Irak palaa MM-kisoihin 40 vuoden tauon jälkeen – sodat, pakotteet ja rangaistukset värittävät jalkapallohistoriaa
Irak on selviytynyt jalkapallon MM-lopputurnaukseen ensimmäistä kertaa 40 vuoteen. Symbolisesti paikka varmistui maaliskuussa 2026 Meksikossa, samassa maassa, jossa Irakin maajoukkue pelasi historiansa ensimmäiset MM-ottelut vuonna 1986.
Paluu Meksikon muistoihin – 1986 vs. 2026
Vuonna 1986 Irakin "Mesopotamian leijonat" hävisivät kaikki kolme otteluaan Paraguaita, Belgiaa ja isäntämaa Meksikoa vastaan. Tuolloin joukkueessa pelannut Karim Allawi seuraa nyt 66-vuotiaana maajoukkueen edesottamuksia katsomon puolelta – ja toivoo, että uusi sukupolvi yltää parempiin tuloksiin.
Irakin lohko vuoden 2026 MM-kisoissa on äärimmäisen haastava: vastaan asettuvat Norja, Ranska ja Senegal. Avauksessa 16. kesäkuuta Irak kohtaa Erling Haalandin tähdittämän Norjan Bostonissa.
– Tämä on todellinen kuolemanlohko ja kovempi kuin vuonna 1986, Allawi sanoo BBC Sportille.
– Ranska on moninkertainen maailmanmestari, Norja yksi Euroopan kovimmista kehittyvistä joukkueista ja Senegal Afrikan mestari, joka on ollut MM-kisoissa useaan otteeseen. Toivon, että joukkue esiintyy vahvasti ja saavuttaa parempia tuloksia kuin me 1986.
Uusi sukupolvi ja eurooppalaisvahvistukset
Nykyinen Irak, joka on FIFA-rankingissa sijalla 57, nojaa laajaan ulkomailla pelaavien pelaajien joukkoon. Maajoukkueessa on useita Euroopan kentillä rutinoituneita nimiä, kuten:
- Ali Al-Hamadi (Ipswich Town, Englanti)
- entinen Manchester United -pelaaja Zidane Iqbal (FC Utrecht, Alankomaat)
- Kevin Yakob, joka oli nostamassa AGF:ää Tanskan mestariksi
Taustalla on myös valmennuksellinen uudistus. Vuonna 2025 Irak palkkasi päävalmentajaksi australialaisen Graham Arnoldin, joka johdatti Australian MM-kisojen 2022 neljännesvälieriin ja teki Argentiinan voittamisesta äärimmäisen vaikeaa.
Arnoldin alaisuudessa Irak selvitti tiensä kolmannen ja neljännen karsintavaiheen läpi, kaatoi tiukassa playoffissa ensin Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja sen jälkeen ratkaisevassa ottelussa Bolivian. Bolivian kaataminen Meksikossa oli irakilaisille symbolinen ympyrän sulkeutuminen – ja samalla 21. ottelu pitkällä tiellä kohti MM-lopputurnausta.
Paineettomana jättiläisiä vastaan
Irakissa juhlat ovat hieman jo laantuneet, mutta odotus ja innostus kasvavat. Urheilutoimittaja Nawar Faeq Al-Rikabi uskoo joukkueen mahdollisuuksiin altavastaajan asemasta huolimatta.
– Monet ajattelevat, että olemme lohkon heikoin joukkue, mutta MM-kisoissa voi tapahtua mitä tahansa. Meillä ei ole samanlaista painetta kuin suurilla jalkapallomahdeilla, pelaajien tarvitsee vain suorittaa tasollaan, ja siihen he pystyvät, Al-Rikabi kertoo.
Hänen mukaansa Arnold voi olla ratkaiseva tekijä.
– Vuonna 2022 Argentiinalla oli todella vaikeaa Australiaa vastaan. Meidän kanssamme tulee olemaan samanlaista: olemme vaikea vastustaja, ja Arnoldin kokemus on valtava. Uskon, että pystymme tekemään jotakin oikeasti merkittävää.
