Jalkapallon suurimmat viihdyttäjät – historian ja nykyhetken näyttävimmät showboattaajat
Ennen TikTokia, YouTube-koosteita ja algoritmien hallitsemaa somea jalkapallon näyttävimmät kikat ja temput nähtiin lauantaiaamujen TV-koosteissa. Kolmiminuuttinen pätkä täynnä harhautuksia, saksipotkuja ja hämmentäviä ”tekkereitä” riitti tekemään pelaajasta lähes viraalin ilmiön – jo kauan ennen somea.
Ronaldinho oli näiden koosteiden vakionimi, samoin Jay-Jay Okocha. Heidän uskomattomat temppunsa saivat sekä lapset että aikuiset yrittämään samoja harhautuksia koulun pihalla ja epätasaisilla nurmikentillä ympäri maailman.
Mutta yksi Liverpoolissa syntynyt hyökkääjä nousi erityiseen kulttimaineeseen Englannin liigakentillä – Lee Trundle. Hänen uskomattomat kikkansa ja röyhkeät maalinsa tekivät hänestä Soccer AM -ohjelman ikonisen Showboat-osion vakiohahmon ja toivat hänelle lempinimen ”Showboat King”.
Lee Trundle – Showboat King, joka viihdytti joka kosketuksella
Nykyään 49-vuotias Lee Trundle pelaa yhä Walesin kolmannella sarjatasolla, mutta hänen maineensa jalkapallon suurena viihdyttäjänä elää vahvana.
”Olen aina nauttinut siitä tavasta pelata – itseni ilmaisemisesta, uusien asioiden kokeilemisesta”, Trundle kertoo. ”Soccer AM toi sen jokaisen fanin tietoisuuteen. Kaikki puhuivat Showboatista. Oli hienoa olla mukana samassa seurassa maailmanluokan pelaajien kanssa.”
Trundle edustaa pelaajatyyppiä, joka tekee jalkapallosta enemmän kuin vain tuloksista kertovan numeropelin. Hän pelasi hymy huulilla, haki yleisön reaktioita ja uskalsi yrittää sellaista, mihin useimmat eivät edes rohjenneet ryhtyä.
Viihdyttäjien perintö: Garrincha, Gazza, Maradona, Panenka…
Jalkapallon historia on täynnä pelaajia, joiden ensisijainen tehtävä ei ollut vain voittaa otteluita, vaan myös viihdyttää. Garrincha, Paul Gascoigne, Pelé, Antonín Panenka, Diego Maradona ja Djalminha ovat nimiä, jotka herättävät yhä lämpimiä muistoja näyttävistä harhautuksista ja rohkeista ratkaisuista.
”Haluamme nähdä sellaista, mitä emme itse pysty tekemään”, Trundle kuvailee showboattauksen viehätystä. ”Harva pystyy nostamaan pallon vastustajan pään yli tai laittamaan sen tyylikkäästi jalkojen välistä. Juuri sitä on hieno katsoa.”
Trundle kertoo ihailleensa lapsena erityisesti Paul Gascoignea: ”Minulla oli Gazza-videoita, joita katsoin jatkuvasti. Seurasin kaikkea, mitä hän teki.” Hän mainitsee myös Romarion ja brasilialaisen R9-Ronaldon idoleinaan, mutta nostaa tempuilun kuninkaaksi kuitenkin Ronaldinhon: ”Temppujen, harhautusten ja kikkailun osalta Ronaldinho oli heistä kaikista paras.”
Ronaldinho – kiistaton showboattauksen ykkönen
Kun puhutaan jalkapallon suurimmista showboattaajista, Ronaldinho on käytännössä kiistaton ykkönen. Hän oli parhaimmillaan lähes pysäyttämätön: nopeampi jaloillaan, nopeampi ajatuksissaan, aina hymy huulilla.
Ronaldinho oli kuin hymyilevä shakkimestari, jonka asearsenaalissa oli elastico-harhautuksia, no-look -syöttöjä, kantapäätemppuja ja odottamattomia laukauksia. Mestarien liigan ratkaisevat kärkipotkut, pyörähdykset Camp Noun nurmella ja rennon näköiset, mutta tappavan tehokkaat ratkaisut tekivät hänestä pelaajan, jota oli pakko katsoa aina kun hän oli kentällä.
