Aaron Ramsey juoksee Lontoon maratonin kunnianosoituksena syöpään menehtyneelle Hugh’lle

Vasta hiljattain ammattilaisuransa lopettanut Walesin entinen kapteeni ja Arsenal-tähti Aaron Ramsey ei jäänyt lepäämään laakereilleen. Vuosien loukkaantumiskierteestä ja kovatasoisesta seurajalkapalloilusta tunnettu keskikenttäpelaaja valmistautuu nyt aivan erilaiseen haasteeseen: Lontoon maratoniin, jonka hän juoksee edesmenneen Hugh Menai-Davisin muistoksi.

Maraton kunnianosoituksena ystävän pojalle

35-vuotias Ramsey juoksee Lontoon maratonin tukeakseen It’s Never You -hyväntekeväisyysjärjestöä. Järjestön perustivat hänen ystävänsä Ceri ja Frances Menai-Davis sen jälkeen, kun heidän kuusivuotias poikansa Hugh menehtyi harvinaiseen syöpään.

Hugh diagnosoitiin korkean riskin rabdomyosarkoomaan lokakuussa 2020, vain viisivuotiaana. Vain hieman kuudennen syntymäpäivänsä jälkeen hän menehtyi 18. syyskuuta 2021. Vanhemmat perustivat järjestön auttaakseen muita vanhempia, jotka joutuvat kohtaamaan lapsen vakavan sairauden tai menetyksen.

Ramsey kertoo tuntevansa perheen hyvin – hänen oma vanhin poikansa Sonny on lähes saman ikäinen kuin Hugh oli, ja pojat leikkivät usein yhdessä. Siksi projekti on hänelle syvästi henkilökohtainen ja koskettava.

Raskas harjoittelu uudenlaiseen haasteeseen

Ramsey myöntää, että maratonharjoittelu ei ole ollut helppoa, varsinkaan sääolosuhteiden ja yksinäisten juoksulenkkejen keskellä. Silti hän on yllättäen nauttinut prosessista.

”Olen innoissani. Harjoittelu on ollut vaikeaa, varsinkin kun sade piiskaa, on märkää ja tuulista, ja lenkit voivat olla aika yksinäisiä. Mutta oudolla tavalla olen nauttinut siitä – siitä, että on vähän kuin juoksijan ‘ojissa’ ja kaivaa itsestään uutta”, Ramsey kuvailee.

Samalla kun Ramsey totuttelee uuteen rytmiin jalkapallon jälkeen, hän haluaa käyttää tunnettuuttaan ja energiaansa konkreettiseen hyväntekeväisyyteen. Lontoon maraton tarjoaa tähän täydellisen areenan.

Cerin maraton – Hugh’n kengät kaulassa ja satojen lasten nimet selässä

Myös Hugh’n isä, Ceri Menai-Davis, juoksee Lontoon maratonin. Hän kantaa juoksun ajan Hugh’n kenkiä kaulassaan ja selässään yli 500 vakavasti sairastuneen tai menehtyneen lapsen nimeä. Näin hän haluaa tehdä näkyväksi perheiden kokemaa surua ja taistelua.

Ceri on juossut maratoneja aiemminkin, mutta jokaisella matkalla on ollut erityinen symboliikka. Yhdessä juoksussa hän kantoi 22 kiloa painavan repun – saman verran kuin Hugh painoi kuollessaan – kuvastaakseen vanhemman surun painoa. Tänä vuonna muistutus on konkreettisempi: ne kengät, joilla Hugh käveli sairaalaan, josta ei koskaan palannut kotiin.

Ceri kertoo juosseensa myös Pariisin maratonin Hugh’n kengät mukanaan: hän halusi viedä poikansa symbolisesti näkemään Eiffel-tornin ja ”jutella” hänen kanssaan matkan varrella. Lontoossa hän aikoo jälleen kantaa Hugh’n mukanaan maaliviivan yli.

Jalkapallouran päättyminen avasi tilaa uudelle työlle

Ramsey ilmoitti uransa päättymisestä aiemmin keväällä pitkän harkinnan jälkeen. Vaikka hän oli yhä virallisesti Walesin maajoukkueen kapteeni, hän ei ollut pelannut seuratasolla tai maajoukkueessa seitsemään kuukauteen.

