Nuori työnhakija pudotettiin rekrytoinnissa, koska auto oli yli 10‑vuotias – kuinka reiluja ovat työnantajien autovaatimukset?

18-vuotias Alanah Thompson French kertoo turhautuneensa pahasti, kun hänen hakemustaan ei edes harkittu loppuun asti, koska hänen autonsa katsottiin liian vanhaksi työnantajan vaatimuksiin nähden.

Alanah, joka on kotoisin Burton Joycesta Nottinghamshiressa, haki joulukuussa 2025 harjoittelijaksi vuokrausneuvottelijan tehtävään kiinteistönvälitysyritys haartille Nottinghamissa. Kyseessä oli alan aloituspaikka, jonka kautta hän toivoi pääsevänsä kiinni uraan kiinteistöalalla.

Työhakemus tyssäsi kysymykseen auton iästä

Verkkohakemuksessa kysyttiin suoraan: ”Onko autosi alle 10 vuotta vanha?” Alanah joutui vastaamaan ei, sillä hänen autonsa on vuoden 2014 Citroën C1. Pian tämän jälkeen hän sai sähköpostin, jossa kerrottiin, että hakemus oli kyllä huomioitu, mutta häntä ei voitu kutsua haastatteluun, koska yrityksen vaatimus on, että työntekijällä on käytössään alle 10‑vuotias auto.

Haart vahvisti lausunnossaan, että luotettava auto on heidän mielestään olennainen osa työntekijöiden turvallisuutta, erityisesti silloin, kun ajetaan pitkiä matkoja ja työskennellään usein yksin. Yrityksen mukaan ikäraja perustuu siihen, että mekaanisten vikojen todennäköisyys kasvaa auton vanhetessa.

Nuori työnhakija: ”Miten voin ikinä päivittää autoani?”

Alanah työskentelee tällä hetkellä kokopäiväisesti kahvilassa, mutta tavoittelee sinnikkäästi uraa kiinteistöalalla. Hän kertoo, että auton ikään perustuva kielteinen päätös tuntui epäreilulta.

”Se on kuin isku vasten kasvoja. Kun haet töitä, lähetät hakemuksia joka suuntaan. Sitten saat takaisin sähköpostin, jossa syy on pelkästään se, että autoni ei ole tarpeeksi uusi. En ymmärrä sitä”, hän sanoo.

Alanah on säästänyt 2 800 puntaa ostaakseen Citroëninsa, jossa oli vain yksi aiempi omistaja ja alle 40 000 mailia mittarissa. Hän kertoo, ettei autossa ole ollut minkäänlaisia teknisiä ongelmia – hänen näkökulmastaan kyse on siis luotettavasta ja hyvin pidetystä ajoneuvosta, vaikka se ylittääkin työnantajan asettaman 10 vuoden rajan.

”Miten minun oletetaan pystyvän ostamaan ’isomman ja paremman’ auton ja vielä maksamaan kalliimman vakuutuksen, jos en pääse edes työhaastatteluun nykyisellä autollani?” Alanah kysyy.

Äiti huolissaan nuorten asemasta työmarkkinoilla

Alanahin äiti Jenni French on huolissaan siitä, miten tiukat ja varallisuuteen sidotut ehdot vaikuttavat nuoriin työnhakijoihin.

”Työmarkkinat ovat todella kovat nuorille. Mitä enemmän heitä syrjitään erilaisten sääntöjen ja ehtojen vuoksi, sitä vähemmän heille jää mahdollisuuksia näyttää osaamistaan. Jos ovi ei avaudu uran alkuvaiheessa, se kantaa seurauksia pitkälle tulevaisuuteen”, hän toteaa.

Jenni pelkää, että tällaiset käytännöt luovat tilanteen, jossa vain valmiiksi paremmin toimeentulevat nuoret voivat täyttää työnantajien materiaaliset vaatimukset – kuten uudemman auton, kalliin asuinpaikan tai pitkän työmatkan – ja pääsevät näin etenemään urallaan.

Työnantaja vetoaa turvallisuuteen ja yleiseen käytäntöön

Haart perustelee linjaansa viittaamalla autoalan toimijoiden tilastoihin. Yrityksen mukaan näyttö osoittaa, että mekaanisten ongelmien todennäköisyys kasvaa iän myötä, ja siksi monilla työnantajilla on vastaavanlaisia vaatimuksia työntekijöiden omille autoille.

”Todisteet autoalan järjestöiltä osoittavat, että mekaanisten vikojen riski kasvaa auton vanhetessa. Tästä syystä, ja linjassa monien muiden sellaisten organisaatioiden kanssa, jotka edellyttävät oman auton käyttöä työssä, meillä on käytäntö, jonka mukaan auton tulisi normaalisti olla alle 10 vuotta vanha”, yritys kertoo lausunnossaan.

