Eurooppa-liigan voittajasta ohjaajaksi ja valokuvaajaksi – Alfie Whitemanin yllättävä elämänmuutos
Alfie Whiteman istui vaihtopenkillä, kun Tottenham Hotspur kukisti Manchester Unitedin ja voitti Eurooppa-liigan Bilbaossa viime toukokuussa. Vain kuukausia myöhemmin, 26-vuotiaana, hän päätti lopettaa ammattilaisjalkapallon ja kääntää elämänsä suunnan täysin – kohti elokuvaohjauksen, DJ-keikkojen ja taidevalokuvauksen maailmaa.
Eurooppa-liigan mestaruus päätti 17 vuoden Spurs-taipaleen
Whitemanin jalkapallounelma alkoi jo kymmenvuotiaana, kun hän liittyi lapsuudenseuransa Tottenhamin akatemiaan. Hän oli katsomossa isänsä kanssa, kun Spurs voitti Liigacupin Wembleyllä vuonna 2008 – hetki, joka sinetöi hänen halunsa tulla ammattilaispelaajaksi.
Huipennus tuli keväällä 2023, kun Tottenham juhli Eurooppa-liigan mestaruutta Bilbaossa. Whiteman oli osa joukkuetta ja mukana avoautokulkueessa Pohjois-Lontoon kaduilla, samoilla seuduilla, joilla hän oli kasvanut.
”Vilkutin ystävälleni ja siskolleni ja ajattelin: ’olen ihan kohta kotona, käydään vain kierros korttelin ympäri’”, hän muistelee mestaruusjuhlia. Jopa nuorisokeskuksessa, jossa hän oli aiemmin auttanut vapaaehtoisena, eräs lapsi huusi bussin suuntaan: ”Hei, mitä sinä teet tuolla!”
Päätös lopettaa – ”rikos” valmentajan mielestä
Kun Tottenham-sopimus päättyi kesällä, Whitemanilla oli tarjouksia Mestaruussarjasta ja Ykkösliigasta. Moni näki hänessä pitkäksi aikaa riittävän huipputasoisen maalivahdin. Yksi valmentaja sanoi suoraan, että uran lopettaminen olisi ”rikos”.
Whiteman oli kuitenkin tehnyt ratkaisunsa. Hän soitti agentilleen ja ilmoitti, ettei enää halua lähteä uusille testijaksoille. ”En tehnyt mitään Instagram-ilmoitusta tyyliin ’hei kaikki, lopetan’ – ketä se oikeasti kiinnostaa?” hän toteaa lakonisesti.
Hän tiesi katkaisevansa vuosien työn ja ”poikavuosien unelman”, mutta samaan aikaan tunsi vapautuvansa raskaasta sitoumuksesta. ”Viimeiset kahdeksan kuukautta ovat olleet elämäni parasta aikaa. Olen oppinut valtavasti ja saanut työskennellä lahjakkaiden ihmisten kanssa inspiroivissa projekteissa.”
Kaksoiselämä jalkapalloilijana ja taiteilijana
Whiteman kuvailee elämäänsä Spurs-vuosina ikään kuin kahdeksi rinnakkaiseksi todellisuudeksi. Kentällä hän oli ammattilaismaalivahti, harjoitteli päivittäin ja odotti tilaisuuttaan. Vapaapäivinä ja iltapäivisin hän kuitenkin suuntasi toisen intohimonsa pariin – valokuvauksen, elokuvan ja musiikin.
Hän tapasi ohjaajia ja tuottajia kahvilla, toimi kuvauksissa juoksupoikana ja avustajana, kehitti omia valokuvausprojektejaan ja kävi näyttelijäkursseilla. Yhtenä kesänä, kun joukkuekaverit lensivät Dubaihin tai Malediiveille, Whiteman esiintyi kokeellisessa näytelmässä Holbornissa, näytellen liioitellun imelää poikaystävää. ”Se oli aika helppoa”, hän vitsailee.