Irakin realistiset tavoitteet ovat maltilliset mutta kunnianhimoiset.
- Yhtä maalia enemmän kuin 1986 olisi jo uusi saavutus.
- Yhden ottelun voittaminen olisi valtava askel.
- Jatkopaikka pudotuspelivaiheeseen olisi historiallinen sensaatio.
– Ihmiset ovat odottaneet tätä niin kauan. Nyt olemme valmiita, Allawi kiteyttää.
Neljä vuosikymmentä odotusta – sodat, pakotteet ja kaaos
Irakissa on ollut aina runsaasti jalkapallolahjakkuutta, mutta maajoukkueen tie takaisin MM-lopputurnaukseen on ollut pitkä ja kivinen. Suurin osa haasteista ei ole ollut urheilullisia, vaan poliittisia ja yhteiskunnallisia.
– Aivan kuten maa itse, myös maajoukkue kävi läpi lukemattomia vaikeuksia: sodat, poliittiset ja taloudelliset kriisit sekä ajoittain kansainväliset pakotteet, Allawi kuvailee.
– Monesti karsintoihin ei ollut kunnollista suunnittelua, harjoitusottelut ja valmistautuminen jäivät vajaiksi. Siksi kesti näin pitkään, ennen kuin palasimme MM-tasolle.
Uday Husseinin kauhun vuodet
Lisävarjon Irakin jalkapalloilun ylle heitti Saddam Husseinin hallinto. Vuonna 1984 diktaattori nimitti poikansa Uday Husseinin johtamaan maan jalkapalloliittoa ja maajoukkuetoimintaa.
Udayn valtakaudesta tuli synkkä legenda. Pelaajia rangaistiin julmasti epäonnistumisista: kertomusten mukaan heitä pakotettiin harjoittelemaan betonipalloilla, heitä ruoskittiin, vangittiin ja nöyryytettiin. Yksityiskohtia alkoi tihkua julkisuuteen kunnolla vasta vuoden 2003 jälkeen, kun Saddam Husseinin hallinto kaatui.
Allawi ei halua ruotia yksityiskohtia.
– Lyhyesti sanottuna tuohon aikaan vallitsi hyvin tiukka palkitsemisen ja rangaistuksen järjestelmä, hän toteaa varovasti.
Sodan jälkeinen epävakaus ja kotiotteluiden maanpako
Yhdysvaltain johtama hyökkäys ja Saddam Husseinin kaatuminen aloittivat Irakissa vuosien epävakauden jakson, joka tuntuu yhä jalkapallossa. Maajoukkue ei ole pelannut yhtäkään MM-karsintaottelua Bagdadissa vuoden 2003 jälkeen turvallisuustilanteen vuoksi.
Vasta maaliskuussa 2020 FIFA antoi luvan pelata kotiotteluita eteläisessä Basran kaupungissa. Sitä ennen Irakin "koti" sijaitsi milloin Jordaniassa, milloin Malesiassa, Iranissa tai muissa maissa – etäisyys kannattajista tuntui konkreettisesti.
Vuonna 2026 Lähi-idän kiristynyt tilanne oli vähällä siirtää myös Boliviaa vastaan pelatun ratkaisevan playoff-ottelun. Osa pelaajista ja päävalmentaja Arnold itsekin kamppailivat saadakseen matkustusluvat ja lennot Meksikoon. Lopulta kaikki pääsivät perille – ja palasivat Irakiin sankareina.
Bagdadin kaduilla juhlittiin avoautokulkueessa, kun maajoukkue esitteli MM-paikan varmistaneen ryhmänsä kymmenille tuhansille riemuitseville kannattajille.
