Desmond Morris – Alaston apina -kirjallaan ihmiskuvaa ravistellut tutkija ja taiteilija on kuollut
Zoologi, kirjailija, taiteilija ja televisiokasvo Desmond Morris on kuollut 98 vuoden iässä. Hänet muistetaan ennen kaikkea vuonna 1967 ilmestyneestä teoksesta The Naked Ape (suom. Alaston apina), joka sekä inspiroi että skandaloi lukijoita ympäri maailman.
Morris esitti kirjassaan, että ihminen on kaikesta teknologiasta ja kulttuurisesta kehityksestä huolimatta pohjimmiltaan edelleen apina – biologinen olento, jonka käyttäytymistä on ymmärrettävä evoluution, ei ensisijaisesti kulttuurin kautta. Kirja myi lopulta noin 20 miljoonaa kappaletta ja teki Morrisista yhden aikansa tunnetuimmista tieteen popularisoijista.
Alaston apina – kirja, joka muutti tavan puhua ihmisestä
Alaston apina syntyi vain neljässä intensiivisessä viikossa. Teos ilmestyi 1960-luvun seksuaalisen vallankumouksen ja vastakulttuurin kuohuissa, samassa ajassa kuin Germaine Greerin The Female Eunuch ja Alex Comfortin The Joy of Sex. Morris yhdisti kirpassaan arjen havainnot, seksuaalisuuden ja evoluutioteorian tavalla, joka oli yhtä aikaa viihdyttävä ja provosoiva.
Kirjan perusajatus oli yksinkertainen mutta radikaali: jos haluamme ymmärtää ihmistä, meidän on tarkasteltava häntä yhtenä eläinlajina muiden joukossa. Morris ei lähestynyt aihetta antropologina tai filosofina, vaan eläinten käyttäytymistä tutkivana zoologina, joka sovelsi samoja menetelmiä ihmiseen.
Teoksessa Morris pohti muun muassa:
- miksi ihminen on käytännössä ainoa karvaton apina
- miksi lajimme on ylpeä suuresta aivokapasiteetistaan, mutta häpeilee näkyvää seksuaalisuuttaan
- miksi naisen rinnat ovat hänen mukaansa kehittyneet myös kumppanin houkutteluun, eivät vain imettämiseen
Morrisin johtopäätökset herättivät voimakasta keskustelua. Monet kokivat, että hän yksinkertaisti monimutkaisia ilmiöitä, mutta toiset pitivät hänen lähestymistapaansa raikkaana ja vapauttavana – ihmistä ei enää nostettu luonnon yläpuolelle, vaan sijoitettiin osaksi eläinkuntaa.
Lapsuudesta eläinten tarkkailijaksi
Desmond John Morris syntyi 24. tammikuuta 1928 Purtonin kylässä Swindonin lähellä Englannissa. Lapsuuteen jätti syvän jäljen isän hidas kuolema ensimmäisessä maailmansodassa saatujen vammojen seurauksena. Kokemus herätti Morrisissa pysyvän inhon sodankäyntiä ja ihmisten välistä väkivaltaa kohtaan.
Nuori Morris vetäytyi ihmisten sijaan luonnon pariin. Perheen lammen äärellä hän tarkkaili tuntikausia eläimiä, kaloja ja vesilintuja. Havaintojen tarkkuus ja pitkäjänteisyys loivat pohjan myöhemmälle uralle eläinten käyttäytymisen tutkijana.
Birminghamiin yliopistossa Morris opiskeli zoologiaa. Hän kieltäytyi tekemästä eläinkokeita ja löysi sen sijaan uuden lähestymistavan – etologian, jossa eläimiä tutkitaan mahdollisimman objektiivisesti niiden luonnollista käyttäytymistä seuraamalla. Hänen väitöskirjansa käsitteli vuosia kestänyttä tutkimusta kymmenpiikin aggressiivisesta soidin- ja parittelukäyttäytymisestä.
