Lontoolaiset asiakkaat puolustavat iranilaista baristaa – yhteisö keräsi rahaa hyökkäyksen jälkeen

Twickenhamissa, Länsi-Lontoossa, pieni kahvikärry Crane Parkissa on kasvanut paljon suuremmaksi kuin pelkäksi kahvinmyyntipisteeksi. Thirst for All -nimisen kahvikärryn omistaja, Iranista kotoisin oleva Diaco Yari, on asiakkaidensa silmissä enemmänkin paikallisyhteisön sydän ja sielu – mies, jota monet kuvailevat lähes enkeliksi.

Hyökkäys syntymäpäivänä järkytti koko yhteisöä

Muutama viikko sitten Diaco joutui väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi. Hänet pahoinpideltiin ja ryöstettiin, ja päivän kassan rahat vietiin. Tilanteesta teki erityisen julman se, että hyökkäys tapahtui hänen syntymäpäivänään helmikuussa. Diaco loukkaantui ja sai muun muassa murtuneen hampaan.

Asiakkaat, jotka ovat tottuneet näkemään hänet iloisena ja kannustavana hahmona puistossa, olivat syvästi järkyttyneitä tapahtuneesta. Moni koki, että hyökkäys ei kohdistunut vain yhteen mieheen, vaan koko yhteisöön ja sen turvallisuuden tunteeseen.

Crowdfunding-kampanja keräsi 3 000 puntaa

Hyökkäyksen jälkeen asiakkaat päättivät toimia. He käynnistivät joukkorahoituskampanjan Diacon tukemiseksi, jotta tämä saisi takaisin ryöstetyt rahat ja pystyisi hankkimaan parempia turvajärjestelmiä kahvikärryynsä. Kampanjalla kerättiin lopulta noin 3 000 puntaa.

Yksi kampanjan moottoreista oli paikallinen asukas Mandy Scott Johnson, joka istuu usein kahvikärryn vieressä kahvikupin ja harmaakarvaisen koiransa Walterin kanssa. Hän kertoo, että tärkeintä oli näyttää Diacolle, kuinka paljon yhteisö häntä arvostaa.

”Nyt hän näkee oman arvonsa ja merkityksensä. Se on ihmiselle valtavan tärkeää”, Mandy sanoo. ”Toivon hänelle kaikkea hyvää, koska hän on meille kaikille niin tärkeä – erityisesti Walterille!”

Iranista Lontooseen – uusi perhe Crane Parkissa

Diaco saapui Yhdistyneeseen kuningaskuntaan Iranista noin yhdeksän vuotta sitten. Hän kertoo, että hänen perheensä elää yhä epävarmuuden ja pelon keskellä. Hänen serkkunsa on toipumassa saatuaan ampumahaavan mielenosoitusten yhteydessä, ja yhteydenpito kotimaahan on ollut kuukausia katkonaista. Diaco kuvailee, että Yhdysvaltojen ja Israelin Irania vastaan kohdistamat iskut ovat lisänneet pelkoa ja jännitteitä entisestään.

Iranissa Diaco työskenteli televisioalalla tehden sisältöä, joka kritisoi vallanpitäjiä. Hän kuvailee työtään ”ääneksi ihmisille, jotka haluavat vapautensa”. Lopulta hän joutui kuitenkin jättämään työnsä, kotinsa ja perheensä taakseen ja aloittamaan uuden elämän Britanniassa.

Crane Parkin asiakkaista on tullut hänelle uusi perhe. Diaco kertoo pitävänsä monia vakioasiakkaitaan lähes sukulaisina – ja erästä heistä hän kutsuu suoraan ”isäksi”.

Paikallinen pariskunta ”adoptoi” Diacon

Peter Lund ja hänen edesmennyt vaimonsa Andrea tutustuivat Diacoon kahvikärryllä käydessään. Andrea liikkui sähköisellä skootterilla vaikean vammansa vuoksi, ja pariskunta alkoi viettää yhä enemmän aikaa Diacon luona. Lämminhenkiset kohtaamiset johtivat lopulta siihen, että Andrea alkoi puhua Diacosta kuin omana poikanaan.

”Vaimoni alkoi kutsua häntä pojaksi, koska hänen oma perheensä oli Iranissa. Sitten Diaco alkoi kutsua minua isäksi”, Peter kertoo ääni murtuen. ”Olen tavannut täällä niin paljon ihmisiä, koiranulkoiluttajat ja muut – kaikki ovat upeita.”