Hänen jokainen kosketuksensa tuntui sähäkältä. Ronaldinhon pelissä oli lapsenomaista iloa – kuin pikkulapsi, joka leikkii koiran kanssa: hetki sitten pallo on tässä, seuraavassa se on jo maalissa tai vastustajan selän takana.
Barcelonassa Ronaldinho loi perustan Lionel Messin nousulle – hän kikkaili, jotta Messi saattoi juosta, ja juosta loputtomasti. Vaikka Ronaldinhon räjähtävyys väheni Barcelonan vuosien jälkeen, hän oli silti pelaaja, jonka pelejä ei halunnut missata.
Neymar – katufutiksen kuningas huipputasolla
Brasilian maajoukkueessa Ronaldinhon perinnön jatkajaksi nousi Neymar Jr. Hänen ympärillään on käyty viime vuosina vilkasta keskustelua ja kritiikkiä, mutta taiturimainen laituri on jättänyt lähtemättömän jäljen moderniin jalkapalloon.
Brasiliassa pelaava Yannick Bolasie, joka oli itse lähellä tätä showboat-listaa, tiivisti Neymarin merkityksen kutsumalla häntä ”kuninkaaksi”, joka ”toi oikean katufutiksen maailman huipputasoille”.
Parhaimmillaan Neymar oli yhtä aikaa järkyttävän taitava ja äärimmäisen tehokas hyökkääjä. Euroopan top 5 -liigojen maaleja per ottelu -tilastoissa hän on tämän vuosisadan kärkikymmenikössä, mutta monelle hän jää mieleen nimenomaan harhautuksista, saksipotkuista, elasticoista ja pelottavan taitavista rainbow-flickeistä.
Missä menee raja: taituruus vai puhdas showboataus?
On olemassa pelaajia – kuten Zinedine Zidane, Thierry Henry ja Lionel Messi – jotka pystyivät tekemään pallon kanssa asioita, joista muut ammattilaisetkin saattoivat vain haaveilla. Heidän tekniikkansa oli lähes yliluonnollista, mutta he hallitsivat myös pelin kaikki muut osa-alueet.
Showboattauksen näkökulmasta ratkaiseva kysymys on: mitä nimestä ensimmäisenä muistaa? Jos pelaajan nimi tuo mieleen välittömästi näyttävät kikat, rabonat, trivelat, vartaloharhautukset ja riskialttiit tempaukset, hän kuuluu tähän viihdyttäjien kategoriaan.
Joe Cole ja Jay-Jay Okocha – Valioliigan ilotulitusduo
West Hamilla oli oma ”brasilialaisensa”, kuten Pelé häntä kutsui – nuori Joe Cole. Hän vipelsi Upton Parkin nurmella kuin olisi lainannut isoveljensä pelipaidan: paita roikkui, shortsit olivat polviin asti ja jalat liikkuivat niin nopeasti, ettei katse pysynyt perässä.
Varhaisen uransa Joe Cole oli yksi planeetan viihdyttävimmistä teknisistä taitureista. Harhautukset, kantapääsyötöt ja pienet pyörähdykset tekivät hänestä neutraalinkin katsojan suosikin.
Hieman pohjoisempana, Boltonissa, kannattajat jonottivat nähdäkseen oman taikurinsa – Jay-Jay Okochan. Hänestä tuli Sam Allardycen Bolton Wanderersin nousun kasvot ja koko seuran historian yksi rakastetuimmista pelaajista.
Nigerialainen Okocha johti Boltonin Liigacupin finaaliin ja hänet äänestettiin myöhemmin seuran kaikkien aikojen pelaajaksi. Hän oli luova pelintekijä, erikoistilannespesialisti ja ennen kaikkea näyttävien, lähes uskomattomien maalien tekijä.
Showboataus – taidetta vai epäkunnioittavaa?
Showboataus jakaa mielipiteitä. Toisille se on jalkapallon suola, toisille vastustajan nöyryyttämistä. Harhautuksia ja temppuja tekevät pelaajat kokevat niiden olevan yksi tapa ohittaa vastustaja, mutta kaikki eivät tätä hyväksy.
Joskus se johtaa rajuun fyysiseen peliin. Puolustajat eivät halua tulla nöyryytetyiksi, ja taituripelaajat joutuvat usein kovien taklausten kohteeksi.