Televisiotähti ja eläinkäyttäytymisen popularisoija
Morrisin luonnollinen esiintymiskyky teki hänestä kysytyn television tekijän. Brittikanava Granada näki hänessä henkilön, joka voisi ottaa vastuulleen luonnonhistorian ohjelmia BBC:n David Attenborough’n rinnalla. Lontoon eläintarhan alueelle rakennettiin studio, mikä aluksi ärsytti Attenborough’ta, mutta myöhemmin miehistä tuli ystäviä ja kollegoita.
Morrisista tuli Lontoon eläintarhan nisäkkäiden kuraattori. Hän käynnisti kunnianhimoisen yrityksen saada pandat lisääntymään vankeudessa, mutta yritys kariutui. Lontoon panda Chi Chi ei suostunut hyväksymään Moskovasta tuotua An An -pandaurosta. Eristyksissä ihmisympäristössä kasvanut Chi Chi näki itsensä enemmän ihmisenä kuin karhuna, eikä osoittanut lainkaan kiinnostusta lajikumppaniinsa.
Surrealistinen taide ja maalaava simpanssi
Morris ei ollut vain tutkija ja tv-kasvo, vaan myös lahjakas surrealistinen taiteilija. Varusmiespalveluksensa aikana hän luennoi sotilaille taiteen historiasta ja esitteli omia töitään. Myöhemmin hän pääsi esiintymään samoissa näyttelyissä muun muassa Joan Mirón kanssa.
Häntä kiehtoi kysymys, missä kulkee taiteen ja biologian raja. Voisiko myös eläimillä olla jonkinlainen esteettinen taju? Tätä tutkiakseen hän antoi Lontoon eläintarhassa simpanssille, nimeltään Congo, siveltimen ja maalausvälineet. Tuloksena syntyneet abstraktit teokset herättivät huomiota – muun muassa Pablo Picasso ihastui Congon maalauksiin, ja myöhemmin simpanssin teoksia myytiin tuhansilla punnilla.
Morrisin mielestä kokeilu osoitti, että taiteellinen ilmaisukyky ei ehkä ole täysin yksinomaan ihmislajin ominaisuus, vaan sillä voi olla syvempiä biologisia juuria.
Kirja, joka teki kirjoittajastaan miljonäärin
Ratkaiseva käänne Morrisin uralla tapahtui, kun hän tapasi kustantaja Tom Maschlerin juhlissa. Morris esitteli tälle idean kirjasta, joka selittäisi ihmisen käyttäytymistä ikään kuin hän olisi vain yksi apinalaji muiden joukossa, ja joka käsittelisi suorasukaisesti etenkin lisääntymistä, seksuaalisuutta ja sosiaalisia rituaaleja.
Maschler innostui ideasta niin paljon, että lähetti Morrisille vuosien ajan kuukausittain sähkeitä muistuttaakseen tätä kirjan kirjoittamisesta. Kun Morris lopulta neljän viikon intensiivisessä kirjoitusrupeamassa sai käsikirjoituksen valmiiksi, kustantaja tajusi heti, että käsissä oli poikkeuksellinen teos.
Alaston apina oli välitön menestys. Se nousi kansainväliseksi bestselleriksi, käännettiin lukuisille kielille ja myi arviolta 20 miljoonaa kappaletta. Kirja sovelsi darwinilaista logiikkaa kaikkeen ihmisen toimintaan – taistelemisesta ja ravinnon hankinnasta aina mukavuudenhaluun ja seksuaaliseen käyttäytymiseen.
Morrisin mukaan yhdyntä ei ollut ensisijaisesti lasten hankkimista varten, vaan ennen kaikkea parin välisen siteen vahvistamista: kahden yksilön välinen nautinto piti lauman koossa ja loi vakaita sosiaalisia rakenteita. Ihmistä hän kuvaili provokatiivisesti “erittäin seksuaaliseksi apinaksi”.
Kirjan tuoma taloudellinen menestys oli valtava. Morris irtisanoutui työstään Institute of Contemporary Artsin johdossa, osti 27-huoneisen huvilan Välimereltä ja omistautui kirjoittamiselle talvisin ja purjehdukselle kesäisin.