Viimeinen seurapesti meksikolaisessa Pumasissa jäi lyhyeksi. Siirto yllätti monet alun perinkin, mutta Ramsey halusi pysyä kunnossa siltä varalta, että Wales olisi selviytynyt MM-kisoihin. Kun kisapaikka lopulta jäi haaveeksi, oli päätös uran lopettamisesta luonnollinen seuraava askel.

”En ollut pelannut kuukausiin, joten päätös oli prosessi, mutta oikea hetki oli tullut. Halusin pitää kaikki ovet auki viimeiseen asti, jotta mahdollisuus MM-kisoihin säilyisi. Se olisi ollut täydellinen satulinna-loppu – mutta aina ei saa juuri sellaista päätöstä. Kun katson uraani kokonaisuutena, voin olla todella ylpeä. Se on tavallaan se satutarina itsessään”, Ramsey sanoo.

Valmentajan ura siintää horisontissa

Vaikka pelikengät on nyt ripustettu naulaan, Ramsey ei ole jättämässä jalkapalloa taakseen. Hänellä on jo valmentajatutkintojen pääosa suoritettuna, ja hän on saanut esimakua valmennus- ja johtotehtävistä.

Viime kauden lopussa Ramsey toimi kasvattajaseuransa Cardiff Cityn väliaikaisena päävalmentajana kolmen ottelun ajan, kun seura putosi Mestaruussarjasta. Lisäksi hän on ollut mukana Walesin maajoukkueleirityksissä Craig Bellamyn taustaryhmässä sekä työskennellyt Cardiffin U18-joukkueen kanssa.

”Haluan 100-prosenttisesti valmennukseen. Se innostaa minua. Cardiffissa saatu kokemus oli upea, vaikka olosuhteet olivat vaikeat. Tunsin, että sain joukkueelta vahvan vastakaiun. Nyt katsotaan, millaisia mahdollisuuksia avautuu – ja edetään sen mukaan”, Ramsey kertoo.

Jalkapalloilija, hyväntekijä ja roolimalli

Ramseyn uran päättyminen herätti valtavan määrän reaktioita ympäri jalkapallomaailmaa. Vaikka viimeiset kuukaudet olivat pelillisesti rikkonaisia, lämpimät kiitokset ja muistot osoittivat, miten arvostettu hän on niin Walesissa, Arsenalissa kuin muissakin seuroissaan – ja laajemmin kansainvälisesti.

Ramsey sanoo yllättyneensä siitä, miten paljon viestejä ja kunnianosoituksia hän sai, vaikka ei ollut pelannut pitkään aikaan. Se vahvisti hänelle tunteen, että hän on jättänyt pysyvän jäljen seuroihin, joukkuekavereihin ja kannattajiin.

Hyväntekeväisyystyö, kuten Lontoon maraton Hugh’n muistoksi, on yksi tapa jatkaa tuota vaikutusta kentän ulkopuolella. Se kertoo myös laajemmasta ilmiöstä, jossa tunnetut urheilijat käyttävät näkyvyyttään tärkeiden yhteiskunnallisten asioiden esiin nostamiseen, aivan kuten värikkäästä yöelämästä ja yllättävästä käänteestä kertova tarina Pottukoiran riehakkaasta baari-illasta Tallinnassa muistuttaa, miten ihmiskohtalot ja julkisuuden henkilöt kietoutuvat median huomioon eri tavoin.

Lontoon maraton – hetki, jolloin muisto kantaa maaliin

Lontoon maraton juostaan sunnuntaina 26. huhtikuuta. Päivä alkaa pyörätuolikilpailulla, jota seuraavat naisten ja miesten eliittisarjat sekä massalähtö. Tapahtuma kerää vuosittain valtavan yleisön niin reitin varrelle kuin televisioiden ääreen.

Tällä kertaa yksi seuratuimmista tarinoista on entisen huippujalkapalloilijan uusi rooli hyväntekeväisyysjuoksijana. Ramseyn maraton ei ole vain fyysinen suoritus, vaan kunnianosoitus rohkealle, kuusivuotiaana syöpään menehtyneelle pojalle ja kaikille niille lapsille ja perheille, jotka kamppailevat vakavan sairauden kanssa.

Cerin harteilla lepäävät Hugh’n kengät – ja hänen mielessään tuhannet muistot. Ramseyn askeleita puolestaan rytmittää ajatus ystävästä, tämän perheestä ja siitä, että jokainen kilometri voi auttaa muita vanhempia saamaan tukea silloin, kun maailma romahtaa.

Ei sisällä instagram post:eja