Hänellä on myös oma radioshow, jonka hän aloitti aluksi äitinsä sukunimellä välttääkseen huomiota. Lopulta hän päätti esiintyä omalla nimellään. ”Kaikki olivat ihan ihmeissään: ’olet jalkapalloilija ja kuuntelet jazzia, miten tämä on mahdollista?’”
Poikkeus jalkapalloilijan stereotypiasta
Whitemanin isä on jazzmuusikko, ja kulttuuri on ollut läsnä hänen elämässään lapsuudesta asti. Joukkuetoverit pitivät häntä välillä ”hippinä”, sillä hän ei sopinut perinteiseen ammattilaisjalkapalloilijan muottiin. Hän ei pelaa golfia, kulki harjoituksiin pyörällä tai junalla ja käveli kotiotteluihin, koska asuu lähellä stadionia.
Nuorempana hän kuitenkin imi itseensä pukukopin kulttuuria ja haaveili muun muassa monogrammisesta Gucci-pesulaukusta – kuten monet muutkin nuoret pelaajat. Vähitellen hän kuitenkin erotti toisistaan työn ja omat kiinnostuksen kohteensa.
”Rakastan itse pelaamista, maalivahtina olemista ja nurmella kierimistä, pallon torjumista – se on mahtavaa. Mutta rakastan myös kaikkea tätä muuta, ja halusin jonain päivänä antaa sille mahdollisuuden. En kokenut, että nämä kaksi maailmaa sopivat yhteen, joten pidin ne pitkään rinnakkain.”
Laina Ruotsissa avasi oven uuteen itseymmärrykseen
Whitemanin ainoa virallinen esiintyminen Spursin edustusjoukkueessa tuli Jose Mourinhon alaisuudessa, kun hän vaihdettiin kentälle Eurooppa-liigan ottelussa Ludogoretsia vastaan vuonna 2020. Suurin osa hänen miesten peleistään kertyi kuitenkin lainajaksoilta Ruotsissa Degerfors IF:ssä, jonne hän lähti ensimmäisen kerran lähes päivän varoitusajalla vuonna 2021.
Ruotsin aika muodostui ratkaisevaksi hänen taiteellisen identiteettinsä kannalta. Hän asui pienessä mökissä Mockeln-järven rannalla, kaukana Lontoon hälinästä. Lainajaksojen yksinäisyys ja hiljaisuus avasivat tilan sisäiselle dialogille, josta syntyivät sekä päiväkirjamerkinnät että valokuvat, jotka nyt muodostavat hänen ensimmäisen taidenäyttelynsä ytimen.
”Halusin elää kokemuksen täysillä, siksi muutin metsän keskelle. Jalkapallo on loistava väline nähdä maailmaa, mutta samaan aikaan kysyin jatkuvasti itseltäni: ’Onko tämä todella minun elämäni suunta?’”
Alfie Whiteman: ”A Loan” – näyttely lainakauden varjosta
Whitemanin debyyttinäyttely Alfie Whiteman: ”A Loan” avautuu OOF Galleriassa Warmington Housessa, suoraan Tottenham Hotspur Stadiumin yhteydessä. Näyttely kokoaa yhteen Ruotsissa otetut omakuvat ja niiden rinnalla kulkevat päiväkirjatekstit.
Yksi kuvista esittää häntä roikkumassa pyykinpesukoneen luukusta, toisessa hän juhlii syntymäpäivää yksin metsässä, kolmannessa hän istuu alasti laiturilla ja tuijottaa hiljaista Mockeln-järveä. ”En koskaan aikonut näyttää näitä kenellekään”, Whiteman nauraa. ”Mutta ne kuvastavat täydellisesti sitä, miten elin – ikään kuin kahtena eri ihmisenä.”
Hän vietti suuren osan ajasta yksin – osin myös siksi, että pandemia-aikana Ruotsi ei sallinut muita kuin työperäisiä vierailijoita. ”Yksinäisyys pakotti minut istumaan ajatusteni kanssa. Se oli lopulta hyvä asia – jouduin oikeasti kysymään itseltäni, mitä haluan tulevaisuudelta.”
