Venäläiset perheet ”herättävät” Ukrainassa kaatuneita läheisiään tekoälyn avulla
Moskovan lumisella kadulla soi mahtipontinen orkesterimusiikki. Mainostauluissa julistetaan, että sota Ukrainassa on ohi ja että ”erityisoperaation sankarit palaavat kotiin”. Yhdellä tauluista kaunis, siloteltu nainen työntää lastenrattaita, kunnes näkee sotilaspuvussa olevan miehen ja syöksyy kyynelsilmin hänen kaulaansa.
15 sekunnin mittainen video näyttää onnellisen jälleennäkemisen – mutta se ei ole totta. Klippi on tekoälyn generoima, ja sen julkaisi Instagramissa suosittu bloggaaja, joka tunnetaan nimellä Katya Jin. Videon pariskunta muistuttaa vahvasti Katyaa ja hänen miestään, joka on todellisuudessa kadonnut rintamalla kuten kymmenet tuhannet muut venäläissotilaat. Hänen kohtalostaan ei ole tietoa.
Tekoälyvideot lohduttavat – ja vääristävät todellisuutta
Vuoden 2025 puolivälistä lähtien tekoälyn luomat kuvat ja videot venäläissotilaista ovat levinneet nopeasti sosiaalisessa mediassa. Useimmiten niiden julkaisijoina ovat sotilaiden omaiset, jotka etsivät keinoa surra ja pitää yhteyttä kadonneisiin tai kaatuneisiin läheisiinsä.
Lähes kaikissa sisällöissä sotilaat esitetään kiisteltyjen narratiivien mukaisesti sankareina, jotka puolustavat kotimaataan ja perhettään. Ukrainan kärsimys ja Venäjän hyökkäyksen aiheuttama tuho loistavat poissaolollaan. Tämä herättää monissa ukrainalaisissa syvää suuttumusta ja inhoa, kun he näkevät videoita verkossa.
Osalle surevista perheistä tekoälykuvat ja -videot tarjoavat tavan käsitellä surua. Joissain tapauksissa vainajista luotuja deepfake-videoita on jopa esitetty hautajaisissa viimeisenä ”jäähyväisenä”. Reaktiot ovat kuitenkin jyrkästi jakautuneita: joidenkin mielestä videot ovat niin koskettavia, että ne saavat kyyneliin, kun taas toiset pitävät käytäntöä syvästi epäeettisenä ja häiritsevänä.
”Kuolleetbotit” ja digitaalinen jälkielämä
Katarzyna Nowaczyk-Basińska, tutkija Cambridgen yliopiston Leverhulme Centre for the Future of Intelligence -keskuksesta, muistuttaa, että tällaisen teknologian pitkäaikaisista psykologisista ja sosiaalisista vaikutuksista tiedetään vielä hyvin vähän.
”Venäläissotilaista luotujen ’kuolleetbottien’ tai Ukrainasta palaavien kaatuneiden deepfake-videoiden tekeminen on äärimmäisen monisyinen ja eettisesti vaikea ilmiö, jota ei voi arvioida mustavalkoisesti”, hän sanoo.
Nowaczyk-Basińskan mukaan tekoälyyn perustuva ”digitaalinen jälkielämä” on jo kansainvälinen ilmiö: postuumit avatarit ja virtuaalihahmot ovat käytössä museoissa, oikeussaleissa ja jopa poliittisissa kampanjoissa. Siksi ei ole yllättävää, että teknologiaa hyödynnetään erityisesti sodan aikana, jolloin kuolema ja menetys ovat koko ajan läsnä.
Silti hän korostaa, että Venäjän hyökkäyssodan poliittinen konteksti tekee tällaisista videoista eettisesti ”syvästi ongelmallisia”. Psykologisesti on myös epäselvää, auttaako tekoälyn tuottama visuaalinen materiaali surevia vai syventääkö se surua entisestään. ”Olemme tavallaan keskellä suurta teknologista ja kulttuurista koetta”, tutkija tiivistää.
Bloggaajat myyvät personoituja jäähyväisvideoita
BBC:n venäjänkielinen toimitus yritti tavoittaa Katya Jinin kommentoimaan ilmiötä, mutta hän ei vastannut kysymyksiin. Pian sen jälkeen, kun BBC oli ensimmäisen kerran uutisoinut hänen toiminnastaan, hän poisti tekoälyllä generoimansa sisällöt Instagramista ja TikTokista – sattumalta tai ei.