Kiistelty ajattelija ja feminismin vastatuuli
Suosio toi mukanaan myös kovaa kritiikkiä. Osa lukijoista ja tutkijoista piti hänen ajatteluaan ihmistä vähättelevänä. Erityisesti hänen näkemyksensä uskonnosta biologisena taipumuksena alistua alfaurosjohtajalle herättivät vastalauseita.
Feministit arvostelivat Morrisin tapaa kuvata miehet riskinottajina ja metsästäjinä, jotka hänen mukaansa veivät lajinkehitystä eteenpäin, kun taas naiset esitettiin kodin piirissä pysyttelevinä hoivaajina. Monien mielestä tällainen jako vahvisti vanhentuneita sukupuolistereotypioita ja ohitti kulttuurin ja yhteiskunnan vaikutuksen.
Myös monet tutkijat pitivät hänen selityksiään liian spekulatiivisina. Esimerkiksi kirjoittaja ja geneetikko Adam Rutherford luonnehti myöhemmin Morrisin töitä ”eroottiseksi fantasiaksi ja rohkeaksi arvailuksi”, vaikka myönsikin niiden vaikutuksen populaarikulttuuriin.
Siitä huolimatta, että 1960-luvun jälkeen geenitutkimus ja evoluutiobiologia ovat edistyneet valtavasti, Morris suhtautui pidättyvästi teostensa päivittämiseen. Kun häneltä pyydettiin Alastoman apinan uutta laitosta, hän korjasi käytännössä vain maapallon väkiluvun kolmesta miljardista kuuteen miljardiin – ja jätti teoksen muun sisällön ennalleen.
Ihmisen tarkkailija – The Human Zoo ja The Human Animal
Morris ei jäänyt yhden kirjan varaan. Hän jatkoi ihmisen käyttäytymisen analysointia teoksissaan The Human Zoo ja Intimate Behaviour, joissa hän tarkasteli modernia kaupunkielämää ja ihmisten välistä läheisyyttä biologisesta näkökulmasta. Välimerellä asuessaan hän kiinnostui erityisesti etelän kansojen elekielestä ja käsien käytöstä viestinnässä.
Hän alkoi tarkkailla ihmisiä samalla intensiteetillä kuin lintubongari tarkkailee lintuja. Ystävä kiteytti tämän toteamalla: ”Sinä katsot ihmisiä kuten lintuharrastaja katsoo lintuja.” Morris vastasi: ”Kyllä, minua voisi kutsua ihmisbongariksi.”
Kolmen vuoden tutkimustyön tuloksena syntyi kirja ja televisiosarja, jossa purettiin eleiden, ilmeiden ja kehon liikkeiden piilomerkityksiä. Myöhemmin 1990-luvulla Morris pääsi vihdoin tekemään myös tv-sarjan, joka olisi luonnollinen kumppani Alastomalle apinalle. Vuonna 1994 esitetty The Human Animal vei katsojat eri puolille maailmaa tarkastelemaan erilaisia tapoja ja rituaaleja – ja etsimään niiden biologisia juuria.
BBC lisäsi sarjan nimeen huomautuksen ”henkilökohtainen näkemys” korostaakseen, että kyse ei ollut kiistattomasta tieteellisestä valtavirrasta, vaan Morrisin omasta tulkinnasta. Sarjan lopussa hän vastasi kriitikoilleen toteamalla, ettei pidä ihmisen kutsumista eläimeksi loukkauksena, koska hän itse arvosti eläimiä syvästi.
Jalkapallokatsomoista Big Brotherin ideaan
Morris sovelsi eläinkäyttäytymisen malleja yhä uusille alueille. Kun hänen poikansa vei hänet jalkapallo-otteluihin, Morris kiinnostui kannattajien käyttäytymisestä katsomossa. Hän analysoi huutoja, yhteislalut, rytmikkään taputuksen ja muut rituaalit ”urosareenan” ilmiöinä – kollektiivisena käyttäytymisenä, jossa purkautuvat samat voimat kuin muinaisissa heimotansseissa.
