Iso-Britannia leikkaa kehitysapuaan – tuki keskitetään kriisialueille ja puolustukseen
Iso-Britannia kohdistaa pienentyneen kehitysapubudjettinsa jatkossa ennen kaikkea maihin ja alueille, jotka ovat ”suurimmassa kriisissä ja konfliktissa”. Ulkoministeri Yvette Cooper kertoi parlamentille, että samalla useiden maiden suorat apurahat pienenevät merkittävästi, kun hallitus siirtää painopistettä puolustusmenoihin.
Miljardileikkaukset kehitysapuun rahoittavat puolustusta
Hallitus päätti jo aiemmin, että ulkomaanavusta leikataan vuoteen 2027 mennessä noin 6 miljardia puntaa puolustusmenojen kasvattamiseksi. Kyse on jatkumosta, joka alkoi konservatiivihallituksen päätöksestä pudottaa kehitysapu 0,7 prosentista bruttokansantulosta 0,5 prosenttiin vuonna 2021 vedoten koronapandemian aiheuttamiin talouspaineisiin.
Työväenpuolue lupasi vuoden 2024 vaaliohjelmassaan palauttaa kehitysavun takaisin 0,7 prosenttiin ”niin pian kuin taloudelliset olosuhteet sallivat”. Nyt linja on kuitenkin muuttunut rajusti: kehitysaputaso aiotaan pudottaa 0,3 prosenttiin vuoteen 2027 mennessä. Alahuoneen kirjaston tuore arvion mukaan tämä tarkoittaisi noin 9,2 miljardin punnan vuotuista apubudjettia.
Mitkä maat säilyttävät tukensa – ja mitkä menettävät?
Cooperin mukaan Ukrainalle, Palestiinalaisalueille, Libanonille ja Sudanille suunnattu rahoitus suojataan ensi vuonna täysin leikkauksilta. Nämä maat nähdään sekä turvallisuuspoliittisesti että humanitaarisesti kriittisinä kohteina.
Sen sijaan esimerkiksi Mosambik ja Pakistan kuuluvat niihin maihin, joiden suoria kahdenvälisiä apurahoja leikataan kaikkein rajummin. Cooper korosti, että nämä maat pysyvät ”kehityksen painopisteinä”, mutta suora tuki korvataan aiempaa enemmän investointikumppanuuksilla ja yksityistä pääomaa houkuttelevilla ratkaisuilla.
Ulkoministeri mainitsi myös, että Jemen, Somalia ja Afganistan säilyvät humanitaarisina prioriteetteina. Näihin maihin ohjattavia suoria avustuksia kuitenkin pienennetään, ja tukea kanavoidaan entistä enemmän monenvälisten, vakiintuneiden ohjelmien kautta.
”Sijoittaja, ei vain lahjoittaja” – kumppanuus vai holhous?
Cooper linjasi, että Iso-Britannia pyrkii jatkossa suhtautumaan kehitysyhteistyöhön ”kumppanuutena, ei holhouksena”. Hänen mukaansa tavoitteena on, että maa olisi ”sijoittaja eikä pelkkä lahjoittaja” ja auttaisi kumppanimaita houkuttelemaan rahoitusta sen sijaan, että ne jäisivät pysyvästi avun varaan.
Samalla hän kuitenkin myönsi, että suoria kahdenvälisiä tukia vähennetään. Iso-Britannia aikoo jatkaa panostuksiaan ”todistetusti toimiviin globaaleihin kumppanuuksiin”, kuten rokoteallianssi Gaviin, jonka kautta rahoitetaan muun muassa laajoja rokotusohjelmia köyhissä maissa.
Avun painopisteiksi nimettiin lisäksi hauraiden valtioiden tukeminen, naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan torjunta sekä ilmastonmuutokseen vastaaminen. Nämä teemat nähdään sekä moraalisesti että turvallisuuspoliittisesti keskeisinä.
Jyrkkä kritiikki: ”Strategisesti lukutaidoton” linja
Useat avustusjärjestöt ja kansanedustajat ovat arvostelleet leikkauksia poikkeuksellisen kovin sanoin. Kansainvälisten kehitysjärjestöjen verkosto Bond varoitti, että etenkin Lähi-itä ja Afrikka ovat joutumassa kohtuuttoman kovien leikkausten kohteeksi, vaikka monet maailman köyhimmistä maista sijaitsevat juuri näillä alueilla.
Bondin toimitusjohtaja Romilly Greenhill totesi, että Afrikka ja Lähi-itä ”maksavat korkeimman hinnan” päätöksestä pienentää budjettia. ONE Campaign -järjestön Iso-Britannian johtaja Adrian Lovett varoitti, että kahdenvälisen avun raju leikkaaminen Afrikkaan ”tuhoaa” kehitystuloksia ja jättää miljoonia ilman perusterveydenhuoltoa, koulutusta ja kiireellistä humanitaarista apua. Hänen mukaansa myös tappavien tautien, joiden torjuntaan on käytetty vuosikymmeniä, riski kasvaa uudelleen.