Siihen asti Jin julkaisi säännöllisesti AI-videoita kymmenille miljoonille TikTok-seuraajilleen ja kymmenille tuhansille Instagram-yleisölleen. Videoiden ohessa hän jakoi ohjeita, kuinka vastaavia klippejä voi itse tehdä. Oman perheen tarina toimi ikään kuin myyntipuheena: katsojat saattoivat tilata itselleen samanlaisia videoita omista läheisistään.
Tilauksen tekeminen oli yksinkertaista. Asiakkaan tarvitsi vain lähettää valokuvia itsestään ja läheisestään, ja tekoäly animoisi materiaalin annettujen ohjeiden mukaan. Pariskunta voitiin asettaa tiettyyn miljööseen tai poseeraukseen, ja kuviin lisättiin elokuvallista dramatiikkaa. Joissakin tapauksissa tekoäly loi myös sydäntä särkeviä ”jäähyväiskirjeitä”, jotka asetettiin kuolleen sukulaisen käteen.
”Jäähyväisvideoita” kaatuneiden sotilaiden omaisille
Kamensk-Uralskista, Jekaterinburgin itäpuolelta kotoisin oleva Anna Korableva aloitti tekoälyvideoiden tekemisen siskonsa kanssa toukokuussa 2025. He kutsuvat hankettaan nimellä ”Jäähyväisvideo”. Tavoitteena on Korablevan mukaan auttaa ihmisiä käsittelemään ”keskeneräisiä hyvästejä” ja antaa mahdollisuus ”halata” puolisoita, vanhempia tai lapsia vielä kerran, vaikkakin vain virtuaalisesti.
”Ensimmäisten kuukausien aikana itkin lähes joka päivä”, Korableva kertoo BBC:lle. ”Ajan myötä opin erottamaan omat tunteeni työstäni. Yritän keskittyä tekniseen puoleen, jotta videosta tulee kaunis ja jonkun muistolle arvollinen.”
Hänen mukaansa valtaosa tilauksista tulee niiden sotilaiden perheiltä, jotka ovat kaatuneet Ukrainassa Venäjän käynnistettyä täysimittaisen hyökkäyksen vuonna 2022. Venäjän viranomaiset eivät julkaise luotettavia tappiolukuja, mutta BBC, venäläinen Mediazona-verkkojulkaisu ja vapaaehtoisverkosto ovat pystyneet vahvistamaan jo vähintään 225 000 venäläissotilaan kuoleman. Todellisen uhrimäärän arvioidaan olevan huomattavasti tätä suurempi.
Tyypillisessä ”jäähyväisvideossa” univormuun pukeutunut mies halaa perhettään ja nousee sen jälkeen portaita pitkin kohti sinistä taivasta, usein enkelien ympäröimänä. Toisissa videoissa kaatuneen sotilaan ”henki” ilmestyy halaamaan perhettään taivaasta käsin.
Elossa olevat sotilaat enkeleinä – ukrainalaiset raivostuvat
Verkossa leviää myös tekoälyllä tehtyjä videoita sotilaista, jotka ovat yhä elossa ja rintamalla. Joissakin niistä naiset verhoavat miehensä enkelinsiipiin, ikään kuin suojellakseen heitä vaaralta. Symboliikka on selvä: sotilaat esitetään puolustajina ja lähes yliluonnollisina suojelijoina.
Tällaiset kuvastot ovat monille ukrainalaisille sietämättömiä. Heidän näkökulmastaan kyse on hyökkääjistä, jotka ovat tulleet tappamaan ja tuhoamaan. Eräs ukrainalainen kommentoi erästä videota: ”Teidän pitäisi hävetä, että esitätte ’sankareitanne’, jotka lähtivät ansaitsemaan verirahaa tappamalla meidän lapsemme.”
Rajoitettu pääsy kansainvälisiin AI-työkaluihin luo markkinan
Kansainvälisiin generatiivisen tekoälyn palveluihin pääsy on Venäjällä vaikeutunut pakotteiden ja rajoitusten takia. Monet venäläiset käyttäjät eivät pysty itse luomaan haluamiaan videoita, joten he kääntyvät Katya Jinin, Anna Korablevan ja muiden AI-sisällöntuottajien puoleen.