Kun Andrea kuoli syyskuussa, Diaco kantoi hänen arkkuaan hautajaisissa. Se oli hänen tapansa osoittaa kiitollisuutta naiselle, joka oli tukenut häntä niin paljon ja ottanut hänet osaksi perhettään.

”Asiakkaani antavat minulle voimaa olla vahva”, Diaco sanoo. ”He sanovat minulle: ’Kaikki järjestyy, hyviäkin asioita tapahtuu – se vain vie vähän aikaa.’ Kun olen surullinen, he tulevat luokseni, juttelevat ja halaavat.”

Barista, joka pelasti asiakkaansa hengen

Monille Diaco on enemmän kuin ystävä – hän on konkreettisesti pelastanut henkiä. Yksi asiakkaista, Brian Theobold, kertoo järkyttävän kokemuksen, joka olisi voinut päättyä traagisesti ilman Diacon nopeaa toimintaa.

Brian oli ulkoiluttamassa koiraansa Etheliä joen varrella, kun koira yllättäen putosi veteen. Ethelillä on vain yksi silmä, ja tilanne kehittyi nopeasti vaaralliseksi. Brian hyppäsi paniikissa perässä veteen pelastaakseen lemmikkinsä, mutta joutui itsekin hengenvaaraan.

”Näin Ethelin joen penkan reunalla, hän laski tassun alas ja katosi veteen. Hyppäsin perässä. Sitten Diaco riisui vaatteensa alusvaatteisiin, hyppäsi veteen, kietoi kätensä jalkojeni ympärille ja työnsi minut ylös, ja kaksi miestä veti minut ylös rannalle”, Brian kertoo. Nyt hän pystyy jo hymyillen muistelemaan tilannetta, vaikka se oli hetkessä hyvin traumaattinen.

”Hän on uskomaton kaveri. Hän tekee kaikkensa muiden eteen”, Brian sanoo.

Tulevaisuus epävarma – mutta yhteisö on valmis taistelemaan

Vaikka side Diacon ja hänen asiakkaidensa välillä on poikkeuksellisen vahva, tulevaisuus ei silti ole varma. Maanomistajan vaihtuminen on nostanut esiin kysymyksen siitä, saako Diaco jatkaa kahvikärrybisnestään nykyisellä paikalla Crane Parkissa.

Peter sanoo, että ajatuskin kahvikärryn menettämisestä on musertava: ”Jos menettäisimme tämän kärryn mistä tahansa syystä, olisin aivan murtunut. Emme voi menettää häntä. Kaikki ovat huolissaan. Tänne voi tulla, jutella hänen kanssaan, puhua perheestä, elämästä, mistä tahansa. Hän tuo ihmiset yhteen.”

Asiakkaat vakuuttavat, että he ovat valmiita yhdistämään voimansa uudelleen, jos Diacon yritys joutuu uhatuiksi. Joukkorahoituskampanjan menestys on jo osoittanut, mihin yhteisö pystyy, kun sen tärkeää jäsentä kohtaan tehdään vääryyttä.

”Pieni pala taivasta” Länsi-Lontoossa

Diacolle Crane Park ja sen ihmiset merkitsevät paljon enemmän kuin työpaikkaa. Hän kuvailee tätä Länsi-Lontoon kolkkaa ”pieneksi palaksi taivasta”.

”Tämä on ihanaa, tämä on yhteisöä. Tämä on rakkautta – todella, se on rakkautta”, Diaco sanoo.

Tarina Diacosta, väkivallasta selviytymisestä ja yhteisön tuesta kytkeytyy laajempaan ilmiöön, jossa tavalliset ihmiset joutuvat yhä useammin vihamielisten tekojen kohteiksi. Euroopassa on viime vuosina nähty useita tapauksia, joissa vähemmistöihin kuuluvat tai ulkomaalaistaustaiset ovat joutuneet hyökkäysten ja häirinnän kohteiksi. Samaan ilmiöön liittyy myös Amsterdamin juutalaiseen kouluun kohdistunut räjähdyshyökkäys, jonka pormestari tuomitsi selkeänä kohdennettuna iskuna. Nämä tapaukset muistuttavat siitä, kuinka tärkeää paikallisyhteisöjen tuki ja solidaarisuus on uhrien toipumiselle.

Diacon kahvikärry Crane Parkissa on esimerkki siitä, miten pienestä, arkisesta paikasta voi kasvaa turvasatama ihmisille, jotka etsivät ystävällisyyttä, kuuntelijaa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta – ja miten yksi ihminen voi teoillaan muuttaa kokonaisen yhteisön ilmapiiriä.

Ei sisällä instagram post:eja