Myöhemmin tuotantoyhtiö Endemol lähestyi Morrisia uudella idealla: reality-sarja, jossa suljettuun tilaan suljettuja ihmisiä tarkkailtaisiin kameroiden kautta ympäri vuorokauden. Ajatus kiinnosti Morrisia tieteellisenä kokeena, mutta hän vierasti ohjelman pelillistä, kilpailullista asetelmaa ja kieltäytyi osallistumasta. Formaatista tuli lopulta maailmanlaajuinen menestys nimellä Big Brother, ja Morris kommentoi myöhemmin päätöstään itseironisesti: ”Typerä minä.”
Taide, biomorfit ja viimeiset vuodet
Kirjoittamisen ja televisiotyön ohella Morris jatkoi maalaamista koko elämänsä ajan. Hän täytti mökkinsä surrealistisilla ”biomorfeilla” – orgaanisilta näyttävillä, mielikuvituksellisilla elämänmuodoilla, jotka näyttivät usein olevan mukana monimutkaisissa, seksuaalisesti latautuneissa rituaaleissa. Näissä teoksissa heijastuivat hänen ajatuksensa siitä, että ihmisen käytöstä ja mielikuvitusta ohjaavat ikivanhat biologiset voimat.
Morris piti näyttelyitä Lontoossa, Amsterdamissa ja Brysselissä, ja kirjoitti samalla yleistajuisia kirjoja, joissa hän tarkasteli kaikkea vauvojen käyttäytymisestä kissojen tapoihin. Hän palasi myös akateemiseen maailmaan tutkimuskollegiona Oxfordiin ja matkusti eri mantereilla soveltamassa etologista menetelmäänsä uusiin kulttuureihin.
Perintö: ihminen osana eläinkuntaa
Vaikka osa Morrisin näkemyksistä on nykytutkimuksen valossa kiistanalaisia tai vanhentuneita, hänen vaikutustaan tieteen popularisointiin on vaikea kiistää. Hän toi evoluutiobiologian ja eläinten käyttäytymisen laajan yleisön ulottuville aikana, jolloin monet pitivät ihmistä täysin ainutlaatuisena ja luonnosta irrallisena olentona.
Morrisin poika Jason vahvisti isänsä kuoleman 20. huhtikuuta ja kuvaili tätä ”suureksi mieheksi ja vielä paremmaksi isäksi ja isoisäksi”, joka eli ”elämän täynnä tutkimusmatkoja, uteliaisuutta ja luovuutta”.
Desmond Morris muistetaan ennen kaikkea miehenä, joka uskalsi katsoa ihmistä samoin silmin kuin mitä tahansa eläinlajia – ja joka sai miljoonat lukijat pohtimaan, kuinka paljon meissä lopulta on apinaa ja kuinka paljon kulttuuria.
Ihmisen biologia, käyttäytyminen ja huippu-urheilu
Morrisin ajatukset lajimme biologisesta perinnöstä ovat vaikuttaneet myös tapaan, jolla pohditaan menestystä ja kilpailua nykypäivän yhteiskunnassa. Esimerkiksi huippu-urheilussa, kuten Formula 1 -sarjassa, yhdistyvät vaistot, kilpailuvietti, sosiaalinen asema ja taloudellinen valta tavalla, joka houkuttelee sekä tutkijoita että faneja analysoimaan ihmisen motiiveja syvällisemmin.
Kun tarkastellaan, kuinka paljon vaaditaan, jotta kuljettaja voi nousta F1-tasolle – rahaa, sosiaalisia verkostoja, henkistä kestävyyttä ja fyysistä lahjakkuutta – on helppo nähdä yhtymäkohtia Morrisin kuvaamiin lajinsisäisiin kilpailuihin. Laajempi katsaus siihen, kuinka paljon maksaa F1-kuljettajaksi nouseminen ja onko menestyksen taustalla pakko olla miljonääri, avaa kiinnostavan näkymän siihen, miten biologia, talous ja yhteiskunta kietoutuvat yhteen modernissa ”ihmisapinan areenassa”.
Ei sisällä instagram post:eja