Venäjällä sotilasteemaiset tekoälykuvat ja -videot maksavat tyypillisesti 200–10 000 ruplaa (noin 2–100 puntaa). Hinta riippuu videon pituudesta, laadusta ja räätälöinnin määrästä. Laatu vaihtelee suuresti: joissakin videoissa tekoäly tuottaa hahmoja ilman raajoja tai groteskisti vääristyneillä kasvoilla, mikä voi olla omaisille järkyttävää.
Koska tuotantokustannukset ovat pienet, osa sisällöntuottajista tekee huomattavia voittoja. Yksi heistä, venäläissotilaaseen naimisissa oleva Ulyana Lebed, kertoi BBC:lle ansaitsevansa 150 000–200 000 ruplaa (noin 1 500–2 000 puntaa) kuukaudessa – noin kaksinkertaisesti Venäjän keskimääräiseen kuukausipalkkaan verrattuna.
Monien silmissä tämä näyttää kylmältä surulla rahastamiselta. Eräs käyttäjä kommentoi kuolleesta sotilaasta tehtyä AI-videota: ”Varo, ettet itse joudu kohtaamaan menetystä. On aiheita, joihin ei pitäisi koskea – mutta sinä halusit vain tehdä rahaa.”
Auttaako tekoäly surussa – vai syventääkö se tuskaa?
Nowaczyk-Basińskan mukaan digitaalisen jälkielämän palvelut voivat joillekin tarjota lohtua ja tunteen yhteydestä vainajaan, mutta riskejä on paljon. Jos ihminen takertuu virtuaaliseen hahmoon, todellisen menetyksen hyväksyminen voi vaikeutua. Toisaalta lyhytkin ”kohtaaminen” voi joillekin olla tärkeä rituaali, joka auttaa sanomaan hyvästit.
Kaikille tekoälyvideot eivät tuo helpotusta. Osa BBC:lle puhuneista omaisista kertoi, etteivät videot lievittäneet tuskaa lainkaan. ”Voisiko teknologia auttaa minua hyväksymään, etten koskaan enää halaa poikaani? Ei. Se on illuusio”, yksi nainen sanoi. Toinen nainen, joka oli teettänyt AI-kuvan kuolleesta aviomiehestään tämän hautakiveä varten, myönsi: ”Psykologisesti ei, totta kai se ei auttanut – miten voisikaan?” Silti hän ripusti kaksi muuta tekoälyn luomaa kuvaa makuuhuoneensa seinälle.
Toiset taas kokevat, että tekoäly antaa heille tilaisuuden ”olla yhdessä” rakkaan ihmisen kanssa, vaikkei kyse ole todellisuudesta. Eräs venäläinen nainen kirjoitti miehensä ”jäähyväisvideon” alle: ”Kiitos, tekoäly, että annoit mahdollisuuden olla rakkaani kanssa. Pian tulee täyteen kaksi vuotta siitä, kun lähdit.”
Surun, propagandan ja viihteen vaarallinen risteys
Venäläisten perheiden tekoälyn avulla rakentama digitaalinen jälkielämä asettuu sodan, propagandan, kaupallisuuden ja aidon surun leikkauspisteeseen. Monelle perheelle kyse on epätoivoisesta yrityksestä löytää merkitystä ja lohtua keskellä valtavaa menetystä. Samalla sisältö tukee Kremlin sotanarratiivia, jossa Venäjän hyökkäystä Ukrainaan kuvataan puolustussotana ja sotilaita ylistetään sankareina.
Ilmiö muistuttaa siitä, miten nopeasti uudet teknologiat valjastetaan sekä tunteiden käsittelyyn että mielipiteiden muokkaamiseen. Samanlaista tunteisiin vetoavaa tarinankerrontaa ja henkilökohtaisia paljastuksia nähdään myös Suomessa, jossa julkisuuden henkilöt jakavat yksityiselämänsä käänteitä mediassa ja sosiaalisessa mediassa. Esimerkiksi Hjallis Harkimon ja Jasmine Pajarin hääsuunnitelmia koskevat sisäpiiritiedot ovat herättäneet vilkasta keskustelua siitä, missä kulkee yksityisen surun ja ilon sekä julkisen viihteen raja.
Lopulta tekoäly ei poista kuolemaa, vaan muuttaa sitä, miten muistamme ja kerromme siitä. Se voi tarjota lohdun hetkiä, mutta myös hämärtää todellisuutta ja normalisoida sotaa, jonka inhimillinen hinta kasvaa päivä päivältä.
Ei sisällä instagram post:eja