1986: kultainen sukupolvi keskellä Iran–Irak-sotaa
Kun Irak selviytyi ensimmäistä kertaa MM-kisoihin vuonna 1985, maa oli keskellä veristä Iran–Irak-sotaa. Ratkaiseva 3–1-voitto Syyriasta karsinnoissa pelattiin Saudi-Arabiassa, sillä Irak ei voinut järjestää kansainvälisiä huippuotteluita kotonaan.
– Pelasimme silloin kaikki tärkeät ottelumme ulkomailla, mikä teki saavutuksesta vieläkin suuremman, Allawi muistelee.
– Kun palasimme kotiin, meidät otettiin vastaan massiivisissa juhlissa: kaduilla oli valtavat ihmisjoukot, järjestettiin festivaaleja ja tilaisuuksia. Olimme todella hyvä joukkue.
1980-luvun Irakia kuvaillaan usein maan jalkapallon "kultaiseksi sukupolveksi". Maajoukkue ylsi kolmesti peräkkäin olympialaisiin ja voitti useita alueellisia mestaruuksia. Allawi oli itse avainpelaajia MM-karsintojen aikana.
– Olin avauskokoonpanossa käytännössä kaikissa karsintaotteluissa, mutta itse MM-lopputurnauksessa loukkaannuin päivää ennen ensimmäistä ottelua Paraguayta vastaan. Jouduin penkille – se oli todella katkeraa, hän kertoo.
Kiistanalaiset tuomiot ja unohtumaton tunnelma
Irak hävisi Paraguaylle 0–1, mutta ottelua muistellaan Bagdadissa yhä tänä päivänä. Irakin tähti Ahmed Rahdi puski pallon maaliin kulmapotkusta – samaan aikaan, kun erotuomari vihelsi ensimmäisen puoliajan päättyneeksi. Maalia ei hyväksytty.
– Meiltä vietiin tasoitus. Lisäksi Belgiaa vastaan saimme punaisen kortin, ja olimme silti lähellä tasoitusta. Koimme useita kyseenalaisia tuomioita, Allawi sanoo.
Silti muisto Meksikon MM-turnauksesta on Allawin mukaan ainutlaatuinen.
– MM-kisojen ilmapiiri on täysin erilainen kuin missään muussa turnauksessa. Yleisöä on valtavasti, huippupelaajia joka puolella. Yrität tutustua muihin, vaihdat pelipaitoja, juttelet pelaajien kanssa eri maista. Ne ovat meille yhä hienoja muistoja – ja olen varma, että nykyiset pelaajat sanovat samaa vuosien kuluttua.
Irakin jalkapallo tänään – toivoa vaikeuksien keskellä
MM-paikka 2026 on paljon enemmän kuin vain urheilullinen saavutus. Se on symboli maalle, joka on elänyt vuosikymmeniä sodan, pakotteiden ja poliittisen sekasorron keskellä. Jalkapallo kokoaa irakilaisia yhteen tavalla, johon harva muu asia pystyy.
Maajoukkueen menestystarina muistuttaa myös siitä, kuinka yksilöt selviävät äärimmäisistä olosuhteista. Monet nykyisistä maajoukkuepelaajista ovat rakentaneet uransa ulkomailla, samoin kuin monet suomalaisten tuntemat urheilijat ja julkisuuden henkilöt, joiden yksityiselämä ja ura kiinnostavat laajasti mediaa. Esimerkiksi Sanna Marinin entisen puolison Markus Räikkösen elämää koskevat uutiset kertovat, miten vahvasti kansainvälisyys, perhe ja uravalinnat kietoutuvat yhteen myös suomalaisessa julkisuudessa – sama ilmiö näkyy irakilaispelaajien kohdalla, kun he tasapainoilevat perheen, maajoukkueen ja seurauransa välillä.
Irakissa toiveet eivät rajoitu vain hyviin tuloksiin. Monille tärkeintä on se, että maa nähdään jälleen maailman suurimmalla jalkapallolavalla omana itsenään – joukkueena, joka on selvinnyt vuosikymmenten myrskyistä ja katsoo tulevaisuuteen uuden sukupolven varassa.
Ei sisällä instagram post:eja
