Thomas Tuchelin matka villien hiphop-bileiden baarimikosta Englannin maajoukkueen päävalmentajaksi

Thomas Tuchel tavoittelee historiallista saavutusta: hänestä voi tulla kaikkien aikojen ensimmäinen ulkomaalainen päävalmentaja, joka voittaa jalkapallon maailmanmestaruuden Englannin maajoukkueen peräsimessä. Harva muistaa, että matka MM-kisojen valmentajahuipulle alkoi villien hiphop-juhlien baaritiskin takaa Stuttgartissa.

Vuosi 1998: Hoddlen Englanti pelaa, Tuchel kerää pulloja

Kun Glenn Hoddlen luotsaama Englanti aloitti MM-kisaurakkansa Ranskassa kesällä 1998, Thomas Tuchel teki yhä opiskelijaduunia stuttgartilaisessa baarissa. Lähes 30 vuotta myöhemmin sama mies on Englannin maajoukkueen päävalmentaja – vastuussa tehtävästä, jossa niin Hoddle kuin lukuisat muutkin ovat epäonnistuneet: tuoda maailmanmestaruus takaisin jalkapallon synnyinmaahan.

52-vuotias saksalainen tunnetaan yhtenä modernin jalkapallon terävimmistä ajattelijoista – valmentajana, joka on pakkomielteisen tarkka yksityiskohdista ja jolla on poikkeuksellinen kyky pelin analysointiin. On vaikea kuvitella, että 1990-luvun lopulla sama mies työskenteli Stuttgartin railakkaimmissa bileissä ja hengasi Saksan hiphop-tähtien kanssa.

Ura pelaajana katkeaa – edessä tyhjä tili ja epävarma tulevaisuus

Tuchel pelasi urallaan puolustajana muun muassa SSV Ulmissa, jossa hänen valmentajanaan toimi Ralf Rangnick. Juuri Ulmissa 1990-luvun alussa Rangnick alkoi toteuttaa ajatuksiaan aluepuolustuksesta ja modernista prässipelistä – taktisesta vallankumouksesta, joka muutti saksalaista jalkapalloa.

Tuchelin mukaan Rangnick “muutti täysin sen, miten katsoin jalkapalloa televisiosta”. Rangnick puolestaan huomasi jo varhain, että nuorella puolustajalla oli valmentajapotentiaalia.

Tuchelin pelaajaura kuitenkin katkesi raa’asti. Polvien rustovauriot aiheuttivat niin kovia kipuja, että portaissa kävelykin oli tuskaa. Hänet leikattiin 23-vuotiaana uran pelastamiseksi, mutta lopulta oli pakko hyväksyä totuus: unelma Bundesliigassa pelaamisesta oli ohi.

Tilannetta pahensi se, että vakuutus ei kattanut leikkausta. Tuchel kertoi Die Zeit -lehdelle, ettei hänen tilillään ollut juuri mitään, vaikka hän tunsi itsensä yhä ammattilaisjalkapalloilijaksi. Hän oli aiemmin jättänyt korkeakouluopinnot (liikunta ja englanti) panostaakseen täysillä jalkapalloon – ja oli nyt jälleen lähtöpisteessä.

Radio Bar – legendaarinen hiphop-klubi ja uusi alku

Tuchel muutti Stuttgartiin opiskelemaan liiketaloutta ja löysi töitä baarista. Kyse ei ollut mistä tahansa ravintolasta, vaan Radio Barth -rakennuksen alakerrassa sijainneesta Radio Barista Rotebuhlplatzilla – paikasta, josta tuli lyhyeksi aikaa Saksan hiphop-kulttuurin kuumin keskus.

Radio Barth oli aiemmin ollut valtava musiikkitavaratalo, joka myi levyjä ja soittimia. Yritys ajautui konkurssiin 1995, ja rakennus oli tuomittu purkuun. Ennen purkamista tilat vuokrattiin nuorille taiteilijoille ja tapahtumajärjestäjille, jotka muovasivat siitä kaupungin yöelämän ikonisen näyttämön.

Radio Barista tuli nopeasti Saksan kasvavan hiphop-skenen kohtauspaikka. Entinen baaripäällikkö Carlos Coelho muisteli opiskelijadokumentissa, että väkeä tuli niin paljon, että ovet oli pakko sulkea – lisää ihmisiä ei yksinkertaisesti mahtunut sisään. Moni kävijä muisti ostaneensa ensimmäiset levynsä juuri samasta rakennuksesta.

Tuchel aloitti keräämällä tyhjiä pulloja ja laseja, eteni pöytiintarjoilijaksi ja lopulta cocktail-baarimikoksi. Hän on myöhemmin nauraen todennut, ettei haluaisi maistaa niitä drinkkejä, joita teki uransa alussa.

Itseluottamus syntyy baaritiskin takana

Vaikka mojiton sekoittaminen ja tarjottimen kantaminen pään yläpuolella eivät suoraan liity jalkapalloon, Tuchel on kertonut Radio Barin opettaneen hänelle tärkeitä asioita tulevaa valmentajauraa varten.