Trundle korostaa, että temppujen pitää palvella peliä: ”Minulle kikka oli tapa luoda tilaa tai maalipaikka. Jos teet tempun vain temppuilun takia, ilman lopputulosta, se on ajan haaskausta.”
Esimerkiksi Antony sai kritiikkiä tehdessään kuuluisan 360 asteen pyörähdyksensä laidalla ilman, että liikkui mihinkään: ”Et etene, pyörit vain ympäri. Se on vähän hauskaa, mutta ei tuota mitään konkreettista”, Trundle huomauttaa.
Mario Balotelli – kaaoksen ja taidon täydellinen sekoitus
Yksi modernin ajan kiistellyimmistä showboattaajista on Mario Balotelli. 20-vuotiaana, harjoitusottelussa LA Galaxya vastaan, hän pääsi läpiajoon – ja päätti yrittää piruetin ja kantapäävedon. Pallo karkasi ohi maalin ja Manchester Cityn valmentaja Roberto Mancini vaihtoi hänet välittömästi pois kentältä.
Balotelli ei kaihtanut huomiota kentällä eikä sen ulkopuolella – tarinoiden mukaan hän jakoi rahaa joulupukkiasussa Manchesterin kaduilla ja sytytti ilotulitteita kylpyhuoneessaan. Samalla hän oli kuitenkin valtavan lahjakas hyökkääjä, jolla oli käytössään koko temppuvalikoima.
Pelkästään hänen seitsemän askelharhautuksen jälkeen tekemänsä rabona-maali Adana Demirsporille riittäisi nostamaan hänet mille tahansa showboattajien listalle. ”Why Always Me?” -paidan paljastus derbypelissä Unitedia vastaan vain vahvisti hänen kulttistatustaan.
Ronaldo, Nani ja Quaresma – Portugalin taiturikoulu
Cristiano Ronaldo kertoi myöhemmin, että Sir Alex Ferguson kehotti häntä nuorena Manchester Unitedissa vähentämään ylenpalttisia askelharhautuksia. Niistä tuli kuitenkin osa hänen matkaansa kohti tehokkaampaa, suoraviivaisempaa supertähteä.
Hänen maanmiehensä Nani muistetaan muun muassa keepy-uppy -tempuistaan Arsenalia vastaan, mutta kun puhutaan puhtaasta showboattauksesta, yksi nimi nousee ylitse muiden: Ricardo Quaresma.
Quaresma oli trivela-laukausten mestari – ulkoterällä kaartuvat laukaukset ja keskitykset olivat hänen tavaramerkkinsä. Hän rakasti myös rabona-yrityksiä ja rohkeita, vaikeita ratkaisuja. Vaikka ura oli ailahteleva, hänen taitotasonsa ja temppunsa tekivät hänestä yhden aikansa viihdyttävimmistä laitureista.
Kerlon ja legendaarinen ”seal dribble”
Yksi erikoisimmista showboattauksen muodoista tuli Brasiliasta. Kerlon, lempinimeltään ”Pikku hylje”, nousi teini-iässä maailman tietoisuuteen ainutlaatuisella tempullaan: seal dribble.
Kerlon nosti pallon otsalleen ja kuljetti sitä päällään juosten eteenpäin, pallo tasapainossa kuin hylkeellä. Hän harjoitteli temppua lapsena tuntikausia ja siitä tuli hänen tavaramerkkinsä Brasilian nuorisomaajoukkueissa.
Seal dribble levisi nopeasti videokoosteisiin ja teki hänestä puolustajien silmätikun. Cruzeiro myi jopa hyljeleluja fanikaupassa, mutta kentällä temppu aiheutti vihaa – vastustajat eivät aina pitäneet siitä, että heitä yritettiin ohittaa näin näyttävästi.
Kerlonin lahjakkuus toi hänelle siirron Inter Milanoon, mutta Serie A -esiintymiset jäivät lopulta lainajaksoihin Chievossa. Myöskään Ajax-laina ei onnistunut, ja ura hiipui polvivammojen takia. Hän lopetti pelaajauransa noin kymmenen vuotta sitten, mutta seal dribble elää yhä jalkapallomuistoissa.