Eräänä myrskyisenä iltana hän söi nouto-pat thai -annosta ja katseli järvelle päin. Hetkestä syntyi ajatus ”hauskasta ja surullisesta” omakuvasta, jonka hän päätti ottaa itse. ”Minulla ei ollut ketään muuta kuvattavaa, enkä oikein uskaltanut pyytää muita mukaan. Kokeilin vain kaikkea, jotta pysyisin henkisesti liikkeessä.”
Elämä jalkapallon jälkeen: Pakistan, Ukraina ja oma studio
Jalkapallouran päätyttyä Whiteman ei ole pelannut organisoidusti – vaikka Baller League ja kaveriporukoiden höntsäjoukkueet ovatkin olleet yhteydessä. Sen sijaan hän on käyttänyt vapautuneen ajan matkustamiseen ja luovien projektien rakentamiseen.
Pakistanilaistaustansa innoittamana hän matkusti Pakistaniin työskentelemään elokuvaprojektin parissa. Lisäksi hän on ollut mukana kuvaustöissä Ukrainassa. Hän on solminut ohjaaja- ja valokuvaajasopimuksen tuotantoyhtiö Somesuchin kanssa ja perustanut oman studionsa Lontoon Shoreditchiin.
Whiteman näkee jalkapallouran tarjonneen hänelle poikkeuksellisen alustan, mutta myös rajoittaneen vapautta: ”Olin vuosia kiinni never-ending-rytmissä: kausi – loma – kausi – loma. Kaikki tuntui lopulta samalta. Nyt saan itse päättää, mihin herään huomenna.”
Yksilön vastuu ja mielen hyvinvointi huippu-urheilussa
Whitemanin tarina nostaa esiin laajemman kysymyksen huippu-urheilijoiden identiteetistä ja mielen hyvinvoinnista. Kun nuori pelaaja viedään akatemiaan jo lapsena, koko elämä rakentuu jalkapallon ympärille. Monelle jää vähän tilaa muille kiinnostuksen kohteille, ja vaihtoehtoinen tulevaisuus voi tuntua mahdottomalta edes ajatella.
Whiteman oli poikkeus: hän alkoi tietoisesti rakentaa ”toista elämää” jo uran aikana, jotta ei putoaisi tyhjän päälle, kun peliura jonain päivänä päättyisi. Hän myöntää olleensa pitkään onneton ja tiesi, ettei halua jäädä jalkapallon pariin eläkeikään asti.
Samankaltaisia kysymyksiä herättää myös monien muiden urheilijoiden kohtalo – ja laajemmassa mielessä se, miten yhteiskunta kohtelee mielen hyvinvointia ja vastuuta yksilön valinnoista. Esimerkiksi tapauksissa, joissa oikeus toteaa tekijän syyntakeettomaksi, kuten Australiassa britti-isän surmaamisesta syytetty mies todettiin oikeudessa syyntakeettomaksi, julkinen keskustelu pyörii usein sen ympärillä, mitä ”normaalilta” elämänpolulta odotetaan ja missä kulkee yksilön vastuun raja.
Uusi luku elämässä – menneisyys osana tarinaa
Nyt, kun Whiteman katsoo Ruotsissa ottamiaan kuvia gallerian seinällä, hän näkee niissä merkit, jotka ennakoivat päätöstä lopettaa jo vuosia aiemmin. ”Jos olisin julkaissut nämä kolme vuotta sitten, ne eivät olisi tuntuneet loogisilta. Nyt ne ovat kuin luku kirjassa, joka on juuri kääntynyt.”
Hän uskoo, että itsensä kyseenalaistaminen ei koskaan lopu – mutta nyt kysymykset eivät enää tunnu ahdistavilta, vaan luonnolliselta osalta kasvua. Jalkapallo ei ole kadonnut hänen elämästään, mutta se on muuttunut ainoasta määrittävästä tekijästä yhdeksi luvuksi pitkässä tarinassa.
”Olen aina ollut hieman erilainen”, Whiteman sanoo. ”Mutta ehkä juuri se erilaisuus antoi minulle rohkeuden aloittaa kaiken alusta.”
Ei sisällä instagram post:eja