Vuoro vuorolta ja yö yöltä hän rakensi uudelleen itseluottamustaan. Hän oppi voittamaan ujoutensa, lähestymään tuntemattomia ihmisiä ja tarjoamaan apuaan ilman epävarmuutta. Tärkeää oli myös oivallus siitä, että ihmiset pitivät hänestä sellaisena kuin hän oli – ilman, että he tiesivät hänen olleen entinen ammattilaisjalkapalloilija.

Radio Barissa Tuchel ystävystyi myös Stuttgartin musiikkipiireissä vaikuttaneen Max Herren kanssa. Herrestä tuli myöhemmin yksi Saksan tunnetuimmista rap-artisteista. Herre on muistellut, että Tuchelista tuli osa heidän “klikkiään” ja hän ilmestyi usein keikoille – jopa Wieniin asti.

Ralf Rangnickin soitto, joka muutti kaiken

Tuchelin valmentajapolku sai ratkaisevan sysäyksen, kun Ralf Rangnick kuuli, että entinen suojattinsa työskenteli baarissa elantonsa eteen. Rangnick kertoi myöhemmin BBC:lle, ettei meinannut uskoa korviaan – hän tarttui puhelimeen ja kysyi suoraan, mitä Tuchel oli tekemässä.

Tuchel vastasi, että hänen oli pakko ansaita elantonsa jollain tavalla. Rangnick kuitenkin näki hänessä yhä valmentajapotentiaalin ja ehdotti tälle paikkaa Stuttgartin juniorivalmennuksessa. Hän esitteli Tuchelin akatemian johtajalle – ja tästä alkoikin uusi ura.

Aluksi Tuchel suhtautui tarjoukseen epäillen. Käännekohta tuli vuonna 1999, kun hänen entinen seuransa SSV Ulm nousi Bundesliigaan. Tuchel kuuli uutisen kesken baarivuoron, ja tunne oli musertava: muut elivät hänen unelmaansa.

Hän kertoi Die Zeitille, että työskenteli vielä puoli tuntia, mutta ilmoitti sitten kollegoilleen lähtevänsä. Radio Bar menetti työntekijänsä, mutta VfB Stuttgart sai tilalle kunnianhimoisen ja analyyttisen juniorivalmentajan.

Stuttgartin akatemia – “röntgennäköinen” analyytikko

Tuchel aloitti Stuttgartissa alle 15-vuotiaiden valmentajana ja eteni myöhemmin legendaarisen juniorivalmentajan Hans-Martin “Hansi” Kleitschin apuvalmentajaksi alle 19-vuotiaiden joukkueeseen. Kleitsch oli Rangnickin tavoin ollut keskeinen hahmo aluepuolustuksen ja modernin taktiikan kehityksessä Saksassa.

Stuttgartin akatemiasta nousi Tuchelin ja Kleitschin alaisuudessa useita tulevia huippupelaajia, kuten Sami Khedira ja Mario Gomez. Khedira oli mukana myös U19-joukkueessa, joka voitti Saksan mestaruuden 2005 – Kleitsch päävalmentajana ja Tuchel hänen oikeana kätenään.

Kleitsch on kertonut, että nuoret pelaajat kiinnittivät huomiota Tuchelin persoonalliseen tyyliin: hän käytti vanhaa armeijan parkatakkia, josta moni piti, ja osa pelaajista alkoi käydä samassa parturissa kuin valmentajansa – vaikka hinta lopulta taisi olla nuorille liian kova.

Ennen kaikkea Tuchel erottui kuitenkin valmennusosaamisellaan ja erityisesti pelin analyysilla. Kleitsch kutsui häntä “mieheksi, jolla on röntgennäkö”: vastustajat purettiin palasiksi, ottelusuunnitelmat toimivat kerta toisensa jälkeen ja ratkaisuja löytyi lähes jokaiseen ongelmaan.

Baariöistä maailmanmestaruusunelmaan

Kun Tuchelin viimeaikainen pelaajavalinta Englannin maajoukkueeseen on herättänyt keskustelua, monet kannattajat luottavat yhä siihen, että hänen “röntgennäkönsä” on terävämpi kuin koskaan. Kolmekymmentä vuotta sen jälkeen, kun hän jätti baarityönsä palatakseen jalkapallon pariin, edessä on uran kovin haaste: tuoda maailmanmestaruus Englantiin.

Tuchelin tarina osoittaa, että valmentajahuipulle johtava tie ei aina kulje suoraviivaisesti juniorikentiltä pääsarjaan. Tie voi viedä myös hiphop-klubin tiskin taakse, kohti epävarmuutta ja takaisin – kunnes oikea mahdollisuus avautuu ja osaaminen, intohimo ja sinnikkyys palkitaan.

Laajempi konteksti: kansainvälinen jalkapallo paineen alla

Tuchelin työ Englannin peräsimessä tapahtuu ajassa, jolloin kansainvälinen jalkapallo on täynnä poliittisia ja turvallisuudellisia jännitteitä. Esimerkiksi Lähi-idässä kiristynyt tilanne ja Iranin ohjusiskut Yhdysvaltain tukikohtiin Persianlahdella muistuttavat, että suuret urheilutapahtumat järjestetään yhä useammin epävakaassa maailmanpoliittisessa ilmapiirissä. Tämä lisää paineita niin turnausjärjestäjille, joukkueille kuin valmentajillekin.

Ei sisällä instagram post:eja