Adel Taarabt, Hatem Ben Arfa ja kadut, jotka eivät unohda
Kun puhutaan pelaajista, joita ”kadut eivät koskaan unohda”, nimiin kuuluvat varmasti Adel Taarabt ja Hatem Ben Arfa. He eivät ehkä saavuttaneet aivan sitä tasoa, johon potentiaali olisi riittänyt, mutta heidän taitonsa ja hetkittäinen loistonsa olivat unohtumattomia.
Adel Taarabt sai QPR:n kannattajat nousemaan seisomaan aina, kun hän koski palloon. Puolustajat pelkäsivät joutuvansa kiusalliseen tilanteeseen – jalat solmuun, pallo jalkojen välistä ja yleisö hurmoksessa. Neil Warnock, Taarabtin valmentaja QPR:ssä, kutsui häntä ”uran lahjakkaimmaksi pelaajaksi”, jota hän oli koskaan valmentanut.
Hatem Ben Arfa oli puolestaan pelaaja, joka sai St James’ Parkin katsomon haukkomaan henkeään. Hänen soolomaalinsa Boltonia vastaan, jossa hän pyörähti omalla puoliskollaan ja pujotteli usean puolustajan ohi, on yksi Valioliigan kaikkien aikojen näyttävimmistä yksilösuorituksista.
Showboattauksen kulttipelaajat ja TV-aamujen sankarit
Lee Trundle edustaa täydellisesti sitä pelaajaryhmää, johon liittyy lause: ”kadut eivät koskaan unohda”. Hän teki lauantaiaamuista pakollista katsottavaa – olipa kyse pallon pyörittämisestä hartioilla, kantapäävolleysta yläkulmaan tai vastustajan puolustuksen nolosta nöyryyttämisestä.
”Pidin siitä, että saan pelata vapaasti”, Trundle sanoo. ”Minulla oli temppuja, joista tiesin, että ne toimivat tietyillä kentän alueilla. Jalkapallokenttä on ollut minulle aina onnellisin paikka.”
Nykypäivänä vastaavia hetkiä kulutetaan eri tavalla: TikTok-koosteet, YouTube Highlightit ja someklipit pitävät showboattaajien perinnön elossa. Monet nuoret fanit löytävät Ronaldinhon, Okochan, Ben Arfan tai Taarabtin vasta vuosia myöhemmin, videoklipeistä – ja hämmästyvät, miten paljon taidetta pallolla on tehty ennen nykyisiä some-sukupolvia.
Showboataus nykyfutiksessa – viihdettä, riskejä ja rajoja
Showboataus ei ole kadonnut modernista jalkapallosta, mutta sen rooli on muuttunut. Taktisesti hiotussa, dataohjatussa pelissä jokaiselta kosketukselta odotetaan tehokkuutta. Silti katsojat kaipaavat yhä hetkiä, jotka rikkovat kaavan – harhautuksia, jotka saavat yleisön huokaamaan.
Samalla keskustelu kunnioituksen ja viihteen rajasta jatkuu. Milloin temppu on osa peliä, milloin se on vastustajan nöyryyttämistä? Näihin kysymyksiin ei ole yhtä oikeaa vastausta, mutta yksi asia on varma: jalkapallo ilman viihdyttäjiä, ilman showboattaajia, olisi paljon tylsempää.
Showboattauksen viehätys ei rajoitu vain yksittäisiin liikkeisiin – se on asenne. Halu pelata rohkeasti, ottaa riskejä, yrittää mahdotonta ja hyväksyä, että aina se ei onnistu. Se on samaa henkeä, jota nähdään myös muilla suurilla areenoilla, kuten tenniksessä, jossa taituruus ja viihde kulkevat käsi kädessä. Esimerkiksi Miami Openin kaltaisissa turnauksissa brittipelaajien otteista puhuttaessa esiin nousee usein juuri tämä viihdearvo ja rohkeus yrittää ratkaisevia suorituksia.
Jokaisella jalkapallosukupolvella on omat showboattaajansa – Ronaldinho, Neymar, Okocha, Taarabt, Ben Arfa, Balotelli, Quaresma ja monet muut. He muistuttavat, että jalkapallo ei ole vain tulostaulun numeroita, vaan myös tarinoita, elämyksiä ja hetkiä, jotka jäävät elämään vuosikymmeniksi.
Ei sisällä instagram post:eja