Kiinteistönvälitys- ja vuokrausalalla työntekijät liikkuvat usein paljon, tapaavat asiakkaita eri kohteissa ja ajavat toisinaan pitkiäkin matkoja. Tästä näkökulmasta yritykset korostavat luotettavuutta, aikataulussa pysymistä ja työturvallisuutta – mutta tapa, jolla vaatimukset asetetaan, voi silti herättää oikeudellisia ja eettisiä kysymyksiä.

Juristi: Politiikka voi syrjiä nuoria ja vähemmän varakkaita

Työoikeuteen erikoistunut asianajaja Danielle Parsons, joka toimii kumppanina Irwin Mitchell -lakitoimistossa, pitää haartin linjaa ongelmallisena etenkin nuorten ja vähemmän varakkaiden hakijoiden kannalta.

”Olen huolissani siitä, että tällainen politiikka sulkee suhteettoman paljon ulos nuoria ja vähemmän varakkaita työnhakijoita, erityisesti kun kyse on aloitustason tehtävästä ja työpaikkoja on muutenkin niukasti tarjolla”, Parsons arvioi.

Hänen mukaansa yrityksen vastauksesta ei käy ilmi, onko harkittu mitään vaihtoehtoja suoralle ikärajalle, kuten poikkeuksia hyvin huolletuille vanhemmille autoille, työnantajan tarjoamaa autoetua tai mahdollisuutta käyttää julkista liikennettä osaan työtehtävistä.

Työoikeudellisesti työnantajalla on yleensä oikeus asettaa työn suorittamiseen liittyviä ehtoja, jos ne ovat perusteltavissa työn luonteella ja turvallisuudella. Kysymys kuuluu, onko ehdoton ”alle 10 vuotta” -raja välttämätön ja oikeasuhtainen, vai olisiko olemassa vähemmän rajoittavia tapoja varmistaa autojen kunto ja turvallisuus, esimerkiksi säännölliset katsastustodistukset tai huoltoraportit.

Nuori ei luovu unelmastaan kiinteistöalasta

Alanah ei ole luopunut haaveestaan päästä kiinteistöalalle, vaikka tämä kokemus onkin saanut hänet kyseenalaistamaan rekrytointikäytäntöjen oikeudenmukaisuuden.

”Haen ja etsin yhä uusia työpaikkoja joka päivä. Haluan silti alalle, mutta toivon, että työnantajat katsovat enemmän ihmisen taitoja ja motivaatiota kuin auton ikää”, hän sanoo.

Tapauksen ympärillä käytävä keskustelu heijastelee laajempaa huolta siitä, miten erilaiset materiaaliset vaatimukset – kuten auton ikä, oma asunto tai tietty tulotaso – voivat sulkea ulos juuri niitä nuoria, joille ensimmäinen työpaikka olisi tärkeä ponnahduslauta parempaan taloudelliseen tilanteeseen.

Laajempi keskustelu reiluudesta – sama ilmiö myös urheilussa ja viihteessä

Alanahin kokemus asettaa suurennuslasin alle kysymyksen siitä, milloin työnantajan tai organisaation asettamat ehdot ovat aidosti perusteltuja ja milloin ne alkavat näyttää mielivaltaisilta. Sama keskustelu nousee esiin myös muilla aloilla – esimerkiksi urheilussa arvioidaan toisinaan joukkueita tai pelaajia kriteereillä, jotka eivät kerro koko totuutta heidän suorituksestaan tai taustastaan.

Hyvänä esimerkkinä tästä on jalkapallokeskustelu, jossa osa faneista ja kommenteista voi olla yllättävänkin tylyä. Yksi mielenkiintoinen tapa pureutua tällaisiin väitteisiin on tarkastella dataa ja tilastoja, kuten artikkelissa, jossa pohditaan onko Arsenal todella Valioliigan historian ”rumein” mestari ja mitä tilastot oikeasti kertovat. Samalla tavalla myös rekrytoinnissa olisi tärkeää katsoa pintaa syvemmälle ja arvioida hakijoita kokonaisuutena – ei vain yhden, mahdollisesti sattumanvaraisen kriteerin perusteella.

Lopulta kysymys kuuluu: millaiset ehdot ovat välttämättömiä työn ja turvallisuuden kannalta, ja milloin ne alkavat tarpeettomasti rajata pois motivoituneita ja osaavia ihmisiä, joilla ei vielä ole varaa ”täydelliseen” autoon tai muuhun vaadittuun resurssiin?

Ei sisällä instagram post:eja