koulujen lukulistoilla, kirjastoissa, elokuvafestivaaleilla ja ihmisten muistoissa. Hänen tarinansa on muistutus siitä, että yksittäisen ihmisen kokemukset voivat paljastaa kokonaisen järjestelmän epäoikeudenmukaisuuden – ja että sarjakuva, animaatio ja elokuva voivat olla yhtä voimakkaita poliittisia välineitä kuin perinteinen kirjallisuus tai journalismi.

Marjane Satrapi jättää jälkeensä laajan ja vaikuttavan taiteellisen perinnön, joka inspiroi tulevia sukupolvia puolustamaan vapautta, kyseenalaistamaan vallanpitäjiä ja kertomaan omat tarinansa pelkäämättä.

Ei sisällä instagram post:eja