Työväenpuolueen kansanedustaja Sarah Champion, joka johtaa parlamentin kansainvälisen kehityksen valiokuntaa, kutsui leikkauksia ”vastuuttomiksi” ja varoitti, että ne tekevät ”koko maailmasta haavoittuvamman”. Champion muistutti, että sotilasasiantuntijoiden mukaan kehitysapua pidetään usein parhaana ennaltaehkäisyn ja ensilinjan puolustuksen välineenä.
Hän arvioi, että seurauksena voi olla paitsi lisääntyvää epävakautta ja konflikteja myös kasvavaa muuttoliikettä, kun ihmiset lähtevät etsimään turvaa ja mahdollisuuksia muualta. Tämä voi pitkällä aikavälillä lisätä myös painetta Euroopan ja Iso-Britannian rajoille.
Liberaalidemokraattien kansainvälisen politiikan edustaja Monica Harding meni vielä pidemmälle ja luonnehti hallituksen linjaa ”strategisesti lukutaidottomaksi”. Hänen mukaansa Venäjä tai Kiina voivat täyttää tyhjiön, jonka Iso-Britannia jättää vetäytyessään kehitysyhteistyöstä monilla alueilla. Harding varoitti, että leikkaamalla kehitysapua Cooper ”heikentää turvallisuuttamme ja luo tarpeen entistä suuremmille puolustusmenoille tulevaisuudessa”.
Poliorokotus ja Gavi: kipeitä priorisointeja
Parlamentissa Cooperilta kysyttiin myös, jatkuuko Iso-Britannian suora tuki poliota vastaan käytäville ohjelmille. Ulkoministeri myönsi, että suora rahoitus polionvastaiselle työlle lopetetaan, ja kuvasi ratkaisua ”vaikeaksi päätökseksi”. Samalla hän korosti, että poliota koskeva työ sisällytetään osaksi Gavi-rokoteallianssin kautta annettavaa rahoitusta.
Päätös herätti huolta siitä, heikentääkö se vuosikymmeniä jatkuneita maailmanlaajuisia ponnisteluja polion hävittämiseksi. Asiantuntijat pelkäävät, että rahoituksen heikkeneminen voi johtaa taudin uudelleen esiintymiseen hauraissa maissa, joissa rokotusjärjestelmät ovat jo ennestään heikot.
Yhä suurempi osa avusta käytetään kotimaassa turvapaikanhakijoihin
Kansainväliset säännöt sallivat, että osa kehitysavuksi lasketusta rahasta käytetään myös kotimaassa, esimerkiksi turvapaikanhakijoiden tukemiseen ensimmäisen vuoden aikana heidän saavuttuaan maahan. Iso-Britannian hallituksen tilastojen mukaan vuonna 2024 noin 2,8 miljardia puntaa – eli noin 20 prosenttia koko kehitysbudjetista – käytettiin pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden tukemiseen maan sisällä.
Tähän sisältyvät muun muassa majoituskustannukset tuhansille uusille turvapaikanhakijoille. Hallitus on ilmoittanut tavoitteekseen lopettaa hotellien käytön turvapaikanhakijoiden majoittamiseen, mutta järjestelyistä aiheutuvat kulut ovat edelleen merkittäviä ja syövät suoraan ulkomaille suunnattavaa kehitysrahoitusta.
Kriittinen keskustelu jatkuu – mitä seuraavaksi?
Päätös keskittää pienentyvä kehitysapubudjetti kriisialueille ja samanaikaisesti lisätä puolustusmenoja heijastaa Iso-Britannian muuttuvaa turvallisuuspolitiikkaa. Tukijoiden mielestä linja on realistinen vastaus kiristyneeseen maailmantilanteeseen ja taloudellisiin rajoitteisiin. Kritiikin mukaan se kuitenkin rapauttaa pitkän aikavälin turvallisuutta, heikentää köyhimpien maiden selviytymiskykyä ja avaa tilaa autoritaarisille toimijoille vaikuttaa hauraissa valtioissa.
Suomessa keskustelu kehitysyhteistyön ja turvallisuuspolitiikan suhteesta on ollut samansuuntaista: missä määrin resurssit tulisi suunnata sotilaalliseen puolustukseen ja missä määrin köyhyyden, konfliktien ja ilmastokriisin juurisyiden torjumiseen. Myös kotimaisessa mediassa on nähty, miten vaikeat päätökset ja julkiset tappiot voivat vaikuttaa tekijöihin pitkään – tästä esimerkkinä podcast-juontaja Esko Eerikäisen avoin kertomus Radiogaala-tappion vaikutuksista mielialaan, joka valottaa julkisen paineen inhimillistä puolta.
Iso-Britannian linjaus on osa laajempaa, maailmanlaajuista kehitystä, jossa valtiot joutuvat tasapainoilemaan sisäisten taloushaasteiden, kasvavien puolustustarpeiden ja kansainvälisten vastuidensa välillä. Se, miten nämä valinnat lopulta vaikuttavat globaaliin vakauteen, terveyteen ja muuttoliikkeisiin, nähdään vasta vuosien ja vuosikymmenten päästä.
Ei sisällä instagram post